26. lokakuuta 2009

Vaihdettiin eilen sitten siihen uuteen perheeseen. En tykanny olla siella yhtaan eilen ku mentiin sinne, mutta ehka tein vahan hatasia johtopaatoksia. Vaikka on siella kylla tosi erilaista ku meidan omassa perheessa on. En tiia mista alottaisin kertomaan.

Eilen oltii siis Iidan kanssa eka aamulla kirkossa, oli vahan erilainen meeting kun tavallisesti, koska oli harvest-festival. Sitte mun piti menna kotiin, olin aamulla jo pakkaillu melkein kaikki tavarat kun lahdettiin sitten sinne uuteen perheseen. Ei jotenki huvittanu yhtaan, mulla oli kamalasti tavaraa, tai siis matkalaukku, reppu ja sit viela olkalaukku ja kameralaukku. Annalla oli kaks pienta laukkua. En tajuu kuin se aikoo parjata niilla kaks viikkoa, mutta ehka se on sen asia murehtia. Melanie oli kertonu siita perheesta kaikkia "kauhujuttuja" jo tassa koko syksyn meille nii oltiin ehka vahan turhanki varautuneita sitte Annan kanssa. Tai mina ainaski olin. Toisaalta se oli ihan hyva, niin nyt toi perhe tuntuu jopa kivemmalta mita osasin odottaa.

Vietiin tavarat meidan huoneeseen ja paastiin taas asumaan sairaan pieneen huoneeseen, kun alun perin aattelin ja Melanieki aatteli etta toinen meista nukkuis sen kanssa samassa huoneessa, joka on ihan kunnon kokonen, ja toinen sit siina pienessa huoneessa jossa on niinkui kerrossanky ja sillai. Mulle oisi kayny ihan kumpi vaan, mutta sitte toi Melanien host-mom oli sillai etta joo, en ma voi noita tyttoja erottaa kun ne on ollu tassa jo koko syksyn yhdessa. HA HA. Sitten saatiin kuulla se saantolitanja mista Melanie olikin jo puhunut meille, eli esim se etta valoja ei saa pitaa paalla paitsi jos on pimeaa tosiaan ja verhoihin/ikkunoihin ei saa koskea (EI SAA TUULETTAA) ja ei saa ladata puhelimen tm akkua yolla ollenkaan ja ja ja. Mut muuten ne oli sillai ihan mukavia, mutta musta tuntu siella talossa etten pystyny hengittamaan. Mutta oli siina hyviaki puolia: Emma asuu kolmen minuutin kavelymatkan paassa, ulkona saa olla vahan miten tahtoo ja kahteentoista saakka yolla (nain lomalla) ja jos kysyy erikseen luvan niin pidempaankin, ruokaan saa itte vaikuttaa ja jos haluu, voi ostaa omat ruuat ja se host-mom kokkaa ne meille jne. Sillai aika vapaata ja se tuntuu ihan kivalta. Sit kuitenki se host-mom hokee koko aika sweetheart, darling, my love, dear etc. ja se on vahan rasittavaa kun se sanoo IHAN LIIKAA niin. Kyllahan Madel ja Kim (emman aiti) joskus kans sanoo tuollai ja sillon se tuntuu aidommalle ku niiden joka toinen sana ei oo sweetheart.

Sitte jonku aikaa siina vietettiin Melanien huoneessa kuitenkin ja kaikkee juteltii siina, sit menin omaan huoneeseen ja jotai kirjottelin koneellani ja Melanie tuli sinne ja tehtiin meidan videon aanipuolta, ei kylla kovin paljoa saatu aikaan ja oltiin molemmat vaan sairaan vasyneita. Melanie lahti Bristol City Centreen ja sitte kysy mua ja Annaa mukaan mutta no en lahteny ku tiesin et ne on menossa juomaan, eika Annakaa sit lahteny. Rosa soitti mulle ja OLI NIIN IHANA PUHUA, paitsi etta se ei tule jouluksi Suomeen ja se on vahan harmi, tai ehka enemmankin kun vahan, se oli yks suuri syy miksi halusin Suomeen. Tai jos jaan neljaan osaan syyt miksi tahdon Suomeen, niin ne on: Rosa, Ryttyla, perhe ja ystavat. Ja sit tietty se etta se on SUOMI, mutta se kuuluu noihin kaikkiin tavallaan. Ja nyt siita on tosi iso palanen pois. Kylla musta silti on kiva tulla Suomeen, mutta jotenki ihan tosi monta kertaa tyhjempi.

Puhuttiin just siita etta onhan se sillai vaikeaa vaikka meidan aideille sitte kun lahdetaan taas takas, mutta musta tuntuu paremmalta se etta naen etta Suomessa on kaikki hyvin ja on musta kiva etta kaikki ihmiset myos nakee etta mulla on kaikki hyvin. Se on paljon konkreettisempaa sillain kuin etta vaan vaikka kirjottelen blogia ja sahkoposteja ja vakuuttelen etta kaikki on kylla hyvin. Tosin onhan ihmiset tulossa kaymaan taalla, onko se sitten niin paljon vaikeempi jattaa hyvasteja taalla paassa??

Rosan kanssa oli joka tapauksessa ihana puhua, menin Melanien huoneeseen puhumaan sillon ku se oli viela kotona ja se vietti aikaa meidan huoneessa ja sit se tuli omaan huoneeseen ja lahti pian sitte ulos ja sano mulle et voin kylla rauhassa puhua sen huoneessa. Mutta sitte tuo host-mom tuli sinne etta Iines sina et voi olla taalla, tama on Melanien huone ja olin ihan sillai etta joo niin, mutta en kylla ole taalla ilman lupaa, Melanie sanoi etta voin puhua puhelimessa taalla. Sit se vaan hoki etta "mutta kun sina et voi olla taalla" ja sit olin etta no okei, menen omaan huoneeseen, en vaan tienny tota et en saa olla siella ja sit se jatko hokemaan etta "sina et voi olla taalla", teki mieli huutaa etta no en mina enaa olekaan. Tuli siita tosi tyhma olo, onneks sit viela puhuin Rosan kanssa.

Sitte ku lopetettiin se puhelu, niin paatin etta joo, en jaksa olla sisalla, lahden kavelylle. Sita ennen kirjoitin Kimille (emman aidille siis) kirjeen ja aattelin et ku ne asuu ihan parin sadan metrin paassa niin menen sitten viemaan sen sille jos niilla on viela valot paalla olkkarissa ja sillain. Ekan kerran kun kavelin ohi siita niin en viittiny menna, siella ei nakyny valoja. Kello oli jotain yheksan illalla. Sitte kavelin takas pain ni katoin tarkemmin ja oli siella valot, ne pitsiverhot (suunnillee jokasessa talossa taalla on semmoset pitsiverhot et sisalle ei nae mut sisalta pystyy kyttaamaan kaikkia ohikulkijoita) vaan hamasi. No, sitten menin koputtamaan, Emma tuli avaamaan ja olin ihan etta anteeks kun tuun nain myohaan, mutta saanko puhua sun aidin kanssa ja sit sen aiti tuli ja halas ja kysyi onko kaikki okei ja olin vaan etta no en tieda, se pyys mut sisaan ja juteltiin sen kanssa kaikkea, se vaan halas ja anto itkea, se on niin hyva vara-aiti mulle. Tuntu niin helpottavalle kun oli joku joka tajus ja kun se oikeesti tajus, se ties musta asioita joita en ees ollu kertonu sille, se osas jotenkin niin kamalan hyvin tietaa sen mita ma tunnen ja en tieda. Sit mentiin alakertaan juomaan teeta ja kattomaan telkkaria koko perheen kanssa, eli siis Emma, Kim, sitte Emman isa ja ukki. Siella meni joku leffa telkkarissa, en ymmartany paljoa mita ne puhu kun ei ollut teksteja ees englanniks, mutta ihan kiva leffa se oli silti. Sit jossaki vaiheessa Emman isa meni nukkuun, se sano mulleki erikseen hyvaa yota ja oli tosi kiva. Ja sit ku leffa loppui ni se ukki kans siita lahti nukkumaan. Se on janna kun se on kuuro ja sitten se ei osaa puhuakaan ja ne viittoo aina, jos haluu kiinnittaa ukin huomion ni pitaa tomistaa lattiaa. Emma ja Kim osaa viittomakielta, mina osaan suomeks vahan, mutta arvatkaa vaan, viittomat on eri englanniks!! Arsyttavaa. Pyydan noita viela opettamaan mulle jotai. Se ukki kerto mulle etta se on ollu lentokoneessa nelja kertaa (ku siina leffassa oli lentokoneita) ja sitte se pelotteli mua hamahakeilla ku sielta katosta tuli hamppis ja olin ihan etta apuaaaa ja Emma oli kans ja se oli niin hauska. Sit ku se lahti nukkumaan ni se vaan katteli ja sano hyvaa yota ja hymyili. Tykkaan siita ja haluisin hirveesti osata sanoa ees "hei mita kuuluu" ja vaikka hyvaa yota viittomilla. Kylla noi varmaan voisi opettaa.

Emma ja Kim on ihan sekopaita, ne alko leikkia tyynysotaa.. Siihen saakka kun joku ylakerrasta tomisti lattiaa etta olkaa hiljaa, me halutaan nukkuu. Kim lahti aika pian nukkumaan, se viela halas mua ja antoi suukon poskelle niin kuin se tekee aina kun hyvastelee mua tai tervehtii. Sit jaatii Emman kanssa siihen, vuodatin sille juttuja tosta kahden viikon sijaishostfamilysta ja muutenki kaikkea selitin et ei oo niin helppoa olla taalla ja on vahan koti-ikava ja kaikkea, se ymmars jotenki tosi hyvin ja oli kiva jutella sen kanssa. Sitte tuo host-mom tuolta soitti ja olin ihan et apua, mullahan on kotiintuloaika kahdeltatoista mut se kaski mut kotiin. Ei se siis ollu vihanen eika mitaan ja ku menin kotiin ni se sanoi vaan etta don't worry, kaikki on ihan okei mutta etta ku mulla ei ollu avainta ja se oli menossa nukkumaan ni piti menna kotiin. Hmm okei.

Sitten se viela halus jutella mun ja Annan kanssa ja istuttii siina olkkarissa, se oli ihan kiva ja on kiva huomata etta ymmarran puhetta enemman nyt koko aika. Se on oikeesti ihan mukava, mut niilla on kylla kotona aika tiukat saannot, tai siis sillai ei sen kanssa etta pitaako nyt olla ruoka-aikaan kotona tai etta pitais olla aikaset kotiintuloajat, mutta siis sen kanssa mita siella talossa saa tehda ja se on aika inhottavaa. Kun mentii nukkuu Annan kanssa ni pidettii viela valoja paalla ni se tuli etta hei sammuttakaas valot, se paistaa meidan huoneeseen ovenraosta, ja meilla oli sentaan ovi kiinni ja sielta valista vaan tulee se valo. Mut nojoo, okei, ei siina mitaan, mulla on otsalamppu ja tiesin etta ne tekis noin, Melanie sanoiki siita mulle.

No, sit paatin etta NYT ALAN ELAMAAN TERVEELLISESTI ja oon paattany niin jo vaikka kuin monta kertaa taalla, mutta alotettii Iidan kanssa karkkilakko jouluun saakka, saadaan syoda vaan Pandan lakuja (kohtuullisissa maarin, koska niita saa taalta Sainsbury'sta paitsi ettei meidan kaupasta kylla joten joo ja kun ne on SUOMALAISII) ja sitte jos joku Suomesta lahettaa meille karkkia ni niita saa syoda. Sit paatin etta nyt lomalla on helppo alkaa lahtee lenkille, viime viikolla en sit viela toteuttanu sita, mutta tanaan kylla toteutin. Lahdin aamupalan jalkeen juoksemaan kautta kavelemaan, mulla on niin huono kunto etten jaksa juosta kovin paljoa, mutta jonkun verran kummiski, ja sen lenkin jalkeen oli ihan kiva olo. Kavin kylmassa suihkussa, koska ei tullut lamminta vetta, hyi se oli kamalaa, ja sitte puin paalle ja lahdettii Annan ja Melanien kanssa Kingswoodiin, kaytiin Sainsbury'silla ja ma ostin mandariineja makeannalkaan ja sit ostin marenkeja, eli hyvin alkoi taa mun karkkilakko. Mutta vain marenkeja, ehka vahan tyhmaa, mutta on tallain varmaan helpompi alottaa siltikin. Sita paitsi ne on kivassa rasiassa, siita on hyotya mulle kun se on tyhja. Ja paatin tosiaan etta nyt alan kayda lenkilla joka aamu lomalla ja sit pitaa kattoa miten kouluaamuina. Taalla on avaimet kuitenki sillain katevasti etta jos tahdon, voin ennen kouluun lahtemistaki menna lenkille helposti.

Mutta joo, nyt istun kirjastossa ja ton perheen kanssa tuntuu paremmalle, sille etta kylla ma ainaski sen kaks viikkoo siella oon ihan helposti. Omassa host-perheessa elama on aika erilaista ku on pienet lapset ja sillain. Omista tekemisista ilmotetaan ihan eri tavalla, mutta tuntuu se kylla enemman kodilta, tuolla tuntuu et on vaan kylassa. Niinku onki.

Lontoonreissusta en jaksa mitaan suurempia nyt kertoa, ehkapa myohemmin sitten. Huomenna mennaan Emman kanssa City Centreen ja sit ke tai to tapaan Paulaa (siis suomesta). Tammosta rauhallistaeloa, pitais tehda portfolioita....

1 kommentti:

  1. Onnea uudelle perhe-elämälle Iines kulta!!Luin taas mielenkiinnolla mitä sun mielessä pyörii.Ja pyöriihän siellä.Tuo lenkillä käynti on huippujuttu. Siitä on hyötyä ja huvia sulle ja sä olet tärkeä, joten ihan itsesi vuoksi lenkkeily on tarpeen.Mä ole tänä syksynä lenkkeillyt tosi vähän, mutta nyt innostun kun sinäkin. Rakastan sinua Äiti

    VastaaPoista