19. lokakuuta 2009

Etsin Windows Media Playeristani kaikki kappaleet joihin sisältyy sana "dream" ja kuuntelen nyt niitä. Löytyi seitsemän.

Eilen oli ihan kiva päivä. Jotenkin neutraali ja tunnelmaton ja samalla niin täynnä tunnelmia ja etenkin tunteita aina pieninä palasina. Aamulla kirkko oli ihana, sain ekan kerran ehtoollisen Englannissa! Se oli erilainen kuin Suomessa. Ei sanottu mitään ja siellä oli kai viisi pistettä josta se ehtoollinen haettiin ja sinne sai mennä esim. perheen kanssa tai sai yksinkin jos halusi. Sitten siellä oli semmoinen suuri kokonainen leipä ja viiniä laseissa (paitsi että se tais olla mehua). Ja sitten no minä menin Debbien, sen äidin, veljen ja veljen kaverin kanssa ja sitte se äiti otti leipää ja jako kaikille, sit rukoiltiin ja syötiin se leipä, sitten viiniä juotiin samasta lasista kaikki. Rupesin itkemään kun se tuntui jotenkin niin suurelta ja turvalliselta ja en tiedä. Sitä ehtoollista ennen James piti puheen että jos et oikeesti oo uskossa, jos et oikeesti tiedä ehtoollisen merkitystä, niin please älä mene ehtoolliselle. Onhan se sama Suomessakin että vaikka ripariryhmät joille ei ole ehtoollisopetusta pidetty niin ei saa mennä ehtoolliselle. Mut sitten niin, musta tuntuu että suurin osa ei vielä konfirmaatiossakaan tajua että mikä sen ehtoollisen merkitys on. Koska ei sitä voi selittää. Voi selittää että siitä otetaan vastaan itse Jeesus Kristus, Hänen ruumiinsa ja verensä leivän ja viinin muodossa, mutta ei tuo selitys auta kuin pääsemään alkuun sen miettimisen kanssa että mikä se juttu oikeesti on. Kävin mun ekalla ehtoollisella omassa konfirmaatiossani ja se tuntui hyvältä sillon, mutta sillon en jotenkin silti ehkä tajunnu sitä merkitystä. Musta tuntuu että nyt pikkuhiljaa oon oppinut tajuamaan sen. Mikä se oikeesti on ja kuinka suuri asia se on.

Sitten kirkon jälkeen tulin kotiin ja hain kaupasta kaikkee sunnuntaiherkkuu ja ajattelin että tuun kattomaan kotiin leffaa ja sitten Melanielta tulikin viesti että lähdenkö sen kanssa pihalle ja olin ihan väsyny ja meinasin vastata etten jaksa, mutta sitten lähetin viestin että joo voisin ja se ehdotti että Sainsbury'silla kolmelta mut ehdotin et neljältä et mulle jää joku aika olla kotonaki ja se ehdotti sit että no puoli neljä (koska sillä oli tylsää) ja sanoin että no okei. Sitte kotona katoin puolet yhdestä leffasta ja sitte lähdin Melanieta tapaamaan. Olin peräti vartin ajoissa ja istuin kirjottamassa päiväkirjaa siellä ja sit semmoinen järjestysmies katteli siinä ja olin ihan et apua mitä se tuijottaa, sit se kysy et oonhan okei ja sanoin et siis joo joo, ootan vaan kaveriani tässä. Ja sitten se kysy että mistä oikeen oon kotosin, hö, sanoin vaan että "yes i'm ok, waiting for my friend" ja sit se jo tajuaa etten oo täkäläinen hö hö hö. No okei ihan ymmärrettävää mutta kuitenki! Sitte vaan sanoin että olen Suomesta ja se oli ihan että wowwww ja kysy et opiskelenko täällä. Sanoin et joo ja sit Melanie jo tuliki, mutta oli jotenki hauska että se alko juttelemaan, se oli tosi mukava. Sitte käytiin Sainsbury'silla ja mentiin Kingswood parkiin ja istuttiin penkillä ja syötiin jotain ja sitte päätettiin lähteä meille. Soiteltiin pianoa ja opeteltiin Eric Satie Gymnopedie no 1, tai osa siitä. Soitettiin yhdessä ja erikseen ja välillä käytii meidän huoneessa ja oltiin kolmistaan siis että Annaki oli. Oli ihan kivaa sillain, noi puhu välillä Saksaa mut ei se kamalasti haitannu. Tulee varmaan ihan kivaa siitä ku muutetaan Melanielle viikon päästä kymmeneks päiväks kun tää perhe lähtee Floridaan.

Sitte olin koneella, kävin keskusteluja joista oikeesti oli hyötyä, kiitos ihmiset. Mulla oli jotenkin tosi tunteellinen ja tunnelmallinen olo. Kaipasin vähän Suomeen omaan huoneeseeni ja polttelemaan kynttilöitä ja juomaan Rosan kanssa teetä. Sit kuitenkin lähdettii saattamaan Melanieta kotiin niin oli ihan kivaa, ulkona oli kylmää ja pimeetä (no kylmää ja kylmää mut joo) ja mentiin vielä pimeetä oikoreittiä ja Melanie alko että Iines mieti jos tuolta muurin yli hyppäisi joku nyt (kun se on semmoinen sairaan kapea tie jonka toisella puolella on verkkoaita ja toisella puolella muuri joka on suurin piirtein just meidän korkunen). Sit olin ihan et aaaaaaa onko pakko ja sit sanoin et no tässä muurissa on myös yhdessä kohtaa reikä, kelaa ku jonkun käsi tulee sieltä ja tarraa sun jalkaan kiinni. Siinä oli ihan semmonen pimee pätkä ja suunnilleen pidin Melanieta kädestä siinä. Ei mua pelottanu sillain kurjalla tavalla vaan sillain kivasti, koska oon kävellyt siitä niin monta kertaa ennenkin ja meitä oli kuitenkin kolme siinä. Sit kun se reikä tuli niin sanoin oikeasti ilman mitään pelottelutarkoitusta että kato, tuossa siis on se reikä ja Melanie kiljas ja pelästyi kamalasti... Mä pelästyin päivällä kun siitä reiästä yhtäkkiä hyppäsi kissa.

Sit päästiin valaistulle tielle taas ja Melanie kyseli multa ja Annalta että uskotaanko me kaikkiin apua mikä se sana on!! Siis no ei yliluonnollisiin asioihin, niin siis että ollaanko me taikauskoisia, että kun siis just perjantai kolmastoista tai jos mustakissajuokseetienyli tms. Sanoin että no en sillai tuommosii mut kyllä Melanie tietää et uskon Jumalaan ja sanoin et sitä kautta uskon sit kans Saatanaan ja että no se pelottaa välillä. Valaistulla tiellä oli ihan kiva kävellä, mut sit oli taas pelottava pätkä. Hyihyihyi, siinä oli semmoinen kapea kuja ja joku talo toisella puolella, autiotalo ja sen pihapuita toisella puolella ja talon seinässä oli lamppu joka meni päälle ja pois ja kaikki oli ränsistynyttä ja se meni just pois ku oltiin siinä sen lampun kohdalla ja sit siinä oli semmonen kulma minkä taa ei yhtään nähny että mitä siinä ees on ja Melanie oli ihan et jooo mieti ku tuolta hyppää kans kohta joku ja hyi. Sit siinä oli sen kulman jälkeen (jonka takana ei sitten ollut mitään) niin jotai semmosii tuuletusjuttuja jotka piti ääntä ja semmoinen muuri jonka takana oisi taas voinut olla vaikka mitä. Hyihyi. Sitten onneksi vaan parkkipaikkaa ja valaistua tietä eikä ristin sielua missää. Saatettiin Melanie kotiin ja nähtiin missä se asui ja sitten lähdettiin kotiin päin ja ihan turvallisesti päästiin kotiin. Juteltiin kaikkea Annan kanssa, jännä on aina kuulla sen elämästä Sveitsissä jotenkin kun ei se siitä paljoo puhu tietenkään enkä minäkään omasta elämästäni Suomessa, tai sillai kuitenkaan paljoa, ja se juuri kertoi et se asuu tosi pienessä kylässä ja et siellä soi kirkonkellot aina ja kaikkea tollasta, jotenki jännä. Se on ihan pienestä kylästä jostain vuorilta kotosin. Se ON kiinnostavaa. Elättelen vielä toiveita et tutustuisin Annaan kunnolla ja sit voisin mennä sen luo kylään Sveitsiin. Ehkäpä.

Nimittäin tuosta matkasta tuli mulle hyvä mieli, ulkona oli muutenkin tunnelmaa ja sit juteltiin kaikkea. Ja sitte no illalla Anna painui suoraan nukkumaan ja mä olin koneella vielä, mutta sitte aamulla Michael tuli kahdeksalta et teidän pitäis herätä ja oltiin ihan et eiiii meillä on holiday (kun noilla lapsilla siis on nyt kouluu ja vasta ens viikolla alkaa loma) ja sit se oli ihan et ei ku teidän pitää mennä kouluun ja yritettiin et eikun meillä ei ole koulua, koulu on kiinni, okei?? Sit se oli ihan et mooooommm nääsano et niil ei oo koulua ja sit uudestaa et nii siis teidän pitää nyt lähteä ja oltiin ihan et NIIN MUTTA KUN EI OLE KOULUA KOULU ON KIINNI ja sit Madel tuli ja oltiin et nii tosiaa meillä on KAKSI viikkoa lomaa (muissa kouluissa tosiaan on vaan yks) ja sit se oli et AIJJJAAAAA OKEI WOWWW KIVAA ja sit lähti pois ja naurettiin vaan Annan kanssa hahaa ja ruettiin nukkumaan lisää. Mut siis se oli jotenkin hauskaa yrittää molemmat puolunessa väitellä englanniks että joo siis meillä tosiaan ei ole koulua nyt joo voitko mennä heihei 8DD Ja naurettiin itteksemme ja oltiin ihan omg koko aika että eikai meidän lomalla tartte nousta samaan aikaan ku koulupäivinä (ei sitä koskaan tiedä). On oikeesti vaikea aamulla 2sek sen jälkeen kun on herännyt niin puhua englantia kun yleensä on nähny unia suomeks kummiski.

Sitte näin ihan hirveästi unia viime yönä! Tai aamulla. Tai joskus. Tai tuntu että näin. Näin unta ainaski että Rosa oli taas kunnon hevari (ei ei ei ei EII!!) ja sitte se vei mut johonki ihan metalkeikalle ja oli ihan et joo mennää eturivii ja sen kaikkii vanhoi kavereita oli siellä, tosin ne oli ihan kivoi mulle mut silti ja sit vaa lähdin itkien pois sieltä mut silti se ei ollu surullinen uni. En tajua. Ja sitte mitäköhän muuta, ainaski näin jotain outoa unta että olin Pihtiputaan mummolassa ja sitte siellä oli Ismo (oikeesti MITÄ??) ja sit lähdin Makuuniin ostamaan karkkia (onks siel ees makuunia?) ja kaikkea ihan outoo ja sit myös että olin jossai oudossa paikassa mutta en muista enää kunnolla, sit myös että olin Englannissa ja isä oli muuttanut Englantiin kans yhtäkkii mut en halunnu nähdä sitä ollenkaan ja sit sillä oli kirkkaanoranssi urheiluauto ja sit istuin jossai bussissa ja Liisa ainaski oli siellä ja siis mitä ihmettä. Kaikki oli outoja juttuja siinä unessa ja sit joka kerta ku puhuin jollekin niin kaiketi puhuin suomea (en oo ihan varma) mut sitte joka kerta ku ois pitäny sanoo esim kiitos tai olehyvä tai anteeks tms ni ne kaikki tuli englanniks ja sit siinä unessaki oli sillai et anteeks, sanoin vahingossa englanniks, en muistanu et oon suomessa. Käyköhän mulle suomessa oikeesti noin?? 8DDD

Musta tuntuu kivalta et nään jotain unia englanniksi, se jotenki tarkottaa ehkä vähän ees sitä et oon alkanu oppia tätä kieltä. Mut niin no, heräsin tänään sit lopulta puol ykstoista, en oo kertaakaan aiemmin täällä nukkunu niin myöhään. Mut kotona ei ollu ketään muita paitsi Anna ja seki vielä nukku. Kävin suihkussa ja puin päälle ja laitoin hiukset kaikessa rauhassa ja söin muroja ja sit Madel ja pari sen jotain filippiiniläiskaveria tuli tänne. Ne oli tosi mukavia ja sano hei ja kaikkee. Sit siivottii tää meidän huone Annan kanssa. Ymmärrän nyt miks mun tapa siivota oli "väärä", koska tähän on ihan oma metodinsa miten kokolattiamaton saa OIKEESTI puhtaaks. Nauratti 8D Pitää hangata kengällä lattiaa. Se kuulostaa tyhmältä, mut ette voi uskoa kuin paljon siitä oikeesti irtoo pölykasoja, eikä ne todellakaan ole peräisin siitä kengänpohjasta. Voi että! 8D Sit hangattiin täällä yhdessä lattiaa kengillä jonkun aikaa, pesin peilit ja pöydän ja joo, nyt on taas siistiä kivakiva. Ja sitten ku käytii keittiössä viemässä siivoustavarat sinne takas niin Madel repes mun ilmeelle (en tajua miksi) ja vaan ryntäs halaamaan. Olin vähän et mitääää, mut ei siinä mitään, aika hauskaa. Ja sit se kysy mitä on thank you suomeks ja sanoin että kiitos ja sit se sanoi siinä et kiitoskiitos ja Annalle danke koko aika. Ja sit ne filippiiniläiset oli ihan et ai siis mistä te ootte kotosin ja sanottii et no siis Suomesta ja Sveitsistä ja ne oli ihan et wowww, eiks Suomes puhuta aika erilaista kieltä ku englanti ja sanoin että joo kyllä niin joo puhutaa suomea ja ne oli ihan et no miks sit oot Englannissa. 8D En sillai haluis epäillä niitten viisautta, mutta filippiiniläiset on ennenki osottanu mulle fiksuuttaan vähän samantyyppisissä asioissa. Niin, sanottiin että nii siis siksi että halutaa tosiaan oppia englantia ja ne oli ihan woww.

Sitten sulkeuduin iloisena omaan huoneeseeni kirjoittamaan blogia eli siis öö tätä ja sitte vietän tässä laatuaikaa pianon sekä tietokoneen kanssa ja viiden aikaan joskus lähden Emmalle, se lupas taas tehdä mulle dinnerii ja sitte ehkä katotaan joku leffa.

Kysyin Melanielta että tietääkö se että saadaanko me vaikka itte lähtee Lontoosee tms ni se sanoi että joo mut yötä ei saa olla. Joten meidän suunnitelma ehkä meni nyt sit uusiks, pystyttäis olee vaan yksi päivä. Pitää vielä ottaa selvää ja kattoo ja joo... Huoh.

Liimasin muuten viime yönä mun tietokoneen täyteen tarroja. Hupsis. Mut se on kiva nyt. (niin siis kun se ei tosiaan vielä ollut täynnä tarroja)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti