30. syyskuuta 2009

Mulla oli koulusta tullessa semmonen olo että katon heti jonkun leffan ja sitten ehkä voin kirjottaa jotain jos tuntuu siltä. Mutta istuin jonkun vajaa puoli tuntia oven takana ja odotin että joku tulisi avaamaan mulle oven (siis että joku jolla on avain tulisi kotiin) ja nyt musta tuntuu että kirjoitan mieluummin eka.

Tänään oli jotenkin ihmeellinen päivä, jotenkin tapahtui hirveesti kaikkea pientä joka sai mun mielen tosi hyväksi. Eka tunti oli kuvista ja en niin hirveesti tykkää kuviksesta, tai tykkään siitä vähiten noista mun kolmesta aineesta. Joten en sillain odottanu kauhean innolla sitä tuntia, varsinkin kun Senita ei enää ole kuviksessa (siis kun se on tosiaan takaisin Norjassa) niin pelkäsin että tulisi jotenkin tosi tylsää, masentavaa ja vaivauttavaa. Minä ja pelkoni, enhän mä välttämättä kuvikseen mitään kaveria tartte.

Sitten tänään siis on sen miesopettajan tunnit ja oi, se oli käyttäny Googlen kääntäjää ja ojensi mulle paperin jossa oli kaikki tehtävänannot yms. englanniksi ja suomeksi! Hihkuin ilosta kun sillain yhtäkkiä joku antaa mulle jonkun monisteen jossa on SUOMEA! Mahdoton kuvata sitä onnen ja ilon tunnetta vaikka siis se olikin niin huonoa suomea että jouduin kääntämään siitä englannista vähän suomeksi päin niitä, mutta siis silti. Myöhemmin kun se opettaja näki sen mun paperin ja suomitekstit täynnä merkintöjä niin se sanoi että joo varmaan vähän virheitä siinä mut auttoko se yhtään. Ja sanoin et kyllä autto ja kiitos ihan tosi paljon niin se lupasi jatkossakin tehdä tuollai. Vähän pelottaa että kannattaako se, koska sitten jää ne englannit siitä oppimatta. Sitten toisaalta jos lukee sen tunnin sisällön suomeksi paperilta ja sitten sen opettajan puheet kuulee kuitenkin englanniks niin ehkä se voi olla tavallaan ihan hyödyllistäkin. Tiedä nyt sitten!

Muutenkin meni tunti jotenkin hyvin, paitsi että kauhistuin siinä vaiheessa kun tajusin että oon semmoisella koneella josta näkyy se kaikki mitä teen niin diaprojektorin kautta screenillä siellä luokan edessä. Onneks kukaan ei ainakaan sillä hetkellä kattonut sinne taululle päin vaan oli ihan syventyneinä omiin juttuihinsa, mutta sen jälkeen mun analyyseista ei tullut enää mitään ja kirjotin loput suomeksi, käännän ne sitten englanniksi joskus. Helpompi kirjottaa kun kellään ei ole mitään hajua mitä siinä lukee, tietysti. Ja kun se opettaja sano vielä et sille ei oo mitään väliä kirjotanko suomeks vai englanniks, mutta sanoin että tietysti koitan kirjottaa englanniks. Se nyt ei oikein taida tajuta et mun pitäis oppia englantia eikä vaan päästä mahdollisimman helpolla ja tehdä kaikkea mahdollista suomeks. Höh! Mut se oli kuitenkin niin kiva mulle tänään!

Sitten piirsin myöhemmin siinä jotain ja ne piirustukset onnistu hyvin, mun uus lyijykynä on joku rakkaus, pitää ostaa niitä lisää. Oi. Tai aluks se mun kuva ei onnistunu yhtään, mutta jotenkin tulin vaan miettineeks, siis kun piirsin yhtä veistosta mallista josta pidin ihan hirvästi, siis siitä veistoksesta, että ehkä se ei vaan halua et piirrän sitä ja jotenki musta tuntui et siinä mun piirroksen, sen veistoksen ja mun välillä oli jotain, joten kirjotin paperille (suomeksi, ettei kukaan pidä mua ihan täytenä sekopäänä) kaikkea että vähän kuin oisin keskustellut sen hahmon kanssa. Se autto, mun piirtäminen alko oikeesti luistamaan tosi hyvin ja sain sitte siltä opettajaltaki kehuja! Kirjotin siihen myös englanniks kaikkea ja piirsin toisenkin kuvan, tosin se oli semmonen joku 4min luonnos mutta silti, seki onnistui. Haluun piirtää!! Sillon kun kukaan ei mitenkään kauheesti noteeraa sitä et piirrän, kun on vaan aikaa ja kun ei kaikki istu saman pöydän ääressä ja jäljennä samaa juttua, koska siinä niin selkeesti huomaa sen ettei itte oo hyvä semmosessa kun kattoo niitä muiden töitä ja aihe ja tehtävänanto on ihan samat eikä niitä voi vääntää miksikään.

Sitten oli tauko, luin Aila Meriluodon Ateljee Katariinaa. Luin sen juuri kesällä Norjassa ja äiti lähetti sen mulle nyt tänne vaikka tarkoitin kyllä oikeesti sitä toista Aila Meriluodon kirjaa mikä pitäis lähettää, mutta ei sillä niin väliä, toi oli hyvä! Tuli jotenki ihan Norjafiilis kun luin sitä ja se teki mulle varmaan ihan hyvää. Vaikka tuli ikävä sitä aikaa kun oltiin Norjassa, se oli mulle oikeesti tosi tärkeetä omien ajatusteni kannalta. Ja oli siellä kivaaki. Tosin luin sen kirjan nyt tosiaan yhdessä päivässä, hups. Rakastan ahmia tuollai kirjoja. Tosin sain huomata että suomenkielisten kirjojen lukeminen vaikuttaa vähän pahasti mun englantiin, ei saa karata liiaksi siis suomenkieleen (tiiän ettei se ole yhdyssana!).

Ja tauon jälkeen oli valokuvausta, MENTIIN PIMIÖÖN! Tykkään siitä, se on jollakin tavalla mun maailma ja tuntui kivalta et tiesin ne jutut jo etukäteen ja muutenkin, taisin olla opettajan lisäks ainoa joka tiesi. :D Hauska tunne. Tai meillä oli kaks opettajaa siellä, Ms Nash ja sitte joku jonka nimestä en muista muuta kuin että sen etunimi on Jess (tai siis jessica mut kaikkia jessicoita sanotaan täällä jess. ms nashinkin nimi on jess 8D) ja siis minähän en opettajia saa etunimillä kutsua kaiketi. Pimiö oli kivaa, tosin olin kauheen väsyny kun valvoin eilen illalla liian pitkään kirjottamassa kirjettä. Mut niin, oli hauskaa ja sit tänään kehitettiin vaan filmit negoiksi ja kun siinä meni se joku puolisen tuntia ja aina välillä vaan piti sitä purkkia ravistella niin juteltiin kaikkee siinä ja oli jotenki hirveän hauskaa. Ja George innostui siivoamaan koko pimiön 8D

Ja sen jälkeen näytin Ms Nashille mun valokuvia. Ja se tykkäs niistä! (vihdoinki sillä oli aikaa kattoa) Se oli ihan että se on tosi iloinen että se saa opettaa mua ja että oon sen oppilaana ja että ne kuvat oli oikeesti tosi hienoja ja saisko se näyttää ne koko muulleki sille luokalle. Sanoin kyllä että ei saa niin ei se sit jatkanu siitä paljoa enää, tai siis sen jälkeen kun oltiin vähän intetty siitä. :D Mut nojoo, jos se vielä uudestaan kysyy niin kyllä mä sit annan luvan (oonko vähän hassu??). Ja sitten se yksi poika, oiskohan sen nimi Luke, en oo varma, tuli siihen ihan että oi miten hienoja kuvia. Ja olin jotenki aika otettu, koska se vaikuttaa itse siltä että se on ihan expert kaikessa, etenkin kuviksessa oikeesti näkisitte sen piirustukset, ja sit se tuliki yhtäkkiä kehumaan mun kuvia vaikka oon luullu että se kattoo mua sillai että nolol mikä toi on. 8D Oli aika hauska tunne.

Se oli kans hauskaa että ku aloin tehdä mun portfoliota sitte siinä niin siihen tuli se yks kuvisopettaja joka näyttää tosi tosi mukavalta mut joka ei kai opeta sixth formia ollenkaan, se on kuitenki hymyilly mulle aina jotenki tosi lämpimästi ku oon nähny sen tässä, varsinki vikan viikon sisällä, se vaikuttaa niin kivalta. Kirjotin just suomeks jotain tekstiä mun portfolioon kääntääkseni sen sitten myöhemmin englanniks ja se tuli ihan että et sitten yhtään nopeemmin vois kirjottaa. Aluks en tajunnu mitä se sano ni pyysin sitä toistamaan, onneks sit tajusin. Koska on tyhmää jos tollasii nopeita heittoja ei tajua koska siitä tulee molemmille osapuolille vaan tyhmä olo jos niitä joutuu joku miljoona kertaa toistamaan. Niinku mulle aina joutuu. Jotenkin oli kiva että se puhui mulle.

Ja sitten istuin lukemassa tota kirjaa aulassa vielä, siinä oli hirveesti noita nuorempii joilla on siis koulupuvut, tuntu tyhmältä ku niitä oli sairaasti ja olin ainoa normaaleissa vaatteissa siinä. Sit siihen tunki yks poika istumaan mun ja yhen tytön väliin vaikka siinä ei oikeestaan ees ois ollu tilaa. Sit se kysy oonko istunu koko päivän siinä ku luin siinä samalla paikalla aiemmin kirjaa kans ja se oli kai nähny mut sillon siinä. Sanoin et ei ku kävin tunneilla välillä. Ja sit se oli ihan et mistä oikeen oot (kun tottakai mun puheesta kuulee etten oo täältä) ja sit sanoin että Suomesta. Se oli sen kavereille ihan et kattokaa, toi on Suomesta, mitä sä oikee luet, ai se on suomee. Sit oli niin hassua kun se tarkoitti vissiin että suomalainen, niin "finlandish". Oon muilta vaihtareilta kuullu et tuo on aika yleinen, vaikka siis sehän on "finnish". Nauratti. Sit se kysy poltanko tupakkaa. :D Olin ihan et mitä, aika random kysymys ja sanoin et en, kuinniin. Ja se vaan et "koska sul on keltaset kynnet" mikä on kyllä ihan totta koska niissä oli vihreetä kynsilakkaa ja raaputin sen pois ja nyt ne ON keltaset, koska oon unohtanu lakata ne uudelleen. Pitäis kyllä.

Sitte kävin myös kysymässä musiikkihuoneista että mistä saisin pianotunteja. Aateltiin Melanien kanssa mennä molemmat pianotunneille, ei samoille tietenkään, kun Melanie oli kuullu et se on koulussa mahdollista. Löysin vaan kitaraopettajan, se oli tosi mukava ja siinä vaiheessa harkitsin että mitä jos ottasinki kitaratunteja, ja se sanoi että pitää kysyä Mr Klarkelta joten joo, meen sitten joskus kysymään siltä. Tänään ei ollut aikaa enkä nähnyt sitä missään sitä paitsi. Mutta oon siis tosiaan miettinyt pianotunteja, oisi kiva jos joku voisi opettaa mua soittamaan "oikein" ja kaikkia erilaisia säestysjuttuja ja semmoista. Ehkä kasvattaisin luonnettani samalla siinä ja oppisin olemaan suuttumatta jokaisesta asiasta josta mulle pianonsoittoon liittyen huomautetaan. :D Tahdon toivottaa paljon onnea ja pitkää pinnaa sille kuka mua sitten tuleekin opettamaan!

Koulun jälkeen lueskelin vielä koululla hetken, mutta sit lähdin kotiin vähän ennen kello kolmea ja Anna ei ollu kotona eikä Madel eikä lapset liion joten istuin portaille oottelemaan. Lähetin Annalle viestiä että missä se on, koska se nyt on jotenki menny vaan niin että se aina pitää meidän avainta. Tosin siis ei se oo mulle ongelma koska se on paljon enemmän kotona ku minä ja yleensä myös aiemmin ja sitä paitsi varmaan vaan kadottaisin sen jonnekin. Yhteinen avain on silti vähän tyhmää! Mut sit Madel tulikin ja Sharon ja Trinity ja Kathleen. En tiiä mihin ne Michaelin on kadottanu.

Jotenkin niin kiva päivä, tulee hyvä mieli kun miettii miten kivoja opettajia mulla on! Ja että saan olla just minä, tänään se tekee mut onnelliseks.

Ainiin, huomenna oon menossa leffaan Emman ja Debbien kanssa, en tiiä onko joku muukin ehkä tulossa. Ja sit Emma eilen pyys että menisin sen luo ens viikolla kylään. Vähän kivaa, totta kai haluun mennä!! Se on kyllä ihana. Ihanaa että on noita ihmisiä kuitenkin, ehkä mä vielä tutustun niihin lähemmin niin että voin jotenkin tuntea oloni kotoisammaksi täällä.

--

Ja siihen loppui taru Iineksen onnellisesta päivästä......
Eihän sellaisia kokonaisia voi ollakaan.

En halua kuulostaa mitenkään närkästyneeltä tai katkeralta tai mitään muutakaan. Mutta kun. Mua vaan suututtaa ja tuntuu tyhmältä ja ja ja. Katoin leffan ja tuli hyvä mieli siitä, leffoista tulee aina, vähän sama se on kuin kirjoissa, kun pääsee syventymään johonkin toiseen maailmaan. Tosin kirjoissa se on vielä enemmän. Leffoissa helpommin. Kevyemmin, ehkä. Ja toisaalta ei. No kuitenkin.

Ajattelin sitten että miksi mulla ei oo täällä ketään kuka jaksais olla mun kanssa ja miksi en nytkään keksi ketään kenelle voisin soittaa ja itkeä. Ei ole ketään, kaikki on Suomessa ja muutenkin. Tartten nettiä. Joten: olin menossa alas ja ajattelin kysyä saisinko mennä nettiin. Anna soitti tietokonemusiikkihuoneessa pianoa juuri ja ajattelin että no en häirii sitä vaikka mua ärsyttääkin että se on niin sairaan hyvä soittamaan ja että se saa hirveät kunnioitukset aina jos se joskus vähän soittaa. Minullehan ei semmoista tapahdu ja tiedän miksi: koska en oo mikään musiikillinen ihme. Ja olen ihan sinut sen kanssa. Mutta ärsyttää sitten asua semmoisen musiikillisen ihmeen kanssa, varsinkin kun se sen ilmentämismuoto on sama intsrumentti joka on mulle niin rakas.

Joten en kehdannut häiritä. Sitten kuitenkin Michael avasikin musiikkihuoneen oven ja Madel juuri sanoi että älä häiritse sitten, mee vaan tietokoneelle. MÄ HALUAN KANS. Mutta tietty jos Michael haluaa siihen mennä niin se voi ja siis ei siinä mitään ja muutenkin. Ei mua oikeesti ärsytä Michael tai se että se meni koneelle just ku mä oisin tarttenu jonkun juttelemaan. Mua ärsyttää se miksi en kerinnyt mennä siihen. Mua yleensäkin aina ärsyttää suunnattomasti jos joku on sata kertaa mua parempi jossakin.

Tekee mieli masentua ja oikeesti tuntua pahalta ja sitten sen jälkeen itkeä jonkun sylissä. Mikä mua taas vaivaa?

[jos jota kuta nyt huolestuttaa niin: don't worry i'm fine, joskus vaan tunteet päässä sekoaa, varsinki sillon kun ei ole ketään joka kuuntelis niitä oikeesti, kun itte vaan päivästä päivään ja viikosta viikkoon pyörittelee niitä oman pään sisällä. vähän ku minä tein muovailuvahalle pienenä, kaikesta tuli semmosta sairaan rumaa ällöttävää harmaata ku sekotin kaikki värit keskenään. mulle taitaa käydä ajatusteni kanssa vähän samalla tavalla]

PS: voisin vaikka piirtää jotain. en tiiä kyllä mitä. tunteita ihmisten muodossa. vähänku tänään koulussa tein. en sitä samaa tylsää kökköä mitä aina piirrän: puu, aurinko, pilvi, kuu, tähtiä, sateenvarjo, juokseva tyttö, kukkia maansisällä, talo jonka savupiipusta tulee nuotteja, ruohoa, kukkula, meri, vene... ei sitä enää. musta vaan tuntu että mä siirryin jollekin uudelle tasolle tänään vaikka en tiedä oikeesti. paitsi ainiin mulla ei oo terotinta. täytyy kysyä oisko vaikka michaelilla.

1 kommentti:

  1. Heissan Iinukka,terkut kotimaan syksystä. Auton ikkunat oli ihan kuurassa aamulla. Kirpeä ja kaunis ilma. Onkohan sulla tarpeeksi lämpimiä vaatteita?
    Naisten kanssa vietin eilen teeillan kynttilän valossa kotona ja oli mukavaa. Pesin pianon, oli aika tahmaiset koskettimet - mun pikku Iineksen tahmakädet. Iso halaus. Äiti

    VastaaPoista