En oo oikeesti yhtään tollanen, oisin halunnu tehdä kivemman videon. Olen ollut tänään tasan viisi kuukautta Norjassa. Kudon sukkaa. Itkettää sekä ilosta että stressistä. Ulkona on sadepäivä.

PS: Ei, en taida osata puhua hitaammin! :D 

(laitan kuvia ja muita sitten joskus kun jaksan) 

Okei, pari päivää myöhemmin kun itsekään ajattelin: tässä tulee kansallispäiväkuvia! 

Tosiaan, 17. toukokuuta on Norjan kansallispäivä. Ja täällä on ihan hirveästi enemmän perinteitä ja tekemistä silloin kun Suomessa. Ymmärrän sen että itsenäisyyspäivä on joulukuussa eikä ulkona huvikseen hengaaminen tule silloin oikein kyseeseen, mutta miksi kaikkien pitää vaan istua kotona kattomassa linnanjuhlia? Tykkäsin Norjan kansallispäivästä paljon enemmän, anteeksi Suomi. 

Lähdin itse kotoa kymmenen aikaan keskustaa ja pääkatua kohti. Luvassa oli barnetog eli kulkue jossa lapset käveli kouluittain/luokittain ja välillä oli aina musiikkia jota soitti kävelevät soittokunnat, paraatiorkesterit, miksi niitä nyt sitten pitäisikään kutsua. Itse paraati alkoi joskus ennen yhtätoista, eikä tunnelmaa oikeastaan edes latistanut se että satoi vettä (vaikka ois tietty ollu ihan kiva jos aurinko ois paistanu). Oltiin ihan fiiliksissä Joycien kanssa kaikesta ja harmitti kun se jo loppui. Lapset huuteli hurraata ja jotakin keksimiään loruja yhteen ääneen ja kaikki heilutteli norjanlippuja. Niin ja kaikki oli (no siis suurin osa) pukeutuneet kansallispukuihin eli bunadeihin. 

(meidän koulu!!!) 

(tää kuva on iltapäivältä kun ne sattui pysähtymään juuri sopivaan paikkaan meidän syödessä jätskiä lähistöllä, tässä yhdessä siis kaksi eri soittokuntaa)

(keskustan kävelykatu eli gågate koristeltuna)  

(random kerrostalo)

Seuraava kulkue olikin sitten russetog. Kuten taisin jo viimemerkinnässä mainita niin russet on Norjan abeja, mutta niillä on tapana juhlia kaksi viikkoa putkeen ja tuo kaksiviikkoinen juhlinta päättyy juurikin kansallispäivään. Lillehammerissa on aivan erityispaljon abeja koska täällä järjestetään suuri russetreff. Russeillä on tapana pukeutua tuollaisiin punaisiin (tai mustiin/sinisiin jne sen mukaan mitä on opiskellut, punaisia on eniten ja ne on lukiolaisia) haalareihin ja lisäksi niillä on russekortteja joita lapset keräilee. Kortit sisältää yleensä (huonoja) vitsejä ja esim. kuvan siitä abista jonka kortista on kyse. 

Ja sitten vielä yleisiä tunnelmakuvia meidän päivästä. Huomattiin että lapsenmielisyys ja elämästä nauttiminen ylipäätään on aika kivaa. 

Ehdoton juttu Søttende maina on syödä jätskiä. Kaikki syö jätskiä (ja lumppeen käärittyjä makkaroita) joten me päätettiin olla poikkeamatta norjalaisista tässä kohtaa. Nam!

Lisäksi me puhallettiin paljon saippuakuplia. Otettiin kuvia ja nautittiin puhaltelusta. Tarkkailtiin myös ihmisten reaktiota siihen kun saippuakupla tulee vastaan, oli hurjan mielenkiintoista. Vanhat ja aikuiset ja bisnesmiehet ja lapset ja teinit ja KAIKKI reagoi yleensä jotenkin, yleisin oli että yritti poksauttaa kuplan. Oi se oli niin kivaa. 

(tässä kuvassa takana näkyy hyvin yksi bunad. ne on siis erilaisia sen mukaan että mistä kaupungista/osasta Norjaa ihmiset on kotoisin. niinkun Suomessakin)  

(ja lisää jätskiä) 

(ja kuplia. tai tässä tapauksessa kupla) 

Vielä yleistä fiilistelyä puuhun puhjenneista kukkasista ja "metri"lakuista joita ostettiin päivän päätteeksi. Sen jälkeen suuntasin kirkolle søttende mai -møteen ja kotiin. 

Sen voin kertoa että olipa muuten aika mahtava päivä! 

Yksi syy lisää rakastua Norjaan enemmän. 

Tänään ulkoiltiin, hypittiin tramboliinilla vaikka oli satanut paljon (se ei silti ollut kovin märkä paitsi reunoista), leikittiin hiekkalaatikolla ja heiteltiin frisbeetä. Ja koitettiin saada kiinnitettyä rantaan leiriytyneiden abien (eli russejen) huomio søttende mai -torvilla. Ei ne kyllä kuulleet mutta silti. 

(Adolf, maila ja pallo) 

(Sylvin søttende mai -torvi)  

(Rudolfin hiekalla täytetty torvi)

Tässä muutama puuhun kiivennyt suloinen Sylvi. 

Huomenna on søttende mai eli Norjan kansallispäivä. Siitä on puhuttu niin paljon että odotan huomista tosi innolla. Aion varmasti ottaa paljon kuvia ja nähdä kavereita. Toivottavasti tulee olemaan kivaa. 

En jotenkin tajunnut aiemmin (siis ennen kun tulin tänne) miten isänmaallisia norjalaiset onkaan. Ei kellekään Suomessa itsenäisyyspäivä ole näin suuri juttu kun mitä ihmisille yleisestiottaen søttende mai on täällä, tai ainakaan se ei Suomessa samalla tavalla näy ulospäin. On myös hauskaa että kansallispäivän sijaan puhutaan päivämäärästä. Lapsetkin puhuu "søttende mai -lipuista" (eli Norjanlipuista). 

(tässä on meidän søttende mai -tramboliini :DD) 

Huomenna (tai ylihuomenna) palaan toivottavasti kertomaan lisää kuvien kanssa. Nyt pitäisi olla jo unten mailla sillä herätys on huomenna 5.30am (alotan työt kuudelta, voi miksi lapset herää niin aikaisin?). 

Toivotaan ettei huomenna sataisi vettä. 

Hei! 

(tämä on legodominoradan pala)

Lähiaikoina me ollaan käyty jonkun verran rannassa. Kävelemässä kivikossa ja uhkarohkeasti astelemassa upottavassa rantamudassa. Eilen käytiin myös piknikillä. Oli kylmä mutta kivaa. (takittomat kuvat ovat viikko sitten, takillisen eilen - noin suurin piirtein) 

Välillä tuntuu etten enää näe vuoria, unohdan miten suuria ne on. Kai niihinkin tottuu. Jopa ylämäkien kävelyyn. Ja kauneuteen. Siihen ei saisi tottua liikaa niin kuin minä. Niin että joutuu valokuvaamaan ylikasvaneet pajunkissat, pikkukävyt ja hiirenkorvat jotta huomaisi. 

(miksi vuoret näyttää kuvissa aina niin paljon pienemmiltä kun oikeesti?) 

Stressaan kamalasti vaikka ilma on juuri sen väristä että sitä on hyvä hengittää. Olenkin alkanut taas hengittämään. Koitan etsiä töitä Lillehammerista ja se tuntuu pelottavalta - koko ajatus kaikesta aikuiseksi kasvamisesta ja muusta. Onneksi olen saanut vastaukseksi jo jotain positiivistakin kaikkien kieltävien paluuviestien vastapainoksi. 

Vielä on miljoona asiaa. 

Kesä on ollut täällä (huomiseksi on luvattu kylmää ja sadetta). 

Mulla oli ihana viikonloppu kun Emilia kävi täällä kylässä. Oli ihana jutella ja viettää aikaa, käydä kirkossa ja nähdä Lillehammeria vähän uusin silmin. Tuli pieni koti-ikävä, mutta pieni koti-ikävä ei haittaakaan mitään aina välillä. 

Kesätunnelmaa on tuonut lasten kanssa tramboliini ja saippuakuplat. Molemmat on niin kesäjuttuja että. Että. Tykkään monista kesäjutuista, mutta kuumuus ja ötökät ei kiehdo mua ollenkaan. Yritän olla pelkäämättä perhosia. Tänään en juossut karkuun. 

Saippuakuplapyssy näyttää kuvissa ihan hiljaiselta ja kivalta. Todellisuudessa se pitää ihan kamalaa ääntä mutta edesauttaa kyllä ottamaan hyviä kuvia. Pääsin itsekin kokeilemaan sitä (kuvan otti Rudolf). 

Vaikka tästä kuvasta voisi muuta päätellä niin en tykkää auringosta ihan hirveästi. Posket punottaa nyt joka ilta ja odotan kauhulla sitä hetkeä kun palan. Se tuskin on vältettävissä tänäkään kesänä. 

Tramboliini tekee hiuksista sähköiset. Mutta on se kiva silti. 

Muita kuulumisia on esimerkiksi työhakemukset ja siitä aiheutuva stressi. Ja hassu hetki kaupassa ja norjankurssi. Ja vaikka mikä, jotenkin tuntuu että kaikkeen kuitenkin liittyy kesä. 

Pidän tunnelmasta, en pidä siitä että sumua oli niin paljon (tai lumisadetta) että taustalla olevat vuoret eivät näy. Olen tänään askerrellut elämäni hienoimman spålapin, sisällä ei vielä ole kamalasti mitään, mutta se tulee täyttymään Raamatunkohdista. Ostin kumisaappaisiini sopivan sateenvarjon (kirkkaanpunaisen). Tänään on satanut melkein koko päivän vettä. 

Miten näin edes voi käydä? 

Aamupäivällä tuntui tältä: 

Nyt tuntuu tältä: 

Ja tää oli kivaa tänään: