30. marraskuuta 2009

Mun koneaika on periaatteessa jo ohi mutta kirjoitan vähäsen silti.

Uusimmat kuulumiset on ne että olen kipeä. Nuha ja yskä ja paha olo. En viime yönä saanut nukuttua paljoa ollenkaan kun oli nenä niin tukossa. Käytiin Iidan kanssa eilen siellä Christ Church Cliftonissa ja jäätiin sen jälkeen nuorten raamikseenkin, oli hienoa ja kivaa ja kipeää ja en meinannu ymmärtää oikein mitään siksi kun tuntu kipeelle. Sitten jotkut kivat heitti meidät centreen onneksi niin ei tarttenu kävellä. Oli hassua olla jonkun nuorten englantilaisten kyydissä joita ei ees tiedetty.

Kotona olin vasta puoli kahdentoista aikaan ja sit vielä luin Akkareita ja kuuntelin musiikkia ja VALVOIN LIIKAA, koska en vaan saanu nukuttua tämän nenän kanssa.

Tänään sit koulussa oli vähän tuskaista välillä toisinaan kun oli niin kipeä olo, mutta en kyllä halua todellakaan jäädä kotiinkaan kun Madel vaan ois täällä koko aika eikä täällä ois oikein mitään tekemistä sitten. Ja tykkään koulusta sitäpaitsi.

Koulun jälkeen askartelin jotakin meidän pöydän ääressä siinä ja Michael ja Kathleen tuli sinne iPhonen kanssa kuvaamaan jotain videota, sitten Kathleen jäi vähän askartelemaan mun kanssa siihen. Nojoo, kuinka vain. Se on niin kamalan kiinnostunut mun kaikista jutuista ja etenkin askartelustuffeista. Saatiin kamala sotku siihen pöydälle aikaan. Kathleen myös innostui mun aurinkolaseista, kuten voitte tästä kuvasta päätellä.


Mulla on niin paljon sanomattomia sanoja ja semmoista tyhjää oloa ja samalla tosi suurta iloa vaan siitä että elän. En aina tajua itteäni. Mut sen tajuan että minä, niin kuin me kaikki, olen kaunis ihminen ja tiedättekö, oon oikeasti löytäy sen todeksi nyt. Ja oon oppinut englantia. Oon oppinut että minä olen minä. Olemassa. Että minä. Että vain minä ja että mä osaan huolehtii itsestäni. Ja et mä rakastan elämää. Kyllä mä oon sitä ennenki rakastanu. Mutta nyt mä oikeesti tajuan sen. En tajua pelkästään sitä et tuntuu hyvälle rakastaa elämää ja että _pitäis_ vaan että oikeasti rakastan sitä. Vaikka ei pitäis. Rakastaisin silti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti