20. marraskuuta 2009

Kuuntelen Jippua ja mulla on hyvä olla, odotan että pääsen koneelle noin 20min päästä. Tai siis koneellahan olen koko ajan, mutta nettiin.

Mä oon tänään onnellinen. Tai nyt. Päivällä tuntui tyhjältä ja inhottavalta ja pitänee sanoa ettei se tyhjyys kyllä ole kamalasti vieläkään lähtenyt. Mutta oon tiedostanut sen (monen monta kertaa ja joka ikinen päivä) että se mikä mulle saa aikaan näin tyhjän olon, on varmaan suurimmilta osin se ettei mulla ole ystäviä. Tai edes kavereita. Ettei ole ketään joka tajuis, ketään kenelle soittaa ja kysyä ett lähdetkö kävelylle ja sitten vois vaan jutella ja mennä teelle.

Mulla on Emma ja se on ihan tosi kiva, tosin mulla ei ole edes sen numeroa, ja musta tuntuu että emmä sen kanssa pystyisikään puhua asioita. No, sitten mulla on Iida. Ja siitä oon tosi kiitollinen, koska Iidan kanssa on kiva olla ja jutella ja juttelussa ei oo ongelmaa kun voi puhua suomeksi, mutta toisaalta sitten ois kiva kun ois englantilaisiakin kavereita. Sitten on Melanie ja se on kyllä ihan kiva mutta en vaa jotenkin tuu ikinä olleeksi sen kanssa vapaa-ajalla enkä oikein usko että jaksaisinkaan. Sitten on vielä Abbie josta saankin olla tosi iloinen, voisinkin lähettää sille tässä joku päivä viestiä, mutta sitä en tunne vielä kunnolla kun kerran oon jutellu sen kanssa kunnolla.

Mutta ihan totta, tarttisin semmosia omanhenkisiä kavereita joita mulla Suomessa on, semmosia joiden kanssa vaan ois helppo olla. Puhuin just (liian) pitkän puhelun Rosan kanssa ja oi että, oli ihana puhua ja suunniteltiin kaikkia sienijuttuja ens kesälle (sienijutut ei tarkota lsd:n käyttöä suinkaan, vaan kaikkia iinesrosajuttuja mutku me ollaan ihani sienii). Tahdotaan ainaski nukkua autossa (vaikka sitten vain omalla pihalla) ja ja ja niin paljon on mahti-ideoita meillä että ei mitään rajaa. On ikävä Rosaa. Pitää nähdä se jotenkin tässä tämän vuoden aikana. Joku saa maksaa mulle EF:n Discovery Tourin Edinburgiin (kirjotetaanko se ees noin) jos haluaa, eihän se toki maksa kuin 195£ ja matkat. IHAN SAIRAASTI. En halua sinne edes välttämättä. Paitsi näkemään Rosaa, mutta se tuntuis vähän järjettömältä sen takia, kuitenkin.

Nojoo, mutta syihin miksi oon iloinen. Tai siis, en tiedä, en ehkä osaa selittää miksi oon niin tosi iloinen ja mistä asioista iloitsen, mutta silti. Ainaski siitä että on viikonloppu. Tuntuu kivalta se, saa huomenna nukkua pitkään ja sitten sunnuntaina on kirkko, oi.

Mutta sitten. Kävin koulun jälkeen kysymässä mun yhdeltä valokuvausopettajista, Jessiltä, että oisko sillä aikaa jutella mun kanssa. Sit sillä oli tutor time just siinä ni se sano et tuu 10min päästä takas. No, mua pelotti aivan kamalasti kun en tienny miten oisin sanonu siitä et oon saanu sen D:n koska se tuntu ihan tyhmälle kun en vaan pystyny sitä tajuamaan ja en kuitenkaan halunnu vaikuttaa itserakkaalta tai siltä että valittaisin siitä.

Menin sit juttelemaan sen kanssa sinne ja juteltiin kaikkea siinä, oli kivaa ku kuvisluokassa ei ollu ketään muuta, mutta mä en vaan osannu sanoa mitään. Sit mun toinen valokuvausopettaja (Ms. Street) tuli sinne ja oli että onhan kaikki ihan hyvin. Ainiin, ja siinä ennen kun Ms. Nash (eli Jess kun se sano että voin sanoo sitä sen etunimellä) tuli siihen ja ootin sitä niin vaihtarit Anna (ei se jonka kanssa asun) ja Hannah tuli siitä ohi ja Anna kysy et no mitä sä Iines täällä teet ja olin sillai et öö ootan.. (fiksu vastaus sinällään) ja se sit kysy että no mitä ja sanoin ehkä liiankin töykeästi (mutta ku mua jännitti ja pelotti et osaanko puhua mitään) että "it's just my own thing, okay??" ja karkotin sen sillä sekunnilla pois mun luota, onneks.

Mut niin, sitten mentiin toiseen luokkaan juttelee ja selitin sille kaikesta että kun on niin yksinäistä ja joo en tiedä, en vaan saanu sitä sanottua että mua häiritsee se D. Sitten juteltiin joku varmaan tunti siinä vain siitä että kun mulla on niin yksinäistä ja siitä oliki ihan hyvä jutella kun se kuitenkin vaivaa mua. Vaikka ei se puhuminen mitään auta mua kavereita saamaan, mutta siltikin.

No, sitten se sanoi että tuntuuko vähän paremmalle nyt ja sanoin et öö nojoo ja sitten se sano et ehkä pitäis lähtee kotiin ku kello oli jo yli neljä (koulu oli siis loppunu kolmelta). Sit sanoin vielä ihan sillain BTW (ettei se aavistaisi et tää oli se mun tärkein juttu) että miten voisin tehdä asiat paremmin valokuvauksessa kun sain D:n siitä. Sit se oli ihan et mitä ihmettä, mitkä arvosanat noi oikein on ja se meni Ms. Streetilleki että mitä ihmettä, miten Iines on voinu saada D:n valokuvauksesta ja sit ne selitti mulle molemmat ihan kilpaa ja puhu päällekkäin ja en saanu mtn selvää (paitsi sit lopuks) että ne numerot oli vaan semmoset että mitkä arvosanat me vähintään tullaan saamaan. Tai siis en ees ittekään taida osaa oikein selittää sitä mitä ne selitti vaikka tajuunki sen jutun, mut että kun sinne koulun koneille on laitettu tiedot meistä meidän vanhoista kouluista ja siis ihan kaikki tiedot ni sit se kone laskee ja kattoo jotenki ne niiden vanhojen numeroiden ja arvosanojen perusteella et mitä me suunnilleen voitais huonoimmillaan saada arvosanaks niistä aineista. Joten mä voin HUONOIMMILLAAN saada D:n valokuvauksesta ja C:n kässästä ja kuviksesta. Tai siis voin saada huonommanki varmaan jos teen kaiken päin mäntyä tahallani enkä ole koskaan tunneilla jnejne. mut noi vaan mitotti sitä mun "tasoa" tavallaan ja et noi on kuulemma sairaan hyvät tuollaset ja oon kyllä samaa mieltä!

Se jo teki mut tosi iloseks että en sit ollukaan saanu niin huonoi numeroita (en kyllä tajuu mistä ihmeestä noi oletusarvosanajutut on ees tullu, enhän mä oo tehny kässää nelosluokan jälkeen enkä valokuvausta ysiluokan jälkeen..) mutta nojoo, kuinka vain. Sit ne yhdessä taas vakuutteli että saan ehdottomasti ainaski B:n valokuvauksesta ja luultavasti jopa A:n mut et A-B tulen saamaan. OI ETTÄ. Ihania. Ne sano et ne on tosi happy että oon niiden ryhmässä ja että ne saa opettaa mua. Ne on ihania. Ja sitten Ms. Nash sanoi että voin saada myös kuviksesta varmaan B ainaskin. Oisin tosi tyytyväinen. Jos voisin saada kässästäki niin OI OI OI emmä sittenkään oo "muuttunu" mitenkään huonoks koulussa. Oioioioioi. Oon iloinen tuosta.

Ms. Nashin ja Ms. Streetin kanssa oli sairaan kiva jutella, ne vaan höpötti ja sillai näki et ne taitaa olla aika hyviä kavereita. Sit Ms. Nash yhtäkkiä alko lesoilemaan Ms. Streetille että joo minähän osaan sanoa bye suomeksi. Olin opettanu sen sanomaan heippa. No, sit sieltä kuulu "haippa haippaaa" ja repeilin ja sit siinä tuokion opetin niille suomea. Ne halus tietää miten sanotaan "minä olen hullu" tai "me olemme hulluja" sekä "minä olen hyvä" tai "me olemme hyviä" ja ne oli ihan kummissaan kun niin paljon taivutetaan sanoja. Sit kerroin myös hyvää joulua kun ne halus tietää ja jotain kaikkee tollasta. Sana "hullu" tuotti niille aivan kamalasti vaikeuksia. En ois ees ymmärtäny sitä jos en ois tienny mitä ne yrittää sanoa.

Kerroin myös Suomen koulusta vähän ku ne halus tietää, lukiosta siis lähinnä. Sit ne oli ihan kauhuissaa ku selitin että voidaan opiskella jopa 7-8 ainetta samalla kerralla suunnilleen ja että on 75 kurssia ja selitin miten ne jaetaan jaksoihin jnejne. Sit ne kysy että onko kauheen tiukkaa Suomen kouluissa ni sanoin et no eipä oikeestaan ja et ite luulin ku tulin tänne et täällä kouluissa ois ollu (vaikka no, vaikka näistä kahdesta opettajasta voi päätellä että eipä oikeestaan) ja sitte sanoin että on outoa ku pitää sanoa miss ja sir ja sitte Ms. Nash oli sillai et voit kyllä sanoa mua Jess ja että sitä inhottaa ku sanotaan miss ja sir ja ollaan niin virallisia ja sit se kerto et toisessa koulussa missä se oli ollut niin sitä sanottiin madame. Outoa! Ja sit kun se oli sanonu että voin sanoa sitä Jess niin sitten kuuluu sieltä sohvalta (kuvisluokassa on sohvat) missä Ms. Street istui että "and my name is Hannah" ja olin sillai että öö okei. Hassua että saan sanoa niitä etunimillä kun jotenkin, se ei kai oo täällä ees kauheen normaalia, koska James oli kirkolla ihan kummissaan kerran ku joku sano et se saa yhtä sen opettajaa sanoo joskus etunimellä.

Ens viikolla mun pitää sitte kuulemma opettaa niille lisää suomea. Jess on varsinki koko aika ollu ihan innoissaan, se osas sanoa jo "moi", "yksi kaksi kolme" sekä "kaksi minuuttia", mut musta tuntuu et se on tainnu unohtaa aika suuren osan siitä. Tai kaiken. Mut ei se ole niin helppo muistaa kaikkia sanoja, voin todeta sen kun mäkään en ees englanniks aina läheskään muista.

Kuitenkin, nuo teki mut niin iloiseksi. Tiiättekö, sain tänään todella opetuksen: kannattaa vaan puhua asiansa ja todellakin kysyä jos joku painaa, koska nytkin olin vaan käsittäny väärin ja kaikki olikin mitä parhaimmin päin.

Sain myös äidiltä viestin, jossa oli vastausta vähän mun kirjeeseen ja se teki tosi hyvän mielen ja helpotti ja huojensi. MULLA ON MAAILMAN IHANIN ÄITI.

Äskön Madel tuli kertomaan että me ei saada olla enää päivässä koneella enempää ku puoltoista tuntia. Ei se sillain haittaa muutaku Skypen kannalta. Saan koulussa käyttää konetta sen verran paljon, samoin kirjastossa jos haluan, ettei se nyt sillai oo ongelma, vaikka olisi toki kiva sillain käydä kotona koneella aina sillonku huvittaa sillain vähän ja sitte vaan vähentää sitä iltaisin ja sillain jos on liikaa niin noi voi kyllä sanoa siitä. Nyt tuntuu et tarttee kamalasti miettiä että jos haluan nyt mennä koneelle ja nyt ja nyt niin onko se ihan okei ja muutenkin.

Mutta no, nyt mulla on vielä se mun puolitoista tuntia aikaa (kunhan anna eka päästäis mut koneelle kun sen aika periaatteessa loppu jo tai siis joooo) ja sitten selviän ehkä aikaisemmin nukkumaankin. Se on ihan hyvä! En vaan jaksais stressata siitä et jos joskus oon vähän pidempään ni mitä sitte ku sitten taas toisina päivinä en tuu olleeks koneella ollenkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti