30. syyskuuta 2009

Mulla oli koulusta tullessa semmonen olo että katon heti jonkun leffan ja sitten ehkä voin kirjottaa jotain jos tuntuu siltä. Mutta istuin jonkun vajaa puoli tuntia oven takana ja odotin että joku tulisi avaamaan mulle oven (siis että joku jolla on avain tulisi kotiin) ja nyt musta tuntuu että kirjoitan mieluummin eka.

Tänään oli jotenkin ihmeellinen päivä, jotenkin tapahtui hirveesti kaikkea pientä joka sai mun mielen tosi hyväksi. Eka tunti oli kuvista ja en niin hirveesti tykkää kuviksesta, tai tykkään siitä vähiten noista mun kolmesta aineesta. Joten en sillain odottanu kauhean innolla sitä tuntia, varsinkin kun Senita ei enää ole kuviksessa (siis kun se on tosiaan takaisin Norjassa) niin pelkäsin että tulisi jotenkin tosi tylsää, masentavaa ja vaivauttavaa. Minä ja pelkoni, enhän mä välttämättä kuvikseen mitään kaveria tartte.

Sitten tänään siis on sen miesopettajan tunnit ja oi, se oli käyttäny Googlen kääntäjää ja ojensi mulle paperin jossa oli kaikki tehtävänannot yms. englanniksi ja suomeksi! Hihkuin ilosta kun sillain yhtäkkiä joku antaa mulle jonkun monisteen jossa on SUOMEA! Mahdoton kuvata sitä onnen ja ilon tunnetta vaikka siis se olikin niin huonoa suomea että jouduin kääntämään siitä englannista vähän suomeksi päin niitä, mutta siis silti. Myöhemmin kun se opettaja näki sen mun paperin ja suomitekstit täynnä merkintöjä niin se sanoi että joo varmaan vähän virheitä siinä mut auttoko se yhtään. Ja sanoin et kyllä autto ja kiitos ihan tosi paljon niin se lupasi jatkossakin tehdä tuollai. Vähän pelottaa että kannattaako se, koska sitten jää ne englannit siitä oppimatta. Sitten toisaalta jos lukee sen tunnin sisällön suomeksi paperilta ja sitten sen opettajan puheet kuulee kuitenkin englanniks niin ehkä se voi olla tavallaan ihan hyödyllistäkin. Tiedä nyt sitten!

Muutenkin meni tunti jotenkin hyvin, paitsi että kauhistuin siinä vaiheessa kun tajusin että oon semmoisella koneella josta näkyy se kaikki mitä teen niin diaprojektorin kautta screenillä siellä luokan edessä. Onneks kukaan ei ainakaan sillä hetkellä kattonut sinne taululle päin vaan oli ihan syventyneinä omiin juttuihinsa, mutta sen jälkeen mun analyyseista ei tullut enää mitään ja kirjotin loput suomeksi, käännän ne sitten englanniksi joskus. Helpompi kirjottaa kun kellään ei ole mitään hajua mitä siinä lukee, tietysti. Ja kun se opettaja sano vielä et sille ei oo mitään väliä kirjotanko suomeks vai englanniks, mutta sanoin että tietysti koitan kirjottaa englanniks. Se nyt ei oikein taida tajuta et mun pitäis oppia englantia eikä vaan päästä mahdollisimman helpolla ja tehdä kaikkea mahdollista suomeks. Höh! Mut se oli kuitenkin niin kiva mulle tänään!

Sitten piirsin myöhemmin siinä jotain ja ne piirustukset onnistu hyvin, mun uus lyijykynä on joku rakkaus, pitää ostaa niitä lisää. Oi. Tai aluks se mun kuva ei onnistunu yhtään, mutta jotenkin tulin vaan miettineeks, siis kun piirsin yhtä veistosta mallista josta pidin ihan hirvästi, siis siitä veistoksesta, että ehkä se ei vaan halua et piirrän sitä ja jotenki musta tuntui et siinä mun piirroksen, sen veistoksen ja mun välillä oli jotain, joten kirjotin paperille (suomeksi, ettei kukaan pidä mua ihan täytenä sekopäänä) kaikkea että vähän kuin oisin keskustellut sen hahmon kanssa. Se autto, mun piirtäminen alko oikeesti luistamaan tosi hyvin ja sain sitte siltä opettajaltaki kehuja! Kirjotin siihen myös englanniks kaikkea ja piirsin toisenkin kuvan, tosin se oli semmonen joku 4min luonnos mutta silti, seki onnistui. Haluun piirtää!! Sillon kun kukaan ei mitenkään kauheesti noteeraa sitä et piirrän, kun on vaan aikaa ja kun ei kaikki istu saman pöydän ääressä ja jäljennä samaa juttua, koska siinä niin selkeesti huomaa sen ettei itte oo hyvä semmosessa kun kattoo niitä muiden töitä ja aihe ja tehtävänanto on ihan samat eikä niitä voi vääntää miksikään.

Sitten oli tauko, luin Aila Meriluodon Ateljee Katariinaa. Luin sen juuri kesällä Norjassa ja äiti lähetti sen mulle nyt tänne vaikka tarkoitin kyllä oikeesti sitä toista Aila Meriluodon kirjaa mikä pitäis lähettää, mutta ei sillä niin väliä, toi oli hyvä! Tuli jotenki ihan Norjafiilis kun luin sitä ja se teki mulle varmaan ihan hyvää. Vaikka tuli ikävä sitä aikaa kun oltiin Norjassa, se oli mulle oikeesti tosi tärkeetä omien ajatusteni kannalta. Ja oli siellä kivaaki. Tosin luin sen kirjan nyt tosiaan yhdessä päivässä, hups. Rakastan ahmia tuollai kirjoja. Tosin sain huomata että suomenkielisten kirjojen lukeminen vaikuttaa vähän pahasti mun englantiin, ei saa karata liiaksi siis suomenkieleen (tiiän ettei se ole yhdyssana!).

Ja tauon jälkeen oli valokuvausta, MENTIIN PIMIÖÖN! Tykkään siitä, se on jollakin tavalla mun maailma ja tuntui kivalta et tiesin ne jutut jo etukäteen ja muutenkin, taisin olla opettajan lisäks ainoa joka tiesi. :D Hauska tunne. Tai meillä oli kaks opettajaa siellä, Ms Nash ja sitte joku jonka nimestä en muista muuta kuin että sen etunimi on Jess (tai siis jessica mut kaikkia jessicoita sanotaan täällä jess. ms nashinkin nimi on jess 8D) ja siis minähän en opettajia saa etunimillä kutsua kaiketi. Pimiö oli kivaa, tosin olin kauheen väsyny kun valvoin eilen illalla liian pitkään kirjottamassa kirjettä. Mut niin, oli hauskaa ja sit tänään kehitettiin vaan filmit negoiksi ja kun siinä meni se joku puolisen tuntia ja aina välillä vaan piti sitä purkkia ravistella niin juteltiin kaikkee siinä ja oli jotenki hirveän hauskaa. Ja George innostui siivoamaan koko pimiön 8D

Ja sen jälkeen näytin Ms Nashille mun valokuvia. Ja se tykkäs niistä! (vihdoinki sillä oli aikaa kattoa) Se oli ihan että se on tosi iloinen että se saa opettaa mua ja että oon sen oppilaana ja että ne kuvat oli oikeesti tosi hienoja ja saisko se näyttää ne koko muulleki sille luokalle. Sanoin kyllä että ei saa niin ei se sit jatkanu siitä paljoa enää, tai siis sen jälkeen kun oltiin vähän intetty siitä. :D Mut nojoo, jos se vielä uudestaan kysyy niin kyllä mä sit annan luvan (oonko vähän hassu??). Ja sitten se yksi poika, oiskohan sen nimi Luke, en oo varma, tuli siihen ihan että oi miten hienoja kuvia. Ja olin jotenki aika otettu, koska se vaikuttaa itse siltä että se on ihan expert kaikessa, etenkin kuviksessa oikeesti näkisitte sen piirustukset, ja sit se tuliki yhtäkkiä kehumaan mun kuvia vaikka oon luullu että se kattoo mua sillai että nolol mikä toi on. 8D Oli aika hauska tunne.

Se oli kans hauskaa että ku aloin tehdä mun portfoliota sitte siinä niin siihen tuli se yks kuvisopettaja joka näyttää tosi tosi mukavalta mut joka ei kai opeta sixth formia ollenkaan, se on kuitenki hymyilly mulle aina jotenki tosi lämpimästi ku oon nähny sen tässä, varsinki vikan viikon sisällä, se vaikuttaa niin kivalta. Kirjotin just suomeks jotain tekstiä mun portfolioon kääntääkseni sen sitten myöhemmin englanniks ja se tuli ihan että et sitten yhtään nopeemmin vois kirjottaa. Aluks en tajunnu mitä se sano ni pyysin sitä toistamaan, onneks sit tajusin. Koska on tyhmää jos tollasii nopeita heittoja ei tajua koska siitä tulee molemmille osapuolille vaan tyhmä olo jos niitä joutuu joku miljoona kertaa toistamaan. Niinku mulle aina joutuu. Jotenkin oli kiva että se puhui mulle.

Ja sitten istuin lukemassa tota kirjaa aulassa vielä, siinä oli hirveesti noita nuorempii joilla on siis koulupuvut, tuntu tyhmältä ku niitä oli sairaasti ja olin ainoa normaaleissa vaatteissa siinä. Sit siihen tunki yks poika istumaan mun ja yhen tytön väliin vaikka siinä ei oikeestaan ees ois ollu tilaa. Sit se kysy oonko istunu koko päivän siinä ku luin siinä samalla paikalla aiemmin kirjaa kans ja se oli kai nähny mut sillon siinä. Sanoin et ei ku kävin tunneilla välillä. Ja sit se oli ihan et mistä oikeen oot (kun tottakai mun puheesta kuulee etten oo täältä) ja sit sanoin että Suomesta. Se oli sen kavereille ihan et kattokaa, toi on Suomesta, mitä sä oikee luet, ai se on suomee. Sit oli niin hassua kun se tarkoitti vissiin että suomalainen, niin "finlandish". Oon muilta vaihtareilta kuullu et tuo on aika yleinen, vaikka siis sehän on "finnish". Nauratti. Sit se kysy poltanko tupakkaa. :D Olin ihan et mitä, aika random kysymys ja sanoin et en, kuinniin. Ja se vaan et "koska sul on keltaset kynnet" mikä on kyllä ihan totta koska niissä oli vihreetä kynsilakkaa ja raaputin sen pois ja nyt ne ON keltaset, koska oon unohtanu lakata ne uudelleen. Pitäis kyllä.

Sitte kävin myös kysymässä musiikkihuoneista että mistä saisin pianotunteja. Aateltiin Melanien kanssa mennä molemmat pianotunneille, ei samoille tietenkään, kun Melanie oli kuullu et se on koulussa mahdollista. Löysin vaan kitaraopettajan, se oli tosi mukava ja siinä vaiheessa harkitsin että mitä jos ottasinki kitaratunteja, ja se sanoi että pitää kysyä Mr Klarkelta joten joo, meen sitten joskus kysymään siltä. Tänään ei ollut aikaa enkä nähnyt sitä missään sitä paitsi. Mutta oon siis tosiaan miettinyt pianotunteja, oisi kiva jos joku voisi opettaa mua soittamaan "oikein" ja kaikkia erilaisia säestysjuttuja ja semmoista. Ehkä kasvattaisin luonnettani samalla siinä ja oppisin olemaan suuttumatta jokaisesta asiasta josta mulle pianonsoittoon liittyen huomautetaan. :D Tahdon toivottaa paljon onnea ja pitkää pinnaa sille kuka mua sitten tuleekin opettamaan!

Koulun jälkeen lueskelin vielä koululla hetken, mutta sit lähdin kotiin vähän ennen kello kolmea ja Anna ei ollu kotona eikä Madel eikä lapset liion joten istuin portaille oottelemaan. Lähetin Annalle viestiä että missä se on, koska se nyt on jotenki menny vaan niin että se aina pitää meidän avainta. Tosin siis ei se oo mulle ongelma koska se on paljon enemmän kotona ku minä ja yleensä myös aiemmin ja sitä paitsi varmaan vaan kadottaisin sen jonnekin. Yhteinen avain on silti vähän tyhmää! Mut sit Madel tulikin ja Sharon ja Trinity ja Kathleen. En tiiä mihin ne Michaelin on kadottanu.

Jotenkin niin kiva päivä, tulee hyvä mieli kun miettii miten kivoja opettajia mulla on! Ja että saan olla just minä, tänään se tekee mut onnelliseks.

Ainiin, huomenna oon menossa leffaan Emman ja Debbien kanssa, en tiiä onko joku muukin ehkä tulossa. Ja sit Emma eilen pyys että menisin sen luo ens viikolla kylään. Vähän kivaa, totta kai haluun mennä!! Se on kyllä ihana. Ihanaa että on noita ihmisiä kuitenkin, ehkä mä vielä tutustun niihin lähemmin niin että voin jotenkin tuntea oloni kotoisammaksi täällä.

--

Ja siihen loppui taru Iineksen onnellisesta päivästä......
Eihän sellaisia kokonaisia voi ollakaan.

En halua kuulostaa mitenkään närkästyneeltä tai katkeralta tai mitään muutakaan. Mutta kun. Mua vaan suututtaa ja tuntuu tyhmältä ja ja ja. Katoin leffan ja tuli hyvä mieli siitä, leffoista tulee aina, vähän sama se on kuin kirjoissa, kun pääsee syventymään johonkin toiseen maailmaan. Tosin kirjoissa se on vielä enemmän. Leffoissa helpommin. Kevyemmin, ehkä. Ja toisaalta ei. No kuitenkin.

Ajattelin sitten että miksi mulla ei oo täällä ketään kuka jaksais olla mun kanssa ja miksi en nytkään keksi ketään kenelle voisin soittaa ja itkeä. Ei ole ketään, kaikki on Suomessa ja muutenkin. Tartten nettiä. Joten: olin menossa alas ja ajattelin kysyä saisinko mennä nettiin. Anna soitti tietokonemusiikkihuoneessa pianoa juuri ja ajattelin että no en häirii sitä vaikka mua ärsyttääkin että se on niin sairaan hyvä soittamaan ja että se saa hirveät kunnioitukset aina jos se joskus vähän soittaa. Minullehan ei semmoista tapahdu ja tiedän miksi: koska en oo mikään musiikillinen ihme. Ja olen ihan sinut sen kanssa. Mutta ärsyttää sitten asua semmoisen musiikillisen ihmeen kanssa, varsinkin kun se sen ilmentämismuoto on sama intsrumentti joka on mulle niin rakas.

Joten en kehdannut häiritä. Sitten kuitenkin Michael avasikin musiikkihuoneen oven ja Madel juuri sanoi että älä häiritse sitten, mee vaan tietokoneelle. MÄ HALUAN KANS. Mutta tietty jos Michael haluaa siihen mennä niin se voi ja siis ei siinä mitään ja muutenkin. Ei mua oikeesti ärsytä Michael tai se että se meni koneelle just ku mä oisin tarttenu jonkun juttelemaan. Mua ärsyttää se miksi en kerinnyt mennä siihen. Mua yleensäkin aina ärsyttää suunnattomasti jos joku on sata kertaa mua parempi jossakin.

Tekee mieli masentua ja oikeesti tuntua pahalta ja sitten sen jälkeen itkeä jonkun sylissä. Mikä mua taas vaivaa?

[jos jota kuta nyt huolestuttaa niin: don't worry i'm fine, joskus vaan tunteet päässä sekoaa, varsinki sillon kun ei ole ketään joka kuuntelis niitä oikeesti, kun itte vaan päivästä päivään ja viikosta viikkoon pyörittelee niitä oman pään sisällä. vähän ku minä tein muovailuvahalle pienenä, kaikesta tuli semmosta sairaan rumaa ällöttävää harmaata ku sekotin kaikki värit keskenään. mulle taitaa käydä ajatusteni kanssa vähän samalla tavalla]

PS: voisin vaikka piirtää jotain. en tiiä kyllä mitä. tunteita ihmisten muodossa. vähänku tänään koulussa tein. en sitä samaa tylsää kökköä mitä aina piirrän: puu, aurinko, pilvi, kuu, tähtiä, sateenvarjo, juokseva tyttö, kukkia maansisällä, talo jonka savupiipusta tulee nuotteja, ruohoa, kukkula, meri, vene... ei sitä enää. musta vaan tuntu että mä siirryin jollekin uudelle tasolle tänään vaikka en tiedä oikeesti. paitsi ainiin mulla ei oo terotinta. täytyy kysyä oisko vaikka michaelilla.

29. syyskuuta 2009

Jotenkin mun kirjoittaminen aina jää silloin kun olen koneella, tosin nyt lähiaikoina en ole edes paljoa ollut. Lauantaina siis tosiaan tapasin Iidaa joka on au pairina Bristolissa, oli tosi tosi tosi kiva puhua suomea taas, mutta huomasi senkin kyllä että ei ollut oikeesti puhunut kuukauteen kasvokkain suomea (eikä paljoa puhelimessakaan tm) koska aluksi oikeesti tuntui että se kieli vaan tökki niin niin niin pahasti. En tiiä kuuliko sitä, mutta ainaskin tunsi jos ei muuta.

Oli kuitenkin kiva päivä ja oi löytyi Bristolista muutakin kuin se yksi kauppakeskus ja Primarket joihin mun kokemukset vähän rajoittui (ja rantaan ja katupianoihin mut silti). Käveltiin vähän summamutikassa sinne missä näytti kivalta ja päädyttiin semmoselle johonkin torille tai johonkin, siellä oli kojuja kaikkia ja oi kaikkea ihanaa, ostin helmet ja laukun ja kolikkolompakon, on pakko olla erikseen kolikkolompakko, koska täällä niitä kolikoita VÄHÄN on. Oikeasti saa olla iloinen et Suomessa ei oo yks- ja kakssenttisiä (niin siis täällä tosiaan ei ole euro, mutta on 1 pence, 2 pence, 5 pence, 10 pence, 20 pence, 50 pence ja 1 pound sekä 2 pounds). Joten joo siis sitä pikkurahaa vaan on aivan mielettömästi, mulla on oikeen erillinen lompakko vielä toiselle erälle pikkurahaa kotona. En varmaan ikinä saa käytettyy noita kun ei vaan jaksa jossain kaupassa alkaa laskemaan sillai että no okei tässä sulle sata ykspennistä. Aattelinki että hommaan jonku ihanan säästölippaan (miksi se mun englantilainen puhelinkoppi on suomessa???) ja kerään sinne kaikkee pikkurahaa, mulla tulee olemaan sitä vuoden lopussa ihan sikana ja sit voin ostaa vaikka mitä. 8D

Sitten aww löydettii ihana hippikauppa, no minusta se ainaski oli ihana. Tahdon sinne uudestaanki. Parin kuukauden päästä niin raaskin taas ostaa jotaki!! Mut se oli kiva, tuli ihan mieleen aurinko siitä<3>

Sitten käytiin myös siellä yhdellä näköalapaikalla minkä nimeä en nyt muista mutta mikä oli tosi upea. Tahdon uudelleen käymään siellä ja kameran kanssa kiitos. Aattelin et vois lähtee Melanien kanssa kuvausretkelle sinne kun sitä varmaan kiinnostais. Joskus sitten kun on aikaa ja jaksaa.

Rosa myös soitti mulle kun tuolla oltiin ja puhuin sen kanssa jonkun aikaa siinä. Tulos nyt on se että emme ole menossa Discovery Tourille Lontooseen koska sinne ei ole paikkoja. Ja sitten mennäänkin jouluna kotiin!! Oivoi. Voin mennä Iidan kanssa varmaan samoilla lennoilla, pitää kattoa ne sitten yhdessä. Ja äiti ja isä myös sanoi että on okei tulla jouluks kotiin, oi <3
Ja niin, oli ihana kuulla Rosan ääni taas, oi että on ikävä. Se yhteisymmärrys mikä on puhelimessaki niin suuri, sitä on ikävä!

Ja sitten käytii sunnuntaina myös jossain parkissa lasten kanssa, tai oltii siellä Madel, minä, Anna, Michael ja Kathleen ja sitte Trinity ja Sharon ja sit vielä jotku noiden tuttuperhe, siis niitten äiti ja sen kaksospojat. Ainii ja Kim ja sitten se toinen tyttö jonka nimeä en muista mutta kuitenkin Michaelin ja Kathleenin serkut. Ärsyttävää ku niillä on noin pitkät nimet! Voisin tietty ehkä sanoo että Mike ja Kath mutta ku en jotenki osaa. Ja Kath menee mun pään sisällä aivan liian helposti sekaisin Katien kanssa ja kun oon sen kanssa kuitenkin vähän tekemisissä ja niin joo en tiedä. Parkissa oli tylsää joka tapauksessa, nukuin siellä viltillä ja söin suklaata. Eli siis tavallaan ihan okei. Paitsi ku olin juuri kävelly kirkolta nii luulin että ulkona on tosi kuuma mut sit siellä oliki todella kylmä ja mulla oli lyhythihainen huppari vaan päällä.

Ja sitten sain Skypen koneelleni toimimaan (eli siis suomeksi: tajusin ladata sen vihdoin) ja Akun ja isän kanssa siinä hetken verran Skypeteltiin, tosin se vähän pätki ja mun tulkinta on se että siksi kun Akulla on vaan mokkula sen nettinä. Toivottavasti se ois parempi sitten jos laajakaistan kanssa Skypettelee. Eli siis, kaikki vaan jutteleen mulle Skypessä, tosin ei liikaa ettei tämä öö mun enkku kärsi. Mutta silti! (löydätte mut vaikka hakemalla emme-syys)

Maanantaina, eli eilen, lähdin koulun jälkeen yksinäni Kingswoodiin ja sit lähdin lopulta yksinäni myös Bristol Centreen ja olin siellä koko illan. Mulla olikin ollut suunnitelmissa lähteä sinne yksin joku päivä tässä koska halusin katella paikkoja ilman et joku on koko aika juttelemassa jotain ja kysymässä et no minne mennään tai et mennään tänne, vaikka siis seki on kivaa, mutta ihan eri juttu. Kiersin eka kauppoja kauppakeskuksessa ja se oli tylsää ja ahdistavaa. Mut ostin vihreät tennarit punnalla joten kai se kannatti. Ja kivan oranssin mekon joka oli maksanu 60£ ja nyt se oli VÄHÄN alennuksessa ja maksoi vaan 4,99£. Ärsyttää täällä ihan sikana nuo pilkkuysiysi-hinnat koska siitä sit oikeesti aina saa takas sen 1pencen ja siis ei siinä mitään ku saa takas vaan sen yhden, mutta ku yleensä on maksanu setelilompakosta sen ja sit pitää kaivaa kolikkolompakko tota yhtä penceä varten 8D Ja muutenki, en tartte niitä enää yhtään lisää. Vois pudottaa ne aina kadulle ku menee kaupasta ulos ja sit joku lapsi tulis iloseks kun se löytäis rahaa maasta (tai siis ainaski minä tulin aina lapsena iloseks ku löysin rahaa maasta). Toisaalta tuntuis tyhmälle pudottaa rahaa missään muodossa maahan, oishan mulla siis jo vuoden jälkeen varmaan joku kaks puntaa koossa. 8'DD Joo okei, ehkä kannatan sitä maahanpudotteluideaa.

Niin, sit sen ostoskeskuksen jälkeen lähdin kuitenkin ettimään sitä hippikauppaa ku halusin käydä uudestaan siellä kattelemassa. Löysinki sen vähän ajan päästä mut se oli kiinni, surku. Matkalla joku Daniel tuli juttelee mulle, se oli semmonen siis apua millä sanalla niitä nyt sanotaan mutta kuitenki semmoinen joka selittää jostaki hyväntekeväisyysjärjestöstä tms kadulla ja pyytää rahalahjotuksii yms. Se oli tosi mukava mut se ei jaksanu jutella mun kans enää enempää ku sanoin etten oo vielä 18. Tai se kysy oonko. Tai se vaan että hi how are you ja olin ihan et goood and you? Ja sitten se vaan jotain että good ja sit puhu jotain ja sanoin että öö en ihan ymmärtäny ku oon Suomesta ja se kysy oonko lomalla. Sanoin et ei ku asun täällä mut oon asunu vasta kuukauden. Sitten se kysy että opiskelenko ja missä (haha hyvä kikka samalla udella kuinka vanha oon ja kannattaako multa pyytä rahalahjotuksia hmm hhmm hmm) ja sanoin että sixth formilla ja se kysy että nii oon siis seittemäntoista ja sanoin että joo. Ja sit se oli vaan et aijaa on ei sit mitää, it was nice to meet you and have a nice day. :D Mut se oli mukava silti. Tykkään nykyään ku tommoset juttelee mulle, siinä tapauksessa että oon yksin.

Se hippikauppa oli kuitenin joka tapauksessa kiinni, kävin jossakin kirjakaupan tapasessa, se oli ihana kun siellä oli kaikki ihan sekasin ja muutenki oi, ostin semmosen sarvikuonojen elämää suojelevan vihkon, siis että ne tuotot menee niitten suojeluun tjtn koska se oli kivan värinen, semmonen luonnonsäästäjänvihko 8D ja ne sivut on hauskaa materiaalii, semmosta harmahtavaa mutta jolle on hyvä kirjoittaa. Sit istuin puistossa / aukiolla ja kuuntelin ku kirkon kellot soi ja kattelin ku ihmiset kulki siitä ohi ja samalla muhun iski joku epätoivo että mitä ihmettä teen täällä ja samala tuli semmonen kiva olo että ihmiset on ympäri maailmaa ihan samoja kun niitä siinä kattelin ja toivoin vaan kovasti että joku tulis juttelemaan mulle (niin ittehän en sitten voinu tehdä asian eteen mitään kuten vaikka mennä juttelee jollekin tai ees hymyillä jollekki). Ja nii, siellä kirjakaupassa (vaikka siis ei siellä myyty muita kirjoja kuin tyhjiä) se myyjä oli aivan huippu, menin ostamaan sitä vihkoa ja sit paria lyijykynää kuvistunnille ja se oli ihan että "fine, excellent, lovely" ku annoin ne mun ostokset sille ja sitten kun annoin sille 2£ ni se oli ihan innoissaa että "thank you, lovely" ja muutenki se hoki lovelya koko aika ja ku lähin siitä ni vielä että it was nice to meet you ja bye sweetheart, lovely. No okei vähän kärjistettynä mut silti! Siis oikeesti ku tulin Englantiin ni odotin jotain tommosta mut nyt ku siihen on tottunu et kukaan ei oikeesti ihan tollain puhu niin nauratti. :DD

Ja huomasin että joihinki mun lauseisiin on tarttunu jotain aksentinkaltasta. Tai sit vaan oon oppinu sanomaan ne niin vaistonvaraisesti ja nopeasti ja miettimättä et musta ittestä vaan kuulostaa et niissä on aksentti. 8D Ihan sama, kuitenkin. Ensimmäinen lause jonka kohdalla tein tämän huomion, oli "i don't need a bag" koska aina ku käy kaupassa ni jos ostan vaikka yhden kynän ni ne on tyrkyttämässä muovipussia heti ja minähän en niitä niin paljoo tartte (en nyt siis viittaa siihen että koko aika ostaisin jotain mutjoo). Joten sit aina pitää sanoa etten tartte pussia ja sit tuo lause on jo niin hauska sanoa et ihan odotan että ne tyrkyttää mulle aina niitä muovipusseja. Hyvä että elämässä on pieniä iloja niinkuin "i don't need a bag". Sanottuna se on joku "aidonniidöbääg" 8'DD Ja sitten toinen on tietty että ku tervehtii "hi" ni seki tulee sillain "heya" tai jotain tai "hia" eli siis "haijja" tai jotain en tiedä 8D Kuitenkin, se on kivaa tervehtiä. Ja sitten yksi lause vielä minkä kohdalla erityisesti tein tämän huomion oli "see you later" koska sanon sitäki koko aika. "siijja leitha" 8D tai jotain. Mutta siis on hauskaa kun tulee jotkut lauseet jo niin kivankuulosesti. Ja tänään huomasin ku puhuin Ms. Middletonille koulussa valokuvaustunnilla ja selitin jotain että tartten kortinlukijaa (paitsi just sillä hetkellä unohdin miten sanotaan kortinlukija vaikka se käännetäänki ihan suoraan cardreader) niin puhuin tosi nopeesti vaikka välillä tulee semmosii et joo en tiedä tätä sanaa, mut sit voi vaan olla sillai tosi nopeesti et joo en muista tätä sanaa mut koitan selittää eli siis joo niiiiin... ja sit alkaa hirvee selitys. Hauskaa!!

Odottelin tänään siis taas puoli yhdeksästä kymmentä vaille kahteen koululla, alko valokuvaustunnit sillon. Tosin meni aika nopeemmin ku nukuin common roomissa joku vajaan tunnin ja sit join Patsyn kanssa teetä, kivaa. Ja sit vietin aikaani Melanien kanssa. Valokuavustunti oli kanssa aika kiva, aateltiin että kuvataan lisää aiheeseen "Pattern&texture" kun ei kumpikaan oikeen olla innostuttu siitä niin piti saada jtn kuvia lisää aiheeseen. Mut nojoo, ei kauheesti kuvailtu. Aateltiin et musiikkihuoneista löytyis jotain kivaa kuvattavaa mut sit lopulta se meniki siihen et vaan soitettiin pianoa ja kitaraa siellä eikä kauheesti kuvailtu ja sit mentiin tekemään portfolioita koneille. On niin kivaa että koulupäivän jälkeen ku lähdetään kotiin niin Melanie aina halaa mua<3

Nyt sitten oon joskus tässä lähdössä kirkolle vielä nuorteniltaan. Ootan sitä tosi paljon, jotenki on ihana päästä puhumaan englantia taas, koska oikeesti niin sairaasti puhuminen ja ymmärtäminenki paranee koko aika. Etenki sen huomaa omasta puheesta, koska on vielä niin hirveesti kaikkee mitä ei yksinkertasesti vaan ymmärrä, mutta sitte kuitenki huomaa että ymmärtää enemmän ja enemmä ja se tuntuu tosi kivalta. Vaikka se aina masentaa että ne asiat jotka ymmärrän, on kaikki sitä niin perusenglantia ettei niissä ole slangia nähtykään, koska kaikki puhuu mulle sillain jotenkin mahdollisimman helpolla tavalla. Tietty että ne saa keskusteltua mua kanssa.

Sunnuntaina Debbie välttämättä halus tietää mitä on suomeksi "have you eaten my vacuum cleaner?" ja sit se yritti sanoa vaikka kuinka kauan "oletko sinä syönyt imurini" ja sana "syönyt" tuotti sille sairaasti vaikeuksia. Koska siinä on diftongi (onhan se sana diftongi että jos on kaksi ei vokaalia peräkkäin). Sit ku sanoin että table on suomeksi pöytä ni se oli ihan että apua miten kukaan siellä ikinä oppii puhumaan. Mut oli ylipäänsä ihan hauska jutella Debbien kanssa kaikkee siinä.

Nyt minä muokkaan kuvia ja valaisen taas vaihteeksi Madelia siitä et oikeesti oon lähdössä kirkolle, se ei ikinä muista vaikka oon siellä joka ikinen tiistai samaan aikaan. Sit se aina kiirehtii mun dinnerin kanssa eikä mulla ikinä oo nälkä vielä sillon kun se sit laittaa sen mulle kun oon tottunut syömään sen myöhemmin joka päivä muuten.

kuitenkin: SIIJJA LEITHA 8DDDD

25. syyskuuta 2009

Dralalaa tämän päivän teksti taitaa tulla olemaan vaan eilisiä kuvia. Koska tänään koko päivä tehtiin vaan Melanien kanssa meidän videoo, siitä tulee kiva uskoisin. Meni kyllä tosi paljon aikaaki siihen. Mutta oli kivaa ihan kyllä joo!

Ja sitten en varmaan näe Senitaa enää, se vähän harmittaa. Ja kun en tajunnut kerinnyt kunnolla hyvästellä, sillä oli kiire johonki koulun jälkeen. Ja suklaamaito on maailmanparasta nams.

Nyt kuvia eilisestä!
--
Soittelin.
With Melanie. Hihi tykkään tästä tytöstä ja näytän sieneltä hupsis. Nauratti.
Hmm ehkä oli ihan hauskaa 8D Halloween on tulossa. Niin siis Melanie, Senita ja minä tässä.
moi olen primarkissa

Tämä kuva on yksi mun suosikkikuvista tältä päivältä, oi kattokaa nyt sitä. Oli ihana soittaa!!!!
Toisinaan väsyttää liikaa koulussa vähän 8D Tämä siis ennen sitä kun lähdettiin kuvailemaan ja ooteltiin Senitaa. PS: tilanne ei ole lavastettu, nukahdin ja Melanie katsoi tarpeelliseksi valokuvata mua.

Tässä olemme Melanien kanssa tulossa Bristolista bussilla kotiin. HERE WE GO! ha ha
Vähän ehkäpä huonoon järjestykseen menivät mutta.. Kuitenkin.
Tänään (tämä teksti tulee huomenna blogiin eli siis tämä on kirjotettu 24. päivä) oli ihan varmana paras päivä täällä! Uskoisin niin tuntisin niin. Oi että. Tai ei ehkä niinkään päivä vaan enemmänkin ilta ja koulunjälkeisaika. Oi oi oi oi.

Aamulla oli sairaan kaunista ja kun käveltiin Courtney Roadia (jolla siis asutaan ja joka on aika pitkä) kouluun niin oli tosi sumusta ja joka paikassa näkyi kuinka paljon täällä oikeesti on hämähäkinseittejä. Koska niitähän siis on aivan sairaasti, oon jo monta kertaa kävelly semmosta tien ylittävää siimaa päin, ja sitten niissä kaikissa oli kastepisaroita ja on ihan mahdoton kertoa kuinka sairaan kauniita ne oli ja kun niitä on jokasessa pensaassa sillain 5cm välimatkoin aina uusia ja uusia, siis semmosia ihan kunnollisia kokonaisia verkkoja.

Mutta nii, en sitten pysähtynyt kuvaamaan kun olin Annan kanssa, mutta kattelin ihan huumaantuneena niitä verkkoja vaan. Sitten Annan piti kääntyä Courtney Roadilta eri suuntaan kuin mun koska sen piti mennä ennen klo yhtä (eli ennen koulua) hakemaan paketti Post Officesta ja en viittiny lähteä sen mukaan koska oisin myöhästyny tunnilta ja niin niin sitten olin ihan että jee koska pääsin rauhassa kuvaamaan mutta ei tullutkaan enää vastaan yhtään hienoa hämähäkinseittiä 8(( Kaikki oli Courtney Roadilla ja pian se sumukin jo haihtui ja vähän harmitti. Ehkä joku toinen päivä on taas jotain tosi kaunista.

Koulussa oli kuvista ja mulla ei vaan mee siellä hyvin, oon liian epävarma ja aaaaaa en tiedä, en jaksa sitä kun Hannah koko aika vilkuilee sitä mitä teen kun se näyttää niin arvostelevalta. Ja en tykkää Hannahista kun se vaikuttaa siltä että se inhoaa kaikkia ja sitten se puhuu Melaniesta pahaa, tai mitä Natalia ja Juliana nyt on kertoneet, oikeesti mun ei ees pitäis puuttua tällaseen tai miettiä sitä koska en tiedä mikä on totta ja se ei liity muhun millään muulla tavalla kun sillä että Melanie on mulle tosi tärkeä ja tykkään siitä hirveesti. Silti, en tajua mitä teen kuvistunneilla kun Senita lähtee (eli siis kaikilla lopuilla kuvistunneilla, tänään oli sen vika art-lesson).

Mutta kuviksen jälkeen oli hetkenaikaa vapaata ja sitten kässää, kässä on aina ihan kivaa. Printtasin mun taidenäyttelystä ottamia kuvia ja sitten niitä laittelin siihen sketchbookkiin ja sitten jotain maalailin huomista kankaanpainantajuttua varten ja siis oli ihan kivaa, semmoista perus. Ja sitten jäätiin Melanien kanssa oottamaan Senitaa pariks tunniks kun sillä oli tunti ja sitten oltiin menossa yhdessä Bristol Centreen.

Koitettiin mennä Assembly Halliin soittamaan pianoa muttei tiedetty saako siellä olla niin sitten ei menty ja höh siellä oisiki saanu olla koska joku muu tyttö meni sinne sit soittaa ja kun se lopetti niin me mentiin ja sitten siellä alkoikin tunti niin en voinutkaan soittaa, harmitti. Se flyygeli on joku niin rakkausihana. Joten sitten vaan hengailtiin ja tuskailtiin nälkäämme ja väsymystämme sairaasti siinä. Ainiin ja sain ostettua mustavalkofilmiä, meidän koulun opettaja myy sitä mulle! Siistiäkivaa. Ja Melanie niin lainas täks illaks kameran ja jalustan kun mentiin päätarkotuksessa kuvaamaan Bristoliin.

Ja sitten mentiinki, ostettiin eka jotain lounasta Kingswoodista ja hypättiin bussiin ja aw join ehkä parasta suklaamaitoa ikinä tai siis oikeesti aaaa se oli niin hyvää niin hyvää, tarttee ostaa sitä vielä joku päivä Sainbury's:lta. Aluks kierrettiin jotain kauppoja kun Senita osti tuliaisia kotiin ja sen pikkusiskolle jotain pelejä Nintendo deeässään ja jooo, sitten Melanie halus Primarkiin ja siinä matkalla soittelin pianoa ja ainiin se kävi myös ostamassa liput johonki keikalle. Sitten käytiin Primarkissa ja tultiin takas soittamaan ja valokuvaamaan ja oltiinki siinä sit aika pitkään. Alko tulla pimeämpää ja mä vaan soitin ja soitin ja aaaa se tunnelma, taas keräänty hirveesti ihmisiä ja otti kuvia ja taputti ja otti videoo ja kaikkea. Ja Melanie otti ihan tosi hyviä kuvia, sit vielä myös semmosia sarjakuvia että tehdään niistä videoo.

Ja apua apua, Senita puhu sen poikaystävän kanssa puhelimessa siinä samalla ku soittelin ja sen poikaystävä oli ollu ihan ällikällä lyöty että "ei noin hyvin voi soittaa" (voi hahaha voipas ja paljon paremminkin) ja se ei ollu uskonu et minä soitan vaan et se tulee jostai radiosta tms. 8D Apua! Ja sitten kun käveltiin Primarkiin niin Senita kysy että tuunko sit soittamaan sen ja sen poikaystävän häihin. JA SE KYSY SITÄ IHAN TOSISSAAN, siis ei mitenkää sillai et hahaa soitat hyvin tuu soittaa mun häihin, vaan siis kun oikeesti se miten se puhuu sen poikaystävästä ja on sen kanssa, no en osaa selittää, mutta se juttu on vakava. Ja se ihan oikeasti kysy että tuunko niitten häihin soittamaan ja sano että voin sit Norjassa asua sen aikaa niiden luona ja kaikkea. Siis MITÄ TÄMÄ ON, mutta tuli ihan sairaan hyvä mieli tosta ja sanoin että totta kai menen jos ne vaan haluaa. :D ja nauratti myös vähän.

Siinä kyllä on niin paljon taikaa kun soittelee kadulla, oikeesti, aaaaaaa. Vaikka ne pianot on ihan sairaasti epävireessä ja kaikkee niin se kuulostaa silti ihan älyttömän hyvältä se soitto. Ja ihmiset tulee ja pysähtyy ja kuuntelee ja sanoo että tosi hyvä ja tosi kaunista ja että missä oot käyny tunneilla ja miten oot oppinu ja olikos tämä laulu sen ja sen säveltäjän ja aaaaa. Oi oi. Rakastan tämmöstä.

Niin, sit Senita ja Melanie kysyi että tuunko lauantaina niiden kanssa Bristoliin taas kun ne on menossa ja Melanie on yllätykseks kutsunu sinne kaikkia joita Senita nyt täältä tuntee että se näkee kaikkia vielä ennenku lähtee. Mä mietin että menenkö, koska en oo varma että jos ne on menossa juomaan niin sitten mua ei innosta yhtään, vaikka kuinka näkisin Senitan vikan kerran sillon ja sen puolesta tosiaan haluisin mennä. Mut siis niin, Melanie todellakin tietää etten juo, oon sanonu sen sille ja jutellu sen kanssa siitä ja se sano et se on tosi hieno juttu, mutta ehkä mun pitää tarkistaa toi vielä. Ja en oo varma josko tapaan Iidaa lauantaina ja en tiedä mihin aikaan ne on ees menossa. Jos ne päivällä menee niin se on varmaan ihan okei, mutta illalla jos ne on menossa kovinkin myöhään niin en kyllä varmaan voi mennä mukaan.

Muttamuttamutta, sit Senita lähti, se sano et sillä oli kotona vielä jotain tekemistä, me jäätiin vielä vähän kuvaamaan Melanien kanssa. Sit se välttämättä halus näyttää mulle sen paikan mihin ne on lauantaina menossa ja missä se oli käyny jo aiemmin kuvaamassa myös, missä oli sen mielestä hienot valot. Sitten mentiin sinne, ei ollut kovin pitkä matka, ja kuvattiin siellä, päätettiin että yhdistetään nää kaikki meidän kuvat videoksi ja maalattiin valolla kaikkii juttuja kun on nyt valollamaalaamisbuumi kun koulussa koko aika pitää tehdä tehtäviä siihen liittyen ja ja ja sitten vaan koko aika tuli lisää ideoita ja oli niin siistiä. Sitten se paikkaki oli kiva, siellä oli kaikkia valopylväitä ja suihkulähteitä ja joki ja katupiano, ihmiset istu siellä portailla jotka laskeutu sinne joelle ja jutteli ja jotkut oli kans ottamassa valokuvia ja oli kivaa. Ihmiset vähän katto meitä oudosti ku maalailtiin siinä valon kanssa, varmaan se näyttääki oudolle. Näette lopputuloksen ehkä tässä joskus kun saadaan tää meidän projekti päätökseen!

Oltiin ihan sairaan innostuneita molemmat näistä meidän kaikista kuvista ja sit ostin kaupasta vettä (ihana vesipullo aw) ja istuttiin oottamaan bussia ja oli kiva jutella jotain vaikka mun englanti tökkii vielä pahemmin kun tavallisesti sillon kun puhun Melanien kanssa, en tiedä mistä se johtuu. Ehkä vaan siitä et puhun sen kanssa niin paljon niin sen paremmin huomaa, kun jos nyt sanon muutaman lauseen jollekin ja tiedän jo valmiiks mitä oon sanomassa niin ei se sitten töki. Mut ku on tollain monta tuntia jonkun kanssa niin sitten kun vaan höpöttää niin ehkä siksi, niin en tiedä. Lohdutan vaan Melanieta koko aika sillä et parin kuukauden päästä mun kanssa on paljon kivempi jutella varmasti kun mahdollisesti ymmärränkin mitä mulle koittaa selittää :D

Sitten bussi tuli, mentiin yläkertaan ja sinne ihan eteen, huihui jännääkivaa. Lähes kaikki bussit tosiaan on kaksikerroksisia, tosin ei niitä punaisia siltikään. Ei mutta niin niin vielä siitä kun juteltiin bussipysäkillä, oli oikeesti kiva ja helpottava jutella vaikka ei nyt mistään kauheen syvällisestä juteltu mut sanoin et mun on vaikee puhua Annan kanssa ja Melanie sano et Anna puhuu sille vaan saksaa mutta että se on okei koska kukaan muu täällä ei puhu sille saksaa ku Anna (siis Hannah tai toinen Anna joiden äidinkieli kans on saksa, tosin Hannah nyt ei muutenkaan puhu Melanielle että joo). Ja se sanoi että sekään ei meinaa pärjätä musiikissa, tai että itse asias se pärjää huonommin kuin minä (siis Anna) ja Melanie sano et se ei ymmärrä miks mun piti ottaa musiikki pois. Emmäkään tavallaan, ehkä siks että mun enkku sit vaan oli niin huono, tai se enkun ymmärtäminen. Ihan sama. Ainiin, äidille rauhotukseks: täällä kyllä saa olla vaan kolme ainetta ja Ms Goodfellow oikein suositteli sitä mulle ja joillaki paikallisillaki käsittääkseni voi olla niin vähän. Eli se on ihan okei, ja en toistaiseksi ainakaan vielä ole tylsistynyt yhtään ilman musiikkia.

Mut niin, bussissa katottiin kuvat läpi ja oltiin ihan innoissamme että huomenna kun on noin 6h free-lessoneita aamulla niin tavataan common roomilla ja otan mun koneen mukaan ja tehdään video noista otetuista kuvista ja sit sen jälkeen vielä tehdään joku laulu tai improvisoidaan jotain siihen taustalle. Aaaaaa niin siistiä! Ja kun ne kuvat on jotenki oikeasti vaan niin kivojahienoja. Sit oli sairaan hauskaa vielä, naurettiin vaan melkein koko bussimatka, kun otettiin sillain liikkuvasta bussista kohti sitä tietä kuvia sarjakuvauksella ja kamera tuntui pitävän ihan kauheaa ääntä ja ihmiset jotenkin oli ihan möks siinä bussissa ja kaikki tuijotti meitä. Oli ihana nauraa pitkästä aikaa.

Senita ja Melanie on niin ihania, tuntuu et tuun läheisemmäks ja läheisemmäks varsinki Melanien kanssa koko aika. Harmittaa oikeesti että Senita lähtee, se on niin ihana kans. Ne molemmat halas mua tänään ku erottiin, tai siis kun Senita lähti kotiin ja sit ku Melanien kanssa piti lähteä eri teitä kävelemään jossaki vaiheessa Kingswoodissa kun kotiin oltiin tulossa. Aaaaa ystäviä, tuntuu niin hyvältä.

Hahaa ja Senita oli ihan innoissaan kun tänään sanoin sille että Hej Jeg heter Iines og jeg är sjutton år gammal. Ja sitte kysyin miten lasketaan kymmeneen ja toistin sen perässä kaikki numerot (niin siis miten lasketaan norjaks kymmeneen) ja sit se sano että mulla on ihan älyttömän hyvä ääntämys ja mun aksentti on sekotus jotain norjalaista ja ruotsalaista ja se ei kuulosta kuulemma yhtään ulkomaalaselta vaan siltä et mun äidinkieli oikeesti ois norja tai ruotsi. Hahaa vähän siistiä! Ja sit osaan nyt myös laskea kymmeneen saksaksi (ennen en osannut niin joo niin) ja sanoa ich bin iines (ihan kun en ennen oisi osannut) ja öö päivällä vielä osasin sanoa että olen 17 vuotta vanha ja sitten haista home. 8D Tää haista home on mun ja Melanien joku INSIDEJUTTUhahaa, koska se vaan yks päivä sanoi mulle (siis suomeksi) että "haista home" ja olin sillai että mitä ja repesin aika pahasti. Ja sanoin sen myös saksaksi, tosin nyt en juuri muista mitä se oli mutta kuitenki. Sitten se nyt vaan hokee sitä koko aika, tai no aina välillä.

Huonoa Senitan lähdössä on myöskin se, että Melanien kanssa tulee asumaan JOKU SUOMALAINEN. Ja se tulee kanssa meidän kouluun. Tosin tyhmää sanoa että se on huonoa, koska en ees tiedä kuka se on tai millainen ihminen, mutta se siinä siis on huonoa että pelkään omasta puolestani että puhun sitten sille vaan suomea ja että rupeen hengaamaan sen kanssa liikaa. Varsinkin kun oon paljon Melanien kanssa niin jos Melanie on sen kanssa paljon, on hyvin todennäköistä että minäki oon. Höh, kumpa minä oisin se joka muuttais Melanien luo (vaan en ole koska tykkään tästä perheestä kyllä, melanien ja senitan perhe ei ole paras mahdollinen, vaikka silti ehkä ois kivampi asua melanien kanssa). Mutta siis niin, luultavasti saattaa ihan hyvin olla joku mun tuttukin se joka tänne on tulossa, aina vaan pahenee! Kun tutustuin sillon Winchesterissä ja tulomatkalla tänne aika paljon niihin kaikkiin suomalaisiin kuitenkin, tai siis no paljon ja paljon mut niin, varmaan melkein kaikkien ei-leiriläisten kanssa tuli juteltua jotain. Miten voin yhtäkkiä alkaa puhua enkkua semmoselle joka osaa mun kieltä jota oon tässä pian kuukauden kaivannu saada puhua!!?!? Mut no yritän ainaski että alan puhua vaan englanniks sille enkä ollenkaan suomeks, ehkä sit parin kuukauden (hmm) päästä voi puhua suomeksi.

Oon stressannut koko päivän vähän tota että tulee joku suomalainen, oon tyhmä kun stressailen. Sitä paitsi se tulee vasta parin kolmen viikon päästä kuulemma, mun enkku kerkii kehittyä kylläkyllä. Kun kauheen moni puhuu et 2kk paikkeilla tulee semmonen ihmejuttu että alkaa vaan yhtäkkiä tajuta hirveesti paremmin ja joo niin, toivon että mullekin käy niin. Miettikää, oon ollu täällä kohta kuukauden! En oo varmaan ikinä ollu näkemättä perhettä näin pitkään aikaan. Tosin ei tää ees tunnu kovin pitkältä ajalta ja samalla tuntuu että tää on ikuisuus ja mun elämä nyt vaan on täällä eikä mitään muuta ookaan kun ehkä vaan jossain rinnakkaistodellisuudessa.

Aw ja niin, kun tulin kotiin niin olin vähän että apua mitäköhän Madel sanoo, kello oli 10 ku olin kotona. Olin kyllä päivällä lähettäny Madelille viestin että tuun myöhään ja en kerkii syömään dinneriä ja kaikkea ja se vastas että ok take care ja sit lähetin sille vielä bussissa kotimatkalla viestin et oon tulossa. Ja sitten kun tulin kotiin niin olin ihan että sorry i'm a bit late ja se oli ihan että joo ei mitään oliks kivaa. :D Ja sanoin että joo oli ja ihanaa otettiin kuvia ja huomenna free-lessoneilla työstetään videoo niistä ja se oli ihan että okei, ihanaa ku oot noin ilonen. Vähän kiva!! Pelkään aina et se on jotenki närkästyny jos tuun myöhempään kotiin mutta se onki vaan ihan että kiva et sulla on elämää.

Sit se vielä kysyi että annoinko sen kirjottaman shekin tänään mun kässänopettajalle. Oikeesti ihan outoa mulle se että kirjotetaan shekkejä, oon nähny sitä vaan leffoissa! :D Mutta siis kun mulla on kässäretki Lontooseen ja se maksaa kyyteineen kaikkineen museojuttuineen vaan 20£ niin todellakin oon menossa. Ja ihan sairaan kiva lähtee sinne, sitäpaitsi Melanieki tulee. ((: Sit siinä kirjeessä jonka se opettaja lähetti kotiin ja vanhemmille täytettäväks ja allekirjotettavaks ni oli että pitää shekki toimittaa koululle ja sanoin kyllä Madelille että joo ei tosissaan tartte että sen voi ihan käteisellä maksaa et ei se oo niin tarkkaa (niinku ei ollukaan!!) mutta se sanoi että jos se sittenkin täytyy niin se kirjottaa mulle shekin. Aika hauskaa jotenkin, että se noin huolehtii. Sitten itte tietty annan noi rahat sille takas jälkikäteen, sanoin et joo tänään mut sit unohdinkin hups ja se sanoi että joo ei mitään kiirettä et tuo huomenna tai jotain. Oli hauska ku se kirjotti mulle sitä lappua "annan tyttärelleni luvan osallistua" ja muuta. Paitsi että aaaa siinä kesti ikuisuus, se katto joka kohdan ihan ylitarkkaan ja sitten vielä pisti sen shekin ja lupalapun kirjekuoreen ja siihen päälle kirjotti opettajan nimen ja mitä varten ja aaaa joo. Mut ihana silti että se huolehtii noin! Ja oikeesti en tajua, englantilaiset ei vaan osaa kirjottaa. Madel katto miten John Cabot Academy kirjotetaan niin jokasen sanan kohdalla vähintään kerran tai kaks miten se pitää kirjottaa. Ja ennenki on tullut vastaan tällasta ettei ne vaan osaa. Niin outoa!! Kun minäki monesti osaan.

Sit se oli ihan äimistyny ku kirjotin itte mun nimen siihen että mitä kirjotetaanko sun nimi Iines kahdella iillä ja olin ihan että öö joo koska luulin että se tiesi sen kun se aluks luuli että mun nimi on Lines niin aattelin että se oisi tajunnut että mistä se L nyt muka siihen tuli. Mutta se on kirjottanu joka paikkaan mun nimen Ines ja siis ei se mitään, Ines on ihan tarpeeksi lähellä mun nimeä. Tänäänkin kun se lähetti mulle viestin ja jotain Hi kirjotti siihen niin Hi Ines. Hö.

Ja sitten awww kun tulin tänne meidän huoneeseen niin mun sängyllä oli pieni paketti, voi miten söpöä. Kysyin Annalta et mikä tuo nyt oikein on ja keneltä ja mistä se on tullu ni se sano et joku Kathleenin juttu vähän myöhässä mun synttäreitä varten. Aw. Siinä oli kortti jossa luki:
to enise
shin like a star on your birthday
from kathleen and anneh

toi anneh siis on oletettavasti anna ja hahaa enise on minä. :D Kirjekuoreen mun nimi oli kirjotettu Enies. Aw. Niin söpöö, olin ihan äw ja Anna sano että se oli Kathleenin idea ja se teki kortin niin kuin hyvin saatan kyllä nähdä. Aw se on ihana. Vihreä kortti, sitten jotain keltasta vaahtomuovia johon se on piirtänyt kasvot ja kaks tarraa joissa lukee Great ja Wow. :D Sitten siellä paketissa oli semmonen tositosi pieni rannekoru joka ikipäivänä ei mahdu mun ranteeseen mut se on Niimulle sopiva (minun nalle siis). Se saa kunnian käyttää sitä. Aww Kathleen on ihana. Pitää huomenna kiittää sitä tuosta lahjasta, se ele oli niin söpö! Ainaski nyt se pätee että "ajatus on tärkein".

Laitan vielä kuvat koneelle, niitä on hirveesti, ettei kulu huomenna siihen aikaa. Sitten käyn nukkumaan, väsyttääää. Mutta tuntuu kivalta, oli niin tosi hauskaa. Ja monta kertaa vielä Melanien kanssa sanottiin toisillemme et on ihana kuvata ja olla ja jotenki en tiedä apua niin. Ja puhuttiin et taide on kyllä yks kieli kanssa, musiikki ja just valokuvaus ja kaikki.

Oi äw haluisin nyt kuuluttaa koko maailmalle kuinka onnelliselta voi tuntua.

23. syyskuuta 2009

Höh ärsyttääpä suunnattomasti. Halusin tehdä sitä mun portfolioita koneella nyt tässä kun aikaa on, mutta sitten mikään ei toimi. Screenshotteja en saa noista thumbnailseisista (??) otettua ja aaaaa sitten PowerPoint ei suostu toimimaan ja kaikki on tyhmää. Joten vuodatan olotilaani tähän. Vaikka siis oikeesti kaikki ei ees oo tyhmää.

Kävin Annan kanssa Kingswoodissa metsästämässä mulle mustavalkofilmiä, mutta ei löytynyt. Vaikka kierrettiin apteekit ja Sainburysit ja WHSmithit ja kaikki. Huomenna oon kuitenkin menossa Melanien ja Senitan kanssa Bristol centreen niin sitten varmaan joo löydän jostakin, HOPE SO. Ja muutenkin aion huomenna kysyä Ms Nashilta että mistä sais mustavalkofilmiä jotenkin kätevästi. Ja se lupasi huomenna kattoa mun kuvia kun tänään sillä ei ollut aikaa.

Tänään oli kiva kuvailla Melanien kanssa, edelleen se joku tekstuurijuttu mitä meidän pitää tehdä, mut kai se on ihan kivaa. Tai on kiva vaan kierrellä paikkoja ja ottaa kuvia ja jutella siinä samalla. Ja mun kamera toimii! Niin siis en muista vielä täällä maininneeni että ostin filmijärkkärin jostakin kirppuTORILTA (se oli sairaan suuri ja oikeesti tori jossain pellolla), se maksoi vaan 15£ ja se tosiaan toimii, se testattiin tänään. Kivaa! Ja siis en tiedä, oli vaan pakko ostaa se kun se oli niin halpa, siellä oli vaikka mitä kameroita jotka oli tosi hyvässä kunnossaki, no ainaskin vaikuttivat siltä. Enkä tänäänkään koulussa oisi päässyt vielä kuvaamaan jos ei oisi omaa kameraa ollut, mulla on aina etuoikeus että voin kuvata kun haluan kun mulla on sekä filmi- että digijärkkäri. Hahaa! Ja ens viikolla päästää pimiöön oi oi oi oi oi <3

Soittelin tänään myös siellä jossain hallissa pianoa, tai se oli semmoinen vanha musta flyygeli, vähän kolhiintunut ja vähän epävireinen ja AIVAN IHANA. Sillä oli niin ihana soittaa ja Melanie on jotenkin tosi hyvä kuuntelija, se vaan jaksaa istua ja kuunnella ja sanoa että soitat ihanasti ja jotenki sillain että se oikeesti tarkottaa sitä. Oi. Huomenna tosiaan Bristoliin soittamaan enkä malta odottaa!!

Tuntuu taas kivalta elää täällä. Ostin suklaamaitoa kaupasta ja se on aivan sairaan hyvää. Ei saa juoda liikaa sitä mutta kun nams ja sitten se on vielä ihanassa kanisterissa (en tiedä miks musta on niin hauskaa kantaa kanisteria mukana ja juoda siitä aina mehua tai kaakaota tai jotain melkein mitä vaan ja rakastan näiden maitokanistereitaki).

Ainiin Lakrisalejen lisäksi mulle saa lähettää myös suomenkielisiä Aku Ankkoja (ja kirjeitä).
Mun piti tulla tekemaan valokuvausportfoliota tahan koneelle, mutta ehka nyt sitten jumitunkin kirjoittelemaan blogiini. Tosin siis kohta mulla on kolme tuntia valokuvausta ja koska on pimiota niin ei sinne kaikki voi kerralla menna niin sina aikana voin sit tehda tuota. Oon kylla nyt innoissani valokuvauksesta, rakastan tehda tota portfoliota ja eilenki illalla tein sita johonki melkeen kahteentoista yolla, hups. Oon vaan niin innostunu muokkaa kuvia, kirjottamaan niista mun mielipiteita ja analyyseja ja sit viela asettelemaan ne jotenkin kivasti ja POWERPOINT ON IHAN HUIPPU, miks en oo ennen tajunnu sita? Jotenki silla saa asiat niin kivaan jarjestykseen etta oon ihan innoissani siitaki.

Eilen tuntu uskomattomalta koko paivan, oli eka sadepaiva moneen moneen paivaan, siis varmaan pariin viikkoon, ja se teki mun mielen jotenki tosi paljon paremmaksi, semmoseks puhdistuneeks. Koko aika paahan tuli semmosia lauseita kun ennen joskus, etta niista vois syntya vaikka millasia runoja ja tarinoita ja sitten kun paasin koulusta kotiin niin oli vaan pakko paasta kirjottamaan ja sitten kirjotin. Kopioisin sen tahan mutta koska se laittaa rivinvaihdokset ihan vammasesti niin en jaksa. Sitten viela kaansin sen koko tekstin englanniksi etta pystyisin nayttamaan sen jollekin taalla, vahan olin ylpea itsestani vaikka tiedan etta siina kaannoksessa on sairaasti virheilta. Mun korviin se silti kuulosti aika mahtavalta kun itse olin sen tehnyt! Tai siis olin vaan niin ylpea itsestani, koskaan kirjottanu mitaan "kaunokirjallisuutta" tai proosaa tai semmosta englanniks.

Sitten eilen kirkolla myos kavin ja Emmaa en talla kertaasiella nahnyt, mutta juttelin Debbien ja Katen kanssa ja sit ihan tosi moni muuki ihminen tuli mulle jutteleen. Ja sitte oli semmonen rinkijuttu etta seisottii kaikki piirissa ja sit jokanen kerto jonkun hyvan asian mika tassa lahiaikoina on tapahtunu ja miten Jumala on johdattanu ja olin VAHAN apua ja tokavikana vasta sanoin ja hui se oli kauheen pelottavaa koska aluks en ees ymmartany et mita siina siis pitikaan puhua ja hui. Mut no sitten kun James (nuoriso-ohjaaja) puhui sen puheenvuoroa ni se kerto kuinka olin loytany tieni tonne seurakuntaan et ku olin vaan menny koputtaa ja sanonu etta tartten seurakunnan ja olen Iines Suomesta ja opiskelen taalla. :D Ja se oli kiva et se sanoi sen ja kaikki katto niin ymmartavasti ku sanoin et mua pelottaa puhuu englanniks niin suurelle porukalle ja no okei pelottais suomeksiki ehka. Mutta silti, sitten kerroin just tuosta et miten olin jotenki loytany itseni ja tapani olla Jumalaan yhteydessa kun olin onnistunut taas tekemaan taidetta omalla tavallani ja oppinu tuntemaan niin hyvia ku huonojaki tunteita uudestaan sillai vahvasti, koska ma tunnen kaikki tunteet sairaan vahvasti ja taalla kaikki on ollu vahan semmosta pintaliitoa, vailla tunteita. Vaikka siis onki ollu kivaa ja kaikkee. Nyt tuntuu taas multa.

Sit ku oli sita hengailuaikaa siina lopussa niin yks tytto tuli juttelee mulle, en kylla muista sen nimea kun kaikki sanoo nimensa aina niin nopeesti ja sitten ne kaikki nimet on mulle iha outoja, mutta se oli tosi kiva, se kyseli kaikkee ja oli ihan wooow ku sanoin et opiskelen kolmee kielta eli ruotsi, enkku ja suomi ja et suomi on mun first language ja mun enkuntaidothan se voiki nahda ja sit et no ruotsia en puhu kovin hyvin. Sit se hehkutti kaikille et taa tytto osaa kolmee kielta miettikaa. 8D Taalla ne sit lukee yleensa kai just vaan yhta toista kielta, silla tytolla oli ranska. Ja se sano et vaikka se on silla sama ku mulla enkku ni se ei osaa sita yhtaa niin hyvin ku ma enkkuu. Tosin englanti nyt taitaa olla vahan helpompi kieli mutta silti.

Kirjotin myos Senitalle eilen kirjeen, NORJAKSI! Vahan siistia! Tai siis kun se oli joskus niin sairaan innostunut siita etta osasin jotain norjaksi tai tiesin jotain ni sit aattelin etta kielioppi on varmaan vahan samaa kun ruotsissa ja sit katon vaan nettisanakirjasta sanoja jos en niita tieda tai osaa paatella (eli melkein kaikki muut sanat kuin jeg ja og 8D). Ja sit annoin sen sille ja oi oli kylla kirjottamisen arvosta, se ilahtu siita hirveesti ja tanaan viela sano miten sopoo oli et kirjotin sen ja et se oli tosi hyvaa norjaa ja se ymmars kaiken mita siina oli. Vahan siistia!! Ehka se kielioppi sit on oikeasti jotakuinki samaa kui ruotsissa. Sit kaikki siina ymparilla oli sillai etta mitaaa norjaa saadaankokattoo ja sit kaikki yritti kaantaa sita tekstia englanniks mutta ainoat sanat mita ne tajus oli just joku sommer ja hei.

Tavallaan yksi syy miksi kirjoitin tuon oli se kun Senitan pitaa lahtea maanantaina takas Norjaan ja se ei tuu takas enaa. Niin vammasta, se on ihan alyttoman ihana ja kiva ja jotenki en tieda. En yhtaan haluis et se lahtee, oisin voinu pitaa mun ruotsinki jossakin kunnossa juttelemalla sen kanssa valilla ruotsinorjaksi tai kirjottamalla kirjeita esim. tai jotai. En oo ihan varma miksi se lahtee, mutta kai silla oli Norjassa joku sekaannus koulun kanssa ja sit taalla koulussa ei saa olla vaan puolta vuotta ja en tieda. Mutta harmittaa joka tapauksessa, ei se kai ittekaa haluis lahtee. Voisin vaan halata sita tyttoa, se on niin kultanen ja jaksaa aina tsempata mua kuvistunneilla kun menetan uskon itseeni. Ja sen hymy valaisee niin suuren alan etten ehka toista semmosta hymyilijaa tieda! Aw. Harmittaa oikeesti etta Senita lahtee, tulee satakertaa tylsemmat kuvistunnit. Ja muutenki, se on semmonen ihminen joka oikeesti tajuaa asioista jotai ja jolle vois purkautua jos ei ole ketaa muuta.

Apua jos nyt leikkisin ahkeraa koululaista ja vaikkapa tekisin tuota mun portfoliota. Saattaa olla etta nama mun tekstit tanne blogiin muuttuu vaan kerta kerralta tylsemmiksi kun joka viikko ja paiva tapahtuu tavallaan samat asiat ja joo en tieda. Ne keta kiinnostaa niin voi lukea silti 8D En ehka vaan meinaa jaksaa kirjottaa ihan niin paljoa (eli siis joka paiva jotain romaania), mutta kylla mina teidat muistan.

PS: saa lahettaa lakrisaleja osoitteeseen
Iines Neittamo
53 Courtney Road Kingswood
Bristol
Avon BS15 9RN
UK

ja okei saa muutaki postii lahettaa jos haluu

21. syyskuuta 2009

Jai vahan kirjoittamatta, nyt kulutan aikaani koululla, joten on aikaa kirjoittaa myos. Ehka kirjoitteluinto oli aika maassa eilen, koska minakin olin. Ei siis mitaan ole tapahtunut sen kummempaa, kunhan tuli semmonen ihan down-fiilis etta mina en jaksa olla taalla. Ei se oikeesti ollut varsinaisesti koti-ikavaakaan, en oikeen tiia mita se oli. Mut siis semmonen etta en jaksa olla tassa talossa ja perheessa mutten kylla jaksa lahteekkaan mihinkaan. Semmoinen sunnuntaiahdistus.

Kavin aamulla kuitenki kirkossa, oli ihan kiva kirkko ja sit juttelin joidenki uusien nuorien kans siella. En muista sen pojan nimee jonka kans eniten juttelin mut se oli tosi hauskannakoinen, tummaihonen ja silla oli rastat ja nauroin koko aika kun puhuin sen kanssa koska multa meni sen joka toinen lause ohi ja se ei osannu oikein selittaa erilla tavalla mita se tahtoi sanoa. Huomista taas ootellen kun paasee nuorteniltaan ja tapaa ihmisia!

Kirkosta lahetin viestin Melanielle etta ollaanko me sitten menossa sinne Bristoliin valokuvaamaan ja se sano etta se onki kiireinen ja olin vaan etta okei kun ei muakaan huvittanu kauheasti sitten loppujenlopuks lahtee mihinkaan, olin vahan vasyny. Sit nainki Melanien ja Senitan kaupassa matkalla kirkosta kotiin, aika hauska sattuma, ja Melanie pelkas et oon sille vihanen tai jotain vaikka siis todellakaan en ollut.

Sit loppuillan kattelin leffaa ja istuin koneella ja soitin pianoa ja ku olin kirkosta mennyt kotiin niin Madel oli ihan etta Iines missa ihmeessa olit vaikka oon joka sunnuntai kirkossa? Siis unohdin sanoa bye kun lahdin koska luulin et vaan Anna ja Ernie oli kotona ja niille mulla ei oo tapana kauheasti selostaa tekemisiani tai jos lahden johonkin, ma vaan lahden. Sita paitsi luulis etta ne kuulee jos joku sielta talosta lahtee. Sit Madel kylla sanoi etta ei se siis vihainen ole todellakaan mut etta ens kerralla pitaa sanoa. Okei okei. Sit Anna oli siivonnu meidan huoneen joten mun pitaa ens viikolla mut no se ei oo suuri homma joten ihan sama. Ja sit sain kuulla asiaa siita etta lattialla ei saa olla mitaan tavaroita ja joo tiedan mutta sorry en ollut taalla siivoamassa ja oisin kylla siivonnut omat tavarani ja paasin siivoomaan kuitenkin koska naa oli heitelly mun tavarat ihan sekavasti minne sattuu. Inhottavaa! Siis ihan sama sillain koska ei siella mitaan henkilokohtaista oikeestaan oo paitsi jotain kirjeita ja paivakirja ja ne on suomeks.

Illalla olin ilonen etta paasin nukkumaan ja tanaan olin onnellinen et sain herata uuteen aamuun. Soitin eilen illalla pianoa ja se helpotti oloa, samoin tana aamuna. Ja sitten eilen kun olin soittanu ja laulanu ja vaikka ovi oli kii ni sielta musiikkihuoneesta kuuluu kai ulos kaikki aika hyvin niin Madel vaan sanoi jotain etta mulla on great voice ja olin ihan sillai etta mitaa!! Vahan jotenki kiva etta se sanoi niin, tosin en muista kunnolla mita se sanoi mutta kasitin sen niin etta se kehui mun lauluaanta. Tai sitten sita miten soitan pianoa, ihan sama kivaa kuitenkin 8D

Tanaan oltiin Melanien kanssa taas pimeessa vessassa valokuvaamassa, haahaa. Mutta ihan kivaa oli taas, hypittiin siella ja keksittiin kaikkii uusii juttuja ja nyt ollaan vissiin menossa sitten torstaina Bristoliin kuvaamaan. ((: Se kay ihan yhta hyvin. Tykkaan kans kassasta tosi paljon, jotenki siella saa niin rauhassa tehda omii juttujaan ja se opettaja on kiva kun se osaa antaa neuvoja hyvin ja sen puhetta yleensa tajuaa ja se kehuu juttuja mut ei turhaan. Semmonen kehuminen on niin satakertaa kivempaa, semmonen etta kun tietaa itsekin etta se on oikeesti ansaittua. Tehdaan myos kassanryhman kanssa matka Lontooseen 8th October eli ens kuussa. Eli ei kovin pitka aika enaa. Ihan kivaa, silta varalta varsinki etten paasekaa sinne Discovery Tourille, ma uskon et ne paikat on jo taynna mutta ku minkas teet kun en tieda paaseeks Rosa niin en voi ilmottautua ennen kun tiedan et se paasee.

Mulla on taalla helposti semmonen tyhja olo et en oikein tajua etta miksi oon taalla. Tai mita teen taalla tai apua en oikein tieda. Sillai tuntuu ettei ole mitaan odotettavaa vaikka jokainen paiva on oikeesti tosi odotettava koska yleensa tapahtuu aina jotain odottamisen arvoista.

Ihan sama, mina oon kuitenki tanaan sopo. Oon saanu koko paivan kaantaa kaikille lausetta "koska valaisee kointahtonen" silla mulla on semmoinen pinssi mun pipossa missa lukee noin. Selitan jotain little starista ja morningista ja making light ja hahaa 8D Ihan hauskaa, kai. Aina kivaa jos ihmiset kysyy mita on joku asia suomeks ja joskus on kiva kummastuttaa niita vaan sanomalla jotain suomeks ku ne pyytaa. Niinkun vaikka luen ton koskavalaiseekointahtonen nii ne on ihan sillai woww miten voit osata puhua noin. Se on niiin kivaa!

Huomaan et mun enkku on tanaan niiiiin ruosteessa, Melanie on saanu selittaa koko paivan asioita 10 kertaa yhta asiaa kymmenella eri tavalla. Oikeesti en tajuu mitaan. Puhe kulkee sillai vahan etta koko aika hukkuu sanat mutta siis sitten kun puhun ja loydan sanat niin se on ihan sujuvaa, luojankiitos. Kylla taa tasta paranee, hope so.

19. syyskuuta 2009

Hassua, jäi yksi päivä väliin kirjoittamatta. Eilen tuntui että tapahtui kauhean paljon vaikka ei todellisuudessa tapahtunut kauheasti mitään. Koulussa Ms Goodfellow sanoi että mun pitää mennä puhumaan Mr Klarkin (musanopettaja) kanssa ja sitten kuitenkin eka jotain juttelin Ms Goodfellow'n kanssa, se sano et kässänmaikka on "happy for you", vähän ihana kuulla!! Kässä on nimittäin ihan tosi kivaa ja muutenkin, toivon että se pysyyki semmoisena, se opettaja on myös kiva. Sitten etsittiin mulle ja Natalialle vaikka kuinka kauan salasanoja meidän koulun sähköposteihin ja sitten menin juttelemaan Mr Klarkin kanssa.

Se oli aika jännää, en oikein ees tienny mitä puhua niin sanoin vaan että oon miettiny että otan varmaan musiikin pois mun lukkarista ja sit samalla selitin jotain että mun pitää saada jutella hetki Mr Klarkin kanssa ja jotain, kuulostin tosi tönköltä (tosin ei kukaan mitään muuta oletakaan vielä). Sitten kuitenkin se pyysi että istu alas ja kerro mitä asiaa ja että jutellaa tästä nyt ja sit kun oikeesti puhuin ja puhuin HYVÄÄ englantia, koska mielestäni oikeesti puhun hyvin englantia, niin sitten sen ilme!! 8DD Se oli ihan ällistyksissään, ei se kai ollut sillain kunnolla kuullut kun puhun viimeksi kun sillon kun oli eka musantunti ja esittelin itteni ja mun englanti oli jotain maailman tönköintä. Joten joo, oli aika hauskaa kun sitten puhuinkin hyvin!

Tultiin siihen lopputulokseen että jätän musiikin (haha visual artseja koko lukkari täynnä nyt sitten: kuvis, kässä ja valokuvaus) ja jos on joku koulun konsertti tms. niin meen sitten ehkä siihen soittamaan jos on aikaa ja vielä haluan. Ihan kivaa, nyt ei tartte stressaa mitään musajuttuja ja on sairaasti hypäreitä. Tosin oikeesti se voi käydä vähän tylsäks tässä vuoden aikana, mutta tuskin ainaskaan tulee mitään semmosta väsymystä koulun takia :D Tosin tuskin oisi tullut ton musiikin kanssakaan mutta siis niin, ainaski voi täysillä paneutua niihin aineisiin mitä opiskelee ja se on tärkeetä! Varsinkin tommosissa taidejutuissa kun on kaiken maailman portfolioita yms. ja sitten niitä voi vaikka aina koittaa tehdä siinä vapaa-ajoilla.

Sitten eilen juttelin Petsyn kanssa, se on joku koulupsykologi tai -kuraattori tai joku, en jutellu sen kanssa mistään sen kummemmasta, juotiin teetä ja selitin sille suomesta jotain, sitten että oon vähän väsyny siihen et mulla ei ole ketään kelle puhua ja että väsyttää sekin että en osaa tätä kieltä kuitenkaan mitenkään kovin täydellisesti, paitsi että juuri sillä hetkellä tajusin että puhun tosi hyvää englantia tai että se kuulostaa sujuvalta vaikka sanavarasto onki aika pieni, ja sitten se turhauttaa etten ymmärrä. Ja se oikeesti autto että joku kuunteli ja oli tosi kiinnostunu mun taidejutuista ja Suomesta ja mun Suomenperheestä ja isäntäperheestä myös ja siis yleensäkki musta. Kun en oo saanu kellekään loppujenlopuks selittää tämmösiä "turhia" asioita tässä lähiaikoina, tai toki netissä kaikille ystäville ja täällä blogissa, mutta silti. Ja oli vaan niin siistiä kun pysty selittään kaiken englanniks.

Sitten lopun osan päivästä (kun tosiaan oli ne 6 hyppytuntia) vaan vaeltelin ympäri koulua, kirjottelin jotain, kuuntelin musiikkia ja kävelin pihalla. Oikeesti ihan kiva päivä. Koulun jälkeen sit mentiin Natalian kanssa Kingswoodiin ja ostin pari leffaa, koska mun tarttee saada kattoa leffoja! Ja katoin toisen niistä eilen, hehe suomiteksteillä. Tiedän et mun ei pitäisi tehdä niin, koska oppisin paljon jos kattoisin ilman suomitekstejä mutta kun oikeasti tahdon vaan rentoutua vähän välillä enkä jaksa sillon turhautua siitä etten ymmärrä englantia. Se leffa jonka eilen katoin, oli nimeltään Save The Last Dance ja suosittelen vähän kaikkia kattomaan sen, se oli aivan mahtava!! Tai no en sano mahtava, mutta se oli varmasti yksi parhaista leffoista mitä oon ikinä nähny. Oikeesti en tiedä, siinä ne henkilöt tuntui elävämmiltä kun melkein missään leffassa, siinä ihan unohtui et se oli "vaan leffa" ja jotenki en tiedä, kulki mahanpohjatunteita koko aika ja väristyksiä kaikesta mitä tapahtui ja itketti ja nauratti aivan aidosti ja apua en tiedä. Kattokaa se oikeasti!

Tänään näytän hipiltä. Tein itselleni pari korua eilen kaikista puuhelmistä yms. ja ne on ihan kivoja. Ja Madel sanoi että ollaa tänään menossa johonkin, en tiedä kyllä ees minne, mutta se sano että se on kiva paikka, oikeesti outoo etten tiiä enempää. Mutta on kiva näyttää hipiltä ja otan kameran mukaan jos vaikka siellä oisi jotain kuvattavaa.

Ja huomenna menen Melanien kanssa Bristoliin sen jälkeen kun olen käynyt kirkolla. Se vaan eilen sano että kun se ees ajatteli sitä että soitin sitä pianoa siellä kadulla niin sille tuli sairaan hyvä mieli ja se sano että koska mennään uudelleen ja mennään samalla kuvaamaan ja kaikkea. Ja sit se ehdotti et mennäänkö sunnuntaina ja sanoin et joo mennää vain joskus sen jälkeen kun olen käyny kirkossa ja syöny lounaan. Eli voin lähteä varmaan joskus 3 jälkeen. Valokuvaamaan!!!! Jee, sitä olenki oikeesti kaivannu. Ja haluan myös toki soitella sitä pianoa siellä, se oli ihana! Bristol on kiva paikka, tuntuu siltä.

Mulla on nyt semmonen olo että ei oo ikävä, ei oo enää semmoinen olo, semmoinen samanlainen kuin ennen. On semmonen olo että mä kuulun tänne. Vaikka en vielä kuulukaan ja kun menen johonkin, en tunne yleensä ketään ja kun kerron että oon Suomesta niin kaikki on ihan että woow ja muutenki en tiedä. Mut kyllä tämä tästä. Oon ollut täällä kolme viikkoa, ja voi että miten kieli on parantunu tässä ajassa! Oikeesti eilen just huomasin sen kun Petsyn kanssa puhuin, puhuin ihan älyttömän hyvää englantia! 8D Siis mun mittapuulla, ei se oikeesti ole niin kummoista varmaan. Mut puhuin jo sillai nopeasti ja pitkiä lauseita ja oikeesti selitin asioita yhtään takeltelematta ja änkyttämättä tai mitään ja välillä jos tuli semmonen etten muistanu jotain sanaa tai ylipäänsä tienny sitä niin olin ihan että how i can explain this, well.. ja sit selitin vaan sen sanan ja se yleensä ymmärs ja jotkut sanat sanoin vaikka en ollu ikinä käyttäny niitä, sattumalta vaan keksin että näinhän se sanotaan ja sanoin sen ja se oli ihan oikeesti niin!! Se oli aivan älyttömän mahtava tunne ja jotenkin! Kun Kingswoodissakin Natalian kanssa olin niin sanoin sille että mä tykkään olla englannissa ja oon oppinu paljon tätä kieltä. Ja sitten kun kotiin tulin niin Trinityn äiti oli täällä Madelin kanssa juttelemassa (ja Trinity ja Kathleen leikki jossaki) niin se kyseli multa että onko koulussa ihan kivaa ja selitin että on joo ja jotain sanoin että en meinaa ymmärtää tunneilla mutta että on kivaa ja jotain, en ees muista, ja sit se kysy vielä jotain ja vastasin siihen ja juttelin sen kans siinä hetken ja ku Madel tuli siihen niin se oli ihan että mitäää miten on mahdollista et tää tän tytön kieli on parantunu näin paljon näin lyhyessä ajassa. Näin Sharonin (siis Trinityn äidin) viimeks joku vajaa viikko sit ja nyt se jo huomas ihan huiman eron. Voi että!! Oon niin iloinen että opin englantia. Tää on kivaa.

Ootan nyt hirveästi että lähdetään sinne minne nyt sit ollaankaan lähdössä.. Kiva lähteä johonkin. Apua muuten huomasin tänään että Madel puhuu mulle nopeemmin nykyään. En meinaa tajuta mitään! 8D Mutta tajuan silti paremmin tuota nopeaa puhetta kuin sitä hidasta puhetta kolme viikkoa sitten. Ja okei sit se tajus että en ihan ehkä vielä kaikkee tosi nopeesta puheesta tajuu niin se vähän hidasti, onneks.

Kasvatan hiuksiani taas pitkiksi. Tai en tiedä pitkiksi, mutta on vähän semmonen rastautumisfiilis! Saa nähdä jaksanko. Tuun taas semmosen takkupehkon kanssa sit kotiin <3

ps: haluun kivaa hiphopsemmostamusaa tai jotai hauskaa (eilinen leffa innosti 8D) ja jos jollakin on niin lähettäkää mulle!!!! (niinkun siis mesessä esim. pps: mieluusti in english)

musta tuntuu vaan niin ihanalta elää. olla minä, näyttää tältä, tajuta asiat niin kuin minä tajuan, elää niin kuin minä elän, tehdä asiat minun tavalla, olla täynnä uskoa, päästää luovuutta valloilleen pikkuhiljaa kun pystyy, aaaa tahtoisin vaan hyppiä ja pomppia ja sisälläni niin koko ajan teenkin!