9. syyskuuta 2009

Tänään olen iloinen. Ja en ole. Mulla on haikea ja onnellinen fiilis. Semmoinen että mä vielä joskus tuun kuulumaan tänne ja oikeastaan kuulun nyt jo vähän. Kouluki oli ihan kivaa, ootan musiikintunteja, se opettaja on niin ymmärtäjä ja siellä oli hyvä menokin jopa ja kaikkea.

Toisaalta mua tyhmyyttää se että hetki hetkeltä enemmän ja enemmän tuntuu että Anna ei vaan ole oikeastikaan yhtään samalla aaltopituudella mun kanssa, en oikein osaa tajuta mitään mitä se tekee ja musta tuntuu että se ajattelee ihan samalla tavalla mun kanssa. Onko tässä joku kommunikaatio-ongelma kenties? No on varmaan mutta silti niin en tiedä. Ei tunnu kivalta.

Toisaalta yritän saada itseni ajattelemaan että Anna ei ole se ihminen kenen tarttee tulla mulle miksikään läheiseksi täällä, että ehkä se on _ihan hyväkin_ että en sitten vietä sen kanssa niin niin paljon aikaa, koska muuten mua saattaisi alkaa jopa ärsyttämään. Tai jotain. Melanien kanssa olen siis paljon koulussa, ehkä tutustun joihinkin muihinkin siellä joskus vielä jos vaikka vietän hyppytunteja common roomissa.

Tarttisin purkkaa.
Ja ostin kaakaota, Nesquik <3>

Ja päivän paras juttu tähän saakka, monen päivän paras juttu: sain puhuttua Rosan kanssa! (eli siis tosiaan MULLA ON NYT PUHELIN IHANAA) Oikeasti on ihan mahdoton sanoa kuinka ihana oli puhua jonkun kanssa joka tajuaa kaiken mitä sanon, joka ymmärtää mua pienimmästäkin sanasta ja hymähdyksestä ja jokaisesta ajatuksestakin. Ihanaa että se on siellä, ihanaa että se on mun sisko, mä tartten sen olemassaoloa<3>

Ja nyt odottelen että pääsen lähtemään sinne Ten Sing -juttuun. Vielä joku 45 minuuttia, mikä tuntuu aivan liian pitkältä ajalta nytten. En jaksa odottaa että pääsen lähtemään. Tänne meidän huoneeseen paistaa nyt suoraan aurinko ja musta tuntuu tyhmältä olla. Ei mua yleensä ärsytä olla Annan kanssa tai sillai että vaan molemmat ollaan täällä, mutta apua nyt tuntuu niin oudolle se että se on tuossa. Ajattelin että kyllähän me ihan hyvin toimeen tullaan mut joo juuri no ei tulla. Tai tajusin sen siinä vaiheessa kun puhuin Rosan kanssa ja tajusin miten ymmärtäviä ihmisiä voi oikeesti olla. Tiedän että mun on turha ettiä täältä mitään niin läheistä ja "täydellistä" suhdetta kuin mitä mulla ja Rosalla on, mutta silti.

Toisaalta osaan ymmärtää et ehkä Annalla on ikävä ja ehkä mä teen sille ihan samanlaisen tyhmänoudon olon kuin se mulle. Aaaa emmä silti tiedä. Mitä mun pitäisi tehdä olla öö?? Elättelen niin hirveesti toiveita et löytäisin jonkun kaverin tuolta seurakunnalta. Tartten jonkun kuka tajuaa mua ja on samalla aaltopituudella ja jaksaa viettää aikaa mun kanssa ees välillä.

Musta tuntui vähän oudolle tänään kun aamulla kävin ennen koulua (mun koulu alkoi siis 10.55) ostamassa Madelin kanssa tämän mun puhelimen ja sitte käveltiin siinä takas kotiinpäin (ja se näytti mulle oikoreitin Kingswoodiin jee jee jee vaikka ei se paljon oikasekkaa mut vähän silti ja on satakertaa jännempi ku se toinen reitti) ja se sanoi mulle että mun englanti on parantunu paljon ja puhun paljon paremmin ku viikko sitte ja sanoin että oon iteki sen huomannu. Mut niin, sitten tuntui oudolle se että se sanoi että oon parempi puhumaan englantia jo kuin Anna. En tiiä onko se totta. Mutta se tuntui oudolta että se oikeesti sanoi niin. Ja sitten sekin että se on jo pari kertaa tehnyt niin että se valitta Annasta mulle, siitä että sen vaatteita on lattiolla tai et se ei petaa sänkyään. Minä en pidä tavaroita lattialla / jätä sänkyä petaamatta koska en tahdo et kukaan tulee sanomaan mulle siitä tai mun puolesta mitään mun tavaroita järjestelee tai yleensä niihin koskee. Ainoa et jos nyt oon jättäny vesivärilehtiön peilin eteen pöydälle ni Anna saattaa siirtää sen jos se tekee siinä läksyjä. Mutta ei ei ei muuta.

TAHDON NYT VAAN YSTÄVÄN, JUTTELUSEURAA JA JONKUN JOKA HALAA.

--

En tosiaan eilen kerinnyt koneelle, tai siis nettiin, jotenka edellinen oli eilisen tekstiä..


Tänään oli aluksi ihan kamala päivä. Olin sairaan väsynyt aamulla, mutta jaksoin silti vääntäytyä suihkuun saakka ja muuta. Ja piristyin siinäsitten, tosin heti sen jälkeen oli ehkä masentavin koulumatka pitkään aikaan. Menin pitkästä aikaa Annan kanssa ja ei puhuttu sanaakaan, vaikka muuten nyt kuitenkin yleensä sanotaan ees jotain toisillemme jos samassa tilassa ollaan taisiisniin. Koulussa oli eka tunti kuvista ja sitä odotin ihan paljon, koska meidän kuvisopettaja Miss Nash on ihan tosikiva. Ja viime kuvistunti oli mielenkiintoinen. Mutta meillä onkin eri opettaja keskiviikkoisin kuviksessa joten joo, semmoinen mies joka oli sairaan tiukka kaikesta. Pelotti koko aika että teen jotain väärin ja se alkaa huutaa, koska sitä se teki joillekin muille kyllä. Tosin se oli vaihtareille ihan tosi mukava, mutta silti.

Kuvistunnilla meinasin nukahtaa joka kerta kun se mies puhui ja tuntu ehkä vähiten luovalta pitkään aikaan joten joo, en saanut paljon mitään tehtyä. Tai kyllä piirsin ja joo, mutta mikään ei onnistunu. Taas mallistapiirtämistä ja ihmispiirtämistä, se on ihan okei mutta oon siinä tosi huono. Sanita (Norjasta) vaihtoi meidän kuvistunnille, se on ihan kivaa. Sanoin sille että osaan ruotsia (joskaan en hyvin) ja se oli heti kauheen innostunu ja kirjotti mulle jotain norjaks ja kysy että ymmärränkö. Ymmärsin että se tarkotti mitä kuuluu. Ja se oli ihan innoissaan. Ja sitten sanoin että kävin tänä kesänä Lofooteilla.

Seuraavaksi mulla onneksi oli hyppytunti ja kävin Kingswoodissa, ostin Bakerysta tonnikalapatongin ja tulin iloisemmaksi. On niin kiva istua Kingswoodissa ja kattoa kun ihmisiä menee ohi ja syödä jotain hyvää. Paitsi että siellä on aivan sairaasti puluja jotka kärkkyy mun ruokaa koko aika.

Sitten oli valokuvausta, kuvailtiin taas Melanien kanssa ja tänään Miss Nash opetti meille sitten valokuvausta, se oli kivaa!! Se on oikeasti varmaan paras opettaja mikä mulla on. Ja päästään myöhemmin pimiöön ja kaikkea, niinkivaa!! Tosin onneksi tiesin mikä vaikutus sillä on kun aukkoa suurentaa / pienentää tms. koska en englanniksi kyllä varmana oisi tajunnut.

Ja sitten oli musiikkia jota olin oottanu paljon, mutta se oli tänään ihan kamalaa. Koska ei soitettu ollenkaan, oli vaan hirveesti jotain teoriaa. Tai ensin kuunneltiin joku kappale ja sitä analysoitiin, en tietenkään tehny oikein mitään ja piti kirjottaa asioita joita se opettaja vain sanoi, en todellakaan osaa kirjottaa jos joku puhuu ihan ylinopeesti ja siitä pitää sitten tehdä omat muistiinpanot. Joten kattelin vähän mitä Melanie kirjotti ja kirjotin samat. Ja sitten niitä loppuja en ees jaksanut yrittää, ja olin ihan sairaan väsynyt oikeastikin ja joo en tiedä, mua itketti ja meinasin moneen otteeseen lähteä luokasta kesken pois ja kotiin nukkumaan tai ihan mitä vaan. Toisaalta tuntu että oisi tarvinnut saada puhua jonkun kanssa, välillä musta tuntuu että oikeesti räjähdän kun en saa puhuttua. Ja voin sanoa kaikille jotka nyt ajattelee soittaa mulle, että se ei auta mitään. Pitäisi kasvokkain saada puhua, jonkun kanssa joka on täällä, elää täällä kans.
Ja sitten se tunti muuttui vielä kauheammaksi, Mr. Klark (meidän siis musiikinopettaja, vai onkohan se Clark joo en tiedä) lähti ja sen tilalle tuli joku naisopettaja. En tykännyt siitä. Ja se antoi meille paperit joissa oli oikeasti valehtelematta ainaski 200 musiikkitermiä englanniksi ja piti raksittaa mitkä niistä ymmärsi ja sitten explain ne siihen viereen. JOO KYLLÄ ONNISTUU - NOT. En tietenkään tiennyt paljon mitään niistä englanniksi (vaikka jotkut sitten onneksi on samoja kun suomeksi, esim. joku pentatoninen asteikko tms ja sitten kai sitä nyt tietää jotkut minor ja major yms. mut siis joo niin). Olin jo ihan sekasin ja en jaksanut ees yrittää ja se opettaja kattoi mua sillain are u ok ja sanoin et en ymmärrä mitään ja se ei ihan tainnut tajuta sitä mun olotilaa sillä hetkellä vaan alko selittää mulle jotakin kaikista niistä termeistä ja näyttää pianosta miten jotkut asteikot ja muut soitetaan ja olin jo ihan sillai että ihan sama. Sit se sanoi että noni mee nettiin, ota sanakirja mukaan ja selvitä näitä termejä. No minähän menin, neljä sain selitettyä. Tosin suomeksi selitin joitaki muitakin sitten ja se kyllä hyväksyi ne, onneksi. Ei ollut kivaa ja kun pääsin tunnilta ja olin jo ihan lähdössä kotiin niin meidät kaikki käskettiin saliin ja saatiin kuunnella jotain puhetta (aivan liian too fast mulle) siitä ettei saa tupakoida koulun edustalla ja jos haluaa vaikuttaa asioihin niin kenelle pitää puhua ja joo en edes tiedä mistä ne puhui.

Olin ihan räjähtämispisteessä kun lähdin koulusta kotiin. Kävin Tescossa ja ostin karkkia, suklaata ja sipsiä ja ajattelin että katson leffan ja häivyn muihin maailmoihin tänä iltana. Anna käveli mua matkalla Tescoon vastaan, seki oli käyny siellä ku tultiin siis eri aikaan koulusta, ja se oli ihan yhtä hymyä ja jutteli mulle kaikkee ja selitin sille kuinka oon sairaan väsyny ja melkeen rupesin koko aika itkee musiikintunnilla. Seki jo autto. Sit niin kun tulin kotiin ni Madel kysyi haluunko lähteä mukaan viemään Kathleenia ja sen jotain kaveria balettitunnille. Lähdin mukaan ja Anna myös ja Arnie ja sit se aika kun ne oli tunnilla niin ostettiin Annalle liittymä ja mä kävin ostamassa luonnosvihon kuvistunnille ja ostin toisenki kirjan johon siis vaan voin kirjoittaa. Ja liimaa muistin ostaa vihdoin! Sit haettiin Kathleen ja sen jälkeen oli tarkotus hakea Michael kaveriltaan mut jäätiin sinne ainaskin puoleksi tunniksi koska lapset söi siellä sitten vielä ja juoksi ympäri pihaa ja me juotiin mehua ja syötiin pasteijoita ja kaikki kyseli multa ja Annalta mitä on tää ja tää suomeks ja saksaks ja saatiin kertoa. Se oli ihan kivaa. Musta on niin hauskaa jos joku kysyy mitä joku on suomeks, koska sit ku sanon niin ne on sillai wooooow ja sitten musta ei tunnu niin tyhmältä kun nekään ei osaa mun kieltä. Tänäänki yksi poika koulussa sanoi Annalle saksaks "minä pidän perhosista" ja sitten Annaa alko naurattaa ja se kysy että mistä se semmoista tietää ja muutenkin, sit Natalia kerto sille sloveniaks saman ja minä suomeksi.

Nyt tultiin kumminkin sitten vihdoin kotiin. Väsyttää. Ja koska söin pasteijaa, ei ole yhtään nälkä. Ja varmaan kohta kuitenkin on dinner, aaaaaa en jaksa (asiaa auttaa varmaan hirveästi se että syön karkkia tässä).

Ainiin ja olin eilen Ten Singissä siellä, se oli ihan okei, aika paljon oli nuorempia ihmisiä ku minä, mutta oli saman ikäsiä myös ja vanhempiaki. Ja ihan kivaa porukkaa, tosin ei yhtään semmosta ku odotin. Ja tosi paljon ihmisiä. Siellä on kolme workshoppia: tanssi, draama ja media. Menin siihen mediajuttuun. Sitten aina ollaan eka workshopeissa ja sitten on break ja sitten lauletaan. Se laulu oli ihan mahtavaa, ne alotti vaa yhtäkkiä jonkun valmiiksi harjoitellun laulun, oli kaikki hienot stemmat siihen ja muuta, ja sitten ne tanssi ja kaikkee, pääsin jopa mukaan johonkin niihin kun ne oli kuitenki aika yksinkertasia. Tuli niin mahtava fiilis kun sai olla mukana siinä!

Haluisin kuitenkin käydä katsastamassa vielä ainakin sen metodistikirkon. Ja miksei sen United Church Kingswoodinkin. Koska haluisin jonkun semmosen enemmän nuortenillan tai jonkun raamisjutun tai jotain, tarviin kuitenkin ihan seurakunnankin. Nyt on sit vaan valitsemista että minkä noista kirkon jumalanpalvelukseen meen sunnuntaina aamulla. Ehkä metodistikirkon. Pitääkattooooo.

1 kommentti:

  1. Kuulostaa jänskältä tämä kaikki, mitä kirjotat! On varmasti outoo, kun ei voi puhuu suomee kellekään. Hyvä että sulla on kiva perhe! tuo musiikintunti kuulosti hullulta, meinasin itkeä. Kuulostaa hauskalta istua siellä ja katsella ihmisiä ja syödä jotain hyvää ja paljon puluja. t.Raisa

    VastaaPoista