3. lokakuuta 2009

Mulla on hassu olo. Tänään oli jännä päivä, jotenkin. Ja tylsä. Ja mielenkiintoinen.

Koulussa piti taas odottaa se monta tuntia että pääsee kahdelle kässäntunnille, tylsää. Paitsi olin kyllä Melanien kanssa ja tehtiin meidän videota niin oli ihan hauskaa ja sitten käytiin myös Kingswoodissa. Ostin vihdoin terottimen! Ja lyijykyniä kuvistunnille. Ja lasten värittämistusseja, ne on käteviä kässässä.

Kässäntunnilla olin ihan pihalla ja inhotti olla ja ahdisti, koska jotenki oli taas semmonen päivä että en ymmärtäny ollenkaan englantia, tai ainaski sillä hetkellä oli semmonen olo. En meinannu saada kirjotettua mitään mun sketch bookkiin ja sitte se opettaja yritti auttaa mua ja apua menin ihan sekasin siitä ja oli tyhmä olo enkä saanu paljoakaan mitään aikaan koko tuntiin ja turhautti sairaasti. Menin suunnilleen itkien purkamaan Patsylle sitä oloa paitsi etten osannu kertoa sitä yhtään, varsinkaan englanniks. Ja sitte Patsyn piti tavata joku toinen oppilas ja en halunnu lähteä vielä Emmalle kun mun vaan tartti saada jutella jonkun aikuisen kanssa eka. Sitten menin juttelemaan Jessille, se on valokuvausopettaja mutta mua se ei kyllä opeta, paitsi meidän viime tunnilla se oli meidän kanssa pimiössä. Mutta se on vaikuttanu niin kivalta niin aattelin että ehkä se vaikka tajuis. Ja sitten juttelinki sen kanssa siinä jonkun aikaa, se oli just semmoinen hyvä juttelija (vaikka se sano ettei se ehkä oo mikään paras ihminen mua kuuntelemaan, ihmiset älkää jaksako aliarvioida itteänne aina tuossa suhteessa), se selitti omista jutuistaan ja sai mut piristymään ihan hirveesti ja sain puhuttua ihan hyvää englantia sille ja ymmärsin kaiken mitä se puhu. Ties kuinka hitaasti se puhu, en oikeesti tiiä kyllä. Mutta silti, se autto. Juttelin sen kanssa kaikkee ja se oli vaan niin kivaa, kaikkea ihan turhaaki. Tavallaan tuntui et siinä oli jotain tosi samaa kun mussa ja silti jotain niin erilaista että se oli tosi helpottavaa. Haluun jutella sen kanssa niitänäitä taas joku toinen kerta! Kivaa että jollaki opettajalla on aikaa, niin monet opettajat on semmosia tyhmiä että ne vaan sanoo että joo ei oo aikaa puhu kuraattorille vaikka haluisin puhua JUST NIILLE enkä ees mistään ihmeellisestä...

Mutta joo, sit lähdin Emmalle, inhotti ku olin vähän myöhässä mut se oli sille okei. JA SÖIN TUORESALAATTIA, puhuttiin yks päivä ruuasta just niin selitin että en tykkää lainkaan englantilaisten tavasta keittää kaikki kasvikset ja sit se oli tehny mulle salaatin! Ja se maistui varmaan paremmalta kun mikään salaatti ikinä kun tosiaan en oo syöny MITÄÄN muuta tuoretta kasvista ku kerran leivän välissä joku 4 kurkkuviipaletta tän viiden viikon aikana. Joten joo, en tiedä voitteko kuvitella, mutta nams. Ja sit se oli tehny mulle vielä jälkkäriks juustokakkua, se vaan sano et se tykkää laittaa ruokaa. Okei! 8)) Se on niin kiva.

Sit katottiin Hannah Montana -leffaa ja Emma teki samalla läksyjä ja näytin sille kuvia mun koneelta Suomesta ja se näytti mulle kuvia sen koneelta. (oon hassu mutta hannah montana oli ihan sikahyvä, just semmonen leffa joka saa hyvälle mielelle, oi että tykkään semmosista, sanoi kuka mitä hyvänsä!) Sitte mentiin Emman huoneeseen, sen piti siivota se ja mä lueskelin jotakin Leonardo Da Vinchista kertovaa kirjaa, hmm. Tai okei kattelin kuvia kun en jaksanu lukea. Sitten lakattiin meidän kynnet. Se oli jotenki niin semmosta mitä kaikki perus teinitytöt tekee: lakkaa sä mun kynnet ni mä lakkaan sun, no mikä ois paras väri... jne. Mut se oli hauskaa. Nyt meillä molemmilla on tummanlilat kynnet joissa on vihreitä palloja! Kynsien lakkaaminen on aivan sairaan kivaa, koska se tuntuu niin hauskalta ja kynsilakka tuoksuu hyvälle (no nii-in!) ja muistan ku pienenä äiti lakkas mun kynsiä ja se tuntuu niin kivalta ku joku muu lakkaa niitä. Itte on aika ärsyttävä lakata omat kyntensä kun se jotenkin on niin semmosta että ainaski puolet mun sormistaki on sitten ihan siinä lakassa. Sitte näytettiin Emman äidille meidän kynsiä, sillä on aivan ihana äiti. Ja se oli vaan että höpsöt tytöt tai jotain, aw. Ja sillonki ku se tuli töistä niin se oli ihan vaan että oi ihanaa iines että oot taas täällä ja suukotti munki otsaa. Se on muutenki aina ollu niin ihana ja semmonen että joo en tiedä, ettei se oo semmonen tylsä tätimäinen äiti kuitenkaan. :D Tai semmonen joka komentaa liikaa tekemään mitään, vaan semmonen jonka kanssa oikeesti vois jutella, jonka kanssa voi olla kaveri ja joka oikeesti välittää ja tajuu. Vähänku mun oma äiti!! (terkkuja äidille, olet rakas<3)>

Sitte Emma sanoi että mennään ullakolle, siellä on kitara, kun oli joskus ollu puhe siitä että osaan ihanvähän soittaa kitaraa ja Emma haluis oppia ja voisin joskus opettaa sille jotain mitä nyt vähän osaan. Oli siellä kitara mut siitä puuttui sama kieli kun multa (A-kieli) ja sit viritin ne neljä korkeinta kieltä kuitenkin ja soittelin jotain melodioita siellä. Oli ihana istua ullakolla joka oli täynnä kaikkea tavaraa ja vaan soitella kitaraa ja välillä jutella jotain ja olla hiljaa! Emma on semmonen et vaikka se puhuu tosi paljon ja nauraa koko aika ja hössöttää kaikkee toisinaan niin se osaa olla hiljaaki ja sen seurassa ei oo vaivauttava olla hiljaa. Sitte laitettiin kitara pois ja se sanoi että se vois kohtapuoliin lähteä saattaa mua kotiin mut sit se näyttiki vielä kaikkia sen lapsena tekemiä piirustuksia ja jotain pari vuotta vanhoja valokuvia ja oli ihana kattoa niitä. Siellä oli myös kaikkee aika uutta ja henkilökohtasta ja jotenki olin niin otettu että se kertoi mulle niistäki jutuista, sanoin kyllä ettei sen tartte kertoo mulle jos se ei haluu mut se kertoi silti. Uskottiin toisillemme pieni pala elämäämme, minä ainaski jotain semmoista mitä kukaan Englannissa ei vielä tiennyt, ja se tuntui hyvältä. Luottaa. Ja sitten katottiin semmosia kuvia missä sen äiti oli pieni, mä ainaski nautin ihan täysin siemauksin. Kun vanhat kuvat on niin ihanan näkösiä ja kun Emman äiti on kuitenki mulle jo vähän tuttu. Ja jotenki tuntu että niistä kuvista ja siinä samalla Emman puheista ja selostuksista tuli hirveesti esille se millanen se perheen ja sen oman elämän tausta on, ja millasta on muutenki englantilainen elämä, jotenkin. Tommoset palat on mulle ihan kultahippusia.

Joten siinä meni vielä aika kauan kun siinä kaikkea juteltiin ja kateltiin niitä kuvia ja oltiin hiljaa ja muutenkin. En vaan tajunnut ihan kaikkia juttuja ja jos toinen puhuu jotain vähän vaikeempaa ja henkilökohtasempaa sillai ohimennen niin ei sitä voi koko aika olla kysymässä että toistaisitko kun en ymmärtänyt kokonaan. Sit kuitenkin kivuttiin ullakolta alas ja Emma pyys että sen isä veis mut kotiin. Sen isä oli vähän pelottava ehkä kun se oli niin semmonen apua en tiedä, sen ääni on niin matala ja se puhuu murretta ja muutenki. Mutta sitten se lupas viedä mut kotiin ja Emma oli ihan että jee nyt se näkee missä asun. Sitte sen äiti tuli ja halas mua ja sanoi että oli ihana kun kävit kylässä, tuuthan sitten toistekin ja sanoin että varmana tulen. Ja sit se sanoi Emmalle että mä tykkään tästä sun ystävästä tosi paljon. Ja Emma vastas että niin seki. AW NE ON IHANIA.

Sit lähdettii autolle ja Emman isä kysy siinä ulkona että niin mihin me ollaa menossa ja Emma sano että se sunkaa tiedä, että kyllä Iines neuvoo sulle reitin. Ei se oo mulle mikään ongelma, mutta voin sanoa kyllä kokemuksesta (kun Su heitti mut yks ilta kirkolta kotiin) että on sata kertaa vaikeempi neuvoa reitti englanniksi, pimeässä, väsyneenä ja vastakkaisenpuoleisen liikenteen kanssa kuin ihan Suomessa perus. Mut siis se menee kun tiedän reitin hyvin, ja joku nyt voi ajatella et mitä toi englanniksi nyt ees vaikeuttaa kun tarttee sanoo vaan right ja left mutta on se silti vaikeempaa, etenki jos se kenelle sitä reittii neuvoo niin kysyy jotain. Mutta siis niin, sit Emman isä oli ihan et no eikä onnistu ku ei Iines ymmärrä mitä puhun sille. Muhun nous kauhee kapinahenki, se sano sen niin murahtavasti (koska se puhuu murahtelevasti koko aika varmaan silti oikeesti olematta vihanen) ja olin ihan että "i understand what you're saying!!" ja se oli ihan et mitää aijaa. Ja sit neuvon sille reitin tänne ja se oli ihan tosi mukava sit siinä matkalla ja YMMÄRSIN MITÄ SE PUHU! Pidän sitä suurempana saavutuksena ymmärtää jo vähän vanhempien miesten puhetta kuin muiden puhetta. :D Ne nyt vaan yleensä puhuu epäselvemmin. Sit Emma oli ihan kauhuissaan että kuin pitkä matka mulla on kotiin, vaikka siis ei se nyt NIIN pitkä ole. Hö.

Nään Emmaa taas sunnuntaina ja se on ihan tositosi kivaa. Kun tulin kotii niin Madel vaikutti vihaselle, ei se kyllä ollu, se vaikuttaa aina vähän vihaselle, tai semmoselle kärttyselle. Sit sanoin kyllä et oli kivaa ja yritin jotenki jutella. Sit se oli vaan et ootas mulla on sulle asiaa ja meinaan aina kuolla pelästyksestä kun se sanoo et sillä on mulle asiaa. Ja nyt sen asia oli jotain oikeesti "pelkäämisen arvosta" eli siis ei mitään että "oot saanu kirjeen" tai "haluun sut soittamaan mun kanssa mun keikalle" tai "kirjotetaaks yhdessä laulu" tms. Se halus sanoo et huone on liian sotkunen. :D Tosin tiesin et kyllä itteki kun tässä 2 iltaa oon ollu poissa, en oo kerinny siivoomaan, ja siinä ajassa tää huone kyllä menee tosi tyhmään kuntoon kun on niin sairaan pieni. Sit se kiikutti tänne semmosen mitä ainaski IKEA:sta saa (täällä siis on ikea kyllä) semmosen pyöreen punasen verkkojutun mihin saa kaikkii tavaroita, missä on joku ehkä viis eri lokeroo. Olin ihan että jes, vihdoin säilytystilaa koska sitä oikeesti tartten mun kaikille pikkutavaroille, muuten ne vaan lainehtii eestaas täällä. Ja nyt on kaikki mun tavarat ihanan siististi ja oon ilonen siitä!! Mut vähän ärsytti et se kontrolloi noin paljon tätä että miten pidän mun tavarat. Siis okei saa siitä sanoo et on sotkusta koska täällä oikeesti oli (tai no tän talon mittapuun mukaan sotkusta) mut kun se sanoi että joo älä pidä tossa yöpöytäjutulla kirjoja, et siirrä toi sun tietokone siihen ja sit kirjat tonne pöydälle vaikka se on ihan epäkäytännöllistä niin. Mut siis joo ihan sama, siirsin ja näyttää se paremmalle. Mutta ärsyttää silti tommonen! Mut nyt on siistiä ja olen iloinen ihan siitä.

Huomenna pitää siivota. Sen jälkeen voisin kysyä Melanielta lähtiskö se mun kanssa Bristolin keskustaan. En vaan jaksa olla täällä kotona. Ja haluun ostaa ittelleni luonnoskirjan kuvistunnille kun sitä siellä tartten. Tai mulla on nyt semmonen lehtiö, muttaku ois kiva tehdä portfoliosta siihen kirjaan semmonen siisti.

Ja sunnuntaina on kirkko, kivaa! Nään Emman ja muutki ketä nyt siellä vähän tuttuja on.

Nyt alkaa ekaa kertaa olla vähän semmonen olo et mulla oikeesti saattaa olla vähän ikäväki. Välillä tulee semmonen olo että mä en kestä enää hetkeekään täällä mut sitten taas samalla on semmonen olo et tykkään hirveesti olla täällä. Sekavaa. Mutta siis lopputulos on kuitenki se että tykkään olla täällä. Pitäis puhua tälle perheelle vielä siitä että olisin tulossa jouluks Suomeen. Tuskin niillä mitään sitä vastaan on, mutta on niitten hyvä tietää kaikkien suunnitelmiensa varalta sitte. Tai jotain, siis kuuluuhan niiden tietää. Sit mun pitää ottaa Jackieen yhteyttä (se on siis mun aluevalvoja) ja sanoa että tällainen oisi suunnitelma.

Voisin nukkua nyt, tämä tulee siis huomenna blogiin vasta koska nyt en enää kehtaa pyytää päästä koneelle. Eli siis tämä teksti on PERJANTAIN.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti