9. lokakuuta 2009

Oon pitänyt kauhean bloginkirjottamistauon, jonkun viikon! Anteeksi siitä. Kirjottelen nyt koulusta, mutta omalla koneella niin on äät ja ööt käytössä, ihanaa. Ärsyttää jälkikäteen lukea niitä tekstejä missä niitä ei ole.

Mulla on tänään VÄSYMYSPÄIVÄ, mulla on musta huppari (joka on tosi mukava ja ihana mutta musta ja tylsännäköinen) ja REPPU sen sijaan että ois joku kiva hippilaukku ja vaan normaalit sammarit (tai no okei löysät poikien vihreät reisitaskusammarit mutta silti) ja sitte tennarit (kylläkin punaiset joissa on valkoisia palloja) ja suuri huivi ja suuri pipo ja pitkäpitkä helmikaulakoru ja keltainen toppi. Kauheasti varmaan kiinnostaa MITÄ MULLA ON PÄÄLLÄNI, mutta kun oikeasti on väsymystä _vähän_ ilmassa.

Mitäs nyt kertoisin, voin sillain pikaisesti kertoa mitä tässä viikon aikana on tapahtunut. Eli: viime lauantaina olin Annan ja Iidan kanssa Bristolin keskustassa, oli muuten vaikeaa miettiä että pitääkö puhua suomea vai englantia. Anna sano että on okei puhua suomea Iidan kanssa ja puhuin sitte, mutta sitten Anna taas oli tosi ulkopuolinen koko aika ja en tiiä miks muutenkaan pyysin sen mukaan Bristoliin, kai siksi kun se oli aiemmin sanonu että se haluis sinne. Sit ku oltiin siellä niin sillä ei ollu mitään missä se haluis käydä ja jos mentiin johonki kauppaan ni se meni omia teitään tai siis jotenki niin apua oli vähän vaikeeta. En vaan jotenki tajua sitä! Mut sitte oli kuitenki kiva nähdä Iidaa, sanoin vahingossa WHSmithin myyjälle "kiitos heihei" kun lähdin sieltä kaupasta, siis suomeksi tosiaan.

Sitte öö no sunnuntaina kävin kirkossa ja Melanien kanssa valokuvailemassa Kingswood parkissa ja oli ihan hauskaa, tai no oltiin jotenki molemmat sairaan väsyneitä mutta sitte kuitenki tuli ihan hyviä kuvia paljon ja sillai. Tässä niitä pari:


Sitten KIRKKO OLI IHAN MAHTAVA, ymmärsin enemmän kuin kertaakaan ennen ja sit kun menin sinne niin Emma ja sen perhe ei ollu vielä tullu, istuin Zoen viereen. Sitte Emma tuli ja istu mun viereen ja sen äiti istu meidän takana ja sit se vaan tervehti ja halas mua ja sano et ihana nähdä taas. Ja sitten kun siinä oli joku laulujuttu menossa ni se yhtäkkiä kopautti mua olkapäälle ja vaan halas ja sano että sille on tärkeetä et oon täällä ja se haluu et vaikka oon Emman kaveri et oon senki kaveri ja sit se sano että jos tartten äitiä ni se voi täällä olla mulle semmonen varaäiti ku mun oma äiti on niin kaukana. Ja oli jotenki ihmeellistä että vaikka bändi soitti ja laulettiin niin ymmärsin kaiken sen mitä se puhui mulle ja muutenki! Oi että siitä tuli semmonen turvallinen olo että on joku kelle puhua jos sitte tarttee ja joku joka varmana tajuaa! Koska Emman äiti on just semmonen, no siitä oikeesti tulee vähän mun oma äiti jollaki tasolla mieleen, se oikeesti tajuaa ja on nuorten tasolla hirveen hyvin, mutta pysyy silti kuitenki oman ikäisenään ihmisenä.

Sitten öö mitäköhän on tapahtunu maanantaina, en muista. Kai olin kotona ja sitte koulussa tietysti kanssa. Ainiin, se tais olla semmoinen masennusangstipäivä kun en tiennyt mitä tekisin ja tuntu ettei oo suunnilleen yhtäkään kaveria täällä ja muutenkin kaikki tuntui menevän vaan niin sairaan tosi tyhmästi. Mutta se olo sitte onneksi katosi seuraavana päivänä.

Tiistai oli nimittäin ihan tositositosikiva päivä! Tai ekaks koulussa oli aikalailla tylsää, koska mun piti odottaa taas se joku melkein kuus tuntia että pääsen kahdelle valokuvaustunnille jotka kestää sitä paitsi vaan tunnin ja kymmenen minuuttia yhteensä. Mut sitten yksi tyttö, Grace nimeltään, tuli juttelemaan mulle ja juttelin sen kanssa joku kaks tuntia. Se on Irlannista ja se puhui aivan sairaan nopeasti ja olin ihan että apua mitä se nyt sanoi, mutta oli ihan kiva jutella sen kanssa. Sitten lähdin tunnille ja tapasin Iidan joskus ennen viittä. Tultiin meille ja varattin lentoliput Suomeen, joten tiedoksi kaikille: OLEN SUOMESSA 18.12.2009-4.1.2010, joten silloin tahdon tavata kaikkia sitten! Ja uudenvuoden vietän Ryttylässä. Oi niin ihanaa!! Vaikka siis tykkään ihan olla täällä, mutta oon silti ehkä vähän liian innostunut siitä että pääsen Suomeen. Ei mua pelota etten sitten enää tahtoisi tulla takas tänne, muttakun..

Niin, sitte mentiin Iidan kanssa kirkolle ja oli jotenki hassua siellä. Käänsin Iidalle kaiken puheen melkein (tai siis aina välillä) englannista suomeksi ja jotenki vielä onnistuin siinä! Tai siis kun luulin etten itsekään ymmärrä siellä mitään ja sitten ymmärsinkin. Ja samoin juttelin Debbien kanssa jonkun aikaa siinä ja tuntu jotenkin hassulle se miten helposti se puhe vaan tuli ulos ja pystyin puhua. Sit Iidan piti lähteä jo heti kun kaikki ohjelma loppui ja se "vapaa-aika" alkoi siinä, koska se oli pyörällä ja oli aika pimeää ulkona jo. Mä jäin sinne vielä ja Sue sanoi että se tahtoo viedä mut kotiin aina joka tiistai, että se ei oo hyvä kävellä tuolla ulkona enää siihen aikaan (noin klo puol 10) ja että se voi olla vaarallista. Hyikauhea, nyt jos joskus joudunki kävelemään niin se saa peloteltua mut ihan puolikuoliaaks..

Sitten niin, Vicki halusi sanoa mulle jotain ja en yhtään kuullu tai tajunnu mitä se tahtoi sanoa (koska se oli toisella puolella huonetta ja siellä oli musiikkia) ja sitten menin sen luo ja se vaan kysy et lähtiks se sun kaveri jo (tarkoitti iidaa siis) ja sanoin että juu sen piti lähteä ku se oli pyörällä ja sit juttelin Vickin kanssa siinä kaikkea ja lopulta huomasin et olin kertonu SUJUVALLA englannilla suunnilleen mun elämäntarinan. No en siis tietenkään kaikkea, mutta siis sillai että olin ihan et mitä ihmettä. Kun ei sekään kuitenkaan mikään maailman helpoin ole, siis mun elämä, eikä sitä ole helppo kertoa suomeksikaan. Saati englanniksi sitten! Vicki siis on yksi niistä jotka kai on vapaaehtoisesti tuolla, siis aikuisia, jotka aina auttaa kaikessa tuolla. En ollu kauheesti puhunu sen kanssa aiemmin, kyllä jotain vähän mut en kovin paljoa ja olin aatellu et se ois semmonen joka just ei tajuaisi, mutta sitten se just tajusi. Se rukoili mun puolesta (ja ymmärsin kaiken mitä se sano!) ja sitten lähdin siitä Suen matkassa kotiin.

Keskiviikko hmm.. Satoi PALJON ja oli tylsää ja apua en tiedä, semmonen kunnon masennuspäivä, inhottavaa. Illalla vielä piti mennä EF:n toisten vaihtareiden ja aluevalvojan kanssa syömään ja apua jotenki inhotti se, inhottaa aina semmoiset tilanteet että kun "pitää mennä syömään" ja ihmisten kanssa joita ei tunne. Mutta se oliki oikeestaan tosi kivaa. Madel heitti meidät autolla sinne ja koko päivän oli satanusatanusatanu. Sit kun päästiin perille niin Paula (toinen suomalainen vaihtari) oli siellä, olin ihan ihmettyny vaikka tietysti se oli ihan järjenmukaista että se oli siellä! Jotenki tuntu hauskalle puhua suomea sen kanssa, vaikka sitte tietysti koko aikaa ei voitu, koska se ois ollu tosi epäkohteliasta. Tuntu hauskalta et samaan aikaan pöydässä oli niin montaa eri kansalaisuutta edustavaa ihmistä samaan aikaan (englantilaisia, suomalaisia, saksalaisia, norjalainen, itävaltalainen, sveitsiläinen, espanjalainen ja ranskalainen). Jotkut lähti siitä jo vähän aiemmin, mutta juteltiin kaikkea ja hirveesti juttua tuli kaikilta, oivoi. Oli kivaa tavata taas joku norjalainen (joka osas kaikki mahdolliset kirosanat suomeks ja äänsikin ne vielä oikein, voiettä..), ehkä tapaan sen vielä ja voin puhua ruotsiksi sen kanssa. Päästiin joskus LIIAN MYÖHÄÄN kotiin, koska seuraavana aamuna mun piti herätä viideltä. Lähdettiin kässänryhmän kanssa Lontooseen.

Ootin hirveesti siltä matkalta, mutta se oli pikkusen tylsää sitten loppujenlopuks. Entiiä, en vaan jaksanu oikeen kauheasti innostua siitä ja muutenkin. Tai siis kun se oli vähänniinku jotkut messut tai jotkut, siellä oli ihan HIRVEÄSTI ihmisiä ja ei oikein jaksanu jaksaa sitä, oli liian kuuma ja ulkona oli liian kylmä ja kaikki ruoka oli niin kallista ettei sitä raaskinu ostaa. Löysin sieltä kyllä pari suomalaista, en siis puhunu niille mitään mutta kuulin kun ne puhui. Tulin sairaan väsyneenä kotiin ja kävin vielä Melanien kanssa Somerfieldissä. Kun pääsin kotiin ni kello oli vasta vähän yli 8 illalla, mutta mua väsytti sairaasti. Kävin vielä koneella (en sillon jaksanu innostua kirjoittamaan tänne mitään) ja sit menin nukkumaan.

Ainiin ja keskiviikkona oli jotain parasta: PIMIÖ! Vaikka se muuten oliki semmonen masennuspäivä niin pimiö on ihanaihanaihana! Oli kiva päästä taas pimiöön ja tekemään jotain mistä tietää miten tehdä kaikki. Tai siis suunnilleen. Sitten kaikki kyseli multa miten sanotaan suomeksi one two three tai jotain vastaavaa. Sit sieltä pimeästä välillä kuulu jotain "yksi kaksi kolme" ja mua nauratti. Vielä ihan hassuilla korostuksilla. Ja Ms Nash halusi oppia sanomaan "two minutes" ja sit se sanoi mulle aina että "kaksi minuuttia". Se on niin ihanaa kun joku puhuu mulle täällä suomea, tai siis yrittää. Koska kukaan ei kovin hyvin osaa, ja sitten ei tuu semmonen olo että minä oon joku tyhmä. Tai siis kun jos kuulen et joku puhuu tosi huonoo suomee niin ei tule heti ajatelleeksi että se on mikään maailman fiksuin ihminen, mikä on tietty tyhmää, mutta ku kovin moni ei kuulosta kovin fiksulta puhuessaan tositosi huonosti jotain kieltä. Tai siis sillai, no en osaa selittää mutta ehkä tajuatte. Ja sit mä pääsin pienestä palasta jotain alemmuuskompleksiani eroon kai kun kaikki yritti puhua suomea eikä osannu paljon yhtään. Tajusin sen että oikeesti osaan kahta kieltä. Tai siis kun täällä kaikki osaa vain yhtä ja se on englanti. Mä osaan niiden kieltä tositosi paljon parmemin kun ne osaa mun kieltä ja se on aika kivaa. Sitte ku sanon että osaan vielä ruotsia ni kaikki on ihan että miten se on mahdollista 8D Kun siis täällä on normaalia et osaa englantia (of course) ja sitte että puhuu ehkä vähän ranskaa tai saksaa mutta siinä se sit onki. No esim. Emma osaa puhua kiinaa vähän ja jotain tommosia, mutta ei niistä kukaan osaa yhtä hyvin vierasta kieltä kuin mitä mä osaan englantia. Se on aika siistiä.

Ollaan Melanien kanssa ärsyynnyytty itävaltalaisvaihtari Annaan kovastipaljon. Se vaan... Argh.. Se on rasittava. Se mielistelee ihmisiä niin sairaasti ja siksi mun tavallaan käy sitä sääliksi. Mutta samalla sitte taas en tiedä, ärsyttää se niin paljon. Se on koko aika kattomassa mitä me Melanien kanssa tehdään ja argh. Niin kun vaikka valokuvauksessa se aina yrittää tunkea meidän kanssa kuvaamaan, ei kyllä pahemmin oteta sitä mukaan.. Ja kun vaikka sitte tiistaina otettiinki ja kuvattiin studiossa niin sen oli pakko kopioida mun jokainen idea. Kun mä siis kuvasin sitä ja sanoin just että no käännä kasvot valoon päin jnejne. ja sit niin, ni sitte ku se vuoro tuli kuvata Melanieta niin se puhui ihan samat asiat kuin minä.. Ärsytti. Kun ei se ees osaa kuvata, se kuvas sillai että näkyi seinää sen kuvaustaustan ulkopuolelta vaikka oli enemmän kuin mahdollista kuvata niin että se ei todellakaan näy se seinä sieltä. Ja muutenki, sitten Ms Nash oli tehny mulle semmosen suomi-englanti -käännöspaperin kaikista tärkeistä termeistä kuvikseen ja valokuvaukseen ja sit ku Melanie yritti lukea niitä suomenkielisiä ni eikös Anna sekunnissa ollu lukemassa niitä kans ja sit se otti mun sanakirjan suunnilleen mun kädestä ja argh äryttää tommonen.

Nojoo, nyt oon tosi väsyny mutta muuten kaikki on aika hyvin. Mennään pian pimiöön Melanien kanssa ja sit mietin että josko tänään menisin AJOISSA nukkumaan ja sit huomenna voisin mennä sinne kirkon aamutapaamiseen (se on joskus ehkä yheksän jälkeen hmm), Vicki sano mulle et se vois olla mulle kivajuttu. Ehkä menenki. Ja sitte en tiedä mitä muuta tekisin lauantaina. Sunnuntaina on kirkkoilua ja löhöilyä luvassa, varmaan.

Tahtoisinpa nyt lähteä Somerfieldiin ostamaan ruokaa, en tiiä kuin paljon tässä on aikaa. Ehkä vaan 20minuuttia ja päästään pimiöön, joten ehkäpä en mene. Hmmhmm väsyttää niin hirveesti etten jaksa innostua mistään. Vaikka tänäänki nukuin jonkun tunnin pidempään kun oisi pitänyt. Hups.

Nytmenenjooheihei. Vähän tämmöiset ehkä pikakuulumiset, ehkä. Anteeksi siitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti