17. syyskuuta 2009

Tänään oli (ja on) kiva päivä.

Koulussa kuvistunnilla oli kivaa, päästiin käyttämään vesivärejä ja sehän minulle sopii! Kun sain maalata papereita täyteen väriä, vapauduin. Uskon että opin taas soveltamaan tehtävänantoja vaikken edes ymmärtäisi niitä. Tekemään omaa. Sitten saatiin myös kollasioida (tiedän ettei se varmana ole oikea sana) ja sekin oli ihan kivaa, tosin tylsät aineet, mutta silti. En tiedä sainko niistä mitään mielenkiintoista, mutta näiden tehtävien jälkeen sujui piirtäminenkin sata kertaa kevyemmin ja tänään ei tarvinnut hävettää se mitä oli piirtänyt.

Tunnin jälkeen kysyin Miss Nashilta oisiko sillä aikaa kattoa mun kuvia joskus ja se sanoi että ensi keskiviikkona kun se opettaa mulle valokuvausta. Kivaa! Haluan oikeasti kuulla mitä sillä on sanottavana. Sitten oli hyppytunti, vietin sen koneella ja Senitan kanssa common roomissa (myös melanie ja juliana kävi siinä). Ja sitten oli kässää, sekin oli kivaa, tein jotain mosaiikkijuttua jota nää sanoo kollaasiksi, onkohan se, en ainaskaan itse sanois? Siinä meni hermot kun ne palaset tarttuilee sormiin, mutta juttelin jotain kaikkea Natalian kanssa ja maalasin myös mun sketchbookin sivuja lisää. Sitten koulu loppui 13.15 ja en voinu vielä mennä kotiin, mutta aattelin että lähden Kingswoodiin ja sitten Melanie sanoi että se aikoo kävellä Bristol centreen ja en todellakaan oisi jaksanut lähteä kävelemään, mutta sitten se meni eka Kingswoodiin ja sanoi että ehkä se sittenki ottaa bussin Bristoliin nii kysyin voinko mennä sen mukaan ja se oli okei niin menin sitten. Ja oli hauska olla sen kanssa, opin Melanien kanssa tosi paljon englantia ja sujuvampaa sellaista koska puhutaan ihan koko aika jotain vaikka mun selitykset menee aina vähän ohi koska en keksi mitään sanoja ja sitten selitän yhtä lyhyttäkin asiaa aivan sairaan kauan. Ja mä taas en meinaa aina ymmärtää mitä Melanie sanoo, siis jos se käyttää jotain outoa sanaa, elekieli on kovassa käytössä edelleen. Mutta on kivaa silti.

Kierrettiin jotain kauppakeskusta, se oli sairaan suuri ja monet kaupat oli kalliita, mutta oli siellä sitten jotain semmosia ihan öö normaalejakin kauppoja. Vähän ahdistuin siellä kun kaikkea oli oikeesti sairaasti, kaikki kaupat oli sairaan isoja ja monet just tosi kalliita ja vaikka hoin itselleni että eihän mun tartte ostaa mitään (enkä ostanutkaan) niin silti mua ahdisti. Ehkä myös siksi että mun silmät reagoi aina tyhmästi kauppakeskuksissa ja tavarataloissa, ne alkaa kirvelemään sairaasti, ja jotenkin tuolla se tuli vielä pahempana. Mutta oli silti kiva jutella aina Melanien kanssa ja vaan katella, välillä tuli semmosia onnensykähdystunteita kuitenkin.

Sitten oltiin menossa vähän matkan päässä olevaan Primarkkiin, se on aivan älyttömän kokoinen kauppa, lähinnä siis vaatteita ja asusteita. Mutta nii, piti kävellä jonkun matkaa siinä ja sitten aaaaaa arvatkaa mitä siellä oli!!!! Semmonen katupiano! Mitä sai kaikki soittaa!!!! Sitä hakkas jotku koulutytöt siinä ja olin ihan että aaaa ei saa hakata aaaa lopettakaa (no siis en tietysti sanonut mitään kuitenkaan) ja sitten kun ne lähti niin menin soittamaan. Soitin Yann Tierseniä, La Valse D'Amelie ja sitten Comptine d'un autre ete ja nautin siitä soittamisesta, tuuli hirveästi ja se tuuli lennätti mun mekkoa ja se TUNNELMA! Sitten kun lopetin niin siihen oli kerääntyny aivan sairas määrä ihmisiä ja osa oli videokuvannu ja joku otti kuvia musta jollain järkkärillä ja kaikki taputti ja ku sanoin Melanielle että nyt lähdetään ja äkkiä niin kaikki oli ihan että more more more. Tosin lähdettiin silti. Käytiin Primarkissa (löysin pipon) ja sitten tultiin takas sen pianokohdan ohi ja soittelin uudestaan, tällä kertaa vähän kauemmin ja enemmän kaikkea. Siinä istu semmonen inkkarin näköinen mies kattomassa koko aika ja kun lopetin, se sanoi että se oli rakastanu sitä soittoa ja se teki mun mielen tosi hyväks. Vaikka oli siinä kaikkia muitaki istumassa ja kattomassa.

Sitten käytiin vielä jossain vaatekaupassa ja tultiin bussilla kotiin (siinä oli kaksi kerrosta jee mentiin yläkerrokseen hui). Oli kiva olla Melanien kanssa, tosin välillä teen jotain tyhmiä puhevirheitä, tai siis tietty koko aika teen, mutta siis ku alan puhua välillä suomea vahingossa. Siis ei kukaan sitä varmaan ees huomaa, koska ne sanat joita käytän on tyyliin "niin" tai "koska" tai muita semmosia pikkusanoja ja sanon ne englantilaisesti ja tosi nopeesti, mutta siis pelottaa että joku mun käyttämä sana tarkottaaki englanniksi jotain ihan kauheeta. :D Se oisi aika paha. Ja just kun olin tätä kirjoittamassa ja Peter huusi mut syömään niin kun kuulu alhaalta että "iineees" niin huusin takas "no??" 8DD Oon tosi fiksu tiedän. Oon puhunu tänään aivan sairaasti, kivaa.

Ja just kun oltiin syömässä Annan kanssa, juteltiin hirveesti kaikesta, musiikintunnista aika paljon koska oon vähän tuohtunu edelleen, mutta Anna näytti tajuavan tosi hyvin ja kaikkea. Välillä se pahottelee aina et se ei osaa selittää jotain juttua englanniksi, mutta sanon vaan aina niin kauniisti kun osaan että that's ok ja hymyilen ettei sille tulis paha mieli.

Äidin paketti muuten tuli eilen, KIITOS. Oonkohan puhunu tästä jo, no joka tapauksessa SUOMALAINEN KARKKI ON PARASTA enkä taida ees enää ostaa täältä paljoo mitään karkkia, kaikki on niin pahaa verrattuna suomalaiseen. Aina ku mulle lähettää paketin (tai kirjeen mukana jos haluaa) niin pitää lähettää mukaan joku suomalainen karkki, esim lakrisal (onko se noin?) niitä missä on niitä jauhelakritsikiekkoja. Ne ei maksa kun joku 30-40snt sitä paitsi. Tarjosin eilen Peterille yhtä mut se sano että suomalainen salmiakki on liian tulista et se ei voi syödä sitä. Ja mä söin kokonaisen pötkön samalla siinä kun soitin pianoa ja se istu koneella samassa huoneessa ja katto mua ku jotain hullua että miten voin (tosin ei noi ees oo kovin vahvoja ja seki ois tienny sen jos ois suostunu maistamaan). Rupesin itkemään kun avasin sen äidin paketin, mun huoneesta kaikkia pieniä juttuja ja just suomalaiset karkit ja suomenkieliset akkarit (SAA LÄHETTÄÄ LISÄÄ HUOM HUOM HUOM) ja kaikki apua. Itkin ihan sairaasti ja sit menin tyytyväisenä salmiakkia mutustellen alakertaan soittamaan pianoa.

Tahdon taas soittamaan jotain katupianoa, se tunnelma oli jotain mahtavinta. Niin mahtavinta. En osaa ees kertoa. Voi että voi että voi että. Tunnelma.

Plus sain Rosalta mailia, ihana <3

1 kommentti:

  1. Ihanaa kun jaksat kirjoittaa näin pitkiä tekstejä päivän tapahtumista!
    Kiitos näistä :--)

    VastaaPoista