29. joulukuuta 2009

tunnelmia. ei selityksiä senenempää:












Suunnitelma:

ommella hame
näyttää kivalta

mutta ne pitää toteuttaa niin päin että

näyttää kivalta
ommella hame

joten eihän tästä mitään tuu
Koska olen vallan ihastunut kuvatäyteisiin merkintöihin sekä asioiden listaamiseen + materialisointiin (etenki vaatteisiin) niin saatte taas kestää jotakin semmoista. Kävin tänään Helsingissä Sannan kanssa ja olin yksinäni siellä myös ja tuli ostettua ihan kivoi juttui. Plus hiukset on nyt kivasti värjätty ja niistä tuli aika kiiltävät (ei ne sit enää ole kun pörröttelen ne) ja juurikasvu näyttää punaiselle ja ne on punertavat muutenkin mutta joo kyllä kelpaa.

Ensimmäisessä kuvassa harvinainen näky: Iines ja laittamattomat hiukset. Plus uus väri. Ja outo naama.


Sitten uusien kankaiden esittelyä.

Ensimmäinen kangas (1e, Fida) on joku pöytäliina jonka totesin vallan mainioksi kaulahuiviksi vaikka alun perin oli tarkoitus tehdä siitä laukku. Mutta nyt se sitten täyttääkin tehtävänsä kaulahuivina.

Toinen kangas (4e, Fida) on suuri koska se on pussilakana. Aion tehdä siitä hameen. Semmosen yksinkertasen että mäki osaan oikeasti tehdä sellaisen. Ehkä mä onnistun. Pitäisi tosin tehdä se Suomessa. En viitti raahata Englantiin tollasta suurta.

Sitte siirrytään vaatteisiin.

Villapaita (maksoi 20e/3 eli siis kolme mitävaan vaatetta kahellakympillä, UFF)
Marimekon raitapaita (20e/3, eli sama kun edellisessä, kolmas vaate oli Marimekon vihreäraidallinen paita josta ei ole kuvaa kun se on mulla päällä näissä kuvissa jooo, UFF)

Toppi (7,45€ Gina Tricot, oli -50% alennuksessa)
Siitä saa myöski kivan liivin ku avaa nuo napit.

Sitten kaikkea muuta parin kuvan verran.

Mun tämänhetkinen päiväkirja, se on tosi pieni, A6, mutta ihana silti oi tykkään. Mun käsiala näyttää sen sivuilla kivalta.
Tämä kauanpuhuttu Klimt-kirjalaatikko. No kattokaa nyt!
Villasukat kastui kun Helsingissä oli märkää ja plussan puolella. Nyt ne kuivuu patterilla. Muukalaisia.

Helsinkipäivä oli kaikenkaikkiaan ihan kiva, tapasin siis Sannaa pitkästä aikaa ja sitte Maia tuli vastaan ja oli aika hauska nähdä sitten ja sit vielä kun Sanna lähti kotiin niin kiertelin yksin siellä ja oli ihan kivaa ja kun pääsin puhumaan yhdelle intialaiselle kaupanmyyjälle englantia niin ilostuin paljosti kun olinki aika hyvä.

Nyt alotan taas jokailtaisen Serranon perhe -katsomissession ja teen popcornii. Äiti nukkuu ja keskiviikkona Ryttylä oottaa mua. Jos joku haluu niin huomenna (tiistai 30.12.) saa tulla mun huoneeseen teelle siihen aikaan ku mäki oon kotona (eli koska vaan).

28. joulukuuta 2009

Mulla on paljon asioita joita nyt haluisin. Listaan niitä teille mut älkää pitäkö mua ihan tyhmänä materialistina koska mä en oikeesti oo. Mutta oon vaan harrastanu semmosta nettinäyteikkunanettishoppailuu että katon kaikkee hauskaa vaikka tiiän etten tilaa ees mitään ja sitten oon ihan että aaaa tuon haluan.

Eli siis, tahtoisin UUDEN MATKALAUKUN. Mun vanha on ihana ihana ihana ja söpö ja kaikkee mut oon ihan kuollu ku kannan sitä ja pääsen eteenpäin TOSI hitaasti, kysykää todisteita vaikka Iidalta. Joten oon miettiny että ostan uuden matkalukun: semmoisen jossa on pyörät tai sitten semmoisen joka on pehmeä ja sitä voi kantaa olalla, tosin vois siinä silti olla pyörät. Näin kerran junassa matkalla Ryttylään ihan täydellisen semmosen ja myöhemmin näin semmosen kaupassa. Se on Dakinen semmonen joku viime vuoden girls-malliston madge-nimisellä kuvioinnilla varustettu pehmeä kassi ja se on ihanan värinen. Tosin en löytäny siitä kuvaa. Mut silti pistän tähän kuvan josta näkee sen värin:
Tosin siis tuossa kuvassa ne värit on vähän vääristyneet mut silti. Se on kivan värinen ja joku tuommoinen se vois olla muutenkin paitsi että tuo on koko small ja sen pitäis olla large. Jos sekään riittäis. En yleensä ees jaksa ostaa mitään merkkijuttui mutta tuon vois saada halvalla jos mistään tollasta edes enää löydän, mutta siis kun se on viime vuoden malli. Netistä löysin joku 27£ (joo nimenomaan pounds) mutta en sitten tiedä että mistä Suomesta lyötää ja joo lalala. Mut näin kaupassa kerran tuommosen ja ois kiva nähdä uudestaan.

Toinen juttu mitä vähän enemmän ja vähemmän tartten vois olla joku Peace-koru. Tässä se näyttää aika kivalle mut siis kyllä mulle pikkusen pienempikin kävisi:
z107011016.jpg image by xx_arcane
Oon ettiny tuommoista jotain jo ikuisuuden (no siltä se tuntuu ha ha) ja löysinkin sitten yhden Cyber Shopista: http://www.cybershop.fi/product/4712/pendant--peace mutta en ole varma että kuinka paljon on joku tuon kokoinen joo en tiiä, mutta menen huomenna Helsinkiin niin sitten ehkä voin käydä kattelemassa jos löytyis Cyber Shopista. Puinen kelpaisi myös loistavasti. Mistä kaikki on löytäny noita????
AAAAA täydellinen???!!!!!!!:


Selailin siinä sitten myös Huuto.nettiä ja löysin aika ihanat lakanat jotka voisin haluta.
Tuli nyt vain semmoinen olo! Tosin en aio ostaa niitä mutta silti, ne on kivat ihanat aaaa jos mulla oisi paljon rahaa ostaisin kaikkee kivaa ja nättiä.

Joku tosi-ihana ja suuri ja pehmeä ja lempparivärinen Marimekon raitapaita (tai mikä vaan) kävis tosi hyvin. Mun piti aluks ostaa semmonen mutta ehkä mä en taida sittenkään kun semmoset vie vähän turhan paljon rahaa.

Haluisin myös Medusa-lävistyksen ja jonkun miljoona muuta asiaa sekä housut tai hameen tai mekon tai kaikki. Ehkä mä joskus vielä oon niin rikas (no en varmana ole) että voin ostaa aina mitä haluun (mun mitä haluaan sisältyy ehkä vaatteet ja kaikki söpöt pienet tavarat sekä tyhjät ihanat kirjat ja mustekynät). Mutta ei se oikeestaan ois niin kivaa. Musta on kiva haaveilla. Varsinki pienistä jutuista ku sitten ne vois toteutuakin.

Huomenna mä suuntaan kohti Helsinkiä ja tapaan Sannan siellä ja sitten tahdon käydä vähän Indiskassa kattelemassa ja Auringossa ku en ole pitkään aikaan käyny plus pitää katsastaa se Cyber Shop ja sitten lähden kohti äidin työpaikkaa ja sitten pääsen autossa kotiin varmaan jos keli ei ole maailmankamalin. Kaikenkaikkiaan aika kiva suunnitelma.

PS: ostin tänään hiusvärin ja kohta mulla ei ole enää harmaaltanäyttävää juurikasvua, omnomnom

26. joulukuuta 2009

En olekaan tässä vähän moneen päivään ehkä päässyt kirjoitteleen, ja nyt tuntuu jotenkin tyhmälle koittaa koota niin kauhean monta päivää ja ajatusvyyhtiä johonkin yhteen entryyn, mutta voin koittaa. Mulla ei edes ole semmoista järjetöntä määrää kuvia joilla voisin vähän kertoa millaista on ollut, tai en tiedä.

Kuitenkin, lähdettiin mummolaan viettämään joulua silloin keskiviikkona 23. päivä. Meidän mummola on siis Keski-Suomessa Pihtiputaalla niin sinne meni ajaa se joku kuus tuntia ainaski, varsinkin kun keli oli ihan kamala ja kaikkea. Me otettiin Akun kanssa peitot ja tyynyt mukaan takapenkille ja oli hirveästi tavaraa ja voin kertoa että myös _aika_ ahdasta.

Tässä kuva meidän autosta:

Ja tässä minä ja Aku nukkumassa auton takapenkillä (oikeesti "nukkumassa"):

Koska lähdettiin jo kuuden aikaan aamulla (vai seittemältäkö se oli, en muista), oltiin mummolassa perillä joskus 1-2 aikaan päivällä jo, tuntui oudolle. Menin sitten tapaamaan Elinaa, tai näinki sen siinä pihalla jo vahingossa kun tultiin, ja oli jännää. Tuntui hassulle mennä semmosen ihmisen kotiin jota ei ollu koskaan ennen nähny ja sitten siellä vaan jutella ja muutenkin, kun sen koti oli samassa talossa kun mun mummola. Mutta tuntu kivalle olla siellä silti ja lähdin lopulta kotiin vasta joskus yhden aikaan yöllä.

Sitten oli aatto ja heräsin joskus kahdentoista aikaan, kävin suihkussa ja lähdettiin äidin kanssa käymään Liisa-mummun luona ja kirkossa. Liisa-mummu on siis äidin mummu eli mun mummun äiti. Voin sanoa että se vierailu herätti ihan tosi tosi paljon ajatuksia, en osaa ehkä sitä tässä nyt sen tarkemmin kuvailla, mutta se tuntui ihan tosi tärkeelle.

Kirkko oli kanssa ihan kiva, mutta en vaan voi sille mitään että oon nyt niin tosi mieltynyt Englanninkirkkoon kun siellä on oikeesti niin hyvä meininki ja muutenki, mutta siis kyllä tuollaki oli ihan kivaa.

Sitten mentii kotiin ja siellä oli meidän serkut Veera 10v ja Emma 3v sekä meidän täti eli äidin sisko ja sitten sen mies ja sen miehen äiti eli Veeran ja Emman toinen mummu. Syötiin siinä jotain, mutta se varsinainen suuri jouluateria oli vasta 25. päivä. Pukki vieraili meillä (lähinnä noiden lapsien takia siis) ja oli ihan hauskaa, sain oikeasti paljon enemmän lahjoja kun odotinkaan ja ihan tosi kivoja kaikkia kaikenlisäksi. Ja hyödyllisiä kans. En voi sillain sanoa mikä oli paras, mutta käytännöllisin ehkä se kun sain rahaa lahjaksi ja sitten mun omia suosikkeja oli ehdottomasti mummun tekemät ihanatihanatihanat villasukat sekä semmoinen nahkakantinen kirjanmuotoinen rasia jossa on Klimtin tekemä työ kannessa. Ja kolmas suosikki Serranon perheen toinen tuotantokausi. En oo siis nähnyt ekaakaan kokonaan, mutta mulle on oikeestaan ihan sama minkä niistä sain. Siitä nyt vaan on ollut jo tässä kahden päivän aikana mulle niin paljon iloa ja se on tuonut niin paljon hyvää mieltä, että ei voi mitään. Voisin vaikka ostaa toisenkin jonkun niistä tuotantokausista. En voi sille mitään, mutta se on varmaan mun ihan joku lemppariohjelma ikinä. Tai siis ainaski tähän mennessä.

Tässä kuva siitä Klimtin teoksesta joka on sen kirjarasian kannessa:
Jouluaattona tuntu tosi kivalle availla paketteja, koska en yhtään tienny mitä tulisin saamaan, ku en kamalasti ollu mitään toivonu, ja sitten tuli paljon ylläreitä ja semmosia juttuja joita oikeesti tartten (esim. kaksi tyhjää kirjaa, toinen luonnosteluun, toinen päiväkirjaks, Torey Haydenin Lapsi muiden joukossa -kirja, Khaled Hosseinin Tuhat Loistavaa Aurinkoa, ihanat lilat sukkahousut, SUKKIA IHANIA, kynttiläää, ihanavihreä pyyhe, kirkkaanoranssi aivan mahtava viltti jonka otan mukaan Englantiin lämmittämään, ööää karkkii plus suklaata ja kaikkea semmoista emminä muista sanoinko kaiken jo). Sitten oli kiva sen kaiken hälinän keskellä vaan löytää joku oma rauha ja maata olohuoneen lattialla ja syödä maailman parhaita karjalanpiirakoita + juoda englantilaista teetä joka on nams ja jonka olin antanu mummulle ja papalle joululahjaks.

Joulupäivänä mut herätettiin kai joskus siinä kahdentoista aikaan ja sitten kävin suihkussa jnejnejne, en ees muista mitä siinä tapahtui, mutta sitten oli se THE jouluateria ja oli ihan kivaa ja hyvää ja leikittiin eläinarvausleikkiä Eijan, äidin, Veeran ja Akun kanssa ja se oli oikeesti ihan yllättävän ja tosi hauskaa. Illalla lähdin sit vielä Elinalle ja pelattiin ihan parasta Da Vinci -peliä joka oltiin oivallettu kivaksi jo keskiviikkona ja sitten leikittiin Johtajatikkua ja juteltiin jotain ja Piirrä&arvaa ja sit käytiin pihalla ja otettiin kuvia ja mentiin meille ja lopulta Elina lähti kotiin joskus kahden aikaan yöllä, mä katoin Serranoja vielä sen jälkeen ja kävin nukkumaan joskus neljältä, hups.

Vähän kuvia joita Elinan kanssa otettii:

Ensimmäisenä johtajatikku plus muut tikut 8))))
Käytii kävelyllä. Oli vaatimattomasti vähän kylmä kuten ehkä näette

Elina plus Lassi siellä





Tänään vaan matkustettiin kotiin ja päästiin mukavasti työntämään autoa kun se juuttui. Mut kuitenkin, ihan kiva olla taas kotona. Nyt muhun iskee vaan kamala stressi että apua kun mulla on niin vähän päiviä eikä mtn ohjelmaa. Tai huomenna oon isän kanssa menossa serkuille ja sitte varmaan muutenkin oon isän kanssa, varsinkin kun Aku jäi mummolaan niin ollaan kahdestaan. Sitten ma ja ti haluisin oikeesti tehdä jotain ja tavata ihmisiä ja en tiiä, ja sitten jo keskiviikkona oon lähdössä Ryttylään. Se on ihan rentouttavaa varmaan kun siellä näkee sit paljon tuttuja kerralla ja muutenkin, sinne on ihana mennä. Sitten sen jälkeen mulla on periaatteessa aikaa tehdä jotain ja nähdä ihmisiä vielä ilta 1.1. ja sit 2.-3.1. Tosin mulla on kai toiselle noista päivistä jo ohjelmaa ja muutenkin, mutta no, pitää kattoa. 4.1. lähden sitte takas Englantiin. Ja oon tullut siihen tulokseen että Suomi nyt vaan on joku maailman ihanin paikka. Kun aattelen et meen Englantiin, niin ihan riippuen siitä mitä sieltä ajattelen, tulee mulle hyvä tai paha olo mennä takas sinne. Jos mietin koulua niin oon tosi innoissani menossa takas Englantiin. Jos mietin seurakuntaa niin oon sillonki ihan sillain okeisti innoissani. Mut sit ku mietin kotia tai "kotia" siellä niin en oo enää yhtään innoissani ja mua ahdistaa ku haluan että mulla on KOTI ja semmonen paikka jossa saan vaan olla rauhassa ja kotonani ja muutenkin. Mutta mua sanottavasti ihan tositosi paljon helpottaa se ajatus että mulla on tää blogi ja yhteys ja oon nyt nähny että kukaan ei oo ainaskaan mun toistaseks tapaamista ihmisistä vielä unohtanu mua. Ja muutenkin. Rakastan ihmisiä täällä.

21. joulukuuta 2009

Tänään oli ihan kiva päivä. Me oltiin Akun kanssa kotona ja katsottiin leffaa ja syötiin pakastepizzaa, ne on parhaita. Sitten lähdin Lumolle joskus siinä neljän aikaan ja olin puol viiden jälkeen perillä. Tuntui niin oudolle, onneks Martin oli mun kanssa, mua pelotti ihmiset ja ei mun pelko ees osottautunu turhaksi.

Päivällä tunnelmoin kotona, tässä muutama kuva.


Tässä on sitten MAA. Niille jotka eivät minua ja meitä ja niin tiedä kautta tunne, niin Maa on bändi joka me perustettiin Rosan ja Anniinan kanssa ollessamme lukion ekalla eli siis reilu vuosi sitten. Syksyllä vain alettiin soittamaan, Rosa kitaraa, minä pianoa, Anniina lauloi ja lähestulkoon heti joukkoon liittyi myös Antonio soittamaan rumpuja. Kun sitten tarttettiin basistia niin Juha tuli mukaan kuvioihin. Tänään kokoonpano on eri, koska Rosa on Irlannnissa ja minä Englannissa (vaikken at the moment mutta kuitenkin), joten Iina soitteli koskettimia ja Samuli bassoa, Juha oli siirtynyt kitaraan. Ne esitti Sleeping Sunin ja se oli ihanaa kuunneltavaa, etenkin kun vertasi Puurojuhlan muuhun antiin, anteeksi nyt vain. Love U!
Tulin sitten kotiin ja tunnelmoin vähäsen itsekseni, sytyttelin kynttilät ja laitoin valot kiinni (tässä kuvassa ne tosin on vielä päällä). Alun perin otin kuvan esitelläkseni Iinalle sähköpostissani vaatteeni, tämänhetkisen olemukseni sekä aivan ihanan sienilaukun jonka sain Iidalta hetkistä ennen kun astuimme kansainväliseltä puolelta pois. Mailia Iinalle ei ole vielä kirjoitettu enkä usko että näissä selkäkivuissa kirjoitetaankaan.
Tässä on yleiskuva huoneestani, otettu ovelta, jos jota kuta vaikka vahingossa vähän kiinnostaisi. Mä ainaski tykkään siitä, oi.
Kaiken kaikkiaan oli oikeesti ihan kiva päivä, oikeestaan reissu Lumoonkin oli ihan kiva sitten lopulta. Oli kiva nähdä ainaski Martin, Anniina, Juha, Antonio&Anna, Aura, Iina, Pörhis, Pekka ja ofcourse MAA sekä ihmisten ilmeet (jos unohdin jonkun niin se oli sitten vahinko). On mahdoton kuvata millaisia ne oli, mutta näkemisen arvoisia ainaskin kun ne katteli että aijaa joo moikaikki ja sitten että JOO MOI MITÄ SINÄ ja tuli halaamaan. Ne ilmeet, hihi. Kaikkien suu aukesi ja ne oli kovin ihmetyksissään. Sen enempiä sanoja aika harvan ihmisen kanssa vaihdoin, ei jotenkin tuntunut siltä, anteeksi jos vähän ignorasin jotakuta.

Sekavin mielin tästä riennän laittamaan iltapalaa Akun kanssa, mmhhh<3



"ei se nyt niin hurja juttu oo
lähtee vuodeks ulkomaille
ilman ystävää"

- mut kyl se oikeesti on.

19. joulukuuta 2009

Istun omassa huoneessani, on paljon kynttilöi päällä, tuoksuu suitsukkeelle, äiti tekee kalakeittoa ja aion juoda pian teetä (vaikka suomitee vie hermot, edelleen). Heräsin aamulla joskus 12 aikaan (siis suomenaikaa) ja söin aamupalan (karjalanpiirakoita ja kaakaota) ja soitin pianoa (oma piano) ja katsoin kuvia ja videoita Akun ja äidin kanssa.

Sitten siivosin (oman huoneen). Sitten lähdin kauppaan Akun kanssa (siellä on kylmä). Matkalla törmäsin Taruun (tuntui oudolta nähdä joku tuttu). Ja sitten olin taas kotona ja olen täällä ja tuntuu hykerryttävälle. Hyrr ja kurr ja sydän.

Lassi tulee meille tänään. Tuntuu kivalle nähdä se taas. Pitkästä aikaa. Mutta ei kai asiat muutu niin paljon. Ihanku mä oisin aina ollu täällä. Mikä on unta? Eikai se ollu? Ja sitten huomenna me mennään isälle syömään ja olemaan. Maanantaina näen Heinin ja menen puurojuhlaan koululle ja tiistaina menen Akun joulujuhlaan ja olen Suvin kanssa ja menen Lepaaniin.

Mun elämä on täällä edelleen, ei se ollu kadonnu mihinkään. Ja mä oon minä edelleen. Mut tuntuu satakertaa paremmalta kuin silloin kun lähdin. Ei se muutos ollutkaan niin suuri. Se vähän tuotti pettymyksen. Kunnes tajusin miten merkittävä se oli.
Suomessa sitten. Tuntuupa oudolle kirjottaa blogia täällä, mutta ehkä mä voin siltikin. Sikäli kun ketään kiinnostaa nyt kun näen kuitenkin ihmisiä täällä sillain niin kaikki tietää ilman blogiakin mitä mulle kuuluu.

Eli siis, tämä päivä alkoi siitä kun heräsin ja kävin suihkussa ja olin lasten kanssa kotona siinä aamulla, söin niitten kanssa aamupalaa, sit vietiin ne kouluun Madelin kanssa ja sit Madel heitti mut Kingswoodiin ja autto kantamaan laukut bussille. Sitten myöhästyin juuri 41:stä ja 43:n piti tulla 9:20 mutta se oli 3min myöhässä ja se oli aika kohtalokkaat kolme minuuttia.

Myöhästyttiin Heathrow'lle lähtevästä coachista sitten ja jouduttii ostaa kokonaan uudet liput, harmitti ja inhotti ku Iidallaki meni sit ihan turhaan rahaa mun takia kun olin myöhässä, vaikka se ei sillain ollutkaan mun syy tai siis jooo en tiedä. Mut sitte 11am lähti seuraava bussi kohti Heathrow'ta ja silläkin kerettiin oikein hyvin. Syötiin matkalla siinä ja puhuttiin tyhmiä juttuja. Vielä se oli ihan okei kun oltiin ainoot suomalaiset bussissa..

Sitten päästiin lentokentälle, siellä oli ihan helppo liikkuu ja päästiin perille, tuli jotain suomalaisii siinä vastaan tai jonotettiin check inniin samaan aikaan ja vähänkö oli outo kuulla suomee ja aluks se kuulosti vaan joltain muminalta eikä sitä ees meinannu tajuta. Tuntupa oudolle. Oikeasti! Selvittiin siitä ja vaakaki oli rikki niin eihuolta vaikka oiski ollu liikakiloja, tosin musta tuntuu ettei mulla ainaskaan ollu. Sit mentiin turvatarkastukseen aika pian siitä ja hyihyi pitkät jonot ja kuuma ja kaikkea mut ihan okei silti kuitenkin, ei piipannut eikä mitään ja päästiin sinne kansainväliselle puolelle. Sit siellä kierrettiin pari jotain kauppaa, kamalasti ei ollu intoa siihen vaan sen takia että sairaan painavat kantamukset mukana ja muutenkin. Meidän lennon piti lähteä 15.15 mutta se sit lähtikin 16.00, portti aukes 15.25 ja sillon kun mentiin sinne niin porttia ei vielä näkyny, se tuli siihen taululle vasta joskus 15.15 ehkä, joten hengailtiin ympäriinsä ja sit lähdettiin lähtöportti numero yhdeksää kohti. Siellä oli paljon suomalaisia, tuntu että sekoon siihen!

Lentokoneessa fiilikset oli tosi oudot. Möläytettiin molemmat pari kertaa jotain tosi tyhmää kun päähän ei vaan mahtunu se että kaikki tosiaan ymmärtää. Välillä nukuttiin, sit luettiin lehteä, syötiin jotain ja nukuttiin vähän lisää. Kun alettiin laskeutua niin tuntu että kaikki tunteet tulee pintaan ja samalla on ihan numb, tuntu ettei todellakaan tahdo nähdä omaa perhettä, tuntu et kaikki asiat ja samalla ei mikään on muuttunu 4 kuukaudessa eikä tahdo kohdata sitä että jos joku on tai jos joku ei olekaan. Ei vaan halua.

Saatiin meidän tavarat tosi nopeesti siitä hihnalta ja sit Iida antoi mulle ihananihanan joululahjan (siellä oli lusikkahaarukkaveitsi semmonen juttu oi että hihi se on semmoinen JUTTU ja sitte ihana sienilaukku!) ja halattiin ja vähänku hyvästeltiin jo siinä. Jotenkin tiivisty se miten tärkee Iidasta on mulle tullu tuolla ollessa, ihan tositosi tärkee. Sit lähdettiin kävelemään siitä portista ei tullattavaa ja tiesin että ku ne liukuovet siitä aukee nii saatan nähdä jo mun perheen. Tuntu oudolle ja mua pelotti ihan kamalasti. Sit en nähnykään niitä hei ku menin siihen, yhtäkkii jostain sivulta kuului äidin ääni että iiineeees ja Iida lähti ihan toiseen suuntaan. Mut se oli ihan okei. Tosin sit vielä törmättii siinä ja meidän äidit vaihto keskenään pari sanaa. Tuntu oudolle.

Sit lähdettiin kotiin äidin, isän ja Akun kanssa. Ulkona on KYLMÄ ja lunta paljon ja kaunista ja ihana talvi. Autossa vaan naurettiin kaikelle ja juteltiin kaikkee, tultiin kotiin ja vähänkö tuntu oudolta olla täällä. Asiat ei oo kamalasti muuttunu paitsi eteisessä oon uus valokatkasija, olkkarissa ja äidin huoneessa on kattolamput ja meillä on uus telkkari. Eli siis mikään ei oo merkittävästi muuttunu, tuntuu kodilta. Toisaalta jotenkin eri tavalla kun odotti, ei semmoiselta leimuavalta ihanalta, vaikka ihanalta silti, vaan jotenkin semmoiselta että no tässä tämä nyt on, juuri semmoinen kuin se olikin. Ei mikään semmoinen yli-ihana millaiseksi sen joinakin epätoivon hetkinä Englannissa kuvitteli.

Syötiin yhdessä, kaakaota ja karjalanpiirakoita, teetä en halunnut kun mulla ihan varmana menis hermot suomalaisten teepussien kanssa. Englantilaiset on satakertaa parempia. Suomitee vie hermot. Oikeasti. Sit isä lähti kotiin siitä ja me jäätiin tänne, siivosin mun vaatekaapin ja raahasin kaikki vaatteet pyykkiin ja hyi ku ne haisi ihan mädälle, kiitos Englanti ja vuotava kostea kotitalo tästä. Nyt on siistiä ja tuntuu oudolle, on tilaa ja oma huone juuri semmoisena miksikä sen jätin ja en tiedä. Tavallaan ahdistaa että niin samanlaisena, tavallaan on ihana olla just täällä, mun omassaOMASSA huoneessa. Tuntui kyllä eilenki ihanalle nukkua yksin mun ja Annan huoneessa ku Anna lähti jo torstaina Sveitsiin. Voi kumpa se jäiski sinne.

Tuntuu kivalta et on kaikkea ohjelmaa Suomessa, pääsee näkemään ihmisiä ja muutenkin, mut samalla tuntuu että tää kaks viikkoo on ihan kiva joo mut oisimpa mä jo takas Englannissa ja miks mä ylipäänsäkään tulin tänne. Onneks ei sitten varmaan ehkä ole sitä ongelmaa et ois vaikea lähteä Englantiin takas. Ootan joulua kyllä, koska joulu on aina niin ihana ja ootan Ryttyläänpääsyä ihan kauheesti, Lepaaniaki sillai, mut niitä yön ja päivän ja illan ja aamun hetkiä ku oon yksin, ku on aikaa miettiä, ku ei oo ympärillä kamalasti ihmisiä, naurua, puhetta, valoa, tekemistä niin mua vaan ahdistaa. Se että miks mä oon täällä, onks ne vanhat haamut vielä täällä mitä oli, oonks mä kasvanu yhtään mihinkään vai oonksmä ihan sama. Enhän mä oo? Se kysymys. Että enhän mä oo? Mä en haluis olla.

Joten olkaa kilttejä ja täyttäkää mun päivät ohjelmalla. Please.

17. joulukuuta 2009

noniin:

h u o m e n n a !

Eikä musta tunnu kamalasti muulta kuin stressaantuneelta. Olen ihan varma etten saa yöllä nukuttua ollenkaan. Musta tuntuis sairaan tyhjältä jos en nyt oliskaan tulossa kotiin, mutta kuitenkin mulla on semmoinen olo et no enhän mä mitään menettäisi, miksi ihmeessä mä oon lähdössä täältä pois. Paitsi sitten kun ajattelen että mulla ois tässä reilun kahden viikon loma ilman koulua niin okei, hyvä että oon tulossa kotiin.

Tänään on ollu kiva päivä, aamulla lapset herätti mut ja tahtoi syödä mun suklaakalenterista suklaat, sitten ne lähti kouluun ja pian sen jälkeen Melanie jo tuli tänne, soiteltiin pianoa yhdessä jonkun aikaa ja sitten sen piti lähteä kouluun (mulla siis tosiaan ei ollut koulua tänään). Sen jälkeen aloin pakkaamaan ja pakkasinkin kaiken ja se kävi yllättävän helposti, siivosin myös mun kaikki tavarat huoneesta ja sit vielä imuroin, hankasin lattian puhtaaks, vaihdoin roskiksen sekä pesin peilit ja pöydän. Anna lähti aamulla jo sen verran ajoissa et mä en ollu hereillä, tai olin puoliks ku heräsin sen lähtemiseen, mutta siis kuitenkin.

Sitten kun olin siivonnut niin Madel tuli pian kotiin, olin siis tuon ajan tossa kokonaan yksin. Sitten se laitto mulle lounasta ja söi itteki siinää, juteltiin siinä kaikista vähän syvällisemmistäkin asioista, kaikenkaikkiaan juteltiin varmaan kaksi tuntia ainaski. Sit se kysy lähdenkö sen mukaan ASDA:an ja päätin lähteä, oon käyny ASDA:ssa sen kerran ja jotenki halusin lähteä mukaan, en kyllä tiiä tai tajua miksi mutta siis joo, ihan miten vain. Ennen ku lähdettiin niin se vaan anto mulle kaks palaa suklaata ja oli sillain että "In God's name", en aina ihan tajuu näitä sen juttuja mutta repesin ihan sairaan pahasti..

Eikä me sitten mentykään ASDA:an vaan Lidliin. Mutta ei sillä kai niin väliä kuitenkaan. Tosin mun pitää vielä lähtee kauppaan tänään kun tartten evästä huomiselle matkustuspäivälle enkä niitä tuolta Lidlistä sit ostanu (en tiiä miksi). No mut on kiva vielä käydä vähän kävelemässä Kingswoodissa. Illalla olis myös 7pm koulun joulukonsertti jossa oppilaat soittaa kaikkee ja haluisin ihan tosi paljon mennä sinne tavallaan, mutta toisaalta musta tuntuu etten jotenkin jaksa, koska sitten oisin kotona aikaisintaan varmaan yhdeksältä ja haluun käydä tänään ajoissa nukkumaan että huomenna jaksan ja että herään ajoissa sitten. Pitää nyt vielä kattoa meenkö sinne.

Ja arvatkaa mitä:
IT'S SNOWING!
Ihan hulluu että täällä nyt sit just alkaa sataa lunta!! Mutta siis okei, ne on tommosii niin harvoi räntäpisaroi että hyvä kun edes huomaa että niitä sataa, mutta joka tapauksessa, LUNTA. Jotenkin sekosin kun tajusin sen. Oivoi.

16. joulukuuta 2009

Tulin just kirkolta, vika kerta kirkolla ennen lomaa. Ja oi että oli ihanaa. Tai siis aika perus, mut siis James (nuoriso-ohjaaja) puhu kaikkee siinä ja sitten oli info-juttuja meidän star wonderista (semmonen nuorten joulutapahtuma johon en kyllä siis pääse ku oon suomessa) ja sit jotain kaikkee jotain, mentiin semmosiin pienempiin ryhmiin ja rukoiltiin asioiden puolesta ja oli jotenki hyvä fiilis, niin rauhallinen levollinen semmonen. Sit James vaan tuli sanoo et Iines tuus istuu tonne tuolille, siinä oli kolme tuolii sillai eri puolilla sitä huonetta (se on siis aika suuri huone mut jooo niin) ja sit olin sillai et öö mitä miks ja se sano et rukoillaa mun puolesta ja sit toisille tuoleille meni Mike ja Esther ku ne on järkänny tota juttuu (siis Star Wonderia) ni niidenki puolesta rukoiltii sitte. Se oli ihan huippua! Oikeesti, en ees osaa sanoo sitä fiilistä, mut siis juttu toimi niin et siinä vaan istuttii ja sitten ihmiset keräänty siihen ympärille sen mukaan kenen ympärille aina halus mennä ja vaihto siitä sit kenen luo meni ja rukoili siinä toisten puolesta, mutisi ittekseen tai laitto käden olkapäälle ja sit rukoili ääneen siinä ja melkein aloin itkee, jotenki tuli kauheesti semmosii juttuja mitkä kosketti ja aina ku joku rukoilee mun puolesta niin ymmärrän yleensä kaiken mitä se sanoo. Se on ihan ylisiistii ja jotenki, en tiedä.


Sit oli vielä loppurukous siinä ja sit alko hengailuaika mikä on aina siinä lopuks ja olin Emman, Debbien ja Katien kanssa siinä ja nää kolme oli taas ihan täysiä sekopäitä, ne on aina. Sain Hanaltaki joulukortin, se on niin ihana ku se aina jaksaa ajatella kaikkii. Haha, se oli kirjottanu mun nimen "Enis" mut siis joku enis, enies, eenis, einis tms. on ihan yleinen versio mun nimestä täällä. Sit se oli ihan että apua kirjotinko sen väärin ja Emma ja Debbie yhtäaikaa: "ai ai en ii es" ja sit high five!! ja ne on ihan sekopäitä. Mut siis joo. Sit se anto mulle kans kortin et vienkö sen Iidalle, sen nimi oli kirjotettu Eda. :DD Mut sanoin että tota kai vien.

Sit annoin mun lahjan Emmalle, siinä oli siis korvikset, sit semmonen vihko jollasii sil aina on ja kaulakoru. Mut se oli ihan yli-ihastunu siihen lahjaan ja vaan halas mua vaikka kuin monta kertaa ja sit vielä luki mun kortin ja alko itkemään. :D Se oli ihana, se vaan nauro ja itki samaan aikaan, Ben tuli sillai et öö Emma ootko okei ja se vaan että joojoo mutku oon niin onnellinen ja mua vaan nauratti ja halasin sitä ku se itki ilosta. Sit se heti laitto ne korvikset ja kaulakorun päälle ja oli kaikille sillai et kattokaa mitä mä sain.

Sit annoin Emmalle myös kirjeen ja pyysin et veiskö se sen Kimille eli siis sen äidille. Halusin kirjottaa silleki jotain ku musta jotenkin vaan tuntu sille. Sit Sue heitti meidät kirkolta kotii ja kaikki vaan tuli halaamaan mua ennenku lähti sieltä ja toivotti hyvää matkaa. Ne on ihania! Ja kaikki sano et niille on ollu tärkeetä et oon ollu tuolla, et oon tuonu ihanan lisän tonne. Ihania!

Nyt täytyy nukkua, kaksi ohjelmatäyteistä päivää edessä. Huomenna valokuvausportfolion deadline (tai joku väliaikainen eiku en tiedä mutjoo kuitenkin) apua. Hyvää yötä pian nähdään 8)))) ihanat

15. joulukuuta 2009

OHO Suomessa on _aika_ kylma oikeastikin! Ei taallakaan mikaan lammin ole, mutta plus nelja silti ja ulkona parjaa ihan hyvin jos on ohut paita ja sen paalla maiharitakki ILMAN VUORTA. Mulle tulee niin ilonen olo kun Suomessa on niin kylma. Odotan jo niin paljon etta paasen sinne kylmaan oi, tosin en sitte tieda onko uloslahteminen ihan niin hauskaa oikeesti. Oi silti!
Laittakaa mulle kommentteja pakkasesta, esim. kertokaa kuinka kylma on! 8))))
OIIII KOLME PAIVAA.

Tanaan viimeinen nuortenilta, huomenna vahan Centreen ja torstaina PAKKAAMISTA ja perjantaina aamulla lahto Lontoon kautta Suomeen sitten tosiaan oi oi oi OI. Tuntui eilen niin hassulle kun sovin Suvin kanssa etta joo, ensi tiistaina sitte ennen Lepaanii mennaan valokuvailee ja sitten sen jalkee kavellaa Lepaaniin. OI.
oioioiOI

14. joulukuuta 2009

Odotan huomista, koska...

... saan laittaa uuden paidan päälle.
... on valokuvausta.
... menen juomaan Patsyn kanssa teetä.
... on paljon hyppytunteja.
... illalla on Energy.
... olen taas päivän lähempänä Suomea.

Askartelin Kathleenin kanssa varmaan monta tuntia taas, se on niin kovin innokas askartelija. Mutta siis kivaa vain. Ensin maalattiin, on niin söpöä miten se ottaa vaikutteita jotenkin älyttömän kypsästi siitä mitä mä sille opetan. Se että sanon että vesiväripaperi kannattaa kastella pensselillä ensin ja sitten maalata päälle niin saa värit leviämään niin kuin haluaa, se on heti ihan mukana. Ja se että mistä väreistä sekoittuu mitäkin ja tänään se sen suoran viivapiirtämisen sijaan alkoikin LUONNOSTELEMAAN. Siis sillain että se käytti montaa viivaa ja teki sillain. No sillain. Se on ihana.

Maalattiin fairy, tai siis minä piirsin ja Kathleen maalasi plus piirsi korkokengät ku mä en osannu ja sitten se halusi tehdä Madelille lahjan niin tehtiin sille bracelet ja earrings ja kortti. Mun mielestä Kathleen on oikeasti luova tuon ikäiseksi, tai jotenkin tuntuu että siinä ois kauheesti ainesta johonkin. Osaahan lapset leikkiä (no yleensä) ja tykkää piirtää ja kaikkea, mutta kun Kathleen osaa oikeasti esim. näytellä älyttömän hyvin. Ja tanssia ja piirtää ja tehdä vähän kaikkea. Kiva kehuminen. Mutta kun se jotenkin on semmoinen. Mahdottoman ylienerginen ja semmoinen, mutta kun sen saa keskittymään johonkin niin se kyllä osaa. Se ihmtetyttää mut joka kerta.

Sitten otettiin myöski vähän kuvia, Kathleen halusi. Nyt sillä on yöpuku ja pipo päällä ja se leikkii Michaelin robotilla.

Mä oon happy mun kässän suunnitelmasta, kukaan muu ei sillai edes vielä ollu tehny sitä ja emmäkään, mutta tein välkällä ennen kässäntuntia ja sitten tunnilla ja opettaja oli ihan helpottunut ja yli-iloinen siitä kun olin tehny ja myös primary jotain miten en tiedä miten se kirjoitetaan tai mitä se on suomeksi... Kävin kysymässä Madelilta:
Iines: How do you spell risöööörrrzzz??
Madel: What?? Church?
Iines: No, risöööörzz.
Madel: Church?
Iines: NO!! Riiiisssssööööööörrrzzz.
Madel: AAAAA, give me paper and pencil.

No, nyt siis tiedän miten se kirjoitetaan, eli primary research. Joten olen tehnyt primary researchia ja ainoa mikä puuttui oli secondary research ja sitten tarvitsin vain vielä suunnitelman. Tulostin sitten pari kuvaa Penelope Dullaghanilta ja siinäpä minulle sitä secondarya ja sitten vain lopputunnista menin opettajalle sillain että tässä minun luonnokset siis onhan okei että teen laukun kun kaikki muut on tekemässä kai book coverit. Olen taas aika ernu. Ei vaan napannut se ja tuli hirveä kasa hyvää ideaa juuri sillä hetkellä laukkuun. Joten teen laukun. Ja siitä ainaski pitäisi suunnitelmien mukaan tulla ihan käytettävä ja kiva. Käännettävä! Ja sitten on ideoita kaikkia tulee machine embroiderya ainaski, sitä on niin hauska käyttää ja tehdä. Oi tykkään.


Valokuvaustunti. On vahan tylsaa. Olen tehnyt paljon toita. No en paljoa. Mutta nyt mulla on paljon kasassa. En tahdo kassantunnille. Ja olen koko ajan hilpea. Mika olikaan suunnitelma talle paivalle? Vai oliko sita ollenkaan?

12. joulukuuta 2009

Tänään on outo olo. Viikon päästä herään jo kotoa. En tiiä, jotenkin tuli outo olo. Tai kun heräsin tänään joskus puol 11 kun Madel huusi että "iines and anna, time to wake up" ja olin ihan sillai öäää ja Anna ei ees heränny. Mutta sitten nousin kuitenki ja Madel huuteli meitä alas syömään pancakes oi nami. Ja sitten oli ehkä paras aamupala täällä koskaan, tai siis jotenki. Oli lettui ja sitten kynttilä paloi pöydällä, EKAA KERTAA KOSKAAN. On ikävä niitä aamuja ku syön äidin tai äidin&Akun kanssa aamupalaa ja palaa kynttilä ja on hämärää ja kaikki on yhtä tunnelmaa. Taustalla soi vielä joululaulut ja onneksi semmoiset ihan kivat joululaulut. Tunnelmaa oli ja tuntu jotenki kivalta olla.

En oo tänään kai tekemässä mitään sen kummempaa, päätin pitää ihan kunnon kotipäivän. En jaksanu aamulla käydä suihkussa ja puin vaan verkkarit päälle enkä tehny ulkonäölleni muutenkaan mitään. Noi on lähdössä tänään leffaan ja kysy muaki mukaan mutta sanoin etten lähde, en vaan jaksa nytten, tai ei huvita. Musta tuntuu että multa menisi koko leffa kuitenkin ihan ohi koska tuntuu että haluun nyt miettiä vain.

Eilen olin Centressä yksin koko päivän siis, oli ihan kivaa sillain, otin tosi rennosti ja kävelin vaan eestaas ja ostin itselleni uuden päiväkirjan. Siinä on mustat kovat kannet ja valkoiset normaalit sivut, se oli oikeestaan enemmän ku sketchbook tai jotain mut siis joo niin, maalaan kaikki sen sivut ja revin semmoisiksi kivoiksi. Eilen aloitin illalla jo mut en jaksanu tehdä tarpeeksi monta, siinä on siis mulle tänään tekemistä. Ja sit teen kässään mun projektiin suunnitelmaa, pitäisi miettiä teenkö laukun vai kirjan kannet mut musta tuntuu että teen laukun, se tuntuu kivemmalle. Pitäis olla maanantiaksi joku suunnitelma valmiina siihen liittyen, saa olla kuulemma millainen laukku vain. Teen varmaan vähän samantyylisen kuin mikä mun se yksi oli joka meni tässä juuri rikki. Semmoinen aika pieni jossa on pitkä kantohihna. Se on tarpeeksi helppo tehdä ja kivannäköinen kuitenkin ja sitä tuun varmaan sitten käyttäneeksikin joskus. Aiheena on "in the dark" mutta mun pimeys on tässä tehtävässä jo mood boardinkin pohjalta lämminsävyistä. Muuta ideaa mulla ei sit olekaan. Tekisi mieli tehdä pyöreitä kuvioita mut en tahdo siitä mitään liian abstraktia tai semmoista, koska jos aion itse sitä käyttää. Tietysti parhaiten se tulis käyttöön ku ottais kivan kankaan ja tekis, mutta se taas ei oo se mitä siltä tehtävältä haetaan ja se kuitenkin on se ensisijaisin juttu että saisin mahdollisimman hyvät marks siitä. Pitää ideoida tänään lisää tätä.

Näin viimeyönä aika outoa unta. Olin jossain rauniolla Rosan kanssa ja se oli semmonen paikka jossa oli tapahtunu 12 murhaa ja sitten Rosa sanoi että se oli ainoa kirkko mihin se oli koskaan halunnu mennä ja olin ihan innoissani et no onko siellä messu nyt tai jotain ja se sano et joskus siellä oli ollu ku se oli tullu sinne mut että nyt siellä ei ollu mtn ja se koko paikka oliki ihan autio.
No sit yhtäkkiä en enää ollutkaan Rosan kanssa ja aika meni ihan sekaisin ja siellä oli se hetki ku niitä murhia tehtiin, hyi se oli kamalaa, siis se oli vaan semmosta kunnon ampumista ja karkuunjuoksemista ja hyi. Joku yritti ampuu mua mut sit yhtäkkiä se siirtyki hetkeen kun sitä alettiin selvittää et kuka oli ne murhat tehny ja sit jotenki mua alettiin syyttää yhdestä niistä mut lähdinki juoksemaan karkuun ja juoksin Sotungin kouluun (eli siis mun entiselle yläasteelle) ja en pystyny yhtään juoksemaan, jalat oli sairaan raskaat ja en vaan päässy eteenpäin ja sit kuitenki pääsin lopulta koulun kirjastoon ja menin sinne sillain et mua ei ois niinku nähny siitä ovelta ja aattelin et ehkä ne ettis mua sieltä, ehkä ei, mutta että ei sillä sit enää oo mitään väliä.
Sitten luin siellä jotain kirjoi, otin jonkun ruotsinkielisen kirjan käteen mut sitten tajusin et hö, ei tää oo englantii ja yritin ettii jotain enkkukirjoi mutta en löytäny. Sitte valikoin jotain suomenkielistä kirjaa siitä että mitä voisin lukea ja yks kuvisopettaja meidän koulusta (joka ei kyllä opeta mulle mitään) tuli vaan juttelemaan mulle ja se puhuki yhtäkkiä suomea ja olin ihan sillai mitäää..
Se uni OLI outo!

Ja toinen mitä unta näin niin olin erään Sonjan kanssa jossain oudossa talossa ja istuttiin jonkun kylpyammeen reunalla ja vaan juteltiin kaikkee outoa ja mulle oli just ennen selvinny että mulla on joku aivosyöpä ja en suostunu menemään leikkaukseen ku mua pelotti se niin paljon ja en kuitenkaan kertonu Sonjalle sitä. Sitten juteltiin siinä mut välillä se hyppäs siitä kohdasta ihan oudosti kaikkiin muihin tilanteisiin. Välillä me mukamas käytiin koulusta siinä ja mä selitin et joo mun koulu alkaa 13:50 niinku se täällä välillä alkaaki mut silti menin Lumoon kouluun ja siellä oli puurojuhla jonne siis mahdollisesti saatan olla ens maanantaina menossa ihan huvikseni mut siellä puurojuhlassa oliki meidän Peer Gynt -esitys paitsi ettei se ollu Peer Gynt. Anniina meni sinne esittään jotain ja sit Rosaki oli siellä yhtäkkii ja kaikki oli niinku ennen ja me jotenki Rosan kans käytiin siellä kouluu Irlannista ja Englannista ja se oli sekavaa. En ees muista mitä siellä lavalla tapahtu mutta jotain täysin sekopäistä ja Anniinalla oli läpinäkyvä sateenvarjo.
Ja sit aina ku olin tollai käyny jossai niin menin takasin Sonjan luo sinne kylpyammeen luokse ja juteltiin taas jotain kaikkee ihan randomia. Sen unen tunnelma oli niiin outo!

Näin myös kaks yötä sit ihan tosi outoo unta. Siinä oli tää talo missä täällä Englannissa asutaan mut olin kai serkkuni kanssa jossain siinä pihalla ja päätettiin että hei jee nukutaan autossa. Sit sinne tuli jtn randomia porukkaa vielä ja sitten siellä oliki yhtäkkii kolme autoo ja siitä tuli ihan kamala katastrofi ja isä ja Aku oli yhtäkkii Peterin ja Madelin huoneessa ja aamulla pääsin joskus nukkuu ku olin selvitelly niitten sotkui siinä pihalla, siis oli metelii ja kai sytty yks auto palamaan ja se oli ihan KAMALAA ja muistan siitä unesta oikeestaan vaan sen paikan ja sen että se oli ihan kamalaa. Sit pääsin lopulta sinne yläkertaan ja alko aamu valjeta ja olin vaan törkeen väsyny ja suunnilleen itkin siellä ja lopulta pääsin nukkumaan.

Eilen kun olin Centressä (huomhuom tämä ei ole unta) niin kun lähdin sieltä sit lopulta kotiinpäin niin ootin bussia jonka piti lähteä kotiin 20:08 mut sitten se tuli vasta joskus 20:20 ja sit oltiin siitä lähdössä mut sitten sinne tuli joku känninen ihminen ja se yritti päästä bussiin mut kuljettaja ei päästäny sitä sinne ja sitten ne riiteli siinä vaiks kuin kauan, kuski laitto bussinki pois päältä jo ja sit väitteli vaik kuin kauan sen kanssa siinä, en itte ees nähny tilannetta ku istuin yläkerrassa mut siis niin, naurettiin aina toisinaan yläkerrassa sille sen miehen jutuille, ne oli nimittäin aika laadukkaita. Sitten lopulta tuli poliisit pillit ulvoen paikalle ja vähänkö kaikki siinä vaiheessa repesi, oikeesti tosi pahasti, kaikki vaan nauroi. Se oli jotenki hullua. Sitten ne vei sen kännisen pois sieltä ja päästiin vihdoin joskus 20:40 matkaan siitä.

Keskiviikkona on valokuvausportfolion deadline. Ei se siis mua sillai haittaa, oon saanut sen aika hyvin kasaan jo ja ennen keskiviikkoa kerkee olemaan vielä 3 kertaa valokuvausta tuplatunnit joten ei se haittaa. Mut siis kun en nyt ollu ihan selvillä et pitäiskö tän olla jo ihan valmisvalmis vai riittääkö vain se että on sillai jonkunverran, kun mun mielestä ihan viimeinenviimeinen deadline on vasta joskus helmikuussa. Mun pitäis tehdä jotain pimiössä mun maanantaina ekana kysyn kyllä Ms. Streetiltä että mitä mun pitää oikein tehdä ja mihin mennessä kun oon taas ihan pihalla.

Tuntuu kauheen oudolle se että mun pitää vielä miettii tällasii jotain juttuja kuin koulun valokuvausportfolioita ja meen sinne ihan englantilaisten ihmisten pariin vielä ja mun pitää puhua englantia vielä viikko. Se ei vaan mahdu mun päähän kun mietin koko aika sitä että oon viikon päästä jo Suomessa. OUTOUS. Mut siis tuntuu jotenkin niin hyvälle tämä Englantimaailma mut samalla mun päähän on hiipinyt pelotus että entä jos mä en haluukkaan lähteä Suomesta enää tänne ku tajuan et mulla on ystäviä siellä ja osaan kieltä ja on perhe ja on ihmisiä jotka välittää. Ja siis samalla kuitenkin tiiän että TOTTA KAI tulen tänne takaisin ja totta kai haluanki tulla. Se on oikeestaan vaan helpottavaa. Että olen tulossa tänne takas. Kuitenkin. Ja että on vielä se kuus kuukautta. Mut uskon että se on tosi tärkeetä että oon Suomessa ja KOTONA nyt välissä, uskon että voin saada siitä aika paljon voimaa. Oon saanu tosi paljon voimia ja jaksamista ja kaikkea siitä kun oon ollut täällä nyt, mutta tavallaan siihen vastapainoksi tarvii voimaa täälläkin oloa varten. Ja sitä saa sitten taas Suomesta. On kivaa että on joku Suomenmatka jota odottaa mutta ettei se kuitenkaan kestä sen kauempaa kuin 2 viikkoa.

Huomenna on vika sunnuntaikirkko ennen Suomea ja tiistaina vika nuortenilta. Vika ja vika ja vika. Mutta onneks kaikki jatkuu sitten keväällä.

En tiiä monenko aikaan nuo on lähdössä leffaan mut jotenki toivon että ne lähtisi pian. Tai kun haluisin rauhassa koneilla ja kaikkea, en jaksa nyt jotenkin kysellä lupia, haluun vain olla. Lainasin Iidalta muutaman leffan ja sitte lainasin sille muutaman, nyt oon kattomassa leffaa joka mun on pitäny kattoa jo vaikka kuin kauan. Sen nimi on PS: I love you ja en tiiä tykkäänkö siitä. Siis kun jotenkin se tuntuu kauheen pelottavalta ja ahdistavalta mutta oon vasta jossain puolessa välissä kattomassa. Silti. Aattelin että voisin kattoa sen nyt loppuun kun jos se kerta ahdistaa mua niin ei sitä kannata kattoo illalla. Mutta siis syy miksi ehkä se ahdistaa on se että se ei ole mikään semmoinen yli-iloisin leffa ja kun siinä ei ole suomitekstejä niin pitäis oikeesti tajuu mut ei jotenkin vaan pääse niin lähelle sitä tarinaa sitten, ehkä. Mut nojoo, nyt jos alan tän suomikirjottamisen jälkeen kattoa sitä niin ei tule kyllä yhtään mitään. Just ku Madel kävi täällä ja olin kirjotellu suomeks niin kun se kysyi jotain niin vastasin ihan suomalaisittain "okei". Vaikka siis tietty se ymmärs sen eikä kiinnittäny siihen mtn huomioo mutta mä itte olin ihan että hups puhuin suomea.

Jospa nyt syvennyn leffailuuuun (niin siis ps: kirjoitin taas muistioon niin että en ole netissä nyt tätä kirjoittamassa).

11. joulukuuta 2009

Enää viikko niin olen matkalla Suomeen. Apua!
Lähden kohta Centreen ja ostan uuden päiväkirjan. Oi.
Maailma tuntuu kauniilta.

[PS: minipäivitys koska en osaa nyt muuta]

8. joulukuuta 2009

Lehdenleikkaajamuurahaiset syövät sieniä ja viljelevät niitä. Nämä sienet syövät lehtimassaa joten muurahaiset kuljettavat lehtiä pesäänsä ja syöttävät sieniään. Muurahaisten sieniviljelmät sijaitsevat maan alla ja voivat olla monta kertaa jalkapallokentän kokoisia.

AWW
KYMMENEN PÄIVÄÄ SUOMEEN oi että.

Nyt tuntuu hirveästi että tahdon sinne. Mietin liikaa Suomea. Ja samalla taas Englantia, kuitenkin. Tuntuu oudolle miettiä kaikkia ihmisiä. Jospa en kirjoittaisi tästä taas kun olen kirjoittanut jo niin monta kertaa.

Olen koulussa, väsyneenä ja en tiedä olenko nyt tehnyt jotain väärin vai mikä on pielessä kun kaikki on jotenkin kylmiä mulle. No siis okei, ne kaksi ihmistä jotka mulle yleensäkään mitään puhuu. Mutta silti. Jotenkin tuntuu kuitenkin et kaikki menee täällä paremmin koko aika, että tykkään olla täällä ja koulussa menee kuitenkin hyvin ja kaikkea, mutta kun sitten ei ole kavereita vieläkään. Jotenkin tuntuu tavallaan että on jo niin tottunu olemaan että siks tuntuu hyvältä olla, että ne ihmiset jotka tietää tai tuntee (opettajat, ihmiset kirkolta, host-perhe....) jo sen verran hyvin että niihin tottuu, mutta kenestäkään ei tuu sen läheisempää. Vaikka sitä just kaipais.

Saa nähdä miten kova ikävä joulun jälkeen tulee vai tuleeko. Niin kuin joskus aiemmin kirjoitin, niin kuitenkin tuntuu hyvältä tulla takaisin tänne kun tietää minne tulee ja kun ei tartte enää pelätä ettei osais kieltä tai olis jotenkin kamalan pelottavaa. Vaikka ei sitä silti osaa selitää. Mut jotenkin kuitenkin kaipaisi sitä jotain sellasta ihmistä jonka kanssa vois jutella vähän syvällisemminkin ja joka haluis ihan ehdoitta ja oikeesti olla mun kanssa.

Oon muokkaillut ja laittanut kuvia valmiiks valokuvaustuntia varten, tuntuu kivalta saada hommia tehtyä. Toivon ettei kukaan liikaa huomioi sitä et mulla on taas vaikka kuin paljon uutta sit mun portfoliossa. En jaksa sitä jos saan taas miljoonasti kehuja. Tosin onneksi on epätodennäköistä että viimeviikkoinen toteutuisi ja onneksi se on nyt takana. Hmhm. En ees muista kirjoitinko siitä, kyllä varmaan?

Tänään on toiseksiviimeinen Energy kirkolla, tuntuu oudolle. Ja stressaan joululahjoista. En kyllä ole edes paljoa niitä hankkimassa, mutta silti. Stressaan. Aina.

Miks mä en löydä ihmisiä jotka oisi samalla aaltopituudella eikä kielellä tai sen osaamattomuudella sit oiskaan niin paljon väliä?

7. joulukuuta 2009

APUA, mä kirjoitin PITKÄN tekstin (muistioon) ja sitten POISTIN sen. Olen tyhmä. Joten nyt selitän alusta. Koska haluan selittää. Voi miksimiksimiksi MIKSI?!

Eli siis niin, eilen oltiin Centressä Iidan kanssa, tai eka olin Bristol Community Churchissa aamumeetingissä ja oli ihan kivaa, juttelin Myman kanssa sen jälkeen ja vaihdettiin numeroita ja kaikkea. Tosin tuskin me nyt enää ennen joulua mitään keritään tavata tai mitään, mutta sit joulun jälkeen. Ja Emma sano että se ei kestä ku oon sen 2viikkoa poissa, en jaksa tajuta miten se jaksaa hokee sitä. Ja muutenkin, se selitti vaan et pitää tehdä jotain yhdessä vielä ennenku lähden Suomeen ja ihan kivaa sillain mutta siis outoa kun välillä saatan ihan helposti olla kaks viikkoa näkemättä sitä jos se ei käy kirkolla.

Niin, sitten lähdettiin sinne Centreen ja Christ Church Cliftonissa oli semmoinen Carol-service, se oli ihan älyttömän hieno. Niin Harry Potter -tunnelma oli välillä oikeasti, koko vanha suuri kivikirkko oli täynnä nuoria ja se oli valaistu kokonaan kynttilöillä ja oli hieno kuoro ja orkesteri soittamassa. Se oli ihan ihmeellistä, jotenkin ihanku unta. Tosin tämä saattaa johtuu myös siitä että olin sairaan väsyny ja tuntu ihan koko aika että nukahdan. Mutta oli se ihan tosi hieno silti!

Siinä oli myös se hyvä et se alkoi jo 5.30pm niin kerettiin sit kotiin vähän enemmän ajoissa. Eka piti kävellä Cliftonista Centreen ja sitten käytiin Mäkissä kun ei oltu kumpikaan syöty mitään kunnonruokaa koko päivänä (no tosi KUNNON ruokaa sieltä mäkistä saaki mut silti). Iidan bussi tuli ja mä jäin yksin vähäks aikaa siihen odottamaan sitten, no ehkä puoleks tunniks, ja siihen tuli joku mies puhumaan mulle, en osaa sanoo oliks se ihan selvin päin mut sen verran kuitenki ainaski että sen kans pysty jutteleen ihan hyvin. Sen nimi oli Colin ja se selitti kaikkee jotain ja olin vähän vaivautunu mut toisaalta kului se aika siinä jutellessakin. Ja kun läsnä oli onneks muitaki ihmisiä muutama (vaikka oliki yllättävä autioo) niin ei tuntunu niin kauheen pelottavalta.

Tulin kotiin ja katoin pätkän leffaa ja kävin nukkumaan, olin aivan sairaan väsyny. Ja aamulla ku heräsin niin sama väsymys vaan jatku, en meinannu ollenkaan päästä sängystä ylös mikä johti siihen et heräsin ehkä puol tuntii ennen ku piti lähteä kouluun joten puin päälle vähän mitä sattuu ja lähdin ihan likasilla ja ällöttävillä hiuksilla kouluun. Ja tuntui koko päivän että oisin ihan kamalan näkönen.

Aamulla oli valokuvausta ja on kyllä suhteellisen rasittavaa kun KOKO AJAN mun valokuvausopettajat on kehumassa mua. Siis on mun mielestä kiva tulla kehutuksi ja nyt ainaski elättelen tosi vahvasti toiveita et saisin sen A:n valokuvauksesta. Mutta siis kun oon kamalan huono ottamaan kohteliaisuuksia vastaan ja sitten kun ei niitten tarttis sanoa asioita sillain koko luokan kuullen kun muuten ne saa kaikki ajattelemaan että olisin joku ylihyvä vaikken ole ja vielä pahempaa niin ne kaikki muut luulemaan että mä itsekki ajattelen samalla tavalla VAIKKA EN AJATTELE. Mut siis tänään kun Ms. Street kävi läpi kaikkien final projectit sillain ja olin ihan että okei nojoo, se vaan sanoo että niin iines sullahan on tää ja tää projekti ja mä sanon siihan joo ja that's it mut voi voi VOI. Kun se oli ihan et "ja iineksen kohdalla mulla lukeeki täällä vaan että FANTASTIC" ja olin niin nolona siinä vaiheessa. Tai jotenki, EI TOLLASTA KUULU SANOO, kuulostaa niin tyhmälle! Varsinki sen viime tiistaisen välikohtauksen jälkeen kun kaikki tuli kattomaan mun töitä ja kaikki opettajat kehu kilpaa niitä. Vaikka Ms. Street ei kai tiiä siitä kun se ei ollu paikalla.

No, sit menin koneelle ja tein mun töitä (plus kirjotin mailia ja luin blogeja) ja Ms. Street tuli sanomaan et sen ei oo mitenkään tarkotus ignoraa mua tänään mut että se ei välttämättä kauheesti kato mun töitä ku tietää et ne menee kuitenki hyvin ja on niin hyvällä mallilla ja et voin sit käydä kysyy jos on jtn. Nojoo, ihan kiva että muhun luotetaan ja uskotaan et mulla menee kaikki hyvin. Sit tunnin lopuks se tuli kysyy et onks kaikki okei ja olin vaan et joo MUTTA KU SE MITEN SE SEN KYSYI, oikeesti oisittepa kuulleet, se oli jotenki niin semmonen mielistelevä ärsyttävä. Sit se vielä jatkoi että ei mitään huolta, sulla on tosi hyvällä mallilla tuo projekti. Tosin mulla on suunnitelmana ottaa viel lisää kuvia kun musta toi ei tunnu yhtään valmiilta ja sitten mulla on vaikka kuin paljon kirjotettavaa vielä, en tiiä tajusko Ms. Street oikeesti että ei multa tuu ihan hatusta vetämällä toi kaikki englanninkielinen teksti jota siinä mun portfoliossa on PALJON ja tulee olemaan vielä lisää. Mut siis Ms. Street on kiva opettaja, ei siinä mitään.

Sitten vaan jumitin loppupäivän, oli hyppytunti ja kässää ja olin oikeesti niin väsyny etten jaksanu mitään. On ollu tämmönen turha päivä et oon vaan oottanu sitä et pääsisin nukkumaan. ONNEKS KOHTA PÄÄSEE. Oon hetken koneella, käyn syömässä dinnerin ja sit meen lukee/kattoo leffaa ja sit nukkumaan mahdollisesti jo ennen yheksää. Oon sairaan väsyny ja en jaksa olla enää enempää päiviä tällanen haamu.

Laitan tähän vielä pari kuvaa joita eilen otin omasta ikkunasta/centrestä.

KATULAMPPU! (eli siis university siellä takana)
Tää on tällanen kohta josta oon jo vaik kuin kauan halunnu ottaa pimeellä kuvan muttei koskaan oo ollu kameraa mukana, tosin ei siitä nyt sit niin hieno tullukaan mut nojoo kuitenkin.
Tää siitä samasta kohdasta vähän myöhemmin kun jäi kamera käteen niin näpsein sit kaikesta kuvia.
Kotitie, tulossa kotiin, väsyneenä ja yäyäyä mut oli hieno kuu, tosin se ei näy tässä enkä saanu siitä hyvii kuvia (tai no okei näkyy se tuolla tollasena valkosena valopisteenä vasemmalla) mutta no sitten tuli pari muutakin.
Ikkunasta aamulla. Tästä mä tykkään. Lentävälintu ja sateenkaari (joka ei kyllä näy) ja pisaroita taasvaihteeks.