13. heinäkuuta 2009


Viime yö oli kamala. En tiedä mistä se johtuu, mutta minä kuulen nykyään ihan liikaa semmosia asioita jotka ei voi olla totta ja jotka ehkä silti on totta. En osaa sanoa onko ne. No, välillä osaan sanoa että kukaan muu ei kyllä oisi kuullut niitä jos oisi ollut samassa paikassa mun kanssa. Tämmösiä tapahtui eilen ainakin kaksi. Yksi oli semmoista kuiskailua [melkeinkuin mun nimeä] ja toinen oli ovikellon ääni. Se kuului ihankun minun pään sisältä mutta ei siltikään vaan jostain muualta ja se oli selkeä. En ajatellut ovikelloa kun se yhtäkkiä tuli pelotti.

Mutta varsinaisempi pelottavapelottava p e l o t t a v i n juttu pitkään aikaan oli kun yritin käydä eilen illalla nukkumaan [taino ihan yöllähän se oli] ja kuulin että oho, joku on koneella kun kuulin selkeästi että joku kirjoittaa näppäimistöllä ja se kuulosti juuri meidän alakerran koneen näppikseltä. Ihmettelin mitä äiti tai Aku tekee koneella siihen aikaan [kun kello oli oikeesti ehkä neljä tai viis aamuyöllä tai jotain semmoista] ja sit päätin että menen kattomaan. Kurkkasin portaita alas ja mua pelotti aivan sairaasti, hyi eikä siellä ees näkynyt mitään paitsi pimeää.

Äidin huoneen ovi oli auki niin ajattelin että no se varmaan on äiti mutta sitte äidin huoneesta kuuluikin että hei mitä teet hereillä ja se oli siis äiti. Se oli juuri käyny vessassa ja sanoin että hyi oletko kuullu että kuka oikein on koneella ja se sano ettei se mitään ollut kuullut ja mä sanoin että kuulin sen aivan varmana. Se EI ollut ollut semmoinen ääni jonka kuulee päässään / semmoinen jota luulee joksikin muuksi kun puinen talo vähän pitää ääntä tai putket.

Hyi no sitten ajattelin että olenko oikeasi seonnut ihan totaalisesti ja äiti sanoi että käydään nyt kattomassa ja me pistettii valot päälle ja sitten käveltiin portaita alas, äiti meni edellä ja mä tuijotin sen selkää ja mua pelotti ja olin melkein varma että sieltä tulee joku ja ampuu äidin ja että mitä sitten teen ja apua minä olen kohta vanhemmaton lapsi. Sitten tarkistettiin alakerta, ei siellä mitään ollut ja ei mikään asia ollut kai vaihtanut paikkaa eikä mitään.

Tulin omaan huoneeseen nukkumaan vaikka äiti sanoi että voisin mennä sen viereen. En saanut täällä unta niin menin äidin viereen. Sitten nukuin. Mutta hyi mua inhotti koko päivän tuo. Meidän kotona on muutenkin tapahtunut kaikkea niin sairaan pelottavaa mm. lamppujen poksahtamisen, koneen itsestään käynnistymisen, mikron hidastelun ja taulujen yhtäkkisen seinältätippumisen muodoissa.

Hyi ja nyt kohta pitäis käydä nukkumaan arvatkaa onnistuuko



Mut tänään oli muuten ihan kiva päivä, olin kokonaan melkein yksin kun siivosin ja täällä ei ollut ketään ja sitten illalla kävin Nuhvin kanssa kuvailemassa ja se oli kivaa ja piristi mun päivää ja tuli kivoja kuvia paljon!

4 kommenttia:

  1. Uuuuu, spuuki! Tollasset o kyl nii pelottavii ettei sellaste jälkee uskalla nukahtaa. Ku aina ei ees tiiä et kumpi o pelottavampaa, pitää silmiä auki, vai kii.

    Mutta kai se aurinko ja valo tuo jotai lohtua ja helpotusta, sillon uskaltaa nukahtaa. Vaik onha se raskasta jos pitäs töissäki käydä ja aina k'y nukkuu vasta ku aurinko nousee... xD

    VastaaPoista
  2. nojoo, totta. on se kauhea alkaa nukkumaan vasta sittenkun aurinko nousee, mutta helpompaa silloi. viime yönä me juuri valvottii aamukuutee, tosin kun nukuttii pihalla nii hiuka vaikea nukkua niin valosassa sit taas (huppuvaansilmille). mut ku kävin kesän alussa norjassa nii rakastuin yöttömään yöhön OI

    VastaaPoista
  3. heii, iines <3 tää sun blogi on aivan ihana ja sun näköinen! pelottavia tommoset jutut, pimeässä on niin pelottavaa välillä, kun kuulee vaan ääntä ja on ihan pimeetä! hyi!

    VastaaPoista
  4. hihi kiitos booginarakkaani<3
    hyi niin onki kaikkia pelottaviajuttuja hyikaikki hyi. ja meidän kotona vielä aika usein kaikkii tommosii tapahtuu tosiaan...

    VastaaPoista