1. joulukuuta 2009

Hupsis, kavipa vahan hassusti. Mun tehtava ei toki ollenkaan ole nyt kirjoittaa mitaan blogia vaan pitaisi etsia netista jotain kuvia ja analusoida niita, koska olen valokuvaustunnilla. Mutta oon ihan sekaisin ja melkein aloin itkemaan asken, en tieda ilostako vai pelosta vai hammastyksesta vai siita etta inhoon olla huomion keskipisteena ja vihaan yllatyksia jotka kohdistuu muhun koska jarkytyn niista niin pahasti, oli ne sitten kuin ihania vaan.
Tulin koneelle ja pyysin Ms. Middletonia opettamaan mua kayttamaa Photoshoppia. Sitten kuitenkin se pyys eka saada nahda mun final projectin ja olin vahan et nojoo ihansama koska se ei oo todellakaan viela valmis tai mitaan. No, sitten se kattoi sita ja selitti etta nama on "absolutely brilliant" jne jne jne ja se vaan jatko sita ja kyseli et onko Ms. Nash nahny mun tyot, sanoin et no en tieda ja se lahti sit tonne toiseen luokkaan ja haki Mr. O'Donnelin tanne kattoo ja Ms. Nashin ja sit KOKO LUOKKA SEURASI PERASSA koska se huuteli tuolla luokassa etta iineksen tyot on aivan mahtavia tulkaa kaikki kattomaan ja sitte olin ihan apua, onneks Ms. Nash seisoi ihan mun vieressa ja halas mua, koska mua oikeesti siina vaiheessa pelotti. En voi sille mitaan etta pelkaan tollasta huomioo, oikeasti KOKO LUOKKA josta en ees tunne ketaan muuta ku Melanien ja olin ihan ymmallani. Hyvillani, mutta peloissani samalla ja kihos suunnilleen kyyneleet silmiin kun kuiskin itsekseni etta ma en tykkaa tasta yhtaan ja oli joo kamalaa. En ees kuullu mita mulle annettiin palautetta ja kehuttiin.
Sain kuulla Ms. Middletonilta etta saan varmaan A:n tasta mun projektista ja etta tama on yksi parhaista projekteista mita se on koskaan nahnyt ja etta oon ihan tosi hyva ja se vaan hoki sita. Huomenna meen sit pimioon ja teen viela semmosen pienen sketchbookin niin et varmistan jotenki sen et saisin arvosanaks sen A:n sit tosiaan. Outoa!! Sit kaikki hoki et mun toi projektihan on kohta jo ihan valmis vaikka itte olin sita mielta et en oo ees puolessa valissa viela. Ihan outoa ja oon ihan sekasin ja oikeesti kihos vaan kyyneleet silmiin koska olin niin pelastyny ja hammastyny ku yhtakkia kauhea kehumisryoppy!
Sekotan totally ihan kohta.

3 kommenttia:

  1. Jätänpä siis kommentin, kun tulin tänne lueskelemaan.
    Kommenttien jättämisen noin yleensä koen vaikeaksi. Kyllä pidän tekstien lueskelusta, mutta meinaan kärsiä ns. tyhjän pään ongelmasta. Itsekritiikki liian korkealla; mitä voin sanoa, mikä on tarpeeksi järkevää.
    Värimaailmasi ja kuviot ovat todella piristäviä, ensinnäkin siitä on sanottava :)
    Ja tämä teksti, jota kommentoin. Minusta jokseenkin ihana lukea tällaisia kokemuksia, jotka ovat samalla ihanan kamalia. Tällaisia, että aivan sekoaa niiden keskellä.
    Se tuntuu olevan suht harvinaista, että saa sellaisen kokemuksen. Ja samalla itse koen ne kokemuksista parhaina, mitä saa.
    Vaihtarina Englannissa, siitä onkin tullut kuultua täälläkin. Koska lähdit sinne? :)
    -Satu

    VastaaPoista
  2. Satu:
    kiitos kommentista ((: kiitos myös kehuista kovastikin. on hienoa jos joku muukin voi kokea jotain mun tekstien kautta.

    lähdin täne 29.8. eli oon ollut nyt noin kolme kuukautta. 15 päivän päästä tuun suomeen kun vietän joulun siellä. ja sitten taas takaisin ja pysyvästi suomeen joskus kesä-heinäkuussa.

    VastaaPoista