26. joulukuuta 2009

En olekaan tässä vähän moneen päivään ehkä päässyt kirjoitteleen, ja nyt tuntuu jotenkin tyhmälle koittaa koota niin kauhean monta päivää ja ajatusvyyhtiä johonkin yhteen entryyn, mutta voin koittaa. Mulla ei edes ole semmoista järjetöntä määrää kuvia joilla voisin vähän kertoa millaista on ollut, tai en tiedä.

Kuitenkin, lähdettiin mummolaan viettämään joulua silloin keskiviikkona 23. päivä. Meidän mummola on siis Keski-Suomessa Pihtiputaalla niin sinne meni ajaa se joku kuus tuntia ainaski, varsinkin kun keli oli ihan kamala ja kaikkea. Me otettiin Akun kanssa peitot ja tyynyt mukaan takapenkille ja oli hirveästi tavaraa ja voin kertoa että myös _aika_ ahdasta.

Tässä kuva meidän autosta:

Ja tässä minä ja Aku nukkumassa auton takapenkillä (oikeesti "nukkumassa"):

Koska lähdettiin jo kuuden aikaan aamulla (vai seittemältäkö se oli, en muista), oltiin mummolassa perillä joskus 1-2 aikaan päivällä jo, tuntui oudolle. Menin sitten tapaamaan Elinaa, tai näinki sen siinä pihalla jo vahingossa kun tultiin, ja oli jännää. Tuntui hassulle mennä semmosen ihmisen kotiin jota ei ollu koskaan ennen nähny ja sitten siellä vaan jutella ja muutenkin, kun sen koti oli samassa talossa kun mun mummola. Mutta tuntu kivalle olla siellä silti ja lähdin lopulta kotiin vasta joskus yhden aikaan yöllä.

Sitten oli aatto ja heräsin joskus kahdentoista aikaan, kävin suihkussa ja lähdettiin äidin kanssa käymään Liisa-mummun luona ja kirkossa. Liisa-mummu on siis äidin mummu eli mun mummun äiti. Voin sanoa että se vierailu herätti ihan tosi tosi paljon ajatuksia, en osaa ehkä sitä tässä nyt sen tarkemmin kuvailla, mutta se tuntui ihan tosi tärkeelle.

Kirkko oli kanssa ihan kiva, mutta en vaan voi sille mitään että oon nyt niin tosi mieltynyt Englanninkirkkoon kun siellä on oikeesti niin hyvä meininki ja muutenki, mutta siis kyllä tuollaki oli ihan kivaa.

Sitten mentii kotiin ja siellä oli meidän serkut Veera 10v ja Emma 3v sekä meidän täti eli äidin sisko ja sitten sen mies ja sen miehen äiti eli Veeran ja Emman toinen mummu. Syötiin siinä jotain, mutta se varsinainen suuri jouluateria oli vasta 25. päivä. Pukki vieraili meillä (lähinnä noiden lapsien takia siis) ja oli ihan hauskaa, sain oikeasti paljon enemmän lahjoja kun odotinkaan ja ihan tosi kivoja kaikkia kaikenlisäksi. Ja hyödyllisiä kans. En voi sillain sanoa mikä oli paras, mutta käytännöllisin ehkä se kun sain rahaa lahjaksi ja sitten mun omia suosikkeja oli ehdottomasti mummun tekemät ihanatihanatihanat villasukat sekä semmoinen nahkakantinen kirjanmuotoinen rasia jossa on Klimtin tekemä työ kannessa. Ja kolmas suosikki Serranon perheen toinen tuotantokausi. En oo siis nähnyt ekaakaan kokonaan, mutta mulle on oikeestaan ihan sama minkä niistä sain. Siitä nyt vaan on ollut jo tässä kahden päivän aikana mulle niin paljon iloa ja se on tuonut niin paljon hyvää mieltä, että ei voi mitään. Voisin vaikka ostaa toisenkin jonkun niistä tuotantokausista. En voi sille mitään, mutta se on varmaan mun ihan joku lemppariohjelma ikinä. Tai siis ainaski tähän mennessä.

Tässä kuva siitä Klimtin teoksesta joka on sen kirjarasian kannessa:
Jouluaattona tuntu tosi kivalle availla paketteja, koska en yhtään tienny mitä tulisin saamaan, ku en kamalasti ollu mitään toivonu, ja sitten tuli paljon ylläreitä ja semmosia juttuja joita oikeesti tartten (esim. kaksi tyhjää kirjaa, toinen luonnosteluun, toinen päiväkirjaks, Torey Haydenin Lapsi muiden joukossa -kirja, Khaled Hosseinin Tuhat Loistavaa Aurinkoa, ihanat lilat sukkahousut, SUKKIA IHANIA, kynttiläää, ihanavihreä pyyhe, kirkkaanoranssi aivan mahtava viltti jonka otan mukaan Englantiin lämmittämään, ööää karkkii plus suklaata ja kaikkea semmoista emminä muista sanoinko kaiken jo). Sitten oli kiva sen kaiken hälinän keskellä vaan löytää joku oma rauha ja maata olohuoneen lattialla ja syödä maailman parhaita karjalanpiirakoita + juoda englantilaista teetä joka on nams ja jonka olin antanu mummulle ja papalle joululahjaks.

Joulupäivänä mut herätettiin kai joskus siinä kahdentoista aikaan ja sitten kävin suihkussa jnejnejne, en ees muista mitä siinä tapahtui, mutta sitten oli se THE jouluateria ja oli ihan kivaa ja hyvää ja leikittiin eläinarvausleikkiä Eijan, äidin, Veeran ja Akun kanssa ja se oli oikeesti ihan yllättävän ja tosi hauskaa. Illalla lähdin sit vielä Elinalle ja pelattiin ihan parasta Da Vinci -peliä joka oltiin oivallettu kivaksi jo keskiviikkona ja sitten leikittiin Johtajatikkua ja juteltiin jotain ja Piirrä&arvaa ja sit käytiin pihalla ja otettiin kuvia ja mentiin meille ja lopulta Elina lähti kotiin joskus kahden aikaan yöllä, mä katoin Serranoja vielä sen jälkeen ja kävin nukkumaan joskus neljältä, hups.

Vähän kuvia joita Elinan kanssa otettii:

Ensimmäisenä johtajatikku plus muut tikut 8))))
Käytii kävelyllä. Oli vaatimattomasti vähän kylmä kuten ehkä näette

Elina plus Lassi siellä





Tänään vaan matkustettiin kotiin ja päästiin mukavasti työntämään autoa kun se juuttui. Mut kuitenkin, ihan kiva olla taas kotona. Nyt muhun iskee vaan kamala stressi että apua kun mulla on niin vähän päiviä eikä mtn ohjelmaa. Tai huomenna oon isän kanssa menossa serkuille ja sitte varmaan muutenkin oon isän kanssa, varsinkin kun Aku jäi mummolaan niin ollaan kahdestaan. Sitten ma ja ti haluisin oikeesti tehdä jotain ja tavata ihmisiä ja en tiiä, ja sitten jo keskiviikkona oon lähdössä Ryttylään. Se on ihan rentouttavaa varmaan kun siellä näkee sit paljon tuttuja kerralla ja muutenkin, sinne on ihana mennä. Sitten sen jälkeen mulla on periaatteessa aikaa tehdä jotain ja nähdä ihmisiä vielä ilta 1.1. ja sit 2.-3.1. Tosin mulla on kai toiselle noista päivistä jo ohjelmaa ja muutenkin, mutta no, pitää kattoa. 4.1. lähden sitte takas Englantiin. Ja oon tullut siihen tulokseen että Suomi nyt vaan on joku maailman ihanin paikka. Kun aattelen et meen Englantiin, niin ihan riippuen siitä mitä sieltä ajattelen, tulee mulle hyvä tai paha olo mennä takas sinne. Jos mietin koulua niin oon tosi innoissani menossa takas Englantiin. Jos mietin seurakuntaa niin oon sillonki ihan sillain okeisti innoissani. Mut sit ku mietin kotia tai "kotia" siellä niin en oo enää yhtään innoissani ja mua ahdistaa ku haluan että mulla on KOTI ja semmonen paikka jossa saan vaan olla rauhassa ja kotonani ja muutenkin. Mutta mua sanottavasti ihan tositosi paljon helpottaa se ajatus että mulla on tää blogi ja yhteys ja oon nyt nähny että kukaan ei oo ainaskaan mun toistaseks tapaamista ihmisistä vielä unohtanu mua. Ja muutenkin. Rakastan ihmisiä täällä.

1 kommentti:

  1. apua pistit ton missä näytän mieheltä iinees. : D
    MUTTA kivakivakiva kun kirjotit ihana tykkään tästä kovasti voiettä kivaa oli.
    terveisin MINÄMINÄ mies tuossa kuvassa.

    VastaaPoista