28. lokakuuta 2009

Tasta tulee tammoinen ihan pikapikapaivitys, sitte lahden City Centreen pain tapaamaan Paulaa. ((:

Perheen kanssa menee tavallaan paremmin, taman uuden valiaikaisperheen siis. Niiden saannot aina toisinaan arsyttaa, mutta sitten jos itte vaikka laittaa valot pois kun tietaa etta ne pitaa laittaa, niin niiden ei tartte sanoa siita, ja sitten ei arsyta se etta ne jotenkin maarailis, vaikka onki aika arsyttavaa elaa noin tarkasti jonkun muun mukaan... Eilen illalla kun menin kotiin, siella oli noiden nelja lastenlasta ja sit tanssittiin mina, Anna ja Cilia niitten lasten kanssa kun musiikkiteeveesta tuli jotain musiikkii. Oli tavallaan jotenki kivaa, tuli ihan jollain tapaa mieleen Koylion mummola, se ku itse oltiin siella. Tai miksei Pihtipudaskin, mutta enemman Koylio, koska siella oltiin lahes aina serkkujen kanssa ja noi lapset just oli serkuksia, en tiia..

Eilisen paivan vietin Emman ja Debbien kanssa keskustassa, oli ihan kivaa, mutta turhauduin pariin otteeseen tosi paljon siihen kun en pystynyt osallistumaan keskusteluun ja joudun ain apyytamaan toistamaan jos joku puhuu just mulle jotaki. Mutta no se meni silti ihan hyvin, ja nykyaan tiedan etta ymmarran kylla jos joku vahan viittii selittaa mulle, ja Emma ja Debbie onneksi viittiikin, tai etta ne ei sano sillain etta joonevermind jos en heti tajua. Kaytiin joissaki kaupoissa, se oli ihan kivaa. En ostanut kylla mitaan, ja oli erilaista olla jonkun ENGLANTILAISEN kanssa kun sitte jos ois ollu suomalaisen kanssa, se vaan on tosi erilaista. Sitten kaytii syomassa Subwayssa ja Emma valttamatta halusi tarjota ruuat mulle, olin ihan apua kun no siis joo, emmatieda, ei sen ois tarttenu. Mutta se valttamatta halusi. Sitte viela kaytiin parissa kaupassa ja jotain juteltii siina, oli jotenki outoa olla niiden kanssa kaupoilla, ihan erilaista. Ehka ma totun siihenki viela. Ja sitten lahdettii kotiinpain, bussissa mua turhautti ja en ois viela halunnu menna kotiin, kello oli jotain ehka viis. Lahdin sitte Emman ja Debbien kanssa Debbielle ja siella oli kivaa, vietettii aikaa Debbien huoneessa, sit soittelin pianoa (joka oli vahan vaivauttavaa kun tv oli paalla ja en tienny halusko joku oikeesti kattoo sita, mutta ku englantilaisissa kodeissa vahanniinku poikkeuksetta on tv aina paalla) ja sitten katottii leffa ja siihen sai suomitekstit ja tuntu ihan tosi kivalle etta kerranki ymmarsin kaiken mille muut nauraa ja pystyin ihan taysilla olla mukana siina. Ei mun ehka pitais kattoo suomiteksteilla leffoja, muttaku se vaan tuntu niin kivalle YMMARTAA. Lahdin ihan hyvilla mielin kotiinki ja ilta oli ihan hauska niiden lastenlasten kanssa sitte.

Ja nyt olen tosiaan menossa tapaamaan Paulaa ja mun pitaa menna etta kerkian yhdeksi keskustaan. Mulla on ikava Suomeen ja siksi vahan tyhja olo, mutta samalla musta tuntuu etta tama tekee mulle koko aika vaan hyvaa, vaikka onki aika vaikeaa toisinaan. Oon kadottanu jotain ja sitten loytany uudestaan, on koko aika jollaki tavalla uudistunu ja kasvanu olo. Se tekee hyvaa, kylla.

Mun vieressa istuu tosi vanha pappa joka Facebookkaa. Jotenkin hauskaa

26. lokakuuta 2009

Vaihdettiin eilen sitten siihen uuteen perheeseen. En tykanny olla siella yhtaan eilen ku mentiin sinne, mutta ehka tein vahan hatasia johtopaatoksia. Vaikka on siella kylla tosi erilaista ku meidan omassa perheessa on. En tiia mista alottaisin kertomaan.

Eilen oltii siis Iidan kanssa eka aamulla kirkossa, oli vahan erilainen meeting kun tavallisesti, koska oli harvest-festival. Sitte mun piti menna kotiin, olin aamulla jo pakkaillu melkein kaikki tavarat kun lahdettiin sitten sinne uuteen perheseen. Ei jotenki huvittanu yhtaan, mulla oli kamalasti tavaraa, tai siis matkalaukku, reppu ja sit viela olkalaukku ja kameralaukku. Annalla oli kaks pienta laukkua. En tajuu kuin se aikoo parjata niilla kaks viikkoa, mutta ehka se on sen asia murehtia. Melanie oli kertonu siita perheesta kaikkia "kauhujuttuja" jo tassa koko syksyn meille nii oltiin ehka vahan turhanki varautuneita sitte Annan kanssa. Tai mina ainaski olin. Toisaalta se oli ihan hyva, niin nyt toi perhe tuntuu jopa kivemmalta mita osasin odottaa.

Vietiin tavarat meidan huoneeseen ja paastiin taas asumaan sairaan pieneen huoneeseen, kun alun perin aattelin ja Melanieki aatteli etta toinen meista nukkuis sen kanssa samassa huoneessa, joka on ihan kunnon kokonen, ja toinen sit siina pienessa huoneessa jossa on niinkui kerrossanky ja sillai. Mulle oisi kayny ihan kumpi vaan, mutta sitte toi Melanien host-mom oli sillai etta joo, en ma voi noita tyttoja erottaa kun ne on ollu tassa jo koko syksyn yhdessa. HA HA. Sitten saatiin kuulla se saantolitanja mista Melanie olikin jo puhunut meille, eli esim se etta valoja ei saa pitaa paalla paitsi jos on pimeaa tosiaan ja verhoihin/ikkunoihin ei saa koskea (EI SAA TUULETTAA) ja ei saa ladata puhelimen tm akkua yolla ollenkaan ja ja ja. Mut muuten ne oli sillai ihan mukavia, mutta musta tuntu siella talossa etten pystyny hengittamaan. Mutta oli siina hyviaki puolia: Emma asuu kolmen minuutin kavelymatkan paassa, ulkona saa olla vahan miten tahtoo ja kahteentoista saakka yolla (nain lomalla) ja jos kysyy erikseen luvan niin pidempaankin, ruokaan saa itte vaikuttaa ja jos haluu, voi ostaa omat ruuat ja se host-mom kokkaa ne meille jne. Sillai aika vapaata ja se tuntuu ihan kivalta. Sit kuitenki se host-mom hokee koko aika sweetheart, darling, my love, dear etc. ja se on vahan rasittavaa kun se sanoo IHAN LIIKAA niin. Kyllahan Madel ja Kim (emman aiti) joskus kans sanoo tuollai ja sillon se tuntuu aidommalle ku niiden joka toinen sana ei oo sweetheart.

Sitte jonku aikaa siina vietettiin Melanien huoneessa kuitenkin ja kaikkee juteltii siina, sit menin omaan huoneeseen ja jotai kirjottelin koneellani ja Melanie tuli sinne ja tehtiin meidan videon aanipuolta, ei kylla kovin paljoa saatu aikaan ja oltiin molemmat vaan sairaan vasyneita. Melanie lahti Bristol City Centreen ja sitte kysy mua ja Annaa mukaan mutta no en lahteny ku tiesin et ne on menossa juomaan, eika Annakaa sit lahteny. Rosa soitti mulle ja OLI NIIN IHANA PUHUA, paitsi etta se ei tule jouluksi Suomeen ja se on vahan harmi, tai ehka enemmankin kun vahan, se oli yks suuri syy miksi halusin Suomeen. Tai jos jaan neljaan osaan syyt miksi tahdon Suomeen, niin ne on: Rosa, Ryttyla, perhe ja ystavat. Ja sit tietty se etta se on SUOMI, mutta se kuuluu noihin kaikkiin tavallaan. Ja nyt siita on tosi iso palanen pois. Kylla musta silti on kiva tulla Suomeen, mutta jotenki ihan tosi monta kertaa tyhjempi.

Puhuttiin just siita etta onhan se sillai vaikeaa vaikka meidan aideille sitte kun lahdetaan taas takas, mutta musta tuntuu paremmalta se etta naen etta Suomessa on kaikki hyvin ja on musta kiva etta kaikki ihmiset myos nakee etta mulla on kaikki hyvin. Se on paljon konkreettisempaa sillain kuin etta vaan vaikka kirjottelen blogia ja sahkoposteja ja vakuuttelen etta kaikki on kylla hyvin. Tosin onhan ihmiset tulossa kaymaan taalla, onko se sitten niin paljon vaikeempi jattaa hyvasteja taalla paassa??

Rosan kanssa oli joka tapauksessa ihana puhua, menin Melanien huoneeseen puhumaan sillon ku se oli viela kotona ja se vietti aikaa meidan huoneessa ja sit se tuli omaan huoneeseen ja lahti pian sitte ulos ja sano mulle et voin kylla rauhassa puhua sen huoneessa. Mutta sitte tuo host-mom tuli sinne etta Iines sina et voi olla taalla, tama on Melanien huone ja olin ihan sillai etta joo niin, mutta en kylla ole taalla ilman lupaa, Melanie sanoi etta voin puhua puhelimessa taalla. Sit se vaan hoki etta "mutta kun sina et voi olla taalla" ja sit olin etta no okei, menen omaan huoneeseen, en vaan tienny tota et en saa olla siella ja sit se jatko hokemaan etta "sina et voi olla taalla", teki mieli huutaa etta no en mina enaa olekaan. Tuli siita tosi tyhma olo, onneks sit viela puhuin Rosan kanssa.

Sitte ku lopetettiin se puhelu, niin paatin etta joo, en jaksa olla sisalla, lahden kavelylle. Sita ennen kirjoitin Kimille (emman aidille siis) kirjeen ja aattelin et ku ne asuu ihan parin sadan metrin paassa niin menen sitten viemaan sen sille jos niilla on viela valot paalla olkkarissa ja sillain. Ekan kerran kun kavelin ohi siita niin en viittiny menna, siella ei nakyny valoja. Kello oli jotain yheksan illalla. Sitte kavelin takas pain ni katoin tarkemmin ja oli siella valot, ne pitsiverhot (suunnillee jokasessa talossa taalla on semmoset pitsiverhot et sisalle ei nae mut sisalta pystyy kyttaamaan kaikkia ohikulkijoita) vaan hamasi. No, sitten menin koputtamaan, Emma tuli avaamaan ja olin ihan etta anteeks kun tuun nain myohaan, mutta saanko puhua sun aidin kanssa ja sit sen aiti tuli ja halas ja kysyi onko kaikki okei ja olin vaan etta no en tieda, se pyys mut sisaan ja juteltiin sen kanssa kaikkea, se vaan halas ja anto itkea, se on niin hyva vara-aiti mulle. Tuntu niin helpottavalle kun oli joku joka tajus ja kun se oikeesti tajus, se ties musta asioita joita en ees ollu kertonu sille, se osas jotenkin niin kamalan hyvin tietaa sen mita ma tunnen ja en tieda. Sit mentiin alakertaan juomaan teeta ja kattomaan telkkaria koko perheen kanssa, eli siis Emma, Kim, sitte Emman isa ja ukki. Siella meni joku leffa telkkarissa, en ymmartany paljoa mita ne puhu kun ei ollut teksteja ees englanniks, mutta ihan kiva leffa se oli silti. Sit jossaki vaiheessa Emman isa meni nukkuun, se sano mulleki erikseen hyvaa yota ja oli tosi kiva. Ja sit ku leffa loppui ni se ukki kans siita lahti nukkumaan. Se on janna kun se on kuuro ja sitten se ei osaa puhuakaan ja ne viittoo aina, jos haluu kiinnittaa ukin huomion ni pitaa tomistaa lattiaa. Emma ja Kim osaa viittomakielta, mina osaan suomeks vahan, mutta arvatkaa vaan, viittomat on eri englanniks!! Arsyttavaa. Pyydan noita viela opettamaan mulle jotai. Se ukki kerto mulle etta se on ollu lentokoneessa nelja kertaa (ku siina leffassa oli lentokoneita) ja sitte se pelotteli mua hamahakeilla ku sielta katosta tuli hamppis ja olin ihan etta apuaaaa ja Emma oli kans ja se oli niin hauska. Sit ku se lahti nukkumaan ni se vaan katteli ja sano hyvaa yota ja hymyili. Tykkaan siita ja haluisin hirveesti osata sanoa ees "hei mita kuuluu" ja vaikka hyvaa yota viittomilla. Kylla noi varmaan voisi opettaa.

Emma ja Kim on ihan sekopaita, ne alko leikkia tyynysotaa.. Siihen saakka kun joku ylakerrasta tomisti lattiaa etta olkaa hiljaa, me halutaan nukkuu. Kim lahti aika pian nukkumaan, se viela halas mua ja antoi suukon poskelle niin kuin se tekee aina kun hyvastelee mua tai tervehtii. Sit jaatii Emman kanssa siihen, vuodatin sille juttuja tosta kahden viikon sijaishostfamilysta ja muutenki kaikkea selitin et ei oo niin helppoa olla taalla ja on vahan koti-ikava ja kaikkea, se ymmars jotenki tosi hyvin ja oli kiva jutella sen kanssa. Sitte tuo host-mom tuolta soitti ja olin ihan et apua, mullahan on kotiintuloaika kahdeltatoista mut se kaski mut kotiin. Ei se siis ollu vihanen eika mitaan ja ku menin kotiin ni se sanoi vaan etta don't worry, kaikki on ihan okei mutta etta ku mulla ei ollu avainta ja se oli menossa nukkumaan ni piti menna kotiin. Hmm okei.

Sitten se viela halus jutella mun ja Annan kanssa ja istuttii siina olkkarissa, se oli ihan kiva ja on kiva huomata etta ymmarran puhetta enemman nyt koko aika. Se on oikeesti ihan mukava, mut niilla on kylla kotona aika tiukat saannot, tai siis sillai ei sen kanssa etta pitaako nyt olla ruoka-aikaan kotona tai etta pitais olla aikaset kotiintuloajat, mutta siis sen kanssa mita siella talossa saa tehda ja se on aika inhottavaa. Kun mentii nukkuu Annan kanssa ni pidettii viela valoja paalla ni se tuli etta hei sammuttakaas valot, se paistaa meidan huoneeseen ovenraosta, ja meilla oli sentaan ovi kiinni ja sielta valista vaan tulee se valo. Mut nojoo, okei, ei siina mitaan, mulla on otsalamppu ja tiesin etta ne tekis noin, Melanie sanoiki siita mulle.

No, sit paatin etta NYT ALAN ELAMAAN TERVEELLISESTI ja oon paattany niin jo vaikka kuin monta kertaa taalla, mutta alotettii Iidan kanssa karkkilakko jouluun saakka, saadaan syoda vaan Pandan lakuja (kohtuullisissa maarin, koska niita saa taalta Sainsbury'sta paitsi ettei meidan kaupasta kylla joten joo ja kun ne on SUOMALAISII) ja sitte jos joku Suomesta lahettaa meille karkkia ni niita saa syoda. Sit paatin etta nyt lomalla on helppo alkaa lahtee lenkille, viime viikolla en sit viela toteuttanu sita, mutta tanaan kylla toteutin. Lahdin aamupalan jalkeen juoksemaan kautta kavelemaan, mulla on niin huono kunto etten jaksa juosta kovin paljoa, mutta jonkun verran kummiski, ja sen lenkin jalkeen oli ihan kiva olo. Kavin kylmassa suihkussa, koska ei tullut lamminta vetta, hyi se oli kamalaa, ja sitte puin paalle ja lahdettii Annan ja Melanien kanssa Kingswoodiin, kaytiin Sainsbury'silla ja ma ostin mandariineja makeannalkaan ja sit ostin marenkeja, eli hyvin alkoi taa mun karkkilakko. Mutta vain marenkeja, ehka vahan tyhmaa, mutta on tallain varmaan helpompi alottaa siltikin. Sita paitsi ne on kivassa rasiassa, siita on hyotya mulle kun se on tyhja. Ja paatin tosiaan etta nyt alan kayda lenkilla joka aamu lomalla ja sit pitaa kattoa miten kouluaamuina. Taalla on avaimet kuitenki sillain katevasti etta jos tahdon, voin ennen kouluun lahtemistaki menna lenkille helposti.

Mutta joo, nyt istun kirjastossa ja ton perheen kanssa tuntuu paremmalle, sille etta kylla ma ainaski sen kaks viikkoo siella oon ihan helposti. Omassa host-perheessa elama on aika erilaista ku on pienet lapset ja sillain. Omista tekemisista ilmotetaan ihan eri tavalla, mutta tuntuu se kylla enemman kodilta, tuolla tuntuu et on vaan kylassa. Niinku onki.

Lontoonreissusta en jaksa mitaan suurempia nyt kertoa, ehkapa myohemmin sitten. Huomenna mennaan Emman kanssa City Centreen ja sit ke tai to tapaan Paulaa (siis suomesta). Tammosta rauhallistaeloa, pitais tehda portfolioita....

23. lokakuuta 2009

Aw, soittelin just Michaelin kanssa pianoa ja kun se on nyt oppinu koko Walking In The Airin ja säestän sitä ja se soittelee melodiaa ja sit soiteltii sitä tossa ja sit Madel tuli videokameran kanssa ihan innoissaa ottamaan videoo meistä. Voi ei. :DD Jotenkin kivaa silti että se oli nii innoissaan.

Eilen oli illalla ihan kivaa, lähdin sinne Madelin keikalle vaikka en ois meinannu oikeen jaksaa ja sit Michael ja Kathleen tuli mukaan kans. Oli ihan kiva olla siellä ja tultiin ennen yhdeksää jo kotiin ja laitoin lapset nukkumaan. Nukahdin ittekin niiden kanssa vahingossa ja menin sit samantien nukkumaan ku heräsin kymmenen jälkeen sieltä niitten vierestä.

Tänään oon vaan jumittanu, kattonu Salkkareita, ollu koneella ja syöny jtn välipalaa. Ja sit soittelin tosiaan Michaelin kanssa pianoa. Ja ootan et Iida lähettää viestiä, sitte se tulee tänne yöks. Jotenkin kivaa. Ja sitte huomenna LONTOOSEEN apua pitää herää sairaan aikasin. Onneks nukuin niin paljon viime yönä ja tänään on kans PAKKO mennä ajoissa nukkuu. Oivoi. Mutta kivaa silti.

Mulle tuli hirveä ikävä Rosaa, kirjoittelin sille kirjettä ja mailia. Aika tyhjä olo nyt, mutta kaikki on ihan kivaa. Sisällä on SAIRAAN KYLMÄ, eilenki jouduin yöllä pitää kahta paitaa plus töppösiä plus sukkahousuja plus villapaitaa päällä. Ja silti palelin.

Katottiin videoita keittiön telkkarista ja sitte pyysin saada ladata tuon videon omalle koneellenikin, se tulee Galleriaan ja Facebookiin pian (vaikka eipä se sillai ihmeellistä nähtävää ole, mutta silti). Sit kun latasin sitä videota tähän koneelleni niin Madel oli ihan että hei iines, jos tahdot, saat tulla tänne meille ja takas Englantiin tän sun vaihtarivuoden jälkeenkin jos tahdot. Sit olin sillai et ai siis mitä (kun en käsittäny tarkottiko se kylään vai asumaan) ja se sanoi että siis niinkun ihan asumaan, jos oot aikeissa tulla takaisin Englantiin siis. Vähän jotenki kivaa että se tykkää musta oikeesti! Mulla oli vaihtoehtona lopettaa kouluni Englannissa tai sit Suomessa, mietin et joo siis haluan olla Suomessa tämän vuoden jälkeen mut nyt en taas tiedä. Saapa nähdä. Ja pitää kattoa miten asiat menee. Mutta teki hyvän mielen silti.

22. lokakuuta 2009

Hmm, no käytiin sitten Madelin kanssa ostamassa mulle ja Iidalle lippuja Lontooseen ja ärsyttävää millasta sähläystä tavallaa! No olin itte aika muissa maailmoissa ja huonolla tuulella koska voin autossa ihan törkeän pahasti ja sit jäin vielä oottaa autoon että Madel kävi ostamassa liput (se sanoi että mun pitää jäädä) ja sit se paha olo ei mennyt ollenkaan ohi, hyi, yleensä menee pahaolo pois heti ku pääsen autosta pois, mutta nyt käveleminen on huteraa, on kylmä ja oksettaa. Ehkä oon oikeesti tulossa kipeeks, tosin mun reaktio on lähes aina tää kun oon Madelin kyydissä. Se ajaa niin semmoisella tyylillä, ei kyllä kertaakaan päin ees keltasia valoja, mutta sitten kun se kaasuttaa, jarruttaa, kaasuttaa, jarruttaa, hyi että siinä tulee huono olo!!

Mut niin, se kävi ostaas ne liput ja tuli takas ja oli sillai että molemmille tulee maksamaan 25£ eli enemmän kun oltii suunniteltu, aluks luultiin et saatains neljällätoista punnalla ne. No, ei saatu. Mutta tuo nyt menee vielä. En oikein tiiä mistä se riippuu että paljonko ne liput tulee maksamaan. No, sitte katoin sitä paperia ja huomasin et meidän bussi lähtee Lontoosta KELLO VIISITOISTA takaisin Bristoliin, ei meillä ois ollu paljon mtn aikaa siinä!!?!! Joten sitten sanoin että nii, me haluttais lähtee Lontoosta ehkä joskus 8pm kotii ja se oli ihan et aijjaaaa, no okei, ja sitte kävi vaihtaa sen, siitäki vaihdosta meni joku 5£ maksu. Ois vaan ollu niin satakertaa helpompaa varaa ne itte netistä ja nyt oikeesti harmittaa ettei Iidan kortti toiminut, vaikka eihän me asialle mitään voitu. Mutta ärsyttävää silti, menee ihan turhaan rahaa ainaski joku 10£.

Oon tänään sit menossa Madelin keikalle, yheksän aikaan vissiin lähen sieltä kotiin sitte, Melanie on ehkä myös tulossa mukaan, ihan kiva sillai. Tai kun se kysy että voisinko olla sen kans tänää mut sanoin ettei mulla kauheesti oo aikaa paitsi et no okei, nyt kyllä olis, mutta en nyt tällä hetkellä ehkä tätä muutamaa tuntia jaksa tehdä mitään vaan mieluummin oon rauhassa. Sit se kysyi saisko se tulla sinne keikalle mukaan ja mikäs siinä. Tosin ei se nyt vielä oo vastannu että tuleeko se vai ei, ihan sama mulle sillain. Tämmöinen ihansama-fiilis koko aika.

Sitten tajusin että huomenna on jo perjantai ja Iida tulee tänne yöks ja sitten ylihuomenna LONDON ja sitten tajusin että KOHTA ON JO MARRASKUU ja sitte voi sanoa että ENSI KUUSSA SUOMEEN vaikkaki sitten tulee stressi että jouluna tahdon jo puhua hyvää englantia ja siihen ei ees enää ole kovin kauaa aikaa ja apua apua entä jos en osaakaan. Mut tuntien en osaakaan. Enää ihan pari kuukautta SUOMEEN. Ehkä ootan sitä vähän liikaa. Muttakun se on kuitenkin mun koti.

Madel toi mulle lämmintä juustoleipää jossa on sulanutta juustoa, nami. Oon väsyny ja tahdon hautautua peitonalle tänään. On outo olo. Vähän ehkä nimenomaan kipeä. Saattaa johtua siitäki että pitäisi siivota.

21. lokakuuta 2009

Outoa olla. Madel oli ihan iloinen tänään, se toi pyykkejä meidän huoneeseen ja sanoi että kello on jo kymmenen, nouskaas siitä. Tosin eilen illalla se sanoi että se yrittää vaan unohtaa täks päiväks että se voi hoitaa ton keikan. Ja kun se noinkin sanoi niin se rupesi vaan itkemään.

Lähdettiin kuitenkin sitten aamulla/päivällä joskus sinne keikkapaikalle, eka lastattiin auto täyteen ilmapalloja ja sitten mentiin. Oli ihan kiva koristella sitä paikkaa, sit kaheks menin tapaamaan Iidaa ja mentiin kirjastoon ostamaan niitä bussilippuja Lontooseen. Iidan kortti ei kuitenkaan toiminut, mun oisi toiminut, mutta mulla ei ollut verkkopankkitunnuksia. Joten tultiin kotiin tänne ja aateltiin et jos täällä toimis ja muutenkin. Iida oli juuri kattomassa kirjastosta ulkona että mihin aikaan on bussipysäkillä aikaisin bussi keskustaan ja yhtäkkiä joku tuli mun takaa ja laittoi kädet silmien eteen, VÄHÄN pelästyin. Se oli Melanie. Sit se jäi kattelemaan meidän sähläystä siihen. Sit lopulta järkevimmältä idealta tuntui että tullaan kotiin ja sit kun piti muutenkin kysyä saisko Iida olla meillä yötä perjantaista lauantaihin ja sit vielä lauantaista sunnuntaihin. Madel ei ollut kotona kun tultiin mut se tuli sitten ja olin ihan et apua miten nyt kysyn ja se oli ihan että jooo siis tottakai. Tosi kivaa! Ei kyllä mitään havaintoa missä Iida nukkuu, mutta... Tosin lippuja ei saatu, mennään huomenna Madelin kanssa keskustaan ja ostan lipun myös Iidalle.

Sitten juteltiin joku hetkenaikaa meidän huoneessa ja sit lähdin saattamaan sitä Kingswoodin keskustaan, tosin sitten käytiin vielä Sainsbury'silla ja syötiin vähän ja sitte Iida lähti kotiin ja minä tulin tänne kun mun piti vahtia lapsia (kun madelilla on keikka). Söin dinnerin ja jäin lasten kanssa tänne, outoa se miten Madel ei halua luottaa Annaan yhtään tällasissa jutuissa. Tai päivälläki se sano että se on too baby huolehtimaan noista lapsista. Ei se ehkä ees oo ihan totta, mutta musta on kiva että muhun sillai luotetaan kuitenkin.

Joten, nyt olen lasten kanssa kotona ja ne on kivoja ja suloisia ja pyörii tässä ympärillä koko aika (ja en ole ees netissä nyt, kunhan kirjoitan tätä). Mun pitää laittaa ne kahdeksalta nukkumaan ja sitä ennen käskeä pesemään hampaat. Jotenkin kiva "leikkiä äitiä" tai siis ylipäänsä huolehtia lapsista. Keräsin pöydästäkin niiden kaikki astiat jotenkin mieluusti, musta on kiva auttaa.

Oli hassua kun käveltiin Iidan kanssa Kingswoodiin niin Paula tuli vastaan. Olin KAHDEN suomalaisen kanssa!! Oli jotenkin hassu esitellä ihmiset toisilleen suomeksi. Ja puhua suomea sillai että kaikki ymmärsi mutta ilman että oli kahdestaan kenenkään kanssa.

Ollaan sitten sunnuntaina menossa Melanielle kymmeneksi päiväksi kai ja tuntuu hassulle se, tai en tiedä. Sit kysyin Melanielta että kumpi meistä nukkuu sen kanssa ja kumpi yksin ja se sano että ei se välitä, mutta että se ottais mut mieluummin sinne sen kanssa, mutta että en saa sanoa sitä Annalle (no en ole niin tyhmä et sanoisin) ja sitten niin. Toivon että voisin olla Melanien kanssa, toisaalta ei mua yhtään haittaa että oisin yksinki, saisi semmosta omaa rauhaa enemmän sitten.

Kysyin Madelilta oonko nyt sitte menossa sen keikalle sen jälkeen ku oon saanu lapset nukkumaan, se sano että "ehkä ei" tai että mun pitää olla täällä ja sanoin et joo se on okei mulle (niinku se oikeasti onkin) ja sit se sano että voin mä kysyy Annalta et jos se lupaa vahtia noita lapsia mut en ees oikeastaan ois jaksanu lähteä niin parempi näin, nyt voin vaan rauhassa laittaa noi nukkumaan ja sit on monta tuntia aikaa tehdä omia juttuja, olla koneella ym.

Haha lapset on ihania. Ostin karkkia ja söin niitä ja ne syö nyt mun karkit, mutta se ei haittaa yhtään. Mutta sitte ne on koko aika että "can i have one more" ja oon sillai et jos se on okei vaan niitten äidille. :D Sit Kathleen kysy jtn ja olin ihan että ööää siis mitää ja se meni Michaelille et ei toi ymmärrä, selitä sille. Ihania! Hassua etten osaa niiden kieltä mut silti saan semmosta kunnioitusta niiltä osakseni mitä niiden kuuluu antaa aikuisille, tai siis jotain. Että oon kuitenki semmonen ketä totellaan vaikka en oo yhtään uskottava englanniks.

Kiva rauhallinen ilta ja muutenkin kaikki on kuitenkin aika kivasti nyt, paitsi stressaa huomenna se lippujen ostaminen tai siis niin, en tiiä pitäiskö mun saada jotain opiskelija-alennusjuttuja ja jos saan ni miten saisin ne samat Iidalle ja onko se kalliimpaa ostaa asemalta liput kuin netistä (madel sano kyllä et se on paljon halvempaa...) ja joo en tiedä. Kyllä kaikki varmaan selviää.
Tapasin Iidan puoli kuusi, menimme kirjastolle todetaksemme vain että se on kiinni (meinasin kirjoittaa rikki). Kävimme Sainsbury'silla ja sitten meinasimme jäätyä ulkona. Iida kävi salaa vessassa. Menimme kirkolle, istuimme aulaan, Emma tuli sinne pian, soitin pianoa. Oli ihan kivaa kirkkoilua, pianoa on ihana soittaa.

Tulin kotiin ja kaikki oli hyvin, Madel tarjosi mulle donitsia ja kysyin saanko mennä nettiin, se sanoi että sen jälkeen kun se on lopettanut tässä omat juttunsa. Odottelin ja kun toin koneeni alas niin Madel itki koneen ääressä. Kysyin onko kaikki okei ja mitä on tapahtunut. Se sanoi että sen veli kuoli.

Mä halasin sitä ja olisin halunnut sanoa että minä kuuntelen jos se tarttee kuuntelijaa (koska täällä ei tällä hetkellä oo ehkä muita kelle se vois yhtään niin paljoa jutella kun mulle, on vaan lapset, Anna ja minä), mutta en sanonut. Se sanoi että se tietää että meidän kaikkien aika tulee, mutta silti.. Ja sitten se taas itki. Mä en tienny mitä tekisin.

Enkä tiedä onko tämä joku syy miksi joutuisi vaihtamaan isäntäperhettä. Tiedän että vain viikko sitten olin jo lähdössä vaihtamaan, mutta nyt asiat on lähteneet sujumaan tässä perheessä hyvin, enkä haluaisi enää vaihtaa. Jos pitää, tietysti vaihdan, jos se on kaikille parhaaksi. Mutta kun. En tahdo pois Bristolista enkä mieluusti Kingswoodistakaan. Siksi jos en muuten saa täältä perhettä, kysyn miten mahdollista on että joku perhe kirkolta saisi käydä ne koulutukset ja kuinka kauan se veisi aikaa. En tiedä onko se mahdollisuus, mutta kannattaa sitä yrittää. Jos tilanne nyt sitä siis vaatii, uutta perhettä.

Tuntuu vaikealta suhtautua kun tapahtuu jotain surullista ja semmosta joka ei mee yhdessä yössä ohi. En tiedä mitä mun pitäisi tehdä ja miten pitää suhtautua ja kun en tiedä. Kaikki menee niin kun on tarkoitettu, silti en tiedä.

Ensi viikon tiistaina ei ole nuorteniltaa kun on Half term (=syysloma), tosin mulla on jo tämä viikko. Ja ensi viikko. Harmi ettei ole nuorteniltaa. Tykkäisin. En käynytkään tänään Post Officessa, unohdin. Huomenna!

Tartten unta nyt. Öitä.

Tämän päivän tunnelma on ollut ainakin tähän saakka (kello on 16:18) ihana. Semmoinen hyvä, rauhallinen, sadepäiväinen muttei lohduton silti. Aamulla kun menin alakertaan, odotti siellä hassu näky: olohuoneen lattia täynnä ilmapalloja. Kun hain kameran, Madel jo oli ilmapallojen keskellä, tässä teille kuvadokumenttia siitä. Niputin ilmapalloja hakaneuloilla yhteen (hui sitä hommaa, pelotti että puhkasen ne) ja sitten kävin koneella mutta koska kello ei ollut paljoakaan, ei siellä ollut ketään oikeastaan.

Sain Inkalta kirjeen, se oli ihana ja siellä oli suklaata ja se oli pitkä ja vastasin siihen heti ja se vastaaminen kesti joku kolme tuntia. Se oli hyvää aikaa. Kirjoitin, mietiskelin, suljin silmät, kuuntelin musiikkia, kuuntelin sadetta, luin vähän Inkan kirjettä, kirjoitin vähän omaani, otin pari valokuvaa, kirjoitin taas, kirjoitinkirjoitin, piirsin, kirjoitin... Olo oli ihana kun sain laittaa osoitteen kirjekuoreen, tuntui niin Valmiilta. Tuntui niin onnistuneelta ja niin.. Tuntui niin.

Joten, kahdestatoista kolmeen kirjoitin kirjettä, kello on pian puoli viisi, tunti meni siinä kun luin kirjeen ja laitoin sen kirjekuoreen. Nautiskellen. Nyt on kaksi kirjettä postitettaviksi ja tänään tosissani aion mennä Post Officeen. Vihdoin.

Kathleen pyysi että teen solmun vedellä täytettyyn ilmapalloon. Hyvä paikka sitoa vesi-ilmapalloa sängyllä, mutta ei se kai haittaa. Se ihasteli tarroja mun tietokoneessa. Ihanaa että on joku muukin joka on niin hulluna tarroihin kuin minä, hihii.

Tein kivan soittolistan ja kuuntelen sitä nyt. Oisi kuvia lisättäväksi, mutta Anna on koneella. Odotan kun pääsen kirkolle, tuntuu kivalta jotenkin tänään lähteä. Varmaan on ihan kivaa tulla takaisinkin. Tavallaan toivoisi että päivä ei loppuisi ollenkaan, se on niin. Niin tällainen. Tavallaan toivoo että huominenkin olisi vaikka se tuskin on. Tulee pettymys kun tajuaa että huomenna ei ole enää tällaista.

Mulla ei ole paljon asiaa nyt. Mulla on paljon ajatuksia joita ei kirjoiteta blogiin tai Facebookissa toisen seinälle. Ne kirjotetaan oikeeseen kirjeeseen tai kerrotaan kasvotusten kun hetki on oikea.

Jos joku haluaa tarjota mulle töitä osoitteenkirjoittajanakirjekuoreen niin OLEN HYVIN ILOINEN, nimittäin se on hauskaa hommaa enkä välttämättä tartte palkaks muuta ku karkkia. Kiitos <3

20. lokakuuta 2009

tukin vessan ja kävelin päin lyhtypylvästä [nyt otsassa s u u r e h k o kuhmu]
- menee hyvin

lisäksi yritin kirjoittaa aikaa, mutta koska olen englannistumassa, muotoutui tämä sana sittenkin hiukan ja lopputulos oli taimaa.

19. lokakuuta 2009

nyt sitten varmistui se että:
ME LÄHDEMME LONTOOSEEN LAUANTAINA
ja pitää lähteä sairaan aikasin
ja myöhään sitten kotiin vasta

mutta kivaa silti.
london here i come
Etsin Windows Media Playeristani kaikki kappaleet joihin sisältyy sana "dream" ja kuuntelen nyt niitä. Löytyi seitsemän.

Eilen oli ihan kiva päivä. Jotenkin neutraali ja tunnelmaton ja samalla niin täynnä tunnelmia ja etenkin tunteita aina pieninä palasina. Aamulla kirkko oli ihana, sain ekan kerran ehtoollisen Englannissa! Se oli erilainen kuin Suomessa. Ei sanottu mitään ja siellä oli kai viisi pistettä josta se ehtoollinen haettiin ja sinne sai mennä esim. perheen kanssa tai sai yksinkin jos halusi. Sitten siellä oli semmoinen suuri kokonainen leipä ja viiniä laseissa (paitsi että se tais olla mehua). Ja sitten no minä menin Debbien, sen äidin, veljen ja veljen kaverin kanssa ja sitte se äiti otti leipää ja jako kaikille, sit rukoiltiin ja syötiin se leipä, sitten viiniä juotiin samasta lasista kaikki. Rupesin itkemään kun se tuntui jotenkin niin suurelta ja turvalliselta ja en tiedä. Sitä ehtoollista ennen James piti puheen että jos et oikeesti oo uskossa, jos et oikeesti tiedä ehtoollisen merkitystä, niin please älä mene ehtoolliselle. Onhan se sama Suomessakin että vaikka ripariryhmät joille ei ole ehtoollisopetusta pidetty niin ei saa mennä ehtoolliselle. Mut sitten niin, musta tuntuu että suurin osa ei vielä konfirmaatiossakaan tajua että mikä sen ehtoollisen merkitys on. Koska ei sitä voi selittää. Voi selittää että siitä otetaan vastaan itse Jeesus Kristus, Hänen ruumiinsa ja verensä leivän ja viinin muodossa, mutta ei tuo selitys auta kuin pääsemään alkuun sen miettimisen kanssa että mikä se juttu oikeesti on. Kävin mun ekalla ehtoollisella omassa konfirmaatiossani ja se tuntui hyvältä sillon, mutta sillon en jotenkin silti ehkä tajunnu sitä merkitystä. Musta tuntuu että nyt pikkuhiljaa oon oppinut tajuamaan sen. Mikä se oikeesti on ja kuinka suuri asia se on.

Sitten kirkon jälkeen tulin kotiin ja hain kaupasta kaikkee sunnuntaiherkkuu ja ajattelin että tuun kattomaan kotiin leffaa ja sitten Melanielta tulikin viesti että lähdenkö sen kanssa pihalle ja olin ihan väsyny ja meinasin vastata etten jaksa, mutta sitten lähetin viestin että joo voisin ja se ehdotti että Sainsbury'silla kolmelta mut ehdotin et neljältä et mulle jää joku aika olla kotonaki ja se ehdotti sit että no puoli neljä (koska sillä oli tylsää) ja sanoin että no okei. Sitte kotona katoin puolet yhdestä leffasta ja sitte lähdin Melanieta tapaamaan. Olin peräti vartin ajoissa ja istuin kirjottamassa päiväkirjaa siellä ja sit semmoinen järjestysmies katteli siinä ja olin ihan et apua mitä se tuijottaa, sit se kysy et oonhan okei ja sanoin et siis joo joo, ootan vaan kaveriani tässä. Ja sitten se kysy että mistä oikeen oon kotosin, hö, sanoin vaan että "yes i'm ok, waiting for my friend" ja sit se jo tajuaa etten oo täkäläinen hö hö hö. No okei ihan ymmärrettävää mutta kuitenki! Sitte vaan sanoin että olen Suomesta ja se oli ihan että wowwww ja kysy et opiskelenko täällä. Sanoin et joo ja sit Melanie jo tuliki, mutta oli jotenki hauska että se alko juttelemaan, se oli tosi mukava. Sitte käytiin Sainsbury'silla ja mentiin Kingswood parkiin ja istuttiin penkillä ja syötiin jotain ja sitte päätettiin lähteä meille. Soiteltiin pianoa ja opeteltiin Eric Satie Gymnopedie no 1, tai osa siitä. Soitettiin yhdessä ja erikseen ja välillä käytii meidän huoneessa ja oltiin kolmistaan siis että Annaki oli. Oli ihan kivaa sillain, noi puhu välillä Saksaa mut ei se kamalasti haitannu. Tulee varmaan ihan kivaa siitä ku muutetaan Melanielle viikon päästä kymmeneks päiväks kun tää perhe lähtee Floridaan.

Sitte olin koneella, kävin keskusteluja joista oikeesti oli hyötyä, kiitos ihmiset. Mulla oli jotenkin tosi tunteellinen ja tunnelmallinen olo. Kaipasin vähän Suomeen omaan huoneeseeni ja polttelemaan kynttilöitä ja juomaan Rosan kanssa teetä. Sit kuitenkin lähdettii saattamaan Melanieta kotiin niin oli ihan kivaa, ulkona oli kylmää ja pimeetä (no kylmää ja kylmää mut joo) ja mentiin vielä pimeetä oikoreittiä ja Melanie alko että Iines mieti jos tuolta muurin yli hyppäisi joku nyt (kun se on semmoinen sairaan kapea tie jonka toisella puolella on verkkoaita ja toisella puolella muuri joka on suurin piirtein just meidän korkunen). Sit olin ihan et aaaaaaa onko pakko ja sit sanoin et no tässä muurissa on myös yhdessä kohtaa reikä, kelaa ku jonkun käsi tulee sieltä ja tarraa sun jalkaan kiinni. Siinä oli ihan semmonen pimee pätkä ja suunnilleen pidin Melanieta kädestä siinä. Ei mua pelottanu sillain kurjalla tavalla vaan sillain kivasti, koska oon kävellyt siitä niin monta kertaa ennenkin ja meitä oli kuitenkin kolme siinä. Sit kun se reikä tuli niin sanoin oikeasti ilman mitään pelottelutarkoitusta että kato, tuossa siis on se reikä ja Melanie kiljas ja pelästyi kamalasti... Mä pelästyin päivällä kun siitä reiästä yhtäkkiä hyppäsi kissa.

Sit päästiin valaistulle tielle taas ja Melanie kyseli multa ja Annalta että uskotaanko me kaikkiin apua mikä se sana on!! Siis no ei yliluonnollisiin asioihin, niin siis että ollaanko me taikauskoisia, että kun siis just perjantai kolmastoista tai jos mustakissajuokseetienyli tms. Sanoin että no en sillai tuommosii mut kyllä Melanie tietää et uskon Jumalaan ja sanoin et sitä kautta uskon sit kans Saatanaan ja että no se pelottaa välillä. Valaistulla tiellä oli ihan kiva kävellä, mut sit oli taas pelottava pätkä. Hyihyihyi, siinä oli semmoinen kapea kuja ja joku talo toisella puolella, autiotalo ja sen pihapuita toisella puolella ja talon seinässä oli lamppu joka meni päälle ja pois ja kaikki oli ränsistynyttä ja se meni just pois ku oltiin siinä sen lampun kohdalla ja sit siinä oli semmonen kulma minkä taa ei yhtään nähny että mitä siinä ees on ja Melanie oli ihan et jooo mieti ku tuolta hyppää kans kohta joku ja hyi. Sit siinä oli sen kulman jälkeen (jonka takana ei sitten ollut mitään) niin jotai semmosii tuuletusjuttuja jotka piti ääntä ja semmoinen muuri jonka takana oisi taas voinut olla vaikka mitä. Hyihyi. Sitten onneksi vaan parkkipaikkaa ja valaistua tietä eikä ristin sielua missää. Saatettiin Melanie kotiin ja nähtiin missä se asui ja sitten lähdettiin kotiin päin ja ihan turvallisesti päästiin kotiin. Juteltiin kaikkea Annan kanssa, jännä on aina kuulla sen elämästä Sveitsissä jotenkin kun ei se siitä paljoo puhu tietenkään enkä minäkään omasta elämästäni Suomessa, tai sillai kuitenkaan paljoa, ja se juuri kertoi et se asuu tosi pienessä kylässä ja et siellä soi kirkonkellot aina ja kaikkea tollasta, jotenki jännä. Se on ihan pienestä kylästä jostain vuorilta kotosin. Se ON kiinnostavaa. Elättelen vielä toiveita et tutustuisin Annaan kunnolla ja sit voisin mennä sen luo kylään Sveitsiin. Ehkäpä.

Nimittäin tuosta matkasta tuli mulle hyvä mieli, ulkona oli muutenkin tunnelmaa ja sit juteltiin kaikkea. Ja sitte no illalla Anna painui suoraan nukkumaan ja mä olin koneella vielä, mutta sitte aamulla Michael tuli kahdeksalta et teidän pitäis herätä ja oltiin ihan et eiiii meillä on holiday (kun noilla lapsilla siis on nyt kouluu ja vasta ens viikolla alkaa loma) ja sit se oli ihan et ei ku teidän pitää mennä kouluun ja yritettiin et eikun meillä ei ole koulua, koulu on kiinni, okei?? Sit se oli ihan et mooooommm nääsano et niil ei oo koulua ja sit uudestaa et nii siis teidän pitää nyt lähteä ja oltiin ihan et NIIN MUTTA KUN EI OLE KOULUA KOULU ON KIINNI ja sit Madel tuli ja oltiin et nii tosiaa meillä on KAKSI viikkoa lomaa (muissa kouluissa tosiaan on vaan yks) ja sit se oli et AIJJJAAAAA OKEI WOWWW KIVAA ja sit lähti pois ja naurettiin vaan Annan kanssa hahaa ja ruettiin nukkumaan lisää. Mut siis se oli jotenkin hauskaa yrittää molemmat puolunessa väitellä englanniks että joo siis meillä tosiaan ei ole koulua nyt joo voitko mennä heihei 8DD Ja naurettiin itteksemme ja oltiin ihan omg koko aika että eikai meidän lomalla tartte nousta samaan aikaan ku koulupäivinä (ei sitä koskaan tiedä). On oikeesti vaikea aamulla 2sek sen jälkeen kun on herännyt niin puhua englantia kun yleensä on nähny unia suomeks kummiski.

Sitte näin ihan hirveästi unia viime yönä! Tai aamulla. Tai joskus. Tai tuntu että näin. Näin unta ainaski että Rosa oli taas kunnon hevari (ei ei ei ei EII!!) ja sitte se vei mut johonki ihan metalkeikalle ja oli ihan et joo mennää eturivii ja sen kaikkii vanhoi kavereita oli siellä, tosin ne oli ihan kivoi mulle mut silti ja sit vaa lähdin itkien pois sieltä mut silti se ei ollu surullinen uni. En tajua. Ja sitte mitäköhän muuta, ainaski näin jotain outoa unta että olin Pihtiputaan mummolassa ja sitte siellä oli Ismo (oikeesti MITÄ??) ja sit lähdin Makuuniin ostamaan karkkia (onks siel ees makuunia?) ja kaikkea ihan outoo ja sit myös että olin jossai oudossa paikassa mutta en muista enää kunnolla, sit myös että olin Englannissa ja isä oli muuttanut Englantiin kans yhtäkkii mut en halunnu nähdä sitä ollenkaan ja sit sillä oli kirkkaanoranssi urheiluauto ja sit istuin jossai bussissa ja Liisa ainaski oli siellä ja siis mitä ihmettä. Kaikki oli outoja juttuja siinä unessa ja sit joka kerta ku puhuin jollekin niin kaiketi puhuin suomea (en oo ihan varma) mut sitte joka kerta ku ois pitäny sanoo esim kiitos tai olehyvä tai anteeks tms ni ne kaikki tuli englanniks ja sit siinä unessaki oli sillai et anteeks, sanoin vahingossa englanniks, en muistanu et oon suomessa. Käyköhän mulle suomessa oikeesti noin?? 8DDD

Musta tuntuu kivalta et nään jotain unia englanniksi, se jotenki tarkottaa ehkä vähän ees sitä et oon alkanu oppia tätä kieltä. Mut niin no, heräsin tänään sit lopulta puol ykstoista, en oo kertaakaan aiemmin täällä nukkunu niin myöhään. Mut kotona ei ollu ketään muita paitsi Anna ja seki vielä nukku. Kävin suihkussa ja puin päälle ja laitoin hiukset kaikessa rauhassa ja söin muroja ja sit Madel ja pari sen jotain filippiiniläiskaveria tuli tänne. Ne oli tosi mukavia ja sano hei ja kaikkee. Sit siivottii tää meidän huone Annan kanssa. Ymmärrän nyt miks mun tapa siivota oli "väärä", koska tähän on ihan oma metodinsa miten kokolattiamaton saa OIKEESTI puhtaaks. Nauratti 8D Pitää hangata kengällä lattiaa. Se kuulostaa tyhmältä, mut ette voi uskoa kuin paljon siitä oikeesti irtoo pölykasoja, eikä ne todellakaan ole peräisin siitä kengänpohjasta. Voi että! 8D Sit hangattiin täällä yhdessä lattiaa kengillä jonkun aikaa, pesin peilit ja pöydän ja joo, nyt on taas siistiä kivakiva. Ja sitten ku käytii keittiössä viemässä siivoustavarat sinne takas niin Madel repes mun ilmeelle (en tajua miksi) ja vaan ryntäs halaamaan. Olin vähän et mitääää, mut ei siinä mitään, aika hauskaa. Ja sit se kysy mitä on thank you suomeks ja sanoin että kiitos ja sit se sanoi siinä et kiitoskiitos ja Annalle danke koko aika. Ja sit ne filippiiniläiset oli ihan et ai siis mistä te ootte kotosin ja sanottii et no siis Suomesta ja Sveitsistä ja ne oli ihan et wowww, eiks Suomes puhuta aika erilaista kieltä ku englanti ja sanoin että joo kyllä niin joo puhutaa suomea ja ne oli ihan et no miks sit oot Englannissa. 8D En sillai haluis epäillä niitten viisautta, mutta filippiiniläiset on ennenki osottanu mulle fiksuuttaan vähän samantyyppisissä asioissa. Niin, sanottiin että nii siis siksi että halutaa tosiaan oppia englantia ja ne oli ihan woww.

Sitten sulkeuduin iloisena omaan huoneeseeni kirjoittamaan blogia eli siis öö tätä ja sitte vietän tässä laatuaikaa pianon sekä tietokoneen kanssa ja viiden aikaan joskus lähden Emmalle, se lupas taas tehdä mulle dinnerii ja sitte ehkä katotaan joku leffa.

Kysyin Melanielta että tietääkö se että saadaanko me vaikka itte lähtee Lontoosee tms ni se sanoi että joo mut yötä ei saa olla. Joten meidän suunnitelma ehkä meni nyt sit uusiks, pystyttäis olee vaan yksi päivä. Pitää vielä ottaa selvää ja kattoo ja joo... Huoh.

Liimasin muuten viime yönä mun tietokoneen täyteen tarroja. Hupsis. Mut se on kiva nyt. (niin siis kun se ei tosiaan vielä ollut täynnä tarroja)

18. lokakuuta 2009

Oi että, oli ihana iltakin sitten. Isä soitti mulle, sitte kävin syömässä dinnerin ja sen jälkeen sitten aloin askartelemaan mun Raamattuun kansia, tosin tulin alakertaan olohuoneeseen niitä tekemään, koska Madel ja Peter lähti johonki ulos ja mä jäin lasten kanssa. Alettiin kattoa jotakin leffaa, en muista sen nimeä mutta se oli ihan hyvä, joku Disneyn missä kuitenkin oli ihan ihmiset näyttelemässä ja sitte vähän jotain animaatiojuttuja. Tosin suuremman osan ajasta tein niitä Raamatunkansia kun katoin sitä leffaa, mutta silti. Michael katto leffaa ja Kathleen katto leffaa + autto mua innokkaasti ompelemaan kansia Raamattuuni, ihan kivaa, mutta sain koko aika selvitellä jotain solmuja siitä langasta. ei se kai haittannu. Sitte se tahtoi väkertää myös oman kirjanmerkkinsä ja se otti multa tarran jossa luki "Jesus is Alive" ja liimasi sen omaan paitaansa.

Kathleenin kirjanmerkistä tuli hieno, se käytti siihen paljon tarroja. Mutta se oikeasti oli yllättävän hyvä ompelemaan! Ja sitten se innostui että se haluaa näyttää sen päiväkirjaa mulle ja sitten katteltiin. Ja sit mun piti tehdä sinne joku kysymys ja Kathleen vastasi ja sitte se kirjotti mulle kysymyksen ja mun piti vastata. Jotenkin niin hauskaa. Kathleen on söpö kyllä ja tänään se jaksoi selittää mulle hirveesti kaikkia juttuja ja oli semmonen niin ihana jotenki. Se kun se istui sen koko leffan ajan siinä mun vieressä ja suunnilleen piti kädestä kiinni ja selitti välillä jotain ja ompeli sitä mun Raamatunkantta. Aw se on söpö ja nämä lapset on ihania! Michael tosin taisi olla aika väsynyt ja kärttysä kun se heti leffan jälkeen halus nukkua, tosin sit se soitti Peterille et saako ne kattoo X-Factoryn loppuun. Ja Anna kauniisti feidasi meidät koko sen ajan ja oli meidän huoneessa ylhäisessä yksinäisyydessään. Sillain pisti vähän ärsyttämään kyllllä. Siis ei se että mun tartti olla lasten kanssa, se oli oikeesti kivaa, mut se kyllä että se ei millään voi tulla "auttamaan", vaan että se on ihan olettamus että minä oon se joka on lasten kans.

Oon menossa ihan kohta nukkumaan jo, ihanaa huomenna on kirkko!! Ja sitte nukun nyt taas sohvalla kun lupasin Kathleenille. Ja muutenkin, kyllä se siis mulle sopii, paitsi aamulla saan taas väsyneenä ja ärtyneenä kömpiä yläkertaan kun lapset herättää ihanasti seittemän aikaan. JOTEN VOISI OLLA HYVÄ AIKA MENNÄ NUKKUMAAN. Sitä ennen vielä pari kuvaa.


Eli ensimmäisenä Raamattu ja kannet jotka sain aikaan:



Sitten Kathleenin minulla piirtämä kuva. Kattokaa nyt oikeasti mitä se piirsi, siis ilman että todellakaan sanoin mitä sen tarttis piirtää. Oi!!



Iloisuus yllätti! Oikeasti, olin tänään väsynyt ja masentunut ja mun maha oli kipeä ja mua oksetti. Tosi kiva lähteä sitten keskustaan sillai aaaaaaa masentaa, mutta kun halusin sinne sittenkin. En jaksanut käydä aamulla suihkussa, ja se nyt on todettu jo montamonta kertaa että minun pitäisi käydä joka aamu suihkussa tai vihaan koko päivän ulkonäköäni enkä herää missään vaiheessa ihan täysin kunnolla (tai sillai pikkuhiljaa mutta siihen meneeki sit koko päivä).

Lähdin keskustaan, mun piti mennä Madelin kyydillä mutta ne lähtiki sitte tunnin aiemmin ku se sanoi joten joo, mä nukuin vielä silloin. Olin keskustassa joskus 11 aikaa ja oli tarkoitus tavata Iidaa mutta se ei ollut siellä vielä ja yritin muka kierrellä kauppoja, mutta se on nyt todettu ettei se ole mun juttu ja mua ei saa enää koskaan päästää shoppailemaan yksin, koska meinaan ostaa ihan päättömiä juttuja ja semmosia vaatteita joita en ikinä tulis käyttäneeks, onneks vaan meinaan, tai tähän saakka oon vaan meinannut.

Sitten istuin penkille ja kirjoitin päiväkirjaa tosi turhautuneena pari sivua ja sitten huomasin että Iida oli soittanut mulle kolme kertaa ja lähettänyt viesti ja arvataa turhauttiko sillon??! Lähetin sille viestin ja sit nähtiinkin jo ihan pian, helpotti saada olla jonkun kanssa. Ei oikeen tiedetty minne oltais lähdetty, käveltiin vaan ihan päämäärättömästi johonkin päin ja päädyttiin siihen johonkin kauppakeskukseen mutta kuitenki eriin kun missä alun perin oltiin. Kirjakaupat nyt vain on kiinnostavia, siellä vietettii jonkun aikaa, sitte syötiin lounas siinä (patonkia naminami) ja ööää mitäköhän muuta. Ainii kierrettiin pari hippikorukauppaa ja ostin puuvärikynät. Semmoset pienet oikeesta puusta tehdyt, siis että on sillai tavallaan kaarnaa ja sillai, ne on söpöt. Eikä maksanut paljoa!! Ja sitte Iida sano että se tietää jonku kristillisen kirjakaupan ja etittiin sitä mutta todettiin se sitten kummiskin vaan baptistikirkoksi. Sitte käytii jossaki metodistikirkossa, se oli vanha ja vähän aavemainen ja nariseva mut ihan kiva. Siellä oli pieni kauppa ja ostin sieltä pari kirjanmerkkiä seinälle laittaakseni, niissä lukee:

"Psalm 23
a Psalm of David

The Lord is my shephard; I shall not want. He maketh me to lie down in green pastures: he leadeth me beside the still waters. He restoreth my soul: he leadeth me in the paths of righteousness for his name's sake. Yea, though I walk though the valley of the shadow of death, I will fear no evil for thou art with me; thy rod and thy staff thay comfort me. Thou preparest a table before me in the presence of mine enemies; thou anointest my head with oil; my cup runneth over. Surely goodness and mercy shall follow me all the days of my life and I will dwell in the house of the Lord for ever."

eli siis lyhyesti sanottuna psalmi 23 englanniksi mutta tahdoin kirjoittaa sen tähän. sitten:
"Believe: and all your guilt's forgiven, Only believe - and yours is heaven."

sekä:

"Somebody loves you more than you know... and will always be with you wherever you go!"

Jotenkin nuo oli niin ihania. Etenkin kun ymmärsin mitä niissä sanottiin!! Tai siis kun siellä oli vaikka kuin paljon erilaisii noita niin katoin niitä ja tosi monesta ymmärsin mitä niissä sanottii. Otin sieltä pari esitettä mukaan myös, en oo ihan varma mihin ne liitty, toisessa oli jotain rukouksia ja toisessa kai jotain taidetapahtumaa joka on Bristolissa. Pitää ottaa kaikkia tuollasia esitteitä ni vois joskus vaikka löytää tiensä johonki konsertteihin yms. Tuli kuitenki tosi hyvä mieli tosta kirkosta ja kun tultiin sieltä ulos niin tuntui jotenkin rauhalliselta. Sitten käveltiin kauppakeskukselle päin mutta ei kummallakaan ollut semmoinen olo että tahdottais mennä sinne päin niin käännyttiin ja sitte lähdettiin ettimään kirkkoja ja kattomaan mitä toimintaa niillä kaikilla ois tarjottavana. Törmättii Annaan ja sen jostaki syystä piti löytää University (ei hajuakaan miks, en ees tienny et se oli keskustassa) ja sitten näytettiin sille miten sinne pääsee ja käytiin kattoo joku kirkko, mutta se oli joku semmoinen perus "turistikirkko" eli vanha johon on haudattu miljoona ihmistä ja ne on tylsiä jos oikeesti ettii ittelleen seurakuntaa. Mutta sit löydettiin jotain ihanaa! Kristillinen kirjakauppa!! Sieltä sit löytyki vaikka mitä 8DD Ja siellä sitten menikin vaikka kuinka kauan aikaa. Oli ihana olla siellä, ylistyslaulut soi taustalla ja oli oikeesti jotenkin hauska olo, molemmilla meillä. Sitä paitsi oon ihan hulluna kaikkeen Jeesustavaraan, sori nyt vaan. Siellä oli ihan sairaan paljon Raamattuja, oli ihana katella mitä kaikkii erilaisii oli. Ja ostinki sit Raamatun, on tässä koko ajan ollu tarkotus ostaa mut en oo vielä löytäny paikkaa missä niitä ois. Tuo Raamattu on ihana, maksoi vähän yli 10£ ja en pidä sitä paljona hintana uudesta Raamatusta joka on ihan kunnon kokonen ja jossa on värikuvia sisällä paljon ja muutaki juttua vielä ku se itse Raamattu. Se tuntu jotenki kivalta. Iida osti samanlaisen. Sit ostin vähän tarroja ja pari kirjanmerkkiä taas 8D Kirjanmerkit on kivoja kun ne ei yleensä maksa 25penceä enempää mut niitä voi laittaa seinälle tai liimata johonki tai tehdä niistä kortteja yms. Bussissa kotimatkalla ihan innokkaana liimasin kännykkään pari tarraa, nyt sekään ei ole enää niin tylsä!! Ja kuuntelin Hillsongia.

Musta tuntu hyvältä tänään sit loppujenlopuks, tuli oudolla tavalla semmonen uskossauudistunu olo. Ei tietenkään siitä että ostin kaikkea vaan siitä että löysin niitä omanlaisia paikkoja ja oli joku joka oli mun kanssa (siis iida) ja sit puhuttiinki siinä vielä ja sanoin miten kauheita paineita otan pukeutumisestani ja nyt oikeesti yritänki etten miettis sitä niin paljon. Siitä välillä on tullu mulle ihan pakkomielle vaikka SILLÄ EI OO VÄLIÄ, en mä saa sen enempää tai vähempää kavereita eikä kukaan mua inhoa sen perusteella miltä näytän. Mun pitäs pukeutua enemmän itteni takia, niin että mä itte viihdyn. Tai kyllähän mä viihdyn, mutta ajatellen VAIN sitä että mä itte viihdyn. Välillä ajattelen niin paljon oikeesti mitä muut ajattelee. Tuli tänään vaan semmoinen jotenkin kiva olo että mä kelpaan just tällasena vaikka en itte aina jaksakaan arvostaa sitä mitä olen. Että Jumala jaksaa arvostaa sitä.

Tuntu kivalta tulla kotiin, jään lasten kanssa illaks, katotaan X-Factorya varmaan. Vaihdoin kunnon kotivaatteet päälle, kohta pitää kai pestä pyykkiä. Ja ainiin: OLLAAN EHKÄ MENOSSA LONTOOSEEN! Ja nyt ihan kunnolla! Siis sillain että käytäis kattoo Lontoota. Jos nyt saan luvan lähteä. Oltaisiin siis menossa Iidan kanssa. Aateltiin myös olla 1-2 yötä siellä! Että lähdettäisiin perjantaina aamulla ja tultaisiin sunnuntaina illalla. Koska mullahan siis on loma, mutta Iidalla ei (kun se hoitaa tosiaan lapsia ja on au pairina). Mut niin, Lontooseen maksaa bussi 7£ per suunta ja sitte siellä oisi suht halpa yöpyä Suomalaisella Merimieskirkolla! Ja siellä ois varmaan suomea puhuvia ihmisiäkin, jotenkin siistiä. Sit voitaisiin rauhassa kierrellä Lontoota ja nukkuu siellä kirkolla. Eikä se ees maksa paljoa, en nyt muista kuin paljoo, mutta se ei maksanu ainaskaan paljoo enempää kun 20£ yöltä. Ja siihen sisältyy aamiainenki vielä. Pitää kattoa tätä vielä ja miten on rahaa, mutta aaa ois ihanaa. Sit myös aiotaan tässä vuoden kuluessa kattoa jos löytyis Hillsongin konsertteja jostain. Ois NIIIIIN hienoa päästä! Toivottavasti päästäis ja oisi ja oi että.

Tuntuu aika kivalta nytten. Vaan aika kivalta. Niin. Kivalta. Hui<3>
Ja ainii, Iida antoi mulle SUOMALAISTA PANDAN LAKUA tänään!!!!!!!! Sitä saa kuulemma Sainsbury'siltä mutta en kyllä oo nähny 8(( Ehkä meidän kaupasta ei saa, en tiedä. Mutta aaaa laku oli hyvää kun oon jo ajatsitte syöny mun kaikki muut suomikarkit hehee. Lakulakulaku!

Ainiin, muissa kirjanmerkeissäni lukee:

"Fod God so LOVED the world that He GAVE His one and only Son, that whoever BELIEVES in Him shall not perish but have ETERNAL LIFE."

sit nää kaksi vikaa kirjanmerkkiä on ristinmuotoisia ((:

"Peace on Earth"
"Joy to the World"

ja montamontapaljon ihania tarroja! siellä oli myös ihania ilmapalloja, keltaisia joissa oli smile :) ja sitte niissä luki: "smile, jesus loves you". AW! Joten voin sanoa teille kaikille nyt:

SMILE, JESUS LOVES YOU! <3>

16. lokakuuta 2009

Jumitan Pinkin kappaletta God is a DJ ja mietin miten kivalta terveellinen elämä tuntuisi. Terveellisellä elämällä tarkoitan kai sitä että käyn lenkillä ja tunnen itseni puhtaaksi ja pirteäksi. Semmoinen elämä ei oikein kuulosta mun tyyliseltä kun valvon paljon öitä (tai en täällä valvo kyllä) ja syön liikaa karkkia, en harrasta liikuntaa ja olen aina väsynyt plus pukeudun sotkuisesti mutta ei kai se vaikuta.

Lähdin tänään kävelemään, ilman mitään sen kummempaa päämäärää, kävelemään. Oli aikaa tunti ja kymmenen minuuttia eli seitsemältä kotiin, koska silloin oli dinner. Kävelin päämäärättömästi Kingswoodin keskustaan ja siellä poikkesin eräälle sivukadulle (ihan iso tie kuitenkin oli, ei mitään vaaraa siis) ja päädyinkin koululle ja petyin kun luulin että sieltä olisi voinut löytyä jotain kiinnostavaa. Tosin löytyi sieltä vanha hylätty SUURI kirkonraunio. Harmi että siinä oli aidat ympärillä, muuten se olisi ollut oiva (ja sairaan pelottava) kuvausympäristö. Kävelin koko aika tosi reippaasti ja hengästyen, ei tosin tullut kuuma kun oli ulkona aika kylmä ja mulla hame eikä takkia, lapasia tai kaulahuivia.

Lähdin takaisin kotiin päin ja näin Paulan bussipysäkillä. Aluksi katoin että voiko se oikein olla se ja tuntui oudolta puhua suomea. Sitten käveltiin toiselle pysäkille, se oli päätynyt Kingswoodiin kun se oli mennyt väärään bussiin ja sen olisi pitänyt päästä Longwell Greenille. Sitten sen bussi tuli ja se joutui juoksemaan äkkiä siihen.

Sitten kävelin kotiin päin edelleen ja yhtäkkiä vastaan tuli Emma ja joku sen kaveri, sen nimi oli ehkä Dave mutten ole varma. Emma kysyi menenkö sen luo kylään maanantaina ja se sanoi "halv five" joten tietysti olin sillai et joo puol viis mut sit tajusin että se tarkoittaa "halv past five" eli puoli kuusi. Ärsyttävää kun nää puhuu tollain! Niinkin yksinkertainen asia kuin kellonajat tuottaa mulle vielä ongelmia, hups. Kaikilla on varmaan täysi syy pitää mua ihan tyhmänä.

Olisin nyt netissä, mutta kun Anna soittaa pianoa ja en viitti mennä häiriimään sitä. Oikeasti se tuntuu mun ainoalta ongelmalta tällä hetkellä, perhe on nimittäin ihan kiva. Ja ehkä mä nyt sitten kestän asua sen kanssa, uskoisin toivoisin. Salaa mielessäni oon niin kamala että toivon että se kyllästyisi tähän perheeseen ja vaihtaisi perhettä. Sit mulla oisi oma huone! Ja tuplasti tilaa, paitsi että tänne varmaan majottuis joku toinen vaihtari siinä tapauksessa, se ehkä puhuis.

Tiedän miten paljon olen puhunut perheenvaihdosta, mutta nyt musta tuntuu etten sitten todellakaan ole tätä vaihtamassa. Kattelen ainaski vielä ja siis kun niin niin NIIIIN paljon pahemminkin voisi olla. Madel kysy oonko lasten kanssa huomenna illalla ja ens viikon ke ja to (sillä on konserttiiii) ja sanoin että joo tottakai koska tykkään olla noiden lasten kanssa. Ja kun se tollai hyvissä ajoin ja erikseen vielä kysyi. Mun mielestä on niin kiva kattoa lastenleffoja niiden kanssa ja nukkua olkkarin sohvalla. Siis oikeasti on!!!! Ja sitten Madel sano että especially minä koska se ei haluu kysyy Annaa. Sillain en ihmettele sitä, mutta oikeesti lapset tykkää siitä kyllä ihan yhtä paljon ku musta ettei sillä kai niin väliä. Mutta siis no okei, koska aina ku meidän pitäisi vahtia lapsia ni Anna livistää yläkertaan ja mä hoidan koko homman. Ei se siis mua haittaa, mutta siinä on syy miksi Madel pyysi mua. Oonki tosi hyvä lapsenvahti kun repeän aina itsekin joka kerta kun nuo ei tottele ja yritän käskeä niitä tällä englannillani ja sitten varmaan nukahdan itte ennenkun lapset. Mutta ei sillä kai oo niin väliä siihen saakka kun kaikki on tyytyväisiä.

Huomenna meen Bristol Centreen Madelin kyydissä. Sanoin että oisin menossa huomenna ja Kathleenilla on siellä balettitunti niin Madel sano että pääsen siinä kyydissä. Tosin ne lähtee joskus jo 9.30am sinne mutta ei se kai haittaa, herään puol tuntia aiemmin vaan mitä muutenki oisin heränny. Sitä paitsi huomenna Peter lupasi tehdä meille aamupalaksi pancakes!!!!

Kuuntelen Eric Satieta ja mun selostus mun kävelystä jäi kesken. Sen jälkeen kun olin tavannut Emman niin kävelin kotiin ja menin Tescoon ja päätin etten osta: sipsiä, karkkia, leivoksia. En ostanut. Olin varma että Tescosta (tai kaupasta täällä yleensäkään) ei löydy raejuustoa. Katoin yks päivä sanakirjasta mitä on raejuusto englanniksi mutten tietenkään muistanut sitä kun menin kauppaan. Sitten siinä oli jotain purkkeja joissa luki cottage cheese ja olin että no ei tuo varmaa oo raejuustoo mut sitte katoin sitä kantta NIIN SE OLIKIN. Joten ostin raejuustoa. Ja tuoremehua. Ne on ihan mahtava yhdistelmä! Ainoa mikä vielä puuttuu, on HAPANKORPPU!!!! Tai VARRASLEIPÄ!!!! Kuka lähettäis mulle varrasleipää rasiallisen??? Täältä tuskin saa sitä oikeesti mistään. Tai ees mitään vastaavaa. Joku joka välittää siitä että syön terveellisesti vois lähettää sitä varrasleipää KIITOS! Sitte syön sitä enkä englantilaista ihan vitivalkosta pullaleipää mansikkahillon kanssa.

Ostin kaks erilaista pientä tuoremehupulloa (ne oli söpöjä ja alennuksessa) ja sitten sen raejuustoni ja kävelin iloisena kotiin ja oli niin virkeä olo että taidan alkaa käydä (lähes) joka päivä lenkillä. Okei no sunnuntain saan pitää vapaapäivänä JOS HALUAN, paitsi että sillon on yleensä niin tylsää että tuskin kuitenkaan haluan, sitä paitsi kävelen kuitenkin pari kilsaa kirkkoon ja takas niin onhan siinäki jo. En oo ennen tajunnut miten kiva on käydä kävelyllä, miten hyvä olo siitä tulee. Ehkä mä vielä joskus tässä siirryn jonkinlaiseen juoksemiseenkin tuolla peltojen keskellä sitten kun siltä tuntuu. En vielä, koska mä olen ihan rapakunnossa enkä tahdo musertaa mieltäni näyttämällä ittelleni että se on oikeesti totta.

On aika outoa että kaksi tuttua kävelee vastaan kun olen Kingswoodissa. Tai okei Paula ei kävellyt vastaan vaan mä kävelin sen ohi mutta silti. Kun mulla on ehkä 8 semmosta niin tuttua ihmistä koko Bristolissa joiden kanssa pysähtyisin juttelemaan jos ne kävelis vastaan (Emma, Debbie, Paula, Iida, Natalia, Melanie, Vicki, Sue... ainii ja no myös James. ja kaikki opettajat koulusta. mut ei niitä kai lasketa. siis opettajia). Mutta siis niin, kuitenkin on hassua että kaksi tuttua kävelee vastaan.

Kello on kymmenen yli kahdeksan, mä tahdon vielä käydä netissä julkaisemassa tämän merkinnän ja muutenkin, mutta en tahdo valvoa taas liian myöhään eli mun pitäisi mennä kiusaamaan Annaa mutten viitsisi tehdä sitäkään. Öö??

Heijee, tulin koneelle ja Anna ei ees lopettanut soittamista, se soittaa niin hyvin että vaikka oonki siitä vähän nyreissäni ja kateellinen sille, niin sitä on ihana kuunnella. (paitsi sillon ku se kokee tehneensä virheen ja hakkaa pianoa suuttuneena hehee)
Sain kirjastokortin, tai no okei en saanut sita viela, mutta se tulee mulle postissa tassa joskus muutaman paivan sisalla. Istuilen kirjastossa nytten ja oi etta, kirjastot on jollakin tavalla kylla kaikissa maissa samanlaisia. Ei taalta tietysti kirjoja loydy suomeksi, mutta ehka se ei edes loppujenlopuksi ole kauhean olennaista. En vaan tajua miksi taalta ei voi paasta Galleriaan kun taalta paasee Facebookkiinkin?????!

Mitakohan oon viimeksi kirjoittanut, en muista. Oon stressannut tassa lomaa etta en halua lomalle ja kaksi viikkoa ja mita ihmetta teen sen koko ajan, mutta nyt musta tuntuu ihan kivalta ajatukselta se etta on loma ja voin tehda vahan niinkun mita tahdon. Voin nukkua joka aamu vahan pidempaan ja seikkailla ulkona (voisin vihdoin kayda kattelemassa vahan mita meidan talon ymparistosta oikeesti loytyy) ja sitte voin menna Bristol Centreen koska haluan ja kaikkee.

En nyt sitten kaiketi olekaan vaihtamassa sita perhetta, nyt on mennyt muutaman paivan taas ihan hyvin siella. Kauhean vaikeaa tammoinenkin, mutta oon oikeasti tullut ajatelleeksi sitakin sitten etta kun sitten jos se uusi perhe olisikin ihan kamala tai jotain.

Me muutetaan kymmeneks paivaks Annan kanssa Melanielle, 26. paiva sinne sitten. Tavallaan aika jannaa. Sita paitsi sitten saan asua joko Melanien kanssa sen ajan tai sitte YKSIN jossaki huoneessa. Voisin ihan hyvaa hyvyyttani sanoa Annalle et joo muuta vaan Melanien kanssa, yksin omassa huoneessa aaaa kivaa. Tosin olisi sekin jo ihan luksusta ettei tarttis Annan kanssa valttamatta olla, tai lahinna etta ois huonekaveri joka puhuukin jotain.

Mulla on koko aika semmonen olo etta ootan hirveesti jotain vaikka en ollenkaan tieda mita. Kai se on ihan kiva olo.

Musta tuntui etta mulla olis ollu kamalasti jotain asiaa mutta ei mulla nyt sitten ollukkaa mitaan.

14. lokakuuta 2009

Tänään oli ihan kiva päivä. Aamulla kouluun kävellessä mietin mietin ja mietin mitä ihmettä oikein tekisin, vaihtaisinko perhettä vai enkö ja edelleen olen semmoisessa entiedätuloksessa. Eli siis öö en vielä vaihda mutta en jaksa olla täällä koko vuotta mutta ehkä se tulee paremmaksi tai ehkä ei tulekaan...

Kuitenkin, tänään oli ihan kiva päivä. Kuvis on ihan hauskaa kun saa rauhassa tehdä omiajuttuja ja keskiviikkoisin olen ruennut puhumaan hyvää englantia aina tiistaitten jälkeen siksi että kirkolla on kivoin puhua ja tulen puhuneeksi tiistaisin Iidan kanssa suomea ja se auttaa mua puhumaan parempaa englantia. Ja sain viimein tulostettua mun portfolioon juttuja joten nyt olen ihan valmis jäämään lomalle kuviksen suhteen ja se on aika helpottavaa. Olen valmis jäämään lomalle myös valokuvausportfolion suhteen. Ainoa mitä pitää tehdä, on tulostaa kässäjuttui. Lomalla teen loput.

Valokuvaustunti oli peruttu ja vähän tyhmää, juuri se tunti mitä eniten viikossa odotan on Ms Nashin keskiviikon valokuvaustunti ja sitten se on peruttu. Mutta vietin laatuaikaa Aila Meriluodon kirjan Meidän Linna parissa (Aila Meriluoto on muuten aivan mahtava kirjailija, tykkään hirveästipaljon) ja sitten menin Assembly Halliin soittamaan pianoa ja sitten sinne tuli yksi tyttö, sen nimi on Lee ja se on kiinasta tosin se on kai syntyny Englannissa ja sillai mutta silti sen ensimmäinen kieli on kuitenki kiina ja sit vasta englanti, tosin se puhu ihan englantilaisesti englantia mut silti. Sitten oon nähny sen joskus soittelemassa Assembly Hallissa pianoa ja tokihan olin ihan varma että se on satakertaa mua parempi, koska olen varma että kaikki on mua satakertaa parempia soittamaan pianoa. Sitten sillä oli kädet niin kipeät kun se työskentelee kiinalaisessa ravintolassa ettei se voinut kuulemma soittaa niin sitte soitin jonkun melkein tunnin sille pianoa ja se taputti jokasen laulun jälkeen ja sano semmosella aasialaisäänellä aina et soita lisää please ja thank you ja se oli aika kiva.

Sitte yhtäkkiä sinne tuli Mr Klarke. VÄHÄN PELÄSTYIN. Se vaan tuli ja olin sillai et joo ethäntokikuullutkunsoitin mut sen eka kysymys oli että kuka täällä oikee soittaa ja sanoin että öö no minä mitä kuulitko ja se oli ihan että jooooo soitat tosi hyvin (aiemmin en siis oo suostunu soittaa sille ja niille jotka ei sitä tienneet/muistaneet niin Mr Klarke on musiikinopettaja) ja olin ihan apua ja se sano et mun pitäis soittaa joulukonsertissa. APUA. En tiiä uskallanko. Mutta lupasin miettiä sitä ja sit ku se sano että no soita toki lisää että se tahtoo kuulla ni olin ihan et joo sori en soita 8D Olin vähän tyhmä ja ilkeä mutta en pystyny. Mutta tiedän et kyllä Assembly Hallista kuuluu kaikki soitto Common roomiin ja sit yhteen toiseenki huoneeseen ja siis nii mutta silti. Sit se sano että no okei älä sit soita mutta jatka soittamista, mä meen tuonne seinän taa kuuntelee. Mulle tuli niin hyvä mieli tuosta!!

Sit Laura joka on mun kässänryhmästä niin tuli tonne kans kun se siis tuntee Leen ja sit soitin kaikkea lisää ja seki oli ihan että iines sun on pakko soittaa joulukonsertissa toi on ihanaa toi sun soitto, tosin en ollut kovin vakuuttunut ja lupasin taas että ajattelen asiaa 8D En oikeesti pysty soittamaan koko koulun edessä yksin pianoa.

Sitte lueskelin kirjaa ja söin välipalaa ja sit juttelin Natalian kanssa ja se oli jotenki kivaa, puhuttii ikävästä ja siitä et kuin vaikee täältä on löytää kavereita (se on oikeesti vaikeeta) ja kaikkee ja sitte sovittii että tuodaan molemmat huomenna kouluun leffoja nii voidaan vaihtaa vähän niitä ni saadaan molemmat uutta katottavaa. Ja sit Natalia luki mun päiväkirjaa joka on siis suomeksi ni sillä ei oo mitään väliä. Ja annoin sille kaks tarraa kun se ihastui niihin 8'DD Moi olemme 17- ja 18-vuotiaita. Sit Natalia myös kysy meenkö Halloweenina sen kanssa Bristol Centreen ja olin ihan kuollu että MIKSI HALLOWEENINA KUN SIELLÄ ON TUHAT KÄNNISTÄ IHMISTÄ mutta lupasin sitte. Kun kysyin et mitä se on sinne menos tekee ni se sano että vaan kattelee kauppoi yms ni eikai sillä sitten niin väliä, tai kun varmaan mennään päivällä. Mä vaan niin inhoan halloweenia. Ehkä kestän.

Sitten tulin kotiin ja öö niin. Ajattelin että menen kohta kattomaan jonku leffan ja syömään salaa hillomunkkeja mun huoneeseen hupsis. Saisin syödä niitä vaan alakerrassa?? Ja sitte ryhdistäydyn ja teen sen mitä mun pitäiski eli kuviksen portfoliota. Ainii ja valokuvauksen. Ja hups kässän hehehemoi.