13. syyskuuta 2009

Oi oi oi tänään oi oli ja on ihana päivä. Jotenkin. Olen niin onnellinen tällä hetkellä siitä että olen täällä. Tosin koulu alkaa stressaamaan kun ihmiset olettaa jo että pärjään omillani siellä ja pitäisi tehdä kaikkia koulutehtäviä, mutta mulla vaan ei ole ihan hirveästi hajuakaan että mitä. Ja koulu stressaa siksikin, että mulla ei tosiaan ole siellä yhtään kaveria. Olen Melanien kanssa kyllä tunneilla ja joo mutta se nyt on vaan siksi että me ollaan molemmat vaitareita ja that's it. Ja tullaan ihan hyvin toimeen. Ja Natalian kanssa toisinaan myös. Mutta siis jotenkin sillain "oikeesti" kavereita.

Muttamuttamutta: minä olin tänää siellä kirkossa! AAAAAA ja se oli IHAN PARASTA!!!! Oikeasti. Menin sinne ja heti joku tuli ottaa mut vastaan siinä ja sanoi että voit istua minne vaan ja oli kauheen kiinnostunu että mistä oon ja missä asun jnejnejne ja pärjäänhän nyt varmasti. Sit siihen tuli joku nainen ja mut esiteltiin sille ja se nainen taas puolestaan esitteli mut Emmalle ja Debbielle. Ne siis oli semmosia ihan mun ikäsiä tyttöjä ja näytti molemmat tosi mukavilta. Ja ne otti mut heti mukaan, sano et istutaan kolmistaan nyt ja mennään vaikka tonne ja muutenkin ne hymyili ja oli niin kivoja. Istuin sit koko sen yli kakstuntisen (muttei silti tylsän!) toimituksen ajan Emman ja Debbien kanssa.

Ja oi että millasta siellä oli! Eka oli ainaski joku vartti tai yliki pelkkää semmosta ylistystä, oli ihan kunnon bändi soittamassa ja kaikkee ja olin niin fiiliksissä. Ihan RyttyläHillsongjotainsemmostameininkii! Niin parasta yksinkertaisesti, juuri sitä mitä halusinki löytää ja mitä en vielä mistään oikeestaan seurakunnasta oo koskaan löytäny. Paitsi siis Ryttylästä mut niin. Sitä ylistystä kesti ja kesti ja kun tuli se kappale In Christ Alone niin aloin laulaa ihan innoissaan että mähän tiedän tän ja sitten niin että tämähän on TÄMÄ kappale, siihen liittyy kaikkia muistoja, ja sitten aloin itkemään hirveesti. Ja annoin vaan sen itkun tulla. En tiedä huomasko kukaan että itkin, mutta se oli tärkeintä että pystyin ja uskalsin itkemään. Emmä ees tiedä mitä ihmettä itkin, ei mulla oo nyt ollu eikä oo sillain kauhea ikävä kotiin ja olin just löytäny unelmieni paikan. Ehkä juuri siksi.

Sit nousin taas laulamaan ja laulettiin vielä ja sitten kai rukoiltiin, oli joku puhe, taas laulua, puhe ja musiikkia taustalla, laulua laulua puhetta ja sit oli joku että kuka vaan seurakunnasta sai mennä pitämään oman puheenvuoron ja ihmiset kävi kertomassa miten Jumala on vaikuttanu niiden elämässä ja kaikkea. Sitten joku mies piti pidemmän puheen ja sit vielä laulettiin ja sitten siellä edessä kävi jotkut rukoiltavana ja oi se oli niin parasta vaikka niistä puheista siis en joo ymmärtänyt paljon mitään.

Sitten kun se loppui niin Emma meni laittaan kahvia sinne ja mä jäin Debbien kanssa, sit juteltiin kaikkee siinä ja mentiin Emman luokse. Ja oli kivaa, juttelin vaan niitten kanssa kaikkee vaikka jouduinki joka lauseen jälkeen kysymään että whaaat ja sorry voitko toistaa kun ne meinas koko aika vaan alkaa puhua nopeammin ja yritin Emmalle selittää et mä en oikeesti tajua jos se puhuu nopeasti. :D Toisaalta tuntu aika kivalta että se puhu mulle niinku kenelle vaan ihmiselle täällä. Vaikka siis nojoo en ymmärtänykkään mitään mut silti.

Sit kun Emman kahvitarjoiluhomma loppui siinä nii juteltiin jotain ja se päätti esitellä mun kaikille tutuilleen. Kierrettiin salia ympäri ku ihmiset siellä vain oli ja jutteli ja se esitteli mut oikeasti ihan sairaan monelle ihmiselle ja en muista yhdenkään nimeä enää näin jälkikäteen. Mut ei se kai mitään, ne kaikki luultavasti muistaa mun nimen jollakin tavalla (siis kun kukaan täällä ei muista sitä oikein kuitenkaan yleensä). Sitten vielä juteltii siinä ja olin ihan niin onnellinen kun joku oli siinä mun kanssa ja sanoin Emmalle et ihanaa kun se on siinä koska mulla ei oo vielä yhtäkään kaveria täällä ja se sano että no nyt on. Se oli muutenkin niin ihana, näki että se oikeesti uskoo ja siitä loisti semmosta valoa oikein, sitten kuitenkin se oli tosi energinen ja semmoinen höpöttäjätyyppi. Sitten kunhan alan tajuamaan sen puhetta niin on varmaan kivaa 8D

Emma myös varmisti et tuunhan sen kanssa tiistaina sinne nuorteniltaan ja sanoin että juu oon kyllä tulossa ja sovittiin et tavataan vähän ennen puol kaheksaa siinä parkkipaikalla. Sitten se esitteli mut äidilleen vielä ja halasi (HALAUS HALAUS VIHDOIN HALAUS IHANAA<3hihi)>

Se nuoriso-ohjaaja kenen kanssa juttelin ja joka mulle tosta kerto tai siis niin niin se tuli kyseleen ton jutun jälkeen että oliko ihan okei ja olin ihan että joo joo jooooo ja sit se kysy että eikai pelottanu (tajuan kyllä et jos on perus luterilaisesta seurakunnasta esim niin voishan tuollasta menoa pelästyä) ja olin ihan että no ei ja kerroin et tuo on just aika samanlaista kuin Ryttylässä. Oi ootan niin paljon jo tiistaita (silloin on mun synttäritkin, mutta eipä tuon parempaa tapaa synttäreitä ois viettääkään).

Sitte olin ihan että apua kun tuolla oli menny pidempään kun luulin ja lähetin Madelille viestiä että anteeksi ku oon vähän myöhässä kotona ja se vastas vaan että "ok" (aikuiset vastaa liian monesti tekstareihin sillai mrrrr) ja sitten (pssst: postituli) kun tulin kotiin niin pelkäsin et jos se ois jotenki nyreissään mut ei se ollut. Se vaan oli että ihanaa että sä käytki jossain etkä vaan istu sisällä ja kirkko on kyllä tosi hyvä paikka tavata ihmisiä ja ku sanoin sille et se on samanlaista menoa vähän ku yhessä paikassa missä käyn Suomessa ja et tapasin tuolla nuoria ihmisiä ja sain kavereita ni se oli ihan että oi siistiä kivaa hyvähyvä hienoa.

Peterin veli oli täällä, se kyllä oli just lähdössä kun tulin niin kerkesin sanoa sille oikeestan vaan moi ja moikka. Se näytti ihan Peteriltä. Öö sitten niin menin keittiöön syömään jotain riisikananmunahernejuttua ja toasteja (hehe ja suklaata ja hillopaahtoleipää hups) niin Madel oli siinä ja sano et tosi hieno juttu tosiaan toi et olin tuolla ja et muutenki en vaan istu kotona niinku Anna tekee. Sit se pisti keittiön oven kii et kukaan muu ei kuulis meidän puheita sieltä (jotenki olin siitä hyvilläni et sillä oli mulle jotain puhuttavaa kahdestaa mitä se ei halunnu et kukaan muu, niin Anna kuin Kathleen tai Michaelkaan kuulis). Sitte se sanoi että sen mielestä on tyhmää tai siis sillain jotenkin huolestuttavaa et Anna on vaan sisällä, sanoinki Madelille et sillä on varmaa ikävä tai jotain koska se on sairaan vaisu eikä suostu lähtee mihinkään (ja istuu päivä päivältä enemmän koneella, minähän en siis ikinä toki, mutta pointti oli se että teen ihan paljon muutakin) ja eilenki se sanoi että se menee nukkuu koska se jotain feel bad.

Siitä en tykkää et Madel aina toisinaan vähän mollaa Annaa. Tai siis en tiedä, se helposti valittaa sen tavoista (jotka ehkä on joskus aika outoja) ja jotenkin en tiedä. Se on tehny tätä ennenki mulle ja mulle tulee siitä tavallaan tosi huono olo. Nytkin se sanoi ettei tykkää ku Anna ottaa jääkaapista tavaroita ja avaa sen istuen samalla tuolilla kun se just ja just yltää siihen ja okei näyttää se tyhmältä mut siis mikä ongelma se silti on? Tai siis niinku ei se mulle ole mikään ongelma enkä ollu ees kunnolla huomannu mtn tollasta, mutta Madel sano et seuraavan kerran jos se tekee niin niin se aikoo sanoa sille siitä. Oikeesti miltä Annasta mahtaa tuollanen tuntua??
Ja sama sitten, no okei se kyllä oli outoo, että kun Madelilla on tänää synttärit niin Anna ei ollu kuulemma ees onnitellu sitä. Eikä se voi olla niin että se ei sitä muistais ku täällä ihmiset on koko päivän käyny sanomas että happy birthday ja muutenkin on siitä tässä puhuttu kun meillä kolmella on peräkkäin synttärit. Madel sano mulle et Anna oli vaan menny ja kätelly sitä mut ei ollu sanonu mitään. En sit tiedä.

Annoin Madelille muuten mun lahjan ja kortin aamulla, se tykkäs niistä ja sano et aikoo laittaa sen taulun seinälle. Se varjopuoli aina siinä on että jos antaa lahjaks tauluja niin ne saattaa päätyä seinälle ja sit itteä aina hävettää että kun näkee ne siellä (siis kun on itse tehnyt ne). Mutta kuitenkin se vielä uudestaan kiitti siitä lahjasta kun tulin tuolta kirkosta ja se teki mut tosi iloseks.

Eilinen ilta meni aika hyvin, oli kiva kattoa Ice Agea (kolmosta) koska sen juonen tajuaa suht helposti kyllä vaikkei puheita ees sillain kovinpaljoa ymmärtäisi. Ja oikeesti tajusin taas enemmän kun uskoin ja jopa joillekin vitseille jotka puheen kautta ilmeni niin osasin nauraa. Sitten siinä lapset kävi melkei heti nukkumaan, mä menin koneelle, Anna oli keittiössä tai yläkerrassa, ja sit ku olin siinä hetken ollu (ja kuunnellu että nukkuuko lapset, ne supatteli hetken mut aattelin et no saa ne nyt hetken, ja kyllä ne sit alko olee hiljaaki) niin Anna tuli sanoo mulle et se menee nukkuu yläkertaan ja kysyin et eikö ollu tarkotus et me nukutaan lasten kanssa olkkaris ja se sanoi et joo niinhän se oli mut että se just feel bad että sen on pakko mennä ylös nukkuu. Sanoin vaan et okei, mä nukun sit sohvalla kuitenki. Ja nukuinkin sitten, se oli ihan kivaa. Oikeasti en osaa kertoakaan kuin söpöjä noi lapset oli kun ne siinä nukkui kaikki aww. Sain aika nopeesti untaki ja siinä sohvalla oli ihan hyvä nukkuu.

Aamulla sit heräsin siihen ku noi lapset heräili siinä ja Sharon (Trinityn äiti) tuli siihen niitten viereen makoilee ja kattoo lastenohjelmia ja hetken kuluttua Madel myös. Nuo lapset onnitteli Madelia vaikka kuin monta kertaa ja halas sen ihan ruttuun suunnilleen. Ne on niin söpöjä. Ja Peter tulee kuulemma neljältä tänään kotiin (nyt kello on kakskyt yli kolme, oon muuten tehny huomion et tän talon kellot on 10 minuuttia edellä).

Oon huomannu että oon oppinut aivan sairaanpaljon englantia. Varsinki puhumaan ja kaiketi jollain tasolla ymmärtämäänki. Madel sano ihan samaa, et multa nykyään vaan tulee ja tulee juttua ja puhunki jo paljonpaljon nopeemmin. Kahessa viikossa! On se jännää. Niin siistiä. Kun miettii mitä tää sit tulee olemaan vaikka kahden KUUKAUDEN päästä.

Miten kaksi viikkoa voikaan tuntua ihan ikuisuudelta?
Ei semmoiselta lohduttomalta jonka haluaisi loppuvan.
Vaan semmoiselta jonka alusta alkaa jotain uutta.
Joka vie kauas siitä mitä oli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti