6. syyskuuta 2009

Missä olen hyvä?
- Saamaan pääni sekaisin.

Oikeesti!! Tänään oisi ihan kiva päivä, mutta sitten minä sekoitan päätäni lisää ja lisää ja hämmennän hämmennän joo tosi kivaa. Heräsin tänään jo puoli yhdeksän, en vaan tahdo herätä myöhemmin kun Anna, etten saa mitään sanomista siitä etten tuu ajoissa aamupalalle. Kävin suihkussa ja Anna ei ollutkaan ees herännyt vielä kun tulin suihkusta. Mua seotti ja väsytti ja aaaa en meinannu jaksaa mitään ja syötiin aamupalaa. Sitten tultii Annan kanssa meidän huoneeseen tänne ja juteltiin kaikkea, se oli oikeesti aika kivaa. Tai puhuttiin (taas vaihteeksi) koulusta ja sit just siitä millasta koulut on Suomessa, millasta Sveitsissä. Mutta se on kivaa että on ees jotain puhuttavaa, naurettiin jopa joillekin asioille ja kaikkea.

Sitten maalasin vähän aikaa jotain aaaaa ne vesivärit on ihanat! Tartten vaan vielä vesiväripaperia, koska nyt maalasin jollekin vihkosta repäsemälleni ohuelle paperille ja värit ei ees levity siinä kunnolla. Käytin tota Madelin tavaroille antamaa kuppia vesivärikuppina, toivottavasti se ei häiriinny siitä (vaikka siis eihän sen tarvi tietää, pesin sen jälkeenpäin). Oon ettinyt epätoivoisesti jotain muovikuppeja / -mukeja itselleni hammasmukiksi ja nyt vesivärikupiksi mutta ees sieltä everyhting 1£ -kaupasta ei löytynyt. Missä kaikki muovikupit huhuu??

Kirjottelin siihen mun maalauksen päälle Joh 3:16 ja omaa nimeäni ja piirtelin aurinkoja ja sateenvarjoja ja sydämiä ja kuun ja tähtiä, ajattelin että ne on semmoisia jotka voi liimata johonkin. Tai siis niinhän ne on, esim. kun huomenna tehdään kässäntunnilla eka sivu siihen kirjaan (aaaa ihanaaa). Sitten ostin niin eilen sieltä kangaskaupasta semmosen nauhan jossa on helmiä ja hapsuja päässä ja ajattelin että teen siitä siihen mun kässäkirjaan semmoisen merkkinauhan että missä aina ollaa menossa. Kivaakivaakivaa. Ootan koulua!

Juttelin Annan kanssa myös siitä että mun pitäisi ostaa puhelin ja sim-kortti (oli vähän vaikeaa kun ei kumpikaan ymmärretty mitä toinen koittaa sanoa ja aaaa ärsyttävää) ja tulin siihen tulokseen et menen vaikka huomenna koulun jälkeen ostamaan itselleni puhelimen ja sim-kortin. Ihan sama menenkö yksin tai säästänkö jonkun pari puntaa jossakin (kun kuitenkin tiedän sen hintaluokan paljonko aion siitä maksaa), koska mun on pakko saada puhelin. En muuten saa tehtyä mitään. Anna sano et se antaa huomenna avaimet mulle kun pääsen 2 tuntia sitä aiemmin koulusta. Mutta sit se sanoi ettei voi antaa niitä vielä kun Madel otti ne siltä. Siis se on jo tarpeeks tyhmää että meitä on kaksi ja meillä on vaan yhdet avaimet (ja lisäksi me päästään aina eri aikaan koulusta ja kaikkea ja aaaargh) ja sitten se menee oikeesti jo niin järjettömäksi ettei me saada pitää niitä viikonloppuisin. IHAN OIKEASTI MIKSI??? Vähän luottamusta PLEASE.

Kun olin maalaillu ja saanu siitä tarpeekseni, kävin sängylleni ja kuuntelin musiikkia ja ajattelin. Ja tajusin etten oo tehny niin pitkään aikaan, siis vaan ollut ja ajatellut. Kuuntelin Mewiä, se oli jotain täydellisintä musiikkia viemään mut tosi syvälle ajatusteni syövereihin nyt ja samalla nostamaan niin korkeaan lentoon että huh. Itkin välillä, nukuin välillä, teki mieli nauraa välillä ja olin oikeasti niin oudoissa tiloissa etten hetkeen ole ollut. Ajattelin hirveästi kaikkia rakkaita ihmisiä, jotenki tuntui hirveän pahalta ja ihan äärettömän hyvältä samaan aikaan. Ja vaikka sattui se tieto että en oikeasti näe ketään pitkäänpitkään aikaan niin ajattelin sitä vaan lisää ja oikein hoin sitä itselleni että Iines sä et näe tätä ja tätä ihmistä näin ja näin pitkään aikaan. Olenko mä jotenkin masokistinen??

Kesken ajatuksieni (ja päiväunieni hehee) Madel huuteli mua ja Annaa alakertaan. Tai siis kun sunnuntai on pyykkipäivä ja oltiin käyty jo aiemmin pistämässä omat pyykkimme koneeseen ja sitten piti viedä ne kuivumaan. Oikeasti toisinaan ärsyttää kyllä, tai siis se että "laita pyykit kuivumaan näin, ei noin, ei noin, vaan JUURI NÄIN" ja teki mieli sanoa että oommä tätä hommaa ennenki tehny. Ärsytti! Ja sitten meidän pitää ostaa itse omat pyykinpesuaineemme, okei?! Tai siis joo ei se mulle mikään taloudellinen kriisi ole, mutta haloo, me käytetää ehkä yksi mittakupillinen pesuainetta viikossa. Mutta okei.

Soittelin pianoa hetken. Aiemmin Peter sano että ne lähtee kävelylle tänään ja sano että me saadaan Annan kanssa tulla mukaan tai jäädä tänne, miten tahdotaan. Anna sano et se menee mukaan ja sillon aattelin että ehkä minäki sitten, mutta nyt musta tuntuu että empä taida. Tai itse asias ku Madel kysyi menenkö niin sanoin että joo en taida tulla ja se kysy jäänkö tänne, sanoin että siis joo ja ehkä meen yksin ulos käymää. Se sano että jos haluan, voin mennä kirkkoon. JEE! Täällä kai alkaa kaikissa kirkoissa joku worshipjuttu (niin niissä tauluissa luki) klo 6pm. Kuuden tunnin päästä (kello on nyt siis tosiaan vähän yli kaksoista, kirjoitan tätä taas eka muistioon). Taidanpa mennäki, Madel neuvo että Kathleenin ja Michaelin koululta eteenpäin eli se on se Congregational Church. Tai sit se tarkotti sitä katolista kirkkoo joka on siinä samassa ku se koulu, mutta sinne en mee. Aattelin mennä sinne joku mikä se United Kingswood joku se kuitenkin. Se vaikutti kaikista kivoimmalta nimittäin. Pitää käydä kattoo, ois ihana päästä sinne sisää ja jutella jonkun kanssa siellä.

Tosiaan, Peter sano että nuo lähtee joskus yhden aikaan eli lunchin jälkeen ja sitten tulee takas viiden aikaan. Mä voin rauhassa siis olla netissä sinä aikana. En jotenki tykkää olla netissä sillon ku täällä on joku, vaikka kukaan ei voikaan ymmärtää mitä kirjotan suomeks vaikka esim. Kathleen koko aika pyörii siinä ympärillä. Mutta sillon ku täällä on joku niin joutuu koko ajan miettimään että voinko olla vielä vartin vai pitääkö nyt heti tulla pois tästä. Mietin että eihän noi loukkaannu siitä että jään tänne, mutta mun tarttee saada jotain omaa aikaaki vähän. Itse asiassa aika paljon. Eilenki otin sitä lähtemällä sinne Kingswoodiin.

Mua helpotti eilen kun sain juteltua KUNNOLLA jonkun kanssa mesessä ja kerrottua että mua oikeesti vaivaa joku. Äskönkin puoliunessa vaan sanoin että emmä ole mikään ehjempi ihminen tai mitenkään poissa omien ongelmieni ja ajatusteni keskeltä vaikka kilometrejä matkaa niiden (entiseen) keskipisteeseen onkin. Täällä kaikki vaan tuntuu niin paljon vähemmältä. Tai siis on niin paljon uutta ja kaikkea ja en tiedä. Mutta musta oikeasti tuntuu kun oisin alottanut lääkityksen joka lieventää kaikkia mielialoja. En tunne enää yhtään niin vahvasti mitään ahdistuksia tai muita, jos joskus onki surullinen olo tai ikävä niin se ei tunnu yhtään lohduttomalta. Tavallaan ihan kivaa, helpompaa. Sitten toisaalta mikään ilokaan ei ole niin säkenöivää, niin semmoista räjähdysmäistä ja täynnä leimahduksia. Mä kaipaan tunteita!! Mä kaipaan sitä että olen tosi ahdistunut ja kaipaan sitä että olen tosi onnellinen. Minne ne on kadonnu?

Tartten seurakunnan. Joka päivä oon askelen lähempänä sitä, huomaatteko? No minä ainakin huomaan. Ja se on tärkeää. Jumala johdattaa mua täällä ja se on ehkä tärkeintä maailmassa. Pitäisi pyyhkiä pois sana ehkä: SE ON TÄRKEINTÄ MAAILMASSA.

Jumala on rakastanut Iinestä
niin paljon, että antoi
Ainoan Poikansa, jottei Iines,
joka häneen USKOO,
joutuisi kadotukseen, vaan saisi
IANKAIKKISEN ELÄMÄN.

Joh. 3:16

[kun olin vikana suomeniltana DOK:issa niin siellä oli tuo teksti sillain että kohtien "maailma" ja "yksikään" kohdalla oli tyhjä viiva ja siihen piti pistää oma nimi. se oli hämärässä huoneessa ja se oli kirjotettu ikkunaan, me oltiin maisan kanssa saaran mukana kun se kirjotti sitä, ja siellä takana oli katu ja helsingin valoja ja kerrostalo ja minä rakastan helsinkiä ja minä rakastin sitä hetkeä ja minä itkin itkin ja Jumala rakasti minua. "joku rakastaa sua niin että sydämeen sattuu, minä rakastan sua niin että sattuu" - yks päivä mä soittelin tuota laulua pianolla ja lueskelin sanoja ja tuli semmoinen fiilis että sille ei oo ees sanoja, mutta semmoinen kuitenkin. tää on niin tärkeetä ja mun pitäisi se muistaa ja ymmärtää ja uskoa]

4 kommenttia:

  1. Tää on vähän hassua mutta haluaisin halata sinua vaikken tunne sua ihan vaan siksi että tämä blogi on ihana ja oot siellä kaukana yksin ja kirjoitit ettet ole saanut haleja. Ja on vaan niin mukavaa että joku kirjoittaa suhteestaan Jumalaan, en ole paljoakaan sellaisiin blogeihin törmännyt. Ja Englanti kuulostaa niin ihanalta ja ah. Kiitos teksteistäsi =)

    VastaaPoista
  2. Voi Iines kulta - saat ainakin sata kunnon isoa halausta multa!!! Katselin sun kuvia sun huoneen seinällä ja tunsin melkein sun läsnäolon vaikken tiedä oletko liikkunut täällä päinkään tänään. Mutta ehkä olet.
    Ainakin olet alkanut liikkua aiellä sun uusilla kotinurkilla ja se on hyvä. Ja seurakunta on hyvä keksintö. HALI.Äiti

    VastaaPoista
  3. hei Iines! Hienoa kuulla, että kaikki siellä tuntuu olevan hyvin. Voi hyvin! t. Juhana

    VastaaPoista
  4. satu: oi kiitos, teit mun mielen tosi hyväksi noilla sanoillasi. jo se on ehkä vaikka yksi neljäsosa halausta että lähettää sen tuollain virtuaalisesti. että niin kiitos. taidan alkaa kirjoittaa vaan enemmän ja enemmän suhteestani Jumalaan, löysin tänään jotain uutta ja se on aaaaaa jotain niin hienoa mutta siitä tulee tekstiä joskustässä <3

    äiti: itse asiassa mä olen yllättävän paljon liikkunut tänään siellä päin, ja tosi paljon myös täällä päin. voin lähettää sulle takas semmosia virtuaalihalauksia. kiitos<33

    VastaaPoista