29. joulukuuta 2010

Arvatkaa mitä? 
Stalkkasin vähän ihmisiä jotka seuraa mun blogia, mitä en ollutkaan tehnyt aiemmin. 
Se oli jännittävää. 
Jo lyhyessä ajassa sieltä paljastui vaikka ketä vieraita jotka vaikutti tosi kivoilta. 
Joten: 
Kertokaa mulle jotakin itsestänne, vähän ketä ootte ja sillain, haluan nähdä lukeeko näitä oikeasti kukaan kun olen ihan hämmentynyt aina jos joku niin tekee. Sitä paitsi mua kiinnostaa tietää ketä siellä on ja haluan kuulla mitä ajattelette, miksi tätä luette ja muutenkin. Sana on vapaa (niinkuin kyllä aina). 

Mä itsestäni kertomisen sijaan (voin kyllä tehdä senkin jos joku haluaa, esittäkää kysymyksiä jos teitä kiinnostaa) esittelen teille värikkään mekkoni. Kuva tietysti vääristää värejä ja mekon esittelyn kannalta valopallot eivät ehkä ole välttämättömiä, mutta... (huom. yritin säälittävästi tehdä hiuksistani jotain kiharaan viittaavaa tänään - onneksi todellista tulosta ei näe näistä kuvista) 


Karmeat jääpuikkovalot sopivat jostakin syystä juuri tuohon kohtaan meidän takapihalle. Piano heijastuu ikkunasta ja näyttää siltä kuin olisi takapihalla. Kuvaa ottaessani henki lähes salpautuen odotin jonkun ilmestyvän pianon luokse aavekuvana: siis että joku liikkuu meidän takapihalla. 


Mun huoneessa on värejä, valoja sekä värivaloja. Ja värijärjestyksiä, joita tosin ei tässä kuvassa näy. 


Tämä kuva on niin pling (onhan?) että voisin sen kera vaikka toivottaa teille rauhallista uutta vuotta. Toivottavasti raketit ei satu teidän korviin ja saatte nukuttua yöllä kun teistä siltä tuntuu. Mä lähden Ryttylään ja tapaan ainaskin Hildan ja varmaan myös muita ihmisiä. Jännää. 


PS: Olen tänään yrittänyt löytää au pair -perhettä, ja eräät todella kivoilta vaikuttaneet sheffieldiläiset kristityt vastasivat pyyntööni kieltävästi. Sen jälkeen lähetin viestin Uuteen-Seelantiin - toisille kristityille jotka vaikuttivat ihanilta. Nyt odotan vastausta ja kuuntelen Matisyahua (mutta en odota vastausta ihan vielä koska kello on siellä viisi yöllä). 
If I could I'd write a poem about sadness. 
Sadness to be somewhere else. 
Sadness which makes you cry because you care so much. 
About yourself and about them. 
Sadness when you remember smile that has sent to you while walking under the clock tower. 

I would write it to you. 
With love. 


With love that exist. 
Forever. 
(I mean love from God - of course) 

I would cry if you asked me to drink a cup of tea. 
"Two sugars and milk please."
If I really had an opportunity to come. 
Stay for a while. 
Walk back home. 
Not fly. 


I would leave it all behind again. 
If I had a splinter of it staying for an hour. 
Making memory for a week to have joy
Missing for it an other. 
Wasting months to forget it. 
(or just trying) 

And then start it all over again. 
All because of your love. 
"My love." 






And I would do it again. 
Hundreds of times. 
♥ 


28. joulukuuta 2010





Kertoisitko minulle
(ihan omasta päästäsi)
:  

a) tytön nimen 
b) pojan nimen
c) paikan (kaupunki tai sitten esim. koti, tietynlainen talo, metsä jne, voit kuvailla muutamalla rivillä) 
d) satuhahmon (valmiina olemassaoleva tai itse keksitty) 
e) luonnekuvauksen kuvitteellisesta hahmosta (tai jos et keksi niin olemassaolevasta) 
f) värin jolla maalaisit kerrostalon (saat päättää itse millaisen kerrostalon) 
g) lempivaatekappaleen (saa olla myös asuste, kengät tms. eikä sen tarvitse olla ykköslemppari jos sulla on monta) 
h) jonkinlaisen valaisimen (kerro millainen se on, ei pelkästään lamppu
i) mitä sulla on eniten ikävä? 

Voitte lähettää mulle näihin vastauksia sähköpostilla (emmesyys@gmail.com) tai kommentoida, ihan miten haluatte. Jos lähetätte sähköpostilla, en kirjoita mihinkään suoraan mitä kukakin on kirjoittanut, mutta mahdollisesti saatan käyttää jossakin tekstissäni mainitsemiasi asioita. 

Enempää en tästä vielä kerro, voin kuitenkin sanoa etten lupaa käyttää kaikkea enkä kertoa koskaan miksi tarvitsin näitä. Jotkut ehkä sitten hoksaa jos hoksaa ja jos saan jotakin aikaan. Sen verran voin paljastaa, että aion käyttää kertomianne asioita (jos joku nyt kertoo jotain) jonkinmoisena inspiraation lähteenä. 

Kiitos! 

(ps: saa kommentoida nimettömästi jos se tuntuu kivemmalta) 
(pps: jos ei millään keksi kaikkiin niin voi jättää välistä pari kysymystä) 

23. joulukuuta 2010

Minä suunnistan pian viettämään joulua (sitä ennen vahtimaan lapsia) isän luokse. Sitä ennen ollaan valmisteltu joulua kotona äidin ja Akun kanssa (Akukin tosi ahkerasti, joo joo), vaikkei kukaan varsinaisesti täällä tulekaan joulua viettämään. Äiti tulee olemaan töissä ja me Akun kanssa isän luona, mutta ainaskin minä ja äiti vietetään jouluaaton ja -päivän välinen yö kotona (sekä yökirkossa ja minä kävelyllä Rosan kanssa). 

Mun on myös tässä viimeisen vajaan viikon aikana (eli koko sen ajan kun olen ollut kotona) pitänyt ottaa kuvia meidän etu- ja takapihasta, koska se lumimäärä vaan saa aikaan ihan semmoisen winter wonderlandin, ja viimein nyt sain otettua kuvia - ainaskin yritin. No, viimein oli valoisaa semmoiseen aikaan että kerkesin. Kuvista tuli kuitenkin oikeesti aika tyhmiä, ja esim. takapihan kuva on otettu lasin läpi koska siellä on niin paljon lunta ettei ovi aukea! 

Eli siis, tässä on takapiha, koomisin siellä on varmaan mun mielestä tuo oikeassa reunassa oleva aurinkotuoli joka ei näytä aurinkotuolilta enää koska siinä on niin paljon lunta. Tässä kuvassa siitä tosin ei saa minkäänlaista käsitystä. Eikä koko pihasta muutenkaan. Mutta voin vakuuttaa että se näyttää tosi siistiltä! Lunta on ainaskin metri lähes joka paikassa. Ja pimeällä se on ehkä vielä coolimman näköinen kun jääpuikkojouluvalot ja tuo pihalamppu on päällä. 



Ja sitten etupiha. Sitä on pitänyt vähän aurata että pääsee kulkemaan. Mikä johti siihen että vielä sunnuntaina varaston oven edessä oli suurensuuri lumikasa. Jonka raivasin pois yöpaita päälläni että sain patjan Rosalle joka oli jäämässä meille yöksi. Kyseinen lumikasa näkyy tämänkin kuvan vasemmassa reunassa, joskin hiukan pienemmässä mittakaavassa mitä se oli. 



Ollaan saatu myös joulukortteja, joita on kokoelma ulkoeteisen seinällä niinkuin joka vuosi. 



Sitten koristeltiin sisälläkin (ja myös kuusi josta ei ole kuvia). Fransiscus sai tonttulakin! 



Lisäksi olen päivän ja viikon mittaan soitellut joululauluja, tosin tuntuu että nuotteja mulla on niihin aivan liian vähän ja olen kyllästynyt jo melkein kaikkiin mitä soitan. Eikä mulla ole edes kovin montaa kivaa tai semmosta vähän erikoisempaa. Tällä hetkellä lemppari on varmaan "Armon valkokyyhky" paitsi etten tiiä onko toi sen oikea nimi. Laulettiin sitä yhteislaulutunneilla ja meidän piti jopa esittää se joulujuhlassa, muttei sitten ollutkaan tilaa meille enää ohjelmassa. Kuitenkin, tykkään siitä kun se on niin ihanan vanhanaikainen ja semmoinen. 


Ja tosiaan, tämän päivän suunnitelmana on piakkoin lähteä isän luokse vahtimaan Milaa ja Maxia siksi aikaa kun vanhemmat vielä tekee vikoja jouluostoksia. Jäädään sinne yöksi ja vietetään aatto siellä. Saa nähdä mitä se tuo tullessaan. 

22. joulukuuta 2010

No okei, en ollu tarvinnu kameran latauspiuhaa vielä toistaiseksi koska en ollut ottanut yhtäkään kuvaa ja sen takia sitten en ollut sen kummemmin myöskään ettinyt sitä, mutta luulin kyllä oikeesti että se oli jäänyt Ryttylään kun muutin mun tavarat talosta toiseen. Mutta no, se löytyikin mun repunpohjalta niinkun toisaalta epäilinkin. Ja tämän löydön innostamana otin heti muutaman kuvan mun huoneesta.

Pidän huoneestani tosi paljon, se on vaan niin MUN. Toisaalta oon ihan ärsyyntynyt esim. mun seinien väriin ja joskus tuntuu että ihan kaikkeen muuhunkin, mutta tänne on silti aina ihana tulla ja no ainaskin näin jouluna joulunpunaiset (joita olen parhaani mukaan peittänyt kuvilla, kuten tulette näkemään) seinät sopii teemaan................ No, täällä on silti tosi kivaa ja turvallista ja kodikasta.

Jollakin tavalla olen kuitenkin ihan väsynyt koko huoneeseen, joten on tullut kuluneen syksyn aikana vaihdettua järjestystä jo kaksi kertaa. Semmoiseksi mitä se ei ole koskaan ennen ollut. Tosin edellisellä kerralla siirtyi vain pöytä ja tuoli, mutta se vaikutti huoneen ulkonäköön (ja tilavuuteen) huomattavasti. Nyt uusi järjestys oli erään luennon tuotetta, olin niin väsynyt että piirtelin jotta pysyisin hereillä ja kaavailimpa sitten tämänkin järjestyksen. Siitä tuli KIVA, vaikka se näyttikin aluksi tosi hassulta.

Pidän siitä että mun huone on täynnä pieniä yksityiskohtia ja semmoisia minikokonaisuuksia joissa muutama tavara tai vähän enemmän muutamia tavaroita muodostaa kivannäköisen kohdan. Kokonaisuus sitten näyttääkin katastrofilta, mutta voin vakuuttaa että täällä ei ole sotkuista (ainaskaan tällä hetkellä), se vaan kenties näyttää siltä koska tavaraa on näkyvillä niin paljon. Ehkä liikaakin.

Ovessa on tällaista: 


Ja sisään astuttua avautuu tällainen näkymä. Kahden hyllyn välistä, tilaa kulkea leveydeltä ehkä metrin verran jos sitäkään. 


Ja sitten näyttää tältä, sänky ja pöytä ja tuo kaikista ihanin nurkkaus muutenkin! 


Mun tuuletusluukku on päällystetty teepussienpusseilla. Tai siis sen kehykset on. 


Kasa päiväkirjoja hyllyssäni odottaa kaatumistaan - toivottavasti ne ei silti vähään aikaan kaatuis, on ne siinä jo aika kauan jaksaneet pysyä. 


Säilön helmet Frezza-pulloihin/purkkeihin. Ne näyttää kivoilta. Ja tämä kuva näyttää ihan päivänvalossa otetulta! 

Loppukevennys (tai joku). MAAILMAN SÖPÖIMMÄT TARRAT, ainaski tällä hetkellä. 


Anteeksi kuvien ehkä hassu laatu. Ja osan tositosihuono (esim. päiväkirjakuva voi jee). Mutta pimeässä (tai pimeähkössä) huoneessa ei ole niin kamalan helppo kuvata joten sorruin käyttämään salamaa joskin sanomalehden avustuksella. Etten ihan suoraan. Kiertosortuminen. 

Tein sen ! 

Sain vihdoin ja viimein aikaan uuden ulkoasun jota olen yrittänyt (tai yrittänyt ja yrittänyt) saada aikaan jo pidemmän aikaa. Vihdoin: joululoma, aikaa, oma kone, oma huone, rauha... Joten nyt se on tällainen ja minä pidän siitä. Tästä lähin aion myös lisätä suurempia kuvia, kas kun en aiemmin ole mitenkään voinut aavistaakaan että se olisi niin yksinkertaista, joten olen tyytynyt noihin pikkuruisiin. 

Uusia tuulia, vaan ei siltikään ehkä ihan liikaa. Ehkä mua nyt taas innostaa kirjoitella. Ainoa varjopuoli tällä hetkellä on nyt vain se, etten voi laittaa kuvia koska jätin vahingossa (ainaskin ehkä) kameran piuhan Ryttylään, eli en saa kuvia koneelle. Joululoman jälkeen taas, sitten mulla pitäisi jopa olla toimiva netti omassa huoneessani. 

Niin, paljon asioita on tapahtunut. Kuten joku varmaan jo tiesikin (ja joku ei), niin opiskelin musiikkiteatteria Kansanlähetysopistolla Ryttylässä syksyn ajan. Ja tarkoitus oli opiskella myös kevät, sillä tuo kyseinen linja kestää koko vuoden. Monesta syystä ja etenkin omasta väsymyksestäni johtuen päätin kuitenkin siirtyä kevääksi Raamattulinjalle. Ja olen päätökseeni todella tyytyväinen, ainaskin tällä hetkellä. Odotan kevättä paljon, saan ihanan ystävän huonekaveriksi ja aikaa pitäisi jäädä myös omille asioille ja vaan olemiselle. Kuulostaa hyvältä. 

Tänä vuonna en oikeastaan odottanut joulua sen kummemmin, mutta nyt kun se on tulossa, odotan sitä silti ihan innolla. Vaikken saa viettää sitä kotona enkä äidin kanssa. Odotan sitä silti. Odotan myös joulun jälkeistä aikaa jolloin tosiaankin sitten on aikaa. Odotan uutta vuotta ja Ryttylää (ihankun en olisi saanut olla siellä tarpeekseni, mutta no tapahtumat on ihan eri asia). Tulevaisuutta sen sijaan en odota, sillain pidemmällä tähtäimellä. Toivottavasti jossakin vaiheessa alan odottamaan. 

Elämä on sekavaa, mutta olen huomannut että taidan rakastaa sitä. Aika tosi paljon. 

Toivon että tämän merkinnän (ja ulkoasunmuutoksen ja asennemuutoksen) myötä oma kirjoitteluinnostukseni ja bloginpitoinnostukseni herää pikkuhiljaa henkiin. Toivon että teitä joitakin on myös siellä lukemassa, saa ilmoitella itsestään. Kertokaa vaikka mitä kuuluu. 

20. joulukuuta 2010

Lähiaikoina on ollut paljon tätä. Pikkuhiljaa olen jotenkin alkanut pitämään siitä. Nyt se on loppu. 

Egyptiläiset tanssijat + Herodes



Susi & Lampaat


Loppukohtaus, Tietäjät, Maria, Jeesus, Joosef, Kana ja ylhäällä enkeli. 


Kuvat ovat itsenäisyyspäivältä. Siinä päivässä oli jotakin jännittävää ja paljon lunta. Ostin hienoimman englanninkielisen Raamatun. 

7. joulukuuta 2010

Olen tosi laiska ja hidas ja saamaton päivittämään blogiani tällä hetkellä. Osittain johtuen siitä etten sinällään ole ottanut ihan kamalasti kuvia - ainaskaan semmoisia mitä tänne laittaisin tai edes voisin laittaa (lähinnä siksi että olen kuvannut muita ihmisiä). Toisaalta olen myös miettinyt blogini kohtaloa paljon, olen lukenut tekstejäni Englanti-ajalta ja tuntenut tämänhetkisen kirjoittelun ihan tosi hajanaiseksi ja tyhjäksi. Olen miettinyt uuden blogin perustamista tai vanhan uudistamista. Tällä hetkellä en vielä tiedä, mutta joululoman pitkinä öinä päädyn ehkä jonkinlaiseen vaihtoehtoon. Mitä te luulette kautta ajattelette kautta haluatte? (vaihtoehtoja ovat esim. 1. vanhan uudistaminen 2. uuden perustaminen 3. vanhan jättäminen) 

Sain nyt kuitenkin kasaan vähän kuvia, ja oikeastaan niitä olisi lisääkin, mutten voi vielä julkaista niitä, koska esim. Opiston porukka ei ole nähnyt yhtä esitystämme eli en voi julkaista kuvia kyseisestä esityksestä - hehän saattaisivat löytää katsomaan ne ja se ei olisi kivaa, ei ollenkaan. En tiedä minne tunnelmointi on kadonnut: ehkä päivänvalon mukana pois? Tuntuu etten nykyisin näe päivänvaloa kovinkaan paljoa. Ei vissiin kyllä kukaan muukaan. 

Eräänä vapaapäivänä olimme Serjan kanssa kuvaamassa salissa. Tai siis, minä kuvasin, Serja tanssi. Tanssikuvia en tähän oikeastaan laita, mutta pari muuta kyllä. 




Meidän olohuone, kaikki dataa jossakin muodossa (joko puhelimella tai koneella, huom. Iina dataa molemmilla ihan kiusallaan). 


Saatiin kukkasia! 


Ja tässä me reggaelijat Opintien koulun liikkapukkarin kylppärissä. Muttaku siellä oli hyvä valo! 



Elämässä might happen suuria muutoksia lähiaikoina. En tiedä niistä vielä. En tiedä oikein mistään vielä. Mutta puhun ihmisille ja katson mihin maailma (Jumala) minut vie. 

17. marraskuuta 2010

"Pienoinen mainos vain"

Jos joku on tulossa tulevana viikonloppuna Maata Näkyvissä -festareille Turkuun, niin olen nyt niinkin mainostavainen että pyydän teitä katsomaan meidän esitystä Teatterilavalle. Minuuttiaikataulun mukaan esitys alkaa 18:23, mutta kuulemani ja oman kokemukseni mukaan siellä kannattaa olla vähän ajoissa että varmasti saa paikan sieltä sisältä. Ja päivä on siis lauantai (20.11.) Me esitetään näytelmä nimeltään Väkivallasta Sovintoon, jota kyllä esitetään muutenkin ympäriinsä tässä vuoden aikana. Jos kiinnostaa niin olisi kiva saada tuttuja tai pikkusen tuntemattomampiakin kattomaan. 

Ja muutenkin, tulen pyörimään ympäriinsä kirkkaanvihreään "Kiinnostaako Raamattu" -t-paitaan pukeutuneena perjantain sekä lauantain ajan, enemmän taikka vähemmän Kansanlähetysopiston mainospisteen ympärillä. Niin on aina kivaa jos joku tulee moikkaamaan koska minä en kuitenkaan tunnista ketään (en siis toki oleta että ihmiset tunnistaisi mut, mutta...). 

Ei mulla muuta asiaa ollut. Paitsi että olen väsynyt ja sekaisin ja olen saanut ihania sähköposteja viimeisen viikon aikana ja ensi vuoden (siis syksyn niinkun) suunnitelmat alkaa pikkuhiljaa vähän kasautua, mutta kerron niistä sitten vasta kun ne on varmempia. 


8. marraskuuta 2010

Minun elämässäni on ihmisiä joita rakastan. Minä näen heidät selvästi. Annan heidän nähdä minut. Olen viime aikoina kokenut heidän kanssaan paljon, mutta vain osa on taltioitunut kameraani. Ja päätyy sitä kautta tänne.

Aku ja Mila ovat veljeni ja siskoni. 

 Mutta viime viikonloppuna Mila itki minut nähdessään - olin muuttunut vieraaksi. 

"Isä kauanko kestää että se lakkaa vierastamasta?"
"Varmaan sitte kun se on kaheksantoista. Vähänniinku sullaki meni." 
(ha haa) 


No, toinen siskoni ei kuitenkaan vierastanut minua ollenkaan. En osannut olla helpottunut, koska hän ei yleensäkään tee niin, mutta saisin varmaan olla kiitollinen. Että hän on sisko ja olemassa.





Oikeastaan, nyt kun sisaruudesta puhutaan, kaikki on vähänkuin veljiä ja siskoja. Se tuntuu hyvältä. 

Tänä viikonloppuna me valokuvattiin siskoni Iinan kanssa. Me ollaan kaksoissiskoja. Serja on meidän sisko ja Kerttu meidän kantaäiti. Kun piti kirjoittaa referaattia, piirsin meille sukupuun (tukupuun). 

Viikonloppuna tuntui vapaalta
(as you see)






Me myös käytiin kaupassa. 


Ja meidän backstage näytti kerran tältä. 


Ja yhtenä päivänä oli lunta. Ja toisenakin. Mutta tämä on siitä yhdestä päivästä. 
(psst: näkymä kun astuu meidän uloimmasta ovesta ulos. niitä ovia on kolme)


Lähiaikoina olen myös miettinyt paljon tulevaa. On mahdollista, että suuntaan ensi syksynä taas ulkomaille. Joko Suomen kautta tai suoraan. Bristol on kohde yksi, mutta sen todennäköisyydestä en vielä tiedä. 

Viime viikolla opin että hip-hop on tosi kivaa.

6. marraskuuta 2010

A A M U J A 

Päätin kertoa teille aamuista joita olen kokenut lokakuussa

Minulla oli omena. Se putosi vaikka vartioin sitä joka päivä ohi kulkiessani.   


Se aamu oli hyvin sumuinen. Silloin ei nähnyt kirjastosta kappeliin.


Ja silloin tuo puu näytti yksinäiseltä vaikka oikeasti hän ei ole. 


Toisena aamuna maailma paloi ikkunani takana.



Kultainen maailma. 


Aamu valkeni myös Helsingissä. Aikaisemmin kuin kuuluu. Jumala heräsi minun kanssani.


Iltakin tuli, välillä Helsinki-Ryttylä. 
Olen taas kokenut ihmeitä.