12. joulukuuta 2009

Tänään on outo olo. Viikon päästä herään jo kotoa. En tiiä, jotenkin tuli outo olo. Tai kun heräsin tänään joskus puol 11 kun Madel huusi että "iines and anna, time to wake up" ja olin ihan sillai öäää ja Anna ei ees heränny. Mutta sitten nousin kuitenki ja Madel huuteli meitä alas syömään pancakes oi nami. Ja sitten oli ehkä paras aamupala täällä koskaan, tai siis jotenki. Oli lettui ja sitten kynttilä paloi pöydällä, EKAA KERTAA KOSKAAN. On ikävä niitä aamuja ku syön äidin tai äidin&Akun kanssa aamupalaa ja palaa kynttilä ja on hämärää ja kaikki on yhtä tunnelmaa. Taustalla soi vielä joululaulut ja onneksi semmoiset ihan kivat joululaulut. Tunnelmaa oli ja tuntu jotenki kivalta olla.

En oo tänään kai tekemässä mitään sen kummempaa, päätin pitää ihan kunnon kotipäivän. En jaksanu aamulla käydä suihkussa ja puin vaan verkkarit päälle enkä tehny ulkonäölleni muutenkaan mitään. Noi on lähdössä tänään leffaan ja kysy muaki mukaan mutta sanoin etten lähde, en vaan jaksa nytten, tai ei huvita. Musta tuntuu että multa menisi koko leffa kuitenkin ihan ohi koska tuntuu että haluun nyt miettiä vain.

Eilen olin Centressä yksin koko päivän siis, oli ihan kivaa sillain, otin tosi rennosti ja kävelin vaan eestaas ja ostin itselleni uuden päiväkirjan. Siinä on mustat kovat kannet ja valkoiset normaalit sivut, se oli oikeestaan enemmän ku sketchbook tai jotain mut siis joo niin, maalaan kaikki sen sivut ja revin semmoisiksi kivoiksi. Eilen aloitin illalla jo mut en jaksanu tehdä tarpeeksi monta, siinä on siis mulle tänään tekemistä. Ja sit teen kässään mun projektiin suunnitelmaa, pitäisi miettiä teenkö laukun vai kirjan kannet mut musta tuntuu että teen laukun, se tuntuu kivemmalle. Pitäis olla maanantiaksi joku suunnitelma valmiina siihen liittyen, saa olla kuulemma millainen laukku vain. Teen varmaan vähän samantyylisen kuin mikä mun se yksi oli joka meni tässä juuri rikki. Semmoinen aika pieni jossa on pitkä kantohihna. Se on tarpeeksi helppo tehdä ja kivannäköinen kuitenkin ja sitä tuun varmaan sitten käyttäneeksikin joskus. Aiheena on "in the dark" mutta mun pimeys on tässä tehtävässä jo mood boardinkin pohjalta lämminsävyistä. Muuta ideaa mulla ei sit olekaan. Tekisi mieli tehdä pyöreitä kuvioita mut en tahdo siitä mitään liian abstraktia tai semmoista, koska jos aion itse sitä käyttää. Tietysti parhaiten se tulis käyttöön ku ottais kivan kankaan ja tekis, mutta se taas ei oo se mitä siltä tehtävältä haetaan ja se kuitenkin on se ensisijaisin juttu että saisin mahdollisimman hyvät marks siitä. Pitää ideoida tänään lisää tätä.

Näin viimeyönä aika outoa unta. Olin jossain rauniolla Rosan kanssa ja se oli semmonen paikka jossa oli tapahtunu 12 murhaa ja sitten Rosa sanoi että se oli ainoa kirkko mihin se oli koskaan halunnu mennä ja olin ihan innoissani et no onko siellä messu nyt tai jotain ja se sano et joskus siellä oli ollu ku se oli tullu sinne mut että nyt siellä ei ollu mtn ja se koko paikka oliki ihan autio.
No sit yhtäkkiä en enää ollutkaan Rosan kanssa ja aika meni ihan sekaisin ja siellä oli se hetki ku niitä murhia tehtiin, hyi se oli kamalaa, siis se oli vaan semmosta kunnon ampumista ja karkuunjuoksemista ja hyi. Joku yritti ampuu mua mut sit yhtäkkiä se siirtyki hetkeen kun sitä alettiin selvittää et kuka oli ne murhat tehny ja sit jotenki mua alettiin syyttää yhdestä niistä mut lähdinki juoksemaan karkuun ja juoksin Sotungin kouluun (eli siis mun entiselle yläasteelle) ja en pystyny yhtään juoksemaan, jalat oli sairaan raskaat ja en vaan päässy eteenpäin ja sit kuitenki pääsin lopulta koulun kirjastoon ja menin sinne sillain et mua ei ois niinku nähny siitä ovelta ja aattelin et ehkä ne ettis mua sieltä, ehkä ei, mutta että ei sillä sit enää oo mitään väliä.
Sitten luin siellä jotain kirjoi, otin jonkun ruotsinkielisen kirjan käteen mut sitten tajusin et hö, ei tää oo englantii ja yritin ettii jotain enkkukirjoi mutta en löytäny. Sitte valikoin jotain suomenkielistä kirjaa siitä että mitä voisin lukea ja yks kuvisopettaja meidän koulusta (joka ei kyllä opeta mulle mitään) tuli vaan juttelemaan mulle ja se puhuki yhtäkkiä suomea ja olin ihan sillai mitäää..
Se uni OLI outo!

Ja toinen mitä unta näin niin olin erään Sonjan kanssa jossain oudossa talossa ja istuttiin jonkun kylpyammeen reunalla ja vaan juteltiin kaikkee outoa ja mulle oli just ennen selvinny että mulla on joku aivosyöpä ja en suostunu menemään leikkaukseen ku mua pelotti se niin paljon ja en kuitenkaan kertonu Sonjalle sitä. Sitten juteltiin siinä mut välillä se hyppäs siitä kohdasta ihan oudosti kaikkiin muihin tilanteisiin. Välillä me mukamas käytiin koulusta siinä ja mä selitin et joo mun koulu alkaa 13:50 niinku se täällä välillä alkaaki mut silti menin Lumoon kouluun ja siellä oli puurojuhla jonne siis mahdollisesti saatan olla ens maanantaina menossa ihan huvikseni mut siellä puurojuhlassa oliki meidän Peer Gynt -esitys paitsi ettei se ollu Peer Gynt. Anniina meni sinne esittään jotain ja sit Rosaki oli siellä yhtäkkii ja kaikki oli niinku ennen ja me jotenki Rosan kans käytiin siellä kouluu Irlannista ja Englannista ja se oli sekavaa. En ees muista mitä siellä lavalla tapahtu mutta jotain täysin sekopäistä ja Anniinalla oli läpinäkyvä sateenvarjo.
Ja sit aina ku olin tollai käyny jossai niin menin takasin Sonjan luo sinne kylpyammeen luokse ja juteltiin taas jotain kaikkee ihan randomia. Sen unen tunnelma oli niiin outo!

Näin myös kaks yötä sit ihan tosi outoo unta. Siinä oli tää talo missä täällä Englannissa asutaan mut olin kai serkkuni kanssa jossain siinä pihalla ja päätettiin että hei jee nukutaan autossa. Sit sinne tuli jtn randomia porukkaa vielä ja sitten siellä oliki yhtäkkii kolme autoo ja siitä tuli ihan kamala katastrofi ja isä ja Aku oli yhtäkkii Peterin ja Madelin huoneessa ja aamulla pääsin joskus nukkuu ku olin selvitelly niitten sotkui siinä pihalla, siis oli metelii ja kai sytty yks auto palamaan ja se oli ihan KAMALAA ja muistan siitä unesta oikeestaan vaan sen paikan ja sen että se oli ihan kamalaa. Sit pääsin lopulta sinne yläkertaan ja alko aamu valjeta ja olin vaan törkeen väsyny ja suunnilleen itkin siellä ja lopulta pääsin nukkumaan.

Eilen kun olin Centressä (huomhuom tämä ei ole unta) niin kun lähdin sieltä sit lopulta kotiinpäin niin ootin bussia jonka piti lähteä kotiin 20:08 mut sitten se tuli vasta joskus 20:20 ja sit oltiin siitä lähdössä mut sitten sinne tuli joku känninen ihminen ja se yritti päästä bussiin mut kuljettaja ei päästäny sitä sinne ja sitten ne riiteli siinä vaiks kuin kauan, kuski laitto bussinki pois päältä jo ja sit väitteli vaik kuin kauan sen kanssa siinä, en itte ees nähny tilannetta ku istuin yläkerrassa mut siis niin, naurettiin aina toisinaan yläkerrassa sille sen miehen jutuille, ne oli nimittäin aika laadukkaita. Sitten lopulta tuli poliisit pillit ulvoen paikalle ja vähänkö kaikki siinä vaiheessa repesi, oikeesti tosi pahasti, kaikki vaan nauroi. Se oli jotenki hullua. Sitten ne vei sen kännisen pois sieltä ja päästiin vihdoin joskus 20:40 matkaan siitä.

Keskiviikkona on valokuvausportfolion deadline. Ei se siis mua sillai haittaa, oon saanut sen aika hyvin kasaan jo ja ennen keskiviikkoa kerkee olemaan vielä 3 kertaa valokuvausta tuplatunnit joten ei se haittaa. Mut siis kun en nyt ollu ihan selvillä et pitäiskö tän olla jo ihan valmisvalmis vai riittääkö vain se että on sillai jonkunverran, kun mun mielestä ihan viimeinenviimeinen deadline on vasta joskus helmikuussa. Mun pitäis tehdä jotain pimiössä mun maanantaina ekana kysyn kyllä Ms. Streetiltä että mitä mun pitää oikein tehdä ja mihin mennessä kun oon taas ihan pihalla.

Tuntuu kauheen oudolle se että mun pitää vielä miettii tällasii jotain juttuja kuin koulun valokuvausportfolioita ja meen sinne ihan englantilaisten ihmisten pariin vielä ja mun pitää puhua englantia vielä viikko. Se ei vaan mahdu mun päähän kun mietin koko aika sitä että oon viikon päästä jo Suomessa. OUTOUS. Mut siis tuntuu jotenkin niin hyvälle tämä Englantimaailma mut samalla mun päähän on hiipinyt pelotus että entä jos mä en haluukkaan lähteä Suomesta enää tänne ku tajuan et mulla on ystäviä siellä ja osaan kieltä ja on perhe ja on ihmisiä jotka välittää. Ja siis samalla kuitenkin tiiän että TOTTA KAI tulen tänne takaisin ja totta kai haluanki tulla. Se on oikeestaan vaan helpottavaa. Että olen tulossa tänne takas. Kuitenkin. Ja että on vielä se kuus kuukautta. Mut uskon että se on tosi tärkeetä että oon Suomessa ja KOTONA nyt välissä, uskon että voin saada siitä aika paljon voimaa. Oon saanu tosi paljon voimia ja jaksamista ja kaikkea siitä kun oon ollut täällä nyt, mutta tavallaan siihen vastapainoksi tarvii voimaa täälläkin oloa varten. Ja sitä saa sitten taas Suomesta. On kivaa että on joku Suomenmatka jota odottaa mutta ettei se kuitenkaan kestä sen kauempaa kuin 2 viikkoa.

Huomenna on vika sunnuntaikirkko ennen Suomea ja tiistaina vika nuortenilta. Vika ja vika ja vika. Mutta onneks kaikki jatkuu sitten keväällä.

En tiiä monenko aikaan nuo on lähdössä leffaan mut jotenki toivon että ne lähtisi pian. Tai kun haluisin rauhassa koneilla ja kaikkea, en jaksa nyt jotenkin kysellä lupia, haluun vain olla. Lainasin Iidalta muutaman leffan ja sitte lainasin sille muutaman, nyt oon kattomassa leffaa joka mun on pitäny kattoa jo vaikka kuin kauan. Sen nimi on PS: I love you ja en tiiä tykkäänkö siitä. Siis kun jotenkin se tuntuu kauheen pelottavalta ja ahdistavalta mutta oon vasta jossain puolessa välissä kattomassa. Silti. Aattelin että voisin kattoa sen nyt loppuun kun jos se kerta ahdistaa mua niin ei sitä kannata kattoo illalla. Mutta siis syy miksi ehkä se ahdistaa on se että se ei ole mikään semmoinen yli-iloisin leffa ja kun siinä ei ole suomitekstejä niin pitäis oikeesti tajuu mut ei jotenkin vaan pääse niin lähelle sitä tarinaa sitten, ehkä. Mut nojoo, nyt jos alan tän suomikirjottamisen jälkeen kattoa sitä niin ei tule kyllä yhtään mitään. Just ku Madel kävi täällä ja olin kirjotellu suomeks niin kun se kysyi jotain niin vastasin ihan suomalaisittain "okei". Vaikka siis tietty se ymmärs sen eikä kiinnittäny siihen mtn huomioo mutta mä itte olin ihan että hups puhuin suomea.

Jospa nyt syvennyn leffailuuuun (niin siis ps: kirjoitin taas muistioon niin että en ole netissä nyt tätä kirjoittamassa).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti