30. toukokuuta 2009


En voi tajuta. Ei mun ehkä pitäiskään.

Maanantaina odottaa ripari
Perjantaina vaihtarivalmennustilaisuus
Lauantaina Rasmus tulee
Tiistaina lähden Norjaan

Kumoisitteko silti tän tyhjyyden? Musta tuntuu niin maailman oudoimmalta, tahtoisin kiittää kaikkia vuodesta mutta kun emmä osaa, musta tuntuu ettei sana kiitos riitä. Ei siksi että se olisi ollut jotenkin enemmän, jotenkin niin huikaisevan paljon, ei siksi, vaan koska se ei vain vastaa sitä mitä mä tahdon sanoa.

Mulle annettiin tänään henkistä valmiutta siihen että kaksi mun suurista unelmista olisi mahdollista toteuttaa. Mä tahdon kiittää siitä, kiitos P ja T. Tahdon kiittää Lindaa ihanasta polaroid-kuvasta ja ihmisotuksia kaikista halauksista jotka sain tänään. Ehkä mun täytyy sanoa kiitos myös itselleni kun jaksoin, kiitos Taivaanisille kun autoit mua jaksamaan.

Englanninvuosi on nyt lähempänä kuin koskaan, hetki hetkeltä se on vielä lähempänä. Mä uskon lupauksiin.

ps. Jos tahdotte niin kirjoitelkaa mulle tänne jotain, se tekis mun mielen iloiseksi. Musta saa kesällä myös paljon hengailuseuraa jos jollakin on tylsää, ois kiva tavata ihmisiä vielä ennen Englantia.

1 kommentti:

  1. Lisäsin luettaviin. Tykkään sun teksteistä. Kissapuussa. Ja näistäkin.

    VastaaPoista