12. lokakuuta 2009

Mulla on niin sekava olo. Mietin melkein koko aika vaan sitä että vaihdanko perhettä vaiko en. En tiedä pitäisikö mun olla järkevä ja miettiä vielä joku viikko tai pari tai kuukausi tai jotain, vai pitäisikö mun tehdä niin kun tuntuu. Mä vaan en ole ihan varma miltä tuntuu. Suunnitelmana on huomenna nuortenillassa jutella Vickin ja Jamesin kanssa tästä, kertoa niille miltä tämä oikeesti tuntuu ja muutenkin, mahdollisimman hyvin vaikka se pitääki tehdä englanniksi.

Rosa soitti mulle ja se keskustelu auttoi ihan tosi paljon, vaikka tulikin maksamaan Rosalle joku 11euroa, ANTEEKSI ja KIITOS. Tajusin siinä puhuessa kuinka vaikea se perheenvaihtoprosessi oikeesti tulisi olemaan. Eniten siinä pelottaa se kuinka varmana saisin tämän perheen vihat niskoilleni, mä inhoan jos joku inhoaa mua, koska en tahdo oikeesti mitään pahaa. Inhoan aiheuttaa pahaa mieltä ja vihaa sillä että yritän vaan itse olla onnellinen.

Varmaan nyt on siis suunnitelmana ensin puhua Vickille ja Jamesille ja kun Rosan kanssa puhuin niin järkevimmältä tuntui se että ettisin EF:n toimiston Bristolista ja menisin sinne ja en ees välttämättä kertoisi omaa nimeäni vaan kyselisin kuinka mahdollista on löytää isäntäperhe samalta alueelta tai ees Bristolista (että voisin käydä tossa kirkossa sekä mahdollisesti myös samassa koulussa). Olisin myös valmis itte ettimään perhettä itselleni, koska pidän tosi todennäköisenä sitä että tuolta seurakunnalta voisi semmoinen löytyä. Mutta ne ei tietenkään ole käynyt EF:n koulutuksia, joten se voisi olla vaikeaa. Mielessäni kävi semmoinenkin että pyydän josko saisin "omalla vastuulla" mennä siihen perheeseen, mutta kun se tosiaan on sitten OMALLA VASTUULLA enkä ihan oikeen haluis semmosta. Vaikka uskon että seurakunnalta löytäisin semmosen perheen joka oisi hyvä, niin silti. Mut kenellä nyt ylipäänsä on ylimääräsiä huoneita ja varaa ottaa joku minä sinne.

Mut no niin, ekana suunnitelmana nyt kertoa Vickille ja Jamesille ja sit ottaa vaikka toinen niistä mukaan sinne toimistolle että on joku joka on mun puolella ja osaa puhuu hyvää englantia.

Mua kauhistuttaa hirveästi se että saan vihat niskoilleni tältä perheeltä sitte ja entä jos mulle ei löytyiskää perhettä ja apua mitä sitten ja sitten ja sitten ja entä jos joudun muuttamaan pois tästä kaupungista ja tuo seurakunta jää tänne?? Koulu myös, mutta se ei oo niiiin suuri juttu. Mua pelottaa se että kun mun pitää pakata mun kaikki tavarat ja niitä on ihan PALJON ja kun minne menisin muka asumaan ja kun vaan pelottaa osaanko tehdä mitään oikein ja mitä ees pitää tehdä.

Aluevalvojalle en voi soittaa, se on oikeasti tämän perheen niin hyvä kaveri että asiat tulis heti tietoon ja mua inhottais. En myöskään tiedä miten kummassa perustelisin sitä että vaihdan perhettä. Niiden eka kysymys varmaan olisi että "oletko puhunut host-momin kanssa" ja sitte että "syyt miksi tahdot vaihtaa" ja se on niin kauheen vaikea kertoa. Sitäpaitsi EN USKALLA puhua host-momin kanssa, koska en tahdo että yksikään sen vihanpuuska kohdistuu muhun (ne on aivan kauheita) ja kun mua vaan pelottaa. En tiedä auttaisiko se sanoa siellä toimistolla, että pelkään sitä ja jos puhun sille tästä niin tahdon mukaan jonkun JOKA ON MUN PUOLELLA eli siis Vickin tai Jamesin vaikka. Liian vaikeaa!

Sitte tuntuu niin pahalta tällainen, koska nää kuitenki on mulle monesti mukavia, vaikka ei sillain otakaan perheeseen mukaan ja tyhmät säännöt joista mulle ei ees kunnolla kerrota jne. Mutta siis silti ne kuitenki on mukavia ja haluaa et mulla on kivaa (kai??) mutta kun ne on vaan sen tyyppisii ihmisii että en tule niiden kanssa toimeen, ne ei ole mun tyyppisiä ja piste. Se se ongelma on. Mutta tuommonen peruste jossaki toimistolla, mitä???

Ja niin, niihin perusteluihin vielä... Siivoominen! EI. Se ei onnistu perusteeks kun ne vaan aattelee että joo laiska vaihtari ja host-parents on oikeessa ja plaa plaa plaa ja niin. Host-sisko joka on ku eri planeetalta on ehkä vähän parempi. Muttei ehkä sekään kyllin hyvä. Ja noiden lisäksi ehkä se että nojoo, en ole onnellinen täällä. Nämä ei ole mun kanssa samalla aaltopituudella. Mun pitää teeskennellä koko aika. "ootko puhunu tästä host-perheen kanssa?" No sorry en ole kun pelottaa. Mikä oravanpyörä!

Sekoon kohta. Äiti, jos luet tän niin soita mulle, tahdon puhua sun kanssa!

Kiitos ja näkemiin, tulkaa joku auttamaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti