13. lokakuuta 2009

Nyt sitten taas on niin epävarma olo tuon perheenvaihtojutun kanssa ettei mitään rajaa! En oikeesti vaan TIEDÄ MITÄ TEEN. Tänään aamulla mietin että joo kyllähän minä tässä ihan kestän vielä ja plaa plaa mutta ku entä jos en kestäkään??! Koko vuotta! Näin ihan ihmeellisiä unia koko yön. Palasin siinä unessa takaisin Suomeen ja sitten kiertelin kaikkia tuttuja paikkoja ihan valonnopeudella paitsi että ne ei olleet mitään tuttuja paikkoja, tai että oli Hakunilan seurakuntaa yms siellä mutta ne paikat oli muuttunu ihan oudoiks. Sit olin jossaki oudossa huoneessa ja olin lähdössä vaihtoon johonki Etelä-Amerikkaan, johonki maahan jossa puhutaan espanjaa. No, sitte sain sieltä perheen ja asuin samassa huoneessa sen perheen mummun, vauvan ja kolmen siskon kanssa ja suihkusta ei tullu ku kylmää vettä mut aattelin että joo ihana tää perhe. Sit ne oli sieltä ollu yhteydessä Peteriin ja Peter oli sanonu niille et syön kovia keittämättömiä makarooneja ja ne kysy et millai mä niitä voin syödä. Ja sit se perheen yks tyttö oli saman ikänen ku minä ja se oli ihan tosi ihana ja osas puhuu englantii ja puhuin siinä unessa englantia sitten. Aika hauska tunne! Ja sitte se kysy et kuin paljon osaan espanjaa ni sanoin et osaan sanoa vaan jotain hola. Oikeesti osaan enemmän! Mut siinä unessa en osannut. Sit yritin saada mun tavaroita mahtuu sinne hyllyille mitkä ne anto mulle käyttöö mut siellä oli sairaan vähän tilaa ja jotenki ihan kauheaa tavallaa ja ikkunoiden takana meni niin suuret aallot ettei nähny ollenkaa taivasta.

Se uni oli ihan epätodellinen ja heräsin neljän aikaan yöllä ja olin sillai että no oliko tuo nyt vaan unta ja mistä ihmeestä tommonenki tuli ja sit ikkuna oli jääny meiltä auki ni kävin laittaa sen kiinni, huoneessa oli sairaan kylmä ja silti toi uni vaan jatku ku kävin uudestaan nukkumaan. Apua niin sekavaa. Oli siistii puhua englanniksi unessa, tosin sitte siinä unessa kun se niitten isoäiti (joka oli ihanakiva) kertoi kaikkia tarinoita ni ne oli suomeks. Mutta oon ihan varma että puhuin englantia siinä unessa, esim sillon kun ne kysy multa et mihin kirkkoon kuulun ja sanoin että "i'm christian, i'm going to the church on sundays" paitsi että ihan tyhmä lause mutta oon jotenki iloinen että englanti tulee mun uniin jo!

Tänään just mietin aamulla et onko mun englanti ees parantunu yhtään ku välillä oon niin epätoivoissani sen kanssa etten aina ihan meinaa osata. Mut sitte tajusin kuin paljon se oikeesti on parantunu, etenki puhuminen mut kyllä oikeesti ymmärtäminenki. Koska kävelin Annan kanssa tänään pitkästä aikaa kouluun ja no ei puhuttu paljon mtn mutta muistin ne ekat matkat ku ei oltu varmoja ees reiteistä vielä ja sit yritettiin selittää toisillemme omia visioitamme siitä mihin pitää seuraavaksi mennä ja sillon se oli ihan kauheeta se mun englanti ja SE ON PARANTUNU HUIMASTI, ihana huomata. Sinällään.

Oon liian innoissani siitä et näin unta englanniks. 8D Mutta ku oon kohta (no vajaan 2 viikon päästä) ollut täällä sen kaks kuukautta ja kaikki sanoo et sillon rupee oppii sillai ihmeellisesti jotaijoo niin tuntuu aika kivalle että jos niin oikeasti olisikin vaikkapa. Myös mun kohdalla!

Mutta nii, perheen vaihtamisesta, mä en oikeesti tiedä. Ja tein jonkinasteisen päätöksen että en vaihda tuota ennen syyslomaa ainakaan tai rupee tekee mitään sen eteen muuta ku miettimään. Kyllä tuolla kestää ihan hyvin mut se vaan tuntuu aika ahdistavalta et siellä pitäis olla koko vuosi. Sit syyslomalla ku noi lähtee kai Floridaan ni minä ja Anna mennää Melanien luokse, vähän kivaa jotenki. Tavallaan. Tavallaan taas ei. En oikeen tiiä. Mut ihan mielenkiintoista. Jos sen perhe vaikuttaa kivalta (miltä se ei kyllä tähän mennessä oo lainkaan vaikuttanu) niin voisin ihan hyvin vaikkapa kysyä saanko muuttaa sinne. En vaan oikeen jaksa uskoa et haluaisin.

Minä luovutan nyt koneeni Melanielle kuvanmuokkauskäyttöön ja lähden juomaan teetä Patsyn kanssa, heihei!

Tekee mieli pistaasipähkinöitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti