25. syyskuuta 2009

Tänään (tämä teksti tulee huomenna blogiin eli siis tämä on kirjotettu 24. päivä) oli ihan varmana paras päivä täällä! Uskoisin niin tuntisin niin. Oi että. Tai ei ehkä niinkään päivä vaan enemmänkin ilta ja koulunjälkeisaika. Oi oi oi oi.

Aamulla oli sairaan kaunista ja kun käveltiin Courtney Roadia (jolla siis asutaan ja joka on aika pitkä) kouluun niin oli tosi sumusta ja joka paikassa näkyi kuinka paljon täällä oikeesti on hämähäkinseittejä. Koska niitähän siis on aivan sairaasti, oon jo monta kertaa kävelly semmosta tien ylittävää siimaa päin, ja sitten niissä kaikissa oli kastepisaroita ja on ihan mahdoton kertoa kuinka sairaan kauniita ne oli ja kun niitä on jokasessa pensaassa sillain 5cm välimatkoin aina uusia ja uusia, siis semmosia ihan kunnollisia kokonaisia verkkoja.

Mutta nii, en sitten pysähtynyt kuvaamaan kun olin Annan kanssa, mutta kattelin ihan huumaantuneena niitä verkkoja vaan. Sitten Annan piti kääntyä Courtney Roadilta eri suuntaan kuin mun koska sen piti mennä ennen klo yhtä (eli ennen koulua) hakemaan paketti Post Officesta ja en viittiny lähteä sen mukaan koska oisin myöhästyny tunnilta ja niin niin sitten olin ihan että jee koska pääsin rauhassa kuvaamaan mutta ei tullutkaan enää vastaan yhtään hienoa hämähäkinseittiä 8(( Kaikki oli Courtney Roadilla ja pian se sumukin jo haihtui ja vähän harmitti. Ehkä joku toinen päivä on taas jotain tosi kaunista.

Koulussa oli kuvista ja mulla ei vaan mee siellä hyvin, oon liian epävarma ja aaaaaa en tiedä, en jaksa sitä kun Hannah koko aika vilkuilee sitä mitä teen kun se näyttää niin arvostelevalta. Ja en tykkää Hannahista kun se vaikuttaa siltä että se inhoaa kaikkia ja sitten se puhuu Melaniesta pahaa, tai mitä Natalia ja Juliana nyt on kertoneet, oikeesti mun ei ees pitäis puuttua tällaseen tai miettiä sitä koska en tiedä mikä on totta ja se ei liity muhun millään muulla tavalla kun sillä että Melanie on mulle tosi tärkeä ja tykkään siitä hirveesti. Silti, en tajua mitä teen kuvistunneilla kun Senita lähtee (eli siis kaikilla lopuilla kuvistunneilla, tänään oli sen vika art-lesson).

Mutta kuviksen jälkeen oli hetkenaikaa vapaata ja sitten kässää, kässä on aina ihan kivaa. Printtasin mun taidenäyttelystä ottamia kuvia ja sitten niitä laittelin siihen sketchbookkiin ja sitten jotain maalailin huomista kankaanpainantajuttua varten ja siis oli ihan kivaa, semmoista perus. Ja sitten jäätiin Melanien kanssa oottamaan Senitaa pariks tunniks kun sillä oli tunti ja sitten oltiin menossa yhdessä Bristol Centreen.

Koitettiin mennä Assembly Halliin soittamaan pianoa muttei tiedetty saako siellä olla niin sitten ei menty ja höh siellä oisiki saanu olla koska joku muu tyttö meni sinne sit soittaa ja kun se lopetti niin me mentiin ja sitten siellä alkoikin tunti niin en voinutkaan soittaa, harmitti. Se flyygeli on joku niin rakkausihana. Joten sitten vaan hengailtiin ja tuskailtiin nälkäämme ja väsymystämme sairaasti siinä. Ainiin ja sain ostettua mustavalkofilmiä, meidän koulun opettaja myy sitä mulle! Siistiäkivaa. Ja Melanie niin lainas täks illaks kameran ja jalustan kun mentiin päätarkotuksessa kuvaamaan Bristoliin.

Ja sitten mentiinki, ostettiin eka jotain lounasta Kingswoodista ja hypättiin bussiin ja aw join ehkä parasta suklaamaitoa ikinä tai siis oikeesti aaaa se oli niin hyvää niin hyvää, tarttee ostaa sitä vielä joku päivä Sainbury's:lta. Aluks kierrettiin jotain kauppoja kun Senita osti tuliaisia kotiin ja sen pikkusiskolle jotain pelejä Nintendo deeässään ja jooo, sitten Melanie halus Primarkiin ja siinä matkalla soittelin pianoa ja ainiin se kävi myös ostamassa liput johonki keikalle. Sitten käytiin Primarkissa ja tultiin takas soittamaan ja valokuvaamaan ja oltiinki siinä sit aika pitkään. Alko tulla pimeämpää ja mä vaan soitin ja soitin ja aaaa se tunnelma, taas keräänty hirveesti ihmisiä ja otti kuvia ja taputti ja otti videoo ja kaikkea. Ja Melanie otti ihan tosi hyviä kuvia, sit vielä myös semmosia sarjakuvia että tehdään niistä videoo.

Ja apua apua, Senita puhu sen poikaystävän kanssa puhelimessa siinä samalla ku soittelin ja sen poikaystävä oli ollu ihan ällikällä lyöty että "ei noin hyvin voi soittaa" (voi hahaha voipas ja paljon paremminkin) ja se ei ollu uskonu et minä soitan vaan et se tulee jostai radiosta tms. 8D Apua! Ja sitten kun käveltiin Primarkiin niin Senita kysy että tuunko sit soittamaan sen ja sen poikaystävän häihin. JA SE KYSY SITÄ IHAN TOSISSAAN, siis ei mitenkää sillai et hahaa soitat hyvin tuu soittaa mun häihin, vaan siis kun oikeesti se miten se puhuu sen poikaystävästä ja on sen kanssa, no en osaa selittää, mutta se juttu on vakava. Ja se ihan oikeasti kysy että tuunko niitten häihin soittamaan ja sano että voin sit Norjassa asua sen aikaa niiden luona ja kaikkea. Siis MITÄ TÄMÄ ON, mutta tuli ihan sairaan hyvä mieli tosta ja sanoin että totta kai menen jos ne vaan haluaa. :D ja nauratti myös vähän.

Siinä kyllä on niin paljon taikaa kun soittelee kadulla, oikeesti, aaaaaaa. Vaikka ne pianot on ihan sairaasti epävireessä ja kaikkee niin se kuulostaa silti ihan älyttömän hyvältä se soitto. Ja ihmiset tulee ja pysähtyy ja kuuntelee ja sanoo että tosi hyvä ja tosi kaunista ja että missä oot käyny tunneilla ja miten oot oppinu ja olikos tämä laulu sen ja sen säveltäjän ja aaaaa. Oi oi. Rakastan tämmöstä.

Niin, sit Senita ja Melanie kysyi että tuunko lauantaina niiden kanssa Bristoliin taas kun ne on menossa ja Melanie on yllätykseks kutsunu sinne kaikkia joita Senita nyt täältä tuntee että se näkee kaikkia vielä ennenku lähtee. Mä mietin että menenkö, koska en oo varma että jos ne on menossa juomaan niin sitten mua ei innosta yhtään, vaikka kuinka näkisin Senitan vikan kerran sillon ja sen puolesta tosiaan haluisin mennä. Mut siis niin, Melanie todellakin tietää etten juo, oon sanonu sen sille ja jutellu sen kanssa siitä ja se sano et se on tosi hieno juttu, mutta ehkä mun pitää tarkistaa toi vielä. Ja en oo varma josko tapaan Iidaa lauantaina ja en tiedä mihin aikaan ne on ees menossa. Jos ne päivällä menee niin se on varmaan ihan okei, mutta illalla jos ne on menossa kovinkin myöhään niin en kyllä varmaan voi mennä mukaan.

Muttamuttamutta, sit Senita lähti, se sano et sillä oli kotona vielä jotain tekemistä, me jäätiin vielä vähän kuvaamaan Melanien kanssa. Sit se välttämättä halus näyttää mulle sen paikan mihin ne on lauantaina menossa ja missä se oli käyny jo aiemmin kuvaamassa myös, missä oli sen mielestä hienot valot. Sitten mentiin sinne, ei ollut kovin pitkä matka, ja kuvattiin siellä, päätettiin että yhdistetään nää kaikki meidän kuvat videoksi ja maalattiin valolla kaikkii juttuja kun on nyt valollamaalaamisbuumi kun koulussa koko aika pitää tehdä tehtäviä siihen liittyen ja ja ja sitten vaan koko aika tuli lisää ideoita ja oli niin siistiä. Sitten se paikkaki oli kiva, siellä oli kaikkia valopylväitä ja suihkulähteitä ja joki ja katupiano, ihmiset istu siellä portailla jotka laskeutu sinne joelle ja jutteli ja jotkut oli kans ottamassa valokuvia ja oli kivaa. Ihmiset vähän katto meitä oudosti ku maalailtiin siinä valon kanssa, varmaan se näyttääki oudolle. Näette lopputuloksen ehkä tässä joskus kun saadaan tää meidän projekti päätökseen!

Oltiin ihan sairaan innostuneita molemmat näistä meidän kaikista kuvista ja sit ostin kaupasta vettä (ihana vesipullo aw) ja istuttiin oottamaan bussia ja oli kiva jutella jotain vaikka mun englanti tökkii vielä pahemmin kun tavallisesti sillon kun puhun Melanien kanssa, en tiedä mistä se johtuu. Ehkä vaan siitä et puhun sen kanssa niin paljon niin sen paremmin huomaa, kun jos nyt sanon muutaman lauseen jollekin ja tiedän jo valmiiks mitä oon sanomassa niin ei se sitten töki. Mut ku on tollain monta tuntia jonkun kanssa niin sitten kun vaan höpöttää niin ehkä siksi, niin en tiedä. Lohdutan vaan Melanieta koko aika sillä et parin kuukauden päästä mun kanssa on paljon kivempi jutella varmasti kun mahdollisesti ymmärränkin mitä mulle koittaa selittää :D

Sitten bussi tuli, mentiin yläkertaan ja sinne ihan eteen, huihui jännääkivaa. Lähes kaikki bussit tosiaan on kaksikerroksisia, tosin ei niitä punaisia siltikään. Ei mutta niin niin vielä siitä kun juteltiin bussipysäkillä, oli oikeesti kiva ja helpottava jutella vaikka ei nyt mistään kauheen syvällisestä juteltu mut sanoin et mun on vaikee puhua Annan kanssa ja Melanie sano et Anna puhuu sille vaan saksaa mutta että se on okei koska kukaan muu täällä ei puhu sille saksaa ku Anna (siis Hannah tai toinen Anna joiden äidinkieli kans on saksa, tosin Hannah nyt ei muutenkaan puhu Melanielle että joo). Ja se sanoi että sekään ei meinaa pärjätä musiikissa, tai että itse asias se pärjää huonommin kuin minä (siis Anna) ja Melanie sano et se ei ymmärrä miks mun piti ottaa musiikki pois. Emmäkään tavallaan, ehkä siks että mun enkku sit vaan oli niin huono, tai se enkun ymmärtäminen. Ihan sama. Ainiin, äidille rauhotukseks: täällä kyllä saa olla vaan kolme ainetta ja Ms Goodfellow oikein suositteli sitä mulle ja joillaki paikallisillaki käsittääkseni voi olla niin vähän. Eli se on ihan okei, ja en toistaiseksi ainakaan vielä ole tylsistynyt yhtään ilman musiikkia.

Mut niin, bussissa katottiin kuvat läpi ja oltiin ihan innoissamme että huomenna kun on noin 6h free-lessoneita aamulla niin tavataan common roomilla ja otan mun koneen mukaan ja tehdään video noista otetuista kuvista ja sit sen jälkeen vielä tehdään joku laulu tai improvisoidaan jotain siihen taustalle. Aaaaaa niin siistiä! Ja kun ne kuvat on jotenki oikeasti vaan niin kivojahienoja. Sit oli sairaan hauskaa vielä, naurettiin vaan melkein koko bussimatka, kun otettiin sillain liikkuvasta bussista kohti sitä tietä kuvia sarjakuvauksella ja kamera tuntui pitävän ihan kauheaa ääntä ja ihmiset jotenkin oli ihan möks siinä bussissa ja kaikki tuijotti meitä. Oli ihana nauraa pitkästä aikaa.

Senita ja Melanie on niin ihania, tuntuu et tuun läheisemmäks ja läheisemmäks varsinki Melanien kanssa koko aika. Harmittaa oikeesti että Senita lähtee, se on niin ihana kans. Ne molemmat halas mua tänään ku erottiin, tai siis kun Senita lähti kotiin ja sit ku Melanien kanssa piti lähteä eri teitä kävelemään jossaki vaiheessa Kingswoodissa kun kotiin oltiin tulossa. Aaaaa ystäviä, tuntuu niin hyvältä.

Hahaa ja Senita oli ihan innoissaan kun tänään sanoin sille että Hej Jeg heter Iines og jeg är sjutton år gammal. Ja sitte kysyin miten lasketaan kymmeneen ja toistin sen perässä kaikki numerot (niin siis miten lasketaan norjaks kymmeneen) ja sit se sano että mulla on ihan älyttömän hyvä ääntämys ja mun aksentti on sekotus jotain norjalaista ja ruotsalaista ja se ei kuulosta kuulemma yhtään ulkomaalaselta vaan siltä et mun äidinkieli oikeesti ois norja tai ruotsi. Hahaa vähän siistiä! Ja sit osaan nyt myös laskea kymmeneen saksaksi (ennen en osannut niin joo niin) ja sanoa ich bin iines (ihan kun en ennen oisi osannut) ja öö päivällä vielä osasin sanoa että olen 17 vuotta vanha ja sitten haista home. 8D Tää haista home on mun ja Melanien joku INSIDEJUTTUhahaa, koska se vaan yks päivä sanoi mulle (siis suomeksi) että "haista home" ja olin sillai että mitä ja repesin aika pahasti. Ja sanoin sen myös saksaksi, tosin nyt en juuri muista mitä se oli mutta kuitenki. Sitten se nyt vaan hokee sitä koko aika, tai no aina välillä.

Huonoa Senitan lähdössä on myöskin se, että Melanien kanssa tulee asumaan JOKU SUOMALAINEN. Ja se tulee kanssa meidän kouluun. Tosin tyhmää sanoa että se on huonoa, koska en ees tiedä kuka se on tai millainen ihminen, mutta se siinä siis on huonoa että pelkään omasta puolestani että puhun sitten sille vaan suomea ja että rupeen hengaamaan sen kanssa liikaa. Varsinkin kun oon paljon Melanien kanssa niin jos Melanie on sen kanssa paljon, on hyvin todennäköistä että minäki oon. Höh, kumpa minä oisin se joka muuttais Melanien luo (vaan en ole koska tykkään tästä perheestä kyllä, melanien ja senitan perhe ei ole paras mahdollinen, vaikka silti ehkä ois kivampi asua melanien kanssa). Mutta siis niin, luultavasti saattaa ihan hyvin olla joku mun tuttukin se joka tänne on tulossa, aina vaan pahenee! Kun tutustuin sillon Winchesterissä ja tulomatkalla tänne aika paljon niihin kaikkiin suomalaisiin kuitenkin, tai siis no paljon ja paljon mut niin, varmaan melkein kaikkien ei-leiriläisten kanssa tuli juteltua jotain. Miten voin yhtäkkiä alkaa puhua enkkua semmoselle joka osaa mun kieltä jota oon tässä pian kuukauden kaivannu saada puhua!!?!? Mut no yritän ainaski että alan puhua vaan englanniks sille enkä ollenkaan suomeks, ehkä sit parin kuukauden (hmm) päästä voi puhua suomeksi.

Oon stressannut koko päivän vähän tota että tulee joku suomalainen, oon tyhmä kun stressailen. Sitä paitsi se tulee vasta parin kolmen viikon päästä kuulemma, mun enkku kerkii kehittyä kylläkyllä. Kun kauheen moni puhuu et 2kk paikkeilla tulee semmonen ihmejuttu että alkaa vaan yhtäkkiä tajuta hirveesti paremmin ja joo niin, toivon että mullekin käy niin. Miettikää, oon ollu täällä kohta kuukauden! En oo varmaan ikinä ollu näkemättä perhettä näin pitkään aikaan. Tosin ei tää ees tunnu kovin pitkältä ajalta ja samalla tuntuu että tää on ikuisuus ja mun elämä nyt vaan on täällä eikä mitään muuta ookaan kun ehkä vaan jossain rinnakkaistodellisuudessa.

Aw ja niin, kun tulin kotiin niin olin vähän että apua mitäköhän Madel sanoo, kello oli 10 ku olin kotona. Olin kyllä päivällä lähettäny Madelille viestin että tuun myöhään ja en kerkii syömään dinneriä ja kaikkea ja se vastas että ok take care ja sit lähetin sille vielä bussissa kotimatkalla viestin et oon tulossa. Ja sitten kun tulin kotiin niin olin ihan että sorry i'm a bit late ja se oli ihan että joo ei mitään oliks kivaa. :D Ja sanoin että joo oli ja ihanaa otettiin kuvia ja huomenna free-lessoneilla työstetään videoo niistä ja se oli ihan että okei, ihanaa ku oot noin ilonen. Vähän kiva!! Pelkään aina et se on jotenki närkästyny jos tuun myöhempään kotiin mutta se onki vaan ihan että kiva et sulla on elämää.

Sit se vielä kysyi että annoinko sen kirjottaman shekin tänään mun kässänopettajalle. Oikeesti ihan outoa mulle se että kirjotetaan shekkejä, oon nähny sitä vaan leffoissa! :D Mutta siis kun mulla on kässäretki Lontooseen ja se maksaa kyyteineen kaikkineen museojuttuineen vaan 20£ niin todellakin oon menossa. Ja ihan sairaan kiva lähtee sinne, sitäpaitsi Melanieki tulee. ((: Sit siinä kirjeessä jonka se opettaja lähetti kotiin ja vanhemmille täytettäväks ja allekirjotettavaks ni oli että pitää shekki toimittaa koululle ja sanoin kyllä Madelille että joo ei tosissaan tartte että sen voi ihan käteisellä maksaa et ei se oo niin tarkkaa (niinku ei ollukaan!!) mutta se sanoi että jos se sittenkin täytyy niin se kirjottaa mulle shekin. Aika hauskaa jotenkin, että se noin huolehtii. Sitten itte tietty annan noi rahat sille takas jälkikäteen, sanoin et joo tänään mut sit unohdinkin hups ja se sanoi että joo ei mitään kiirettä et tuo huomenna tai jotain. Oli hauska ku se kirjotti mulle sitä lappua "annan tyttärelleni luvan osallistua" ja muuta. Paitsi että aaaa siinä kesti ikuisuus, se katto joka kohdan ihan ylitarkkaan ja sitten vielä pisti sen shekin ja lupalapun kirjekuoreen ja siihen päälle kirjotti opettajan nimen ja mitä varten ja aaaa joo. Mut ihana silti että se huolehtii noin! Ja oikeesti en tajua, englantilaiset ei vaan osaa kirjottaa. Madel katto miten John Cabot Academy kirjotetaan niin jokasen sanan kohdalla vähintään kerran tai kaks miten se pitää kirjottaa. Ja ennenki on tullut vastaan tällasta ettei ne vaan osaa. Niin outoa!! Kun minäki monesti osaan.

Sit se oli ihan äimistyny ku kirjotin itte mun nimen siihen että mitä kirjotetaanko sun nimi Iines kahdella iillä ja olin ihan että öö joo koska luulin että se tiesi sen kun se aluks luuli että mun nimi on Lines niin aattelin että se oisi tajunnut että mistä se L nyt muka siihen tuli. Mutta se on kirjottanu joka paikkaan mun nimen Ines ja siis ei se mitään, Ines on ihan tarpeeksi lähellä mun nimeä. Tänäänkin kun se lähetti mulle viestin ja jotain Hi kirjotti siihen niin Hi Ines. Hö.

Ja sitten awww kun tulin tänne meidän huoneeseen niin mun sängyllä oli pieni paketti, voi miten söpöä. Kysyin Annalta et mikä tuo nyt oikein on ja keneltä ja mistä se on tullu ni se sano et joku Kathleenin juttu vähän myöhässä mun synttäreitä varten. Aw. Siinä oli kortti jossa luki:
to enise
shin like a star on your birthday
from kathleen and anneh

toi anneh siis on oletettavasti anna ja hahaa enise on minä. :D Kirjekuoreen mun nimi oli kirjotettu Enies. Aw. Niin söpöö, olin ihan äw ja Anna sano että se oli Kathleenin idea ja se teki kortin niin kuin hyvin saatan kyllä nähdä. Aw se on ihana. Vihreä kortti, sitten jotain keltasta vaahtomuovia johon se on piirtänyt kasvot ja kaks tarraa joissa lukee Great ja Wow. :D Sitten siellä paketissa oli semmonen tositosi pieni rannekoru joka ikipäivänä ei mahdu mun ranteeseen mut se on Niimulle sopiva (minun nalle siis). Se saa kunnian käyttää sitä. Aww Kathleen on ihana. Pitää huomenna kiittää sitä tuosta lahjasta, se ele oli niin söpö! Ainaski nyt se pätee että "ajatus on tärkein".

Laitan vielä kuvat koneelle, niitä on hirveesti, ettei kulu huomenna siihen aikaa. Sitten käyn nukkumaan, väsyttääää. Mutta tuntuu kivalta, oli niin tosi hauskaa. Ja monta kertaa vielä Melanien kanssa sanottiin toisillemme et on ihana kuvata ja olla ja jotenki en tiedä apua niin. Ja puhuttiin et taide on kyllä yks kieli kanssa, musiikki ja just valokuvaus ja kaikki.

Oi äw haluisin nyt kuuluttaa koko maailmalle kuinka onnelliselta voi tuntua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti