2. marraskuuta 2009

Oon ollut vahan laiska paivittamisten suhteen, ei oo vaan tuntunut olevan mitaan asiaa, ja kun kirjastossa pystyy kayttamaan kaikkia sivuja (facebook, galleria ja hotmail) niin mieluummin olen sitten jutellut ihmisten kanssa kun kayttanyt sen kahden tunnin tietokoneaikani juttujen selostamiseen. Nythan on siten toki hyva hetki keskittya kertoilemaan kuulumisia kun on valokuvaustunti ja pitaisi tyoskennella portfolion parissa, mutta kun sain nyt netin toimimaan (askon se ei toiminu) ja mun kaikki seuraavat hommat portfoliosta tahdon muokata omalla koneellani, niin ei oikein paljoa jaksa kiinnostaa sen tekeminen nyt, se ois vaan turhaa saatoa josta ei oisi jatkon kannalta mitaan hyotya.

Hmm, mut niin, mitakoahan mulle kuuluu, kai ihan hyvaa. Odottelen vielakin etta opin englantia kun nyt olen ollut ne legendaariset (no mulle legendaariset) kaks kuukutta taalla. Tosin musta tuntuu etta ei tassa silti mitaan niin akkia tapahdu ja vielaki (ainaski tottumuksesta) kysyn koko aika joka asiaan etta mita ja sitten ennen kun kukaan ees kerkee toistamaan sita niin oonki tajunnu jo mita se sanoi, ehka sekin on edistysta.

Tuntu tosi oudolta tulla takas kouluun kahden viikon loman jalkeen, tuntuu etta on itsekin siina kahdessa viikossa jo muuttunut ja kasvanut niin paljon etta sitten kun tuun tanne takas niin mita siitakin tulee. En kuitenkaan ymmarra opettajien puheita paljoakaan sen paremmin, ainoa muutos ehka on se etta me hopotettiin tunnilla Melanien kanssa enemman kun aiemmin oltaisiin hopotetty, koska nyt juttua vaan riittaa niin hirveesti. Osaan sanoo saksaks sieni.

Koulu on kylla ihan kiva, taalla on semmoista tietynlaista. Tosin monet ihmiset ottaa paahan ja paljon, ne on niin LAPSELLISIA ja semmosia argh, en jaksa niita. Elattelen vielakin ihan pikkusen toiveita et voisin saada koulusta jotain kavereita mut loppuviimein silla ei oo kamalasti valia kun oon niin paljon taalla Melanien kanssa. Vapaa-aikakavereita sen sijaan tartteisin, mutta oon menossa Vickin kanssa joskus sinne jonnekin Bristol International Students -juttun, jospa sielta loytyis kavereita. Tosin ei nekaan oo englantilaisia, mutta onko silla loppuviimein sit niin valia?

Eilen oli kirkko ja oli kylla kivaa, tai oli tosi hyva (ja pitka) meeting, sitte sen jalkeen menin juttelemaan Vickille jotain ja se pyyski mut sen luokse lounaalle! Vahan oli outoa ja olin aluks sillai etta mita menenko, koska olin sanonu tolle perheelle et oisin kotona 1-2 aikaan ja muutenki, tuntu oudolta menna sinne ja sit ku Vicki sano et jotain sen kavereitaki oli tulossa. Enka tienny mita ruoka siella ois ja Vicki ei tienny etta oon kasvissyoja. Mut nojoo, menin sitte ja oli tonnikalapastaa ja Vicki oli ainoo englantilainen siina porukassa, oli yks latvialainen ja sit (ymmartaakseni) korealainen. Oli kivaa, en puhunu kamalasti ja ne toiset osas paljon parempaa englantia ku mina, se latvialainenki oli asunu jo viis vuotta Englannissa. Mut nojoo, oli kivaa ja sit ruuan jalkeen mentiin viela niitten toisten kotiin (ne asu Vickin ovelta noin metrin paassa, eli ihan naapurissa) juomaan teeta ja pelaamaan Wiita. Oli aika kivaa, tosin voin antaa neuvoksi et jos tulee Englantiin ja menee kylaan jonku luo ja sit teelle niin kannattaa osata sanoa minka verran tahtoo sokeria omaan teehen ja mita teeta tahtoo. Mulle on kylla tullu monesti vastaan etta montako sokeria (mika tarkottaa etta kuinka monta lusikallista) ja sitte etta maitoa vai ei ja sanonkin aina etta milk ja sitten 2 sugars mutta sitte ei multa ennen oltu kysytty etta millasta teeta haluan, oikee vastaus on esim. normal tai green tea. Otin normaalia. Vihree tee nayttaa ihanalle mut se ei maistu niin hyvalle.

Oli hauskaa olla siella, Vicki saatto mut sit lopulta kotiin ja loppujenlopuks oli aika hauska iltaki. Tein mun kassan retkikirjaa ku sen piti olla tanaan valmis ja sit Melanie tuli tekemaan sita meidan huoneeseen kans, oli aika hauskaa. Kuunneltiin Junon soundtrackia (aina) ja sitte ma kirjoitin kirjetta koska mu kirja oli jo lahes valmis ja sit kaikkee juteltiin siina. Oon opettanu Melanielle suomea, se osaa jo ihan alyttoman paljon, tai siis sillai etta se oikeesti muistaaki jotain sanoja. On mulleki kerrottu saksaks vaikka mita mut en silti meinaa muistaa niin kamalan paljoa, tai kylla ma aina jotain, mutta useimmat jutut vaan siita et miten ne sanotaan ruotsiks. Mut oon alkanu ymmartaa saksaa, mika tuntuu aika ihmeelliselta. En nyt sillai tietenkaan kunnolla, mutta aina yleensa oon aika mukana siina et mika on puheenaihe, kun ymmarran aina pari sanaa sielta taalta ja musta tuntuu ihan helpolta kuunnella saksaa. Eilen ku tulin joskus viiden aikaan iltapaivalla kotiin, niin Melanien eka kommentti oli: "hyvaa huomenta minun iines", oi on niin kivaa tommonen! Ja sit soitin Rosalle kans eilen ja oli niin kiva jutella, sit ku Melanie tuli keskeyttaa ja en kuullu aluks mita se sano niin olin suomeks sillai "mita??" ja sit se oli ihan et ooo no mita tohon pitais sanoa ja sit tajusin vasta itsekin etta hups niin.. Tosin nyt se sitten osaa taas yhden sanan enemman suomea. Anna valilla sanoo mulle vahingossa jotain saksaks ja ma yleensa vaan nyokyttelen ja myontelen vaikka en ees tajua mita se sanoo. Aika hauskaa tallanen.

Melanie sano mulle et Anna oli itkeny jotain ja se kysy multa et oonko nahny Annan usein itkevan. Ja sanoin etten kertaakaan (kun en tietaakseni oo, joskus oon miettiny et itkeeko se kun se vaan yksinaan makaa sangyssaan paa tyynyssa eika sano mitaan, mutta sitten oon kysyny etta are u ok ja se on sanonu aina etta joo), mutta sit Celia kuulemma oli sanonu etta se oli nahny ku Anna itki ja kysyny etta miks ja joo en tieda. Ehka siksi etta silla ei oo kamalasti ystavia ja kun se siksi varmaan osittain joutuu olla aika paljon kotona.

Oon pohtinu jo parin ihmisen kanssa sita et Annalla taytyy olla tosi huono itsetunto. Ja etta se voi olla yksi syy miksi se ei puhu mulle. Vaikka menee siihen silti hermot, ma kylla yritan ymmartaa, mutta kun en pysty. Yritan olla mahdollisimman kiva ja _normaali_ sillonku olen sen kanssa, mutta ku joo, en tieda. Esim. aamuisin ma nyt vaan olen vasynyt ja en puhu paljoa aina, koska se ei kannattaisi. Mutta emma sille mitenkaan vihainen ole. Arsyttaa aina toisinaan kun se ei voi puhua. Mut niin, pohdittiin et se ehka ajattelee etta mulla on joku tosi hyva itsetunto ja et oon jotenkin muka itsetietoinen, vaikka se nyt siis ei olekaan ehka ihan taysin totta. Mutta etta siksi se ei kenties ei puhu mulle mitaan. En tieda, arsyttaa kummiski..
Apua, pitaa lahtea takasin tunnille heihei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti