27. tammikuuta 2010

Kymmenen on liian myöhään.


Mut tänään oli aika kiva päivä. Sain postissa Serranoja<3 Eka tuotantokausi. Nyt mulla on ykkönen ja kakkonen ja on taas jotain mitä kattoa illalla ja tuntuu kivalta ja. Kirjoittelin myös kirjettä ja juttelin itseni kanssa englanniksi kun tulin koulusta kotiin. Syy siihen miksi joskus pystyn puhumaan sujuvaa englantia on varmaan se että puhun sitä niin paljon itsekseni ja silloin se aina sujuu (harmi ettei muulloin).


Katsoin Serranoja kunnes Michael ja Kathleen tuli valloittamaan mun huoneen ja keskustelu oli sitä luokkaa mitä se aina vähän melkeinpoikkeuksetta on:
MK: "I wanna make something."
Iines: "What you'd like to make?"
M/K: "Something."
Iines: "Ok......... What do you need?"
M/K: "I don't know."
Iines: "????"
M/K: "Maybe piece of this fabric."
Iines: "I just bought it for my new bag!!"
M/K: "Just a little piece."
Iines: "..........."
M/K: "Please???"
Iines: "Ok, I'll cut."


ja toinen mitä aina tapahtuu on se että ne tahtoo purkkaa. En tiedä miksi, mutta ne ei uskalla sanoa äidille/isälle että ne syö purkkaa, joten meillä on kunnon purkkasalaliittokerho tai joku, mä aina annan niille purkkaa ja sit ku Madel tai Peter huutaa niitä alakertaan ni ne äkkii laittaa ne purkat roskiin. Ja sit tulee 5min päästä kinuamaan lisää. Ihanat. Mä tykkään niistä hirveesti.


Lähdin kirkolle dinnerin jälkeen ja oli ihana olla siellä, oli aika paljon rukousta tänään, sanoin yhden eiku kaksi mun rukousta suomeks koska englanniksi rukoileminen ei nyt vaan jotenki niin hyvin luonnistu, ja sitten kun sen ekan olin sanonu, kuuluu sieltä Jamesin suunnalta huuto "AMEN" ja sit selitys perään että enhänmätokimitäänymmärtänymuttasilti. Ne on ihania!


Joskus kai maaliskuun alussa on joku semmonen viikonloppu, mikä sen nimi nyt ikinä olikaan, mutta käsittääkseni mennään johonki paikkaan, leirikeskustyyppiseen tai jotain, ja sitten ollaan siellä nuorten ja noiden nuoriso-ohjaajatyyppien kanssa viikonlopun yli. Haluan sinne! Ja kaikki on sanonu että voisin mennä ja oisi kiva jos menisin ja oi.


Juttelin sitten siinä loppuhengailuaikajutusta Suen kanssa kaikkee, tuntu että puhetta vaan tulee ja tulee ja mun englanti oli ihanaa sujuvaa entiiä! Oli ihana puhua ja selittää. Ja ymmärsin kaiken ja puhuin ja aa emmätiiä. Sue ja Alison kehu että mun englanti on parantunu ja niin se kyllä onki! Uskallan vähän itsekin huomata sitä nyt. Koko sen loppuhengailuajan soi hirveät kasarihitit siellä taustalla kun lauantaina on kirkon synttärit ja siellä on kasariteema kun kirkko kai perustettii joskus 80-luvulla emt. Mutta kuitenki, James innostu soittamaan kovalla (niinkui aina) kasarihittejä ja kaikki vaan huusi ja tanssi ja riehui (ja osa pelas shakkia) ja oli aika hauskaa.


Mä niin tykkään elämästä täällä. Kummiskin. Kaikki semmoiset ajatukset jostain kotiinlähtemisestä tai muusta on ihan poissa nyt, en tosiaan halua kotiin täältä vielä vaan haluan nyt elää täällä kun se elämä on ehkä päässyt alkamaan jotenkin. Ainoa mikä painaa päälle on koulu, mutta niinhän se varmaan kaikilla. Etenki kässä kun en jaksa tehdä mun projektia ja EN USKALLA kun en oo varma miten sen toteuttaisin JA sen pitää olla valmis perjantaina JA mä en saa mitään aikaan kässäntunneilla kun ihmiset vaan on siinä ympärillä ja mua pelottaa että ne jotenkin tarkkailee mua vaikka eihän ne, mutta silti.


Kuitenkin. Serranot (plus sitä ennen Salkkarit) odottaa, joten c u later! Mun tekis mieli kirjottaa blogia ja Facebookentryjä ja kaikkia englanniksi ja suomeksi mutta. En jaksa. Ja mun englanti on ihan tyhmää. Voisin lisätä aina tähän tekstin perään semmosen pikkusen selityksen englanniks. Mutta en viitti kun on kaikkii ihmisii jotka on suomalaisia ja sit ne on mua parempia englannissa ja mä oon ihan tyhmä ku välitän tällasista mutta välitän silti.


Heippanyt<3

26. tammikuuta 2010

Joskus vissiin kesänä 2008 me katsottiin Taiteiden Kesässä Pursuit of Happyness. Se oli vaikuttava ja älyttömän hyvä silloin. Viime syksynä mä ostin sen dvd:llä ja aloitin kattomaan. En jaksanut loppuun kun mua alkoi ahdistaa. Koska katsoin yksin. Koska oli aikaa.


Eilen mä aloin kattomaan sitä uudelleen. En päässyt loppuun eilenkään, mutta nyt pääsin. Tuntuu oudolle päästä koulun käytävällä näin erilaiseen maailmaan. Tää on ehdottomasti yksi vaikuttavimmista elokuvista mitä olen koskaan nähny. Ihan ehdottomasti. Suosittelen kaikkia katsomaan sen.


Oon kattonut ihan paljon hyviä elokuvia. Täällä varsinkin kun ei ole niin paljoa tekemistä. Erityisesti mieleen on oikeasti jäänyt Pursuit of Happyness sekä Save The Last Dance. Mitäköhän muita. Emmätiedä. Mut elokuvat on mulle älyttömän tärkeitä. Kun silloin pääsee ihanasti toisiin maailmoihin pariks tunniksi.

25. tammikuuta 2010

Maanantait on aina vahan vaikeita. Mun mielesta maanantai on kiva paiva, se nayttaa paperilla kivalta, arkiselta, sopivalta, m a a n a n t a i. Mutta aamuisin on vaikea herata. Etenkin kun kurkku on kipea ja nena tukossa. Kun huone on jaakylma, kuumavesipullon vesi on haalistunut vain vahan lampimaksi ja ulkona tihuttaa tammikuun sadevetta. Kun on likaiset hiukset muttei siltikaan niin likaiset etta ne olisi pakko pesta. Viela kuus minuuttia.

Selvisin silti lopulta kouluun ja se etta maanantain ensimmainen tunti on valokuvausta, helpottaa huimasti. Tein toita tietokoneella kun opettaja tuli sanomaan etta silla olisi mulle tehtava. Odotin innolla. "Ota tasta koulun kamera ja kay kuvaamassa ympari koulua aiheena se milta susta koulussa tuntuu." Selkea juoni! Ne on ihan varmasti sopinut taman toisten opettajien kanssa kun ne on ennenkin sanonut etta niita huolestuttaa kun olen paljon yksin.

Koulun kamerat ei ole kivoja ja mua ei inspannut yhtaan, mutta silti sain aikaan tallaista:







Kaiken kaikkiaan en kayttanyt naihin paljonkaan aikaa, mutta olin itsekin yllattynyt siita miten paljon silti sain aikaan. Ja nama kuvat kertoo, ainaskin minulle, tosiaan sen milta taalla tuntuu, mita taalla on. Opettajan mielesta olen "liian hyva", "et sa voinu saada naita aikaan TANAAN" (no, kylla ma sain). Oikeesti se on aika kivaa. Se pyysi selityksia mut ma en halunnu selittaa ku ei se mun mielesta oo kivaa, ihmiset ei ikina opi tuntemaan ja ajattelemaan itse jos ne ei katso kuvia ja mieti mita ne kertoo. Ei se haittaa jos tulkitsee vaarin, kunhan ei tulkite liian inhottavasti vaarin. Emma silti aio antaa kenellekaan vastauksia valmiiks.

22. tammikuuta 2010

Tänäänpä on tapahtunut paljon, tai no ei ole mutta on silti. Koulussa oli tylsää, istuin koko päivän kirjastossa/käytävällä ja katoin Salkkareita ja luin kirjaa ja kuivattelin sukkia ja kenkiä patterilla, koska ulkona oli taas ihan kaatosadeilma ja mun kengänpohjassa on reikä.


Kässäntunnilla tein ehkä maailman söpöimmän laukun, se siis on semmonen noin 12cm x 15cm koska se oli semmonen koekappale että MITEN TEHDÄÄN LAUKKU, en nimittäin osannut niin kokeilin sitten ja opettaja neuvoi. Siitä tuli oikeesti SÖPÖ ja harmittaa etten ottanu siihen pikkusen kivempia kankaita, mutta nojoo. Nyt tiedän miten voin tehdä laukun, kivaa. Tätä ennen oon harrastanu vain surkeita yrityksiä joista ei oo tullu oikein mitään.


Tunnin jälkeen jäin vielä luokkaan värjäämään mun tulevan suuren normaalikokoisen laukun sisäkangasta vihreäksi. Semmoisella solmuvärjäystyylijutulla, laitoin nappeja ja kiersin siihen niiden alle kuminauhoja. Se tappaa sormet, uskokaa pois, kun ne kuminauhat pitää laittaa niin tiukkaan! Sitten sekottelin ämpäriin vihreää väriä, se oli kivaa. Kun sitä tarvii ihanihan hippusen ja sitten se värjää vaikka kuin paljon.


Sitten mun värjäyssession jälkeen autoin vielä yhtä tyttöä kun se teki semmosella ihme silkkivärimachineembroiderytilkkuteknikalla semmosta juttua ja se oli tekemässä sitä pikkusen väärin ja mulla oli ohjeet siihen niin sitten niin, autoin sitä. Hassua kun se on englantilainen ja no minä mitä luultavimmin en ja sit jouduin selittämään sille niitä ohjeita VAIKKA EN ITTEKÄÄN YMMÄRTÄNYT NIITÄ. Mutta kun muistin mitä piti tehdä plus maalaisjärki jota mulla ei monesti voi sanoa kovin paljon olevan, mut ehkä mulla sitten on enemmän kuin keskiverto brittinuorilla (voin sanoa et se ei ole paljon - mitään yleistämättä siis tietenkään).


Sitten sain idean et lähden Centreen. Olin päättäny mennä vasta huomenna mut sitte halusinki mennä tänään ja lähdin sinne. Näin Emman ja sen kaverin Georgian bussipysäkillä ja juttelin jotain siinä niiden kanssa ja sit mentiin bussiin, sillä bussikuskilla ei ollu vaihtorahaa ja mulla oli vaan 10£ seteli. Ärsytti. Georgialla ois ollu 5£ eikä sillä ollu siihenkään vaihtorahaa ni vaihdettii bussia kun siihen tuli toinen bussi juuri. Se oli kauhean törkeä bussikuski ja ärsytti se pahasti.


Keskustassa kiertelin jotain tuttuja kauppoja ja vähän kävelin ympäriinsä, en mitään sen kummempaa. Tosin ei kamalasti huvittanu kävellä kun siellä sato vettä ja oli niin märkää. Ostin yhden pitkähihasen paidan ja kuumavesipullon (mulle eilen suositeltiin että kannattaa ostaa semmonen ja uskon kyllä - etenkin kun mun huoneen patteri ei tosiaan toimi). Se kuumavesipullo vaikuttaa ihanalta, täytin sen jo kuumalla vedellä ja oiii. Se tulee yöllä olemaan ihana, ei tartte enää ehkä ärsyyntyä koko aika siitä että mun vilttiviritelmä menee ryppyyn varpaiden päällä. Kun en vaan osaa nukkuu villasukat jalassa, ne kutittaa (VAIKKA oisi toiset sukat alla) ja ärsyttää koko ajan ja en saa unta jos en ota niitä pois ku mietin muuten vaan niitä sukkia. Mutta sitten nyt on kuumavesipullo ja voin vaan lämmitellä jalkoja siinä. Ja muutenkin. Kivaa! (eikä se ollu ees kallis, 4£)


Sit kävin ostamassa sandwichia ja lähdin tulemaan kotiin. Bussissa näin vahingossa Paulan ja sen jonkun (käsittääkseni) sveitsiläisen kaverin. Paula lähtee ensviikon keskiviikkona takas Suomeen. Tuntuu oudolta, sit en tiiä enää KETÄÄN suomalaista Bristolista. Tuntuu jännältä kun tiiän kolme suomalaista kehen sillain vähän olin tutustunutkin jotka on nyt jo lähtenyt / lähdössä kotiin, siis Englantivaihtareista. Olin tietysti alusta saakka sillä periaatteella että varmana olen koko vuoden täällä, tuli se sitten olemaan miten vaikeeta vaan, mutta nyt oon huomannu et en tosiaan tulis olemaan täällä jos se menis LIIAN vaikeeksi olla, koska ei semmoseen vaan pysty kun on mahdollisuus tulla Suomeenkin ihan muutamassa tunnissa. Oon jotenkin ylpeä että oon pärjänny täällä. Vaikka siis tiedän ettei oikeastaan kukaan oo tainnu ikävän tai minkään sellasen takia lähteä, vaan on ollu jotain ongelmia vaikka host-perheen kanssa tai sit on paljon kaikkia muita ihan järkeviä syitä. Silti. Oon ylpeä että mä vielä oon täällä ja että mulla menee hyvin ja koko ajan paremmin.


Tänään voisin taas vaihteeksi kattoa jonkun leffan ja sitten käydä nukkumaan suht ajoissa ja huomenna saa onneks nukkua vähän pidempään. Eikä huomiseksi oo mitään ohjelmaa, mutta mä voisin vaikka kehitellä jotain, hmm siivoomista ja koulujuttuja, jei. Ja sunnuntaina on kirkko, kivaa. Kaikki on ihan kivaa nyt. Haluun oppia kymmensormijärjestelmän. Nyt katoan kattomaan Salkkareita.

21. tammikuuta 2010

Iines on nyt joku maailman onnellisin tai no en sano että maailman mutta että onnellinen. Iines on saanut ystävän. Tai vaikka kaksikin. Ja elämä tuntuu siltä että se on täälläkin.


Me juotiin teetä ja juteltiin ja kateltiin sketchbookeja ja oltiin hiljaa ja askarreltiin vähän ja en minä tiedä ja siellä talossa oli sen näköistä että minäkin oisin voinu vaikka asua siellä ja olin keskustelussa MUKANA ja se on taas vaihteeksi oikeesti aika kiva tunne ja soitin smg:tä ja ilahduin siitä että tuntui kivalta olla olemassa.


Tuntuu aika epätodelliselta. Se että on ihmisiä. Ihan yhden (todella pitkän) ja puolen tien päässä. Että ne on uskovia. Käy mun kanssa samassa kirkossa. Ja niille saa mennä vaan olemaan ja aistimaan. Ja että ne on ystäviä ja musta ei enää tunnu siltä että olisin yksin kun vain tiedän että joku on olemassa. Mullekin.


Tulin kotiin sitten ja vietin hetken laatuaikaa Michaelin ja Kathleenin kanssa, josta kannattaa mieluummin kertoa kuvin kuin sanoin, koska sanat ei kuitenkaan riittäis.






Ehkä aika perus mutta.

20. tammikuuta 2010

t u n n e l m i a :

Voisin riidellä jos oisi kieli, vaikka onhan mulla ainaski äidinkieli (suomi) ja oma kieli (suussa). Ja parempihan se kai olisi ettei _kukaan_ ymmärtäisi niin mä voisin riidellä tosi sattuvasti. En tiiä mikä kasvatti mut tähän ihanku söpön myrkkysienen enkä mä tiiä mikä kasvatti sun jalkaan tollaset vihreet muumikorkokengät. Tai no ei kai mikään niitä kasvattanu, sä ostit ne kaupasta. Mut ei kai myrkkysienensiemeniä myydä kaupassa? Eihän sienillä ees oo siemeniä. Ne on jotain ihan muuta. Mut ei niitäkään myydä kaupassa kasvatettavaks kuvisluokan tuoleihin joista tulee selkä kipeeks.

--

Tiiätkö kun sellasia asioita ei voi aina kopioida, joskus semmonen on ihan henkilökohtaisuuksiin kajoamista, ja no se tuntuu rikokselta vaikkei teidän maailmassa yleisesti ole sellaiseksi luettukaan.

Eihän toki työni näytä samalta, mutta samaa siitä kenties tekee että se on omaa. Molemmille. Ja on vesivärejä. Ja sillain. Mut eiköhän se siihen sitten saisikin jäädä?

Emmä sua inhoo. Sä oot ihan kiva. Sitäpaitsi onko sillä niin kamalasti välii? mut sä et vaan tajuu. Ainaskaan mua. Musta oisi kiva tulla ymmärretyksi ja kuulluksi. Musta oisi myös ihan kiva ymmärtää. Oon parempi kuin uskallan, siis ymmärtämisessä.

Älä vain sano mun nimeä. Älä lähde pois. En mä oo sellainen kuin näytän tai huomaat. Miks tässä kävi näin? Ja onko sillä ees väliä? Kauan sä aiot olla täällä? Ja miks?

Musta ois tärkee löytää. Ja se on mahdollista. Mulla on yhteinen kieli näiden muiden kanssa. Ja ihan oikeesti on. Miksei mulla ole sun kanssa? Ja mikä mua nyt oikeestaan ees ärsytti? Jumitti tähän. Tai kuka? Varmaan mä ihan itte. Mut silti.

--

Kyllä mä tajuun et ei se oo helppoo. Mä jos kuka tajuun, uskotko? Mä ihan totta tajuun. Ollaanhan me kaikki ihmisiä, onhan meillä kieli jota me kaikki ymmärretään. Se että me ollaan olemassa. Se ON kieli, mutta myös sitä pitää opetella puhumaan. Onhan meillä kaikilla ääni, mut ei me silti osata puhua kaikkia kieliä. Pitää opetella puhumaan omalla elämällään ja ymmärtämään elämää - omaansa ja muiden. Ja mä ymmärrän aika paljon. Mä oon aika hyvä in Finnish ja in Elämänkieli. Oon eläny niin paljon. Oikeasti eläny. Sitä vaan oppii kun sen keskellä elää.

--

Sittenhän se nähdään. Ai koska? No exactly en ole ihan varma. Mut mä ihan totta tiedän mihin mä pystyn, mutta kun ei mulle anneta aikaa sillä tavalla että kerkeäisin löytää sanat niin... Niin ei sitten. Mut vaan ajetaan nurkkaan. Se on ihan okei. Mutta kun ei jätetä tilaa hengittää. Kun katsotaan ihan tarpeettomaksi kuulla. Oikeesti: mulla ois sanat. oten kuuntelisitko?

--

Voidaan huomata että ne, mutta mä en. Silti. Jaksan. (tai no en aina) Mutta olen kuitenkin. Tajuaako kukaan how much it takes? Niin. Tajuaakohan oikeesti kukaan? Vai miten yksin mä oikeesti oon? Kun mun täytyy jutella paperin kanssa.

--

Kirjoitin nämä kaikki tekstit kuvistunneilla: pistää miettimään minkä verran kerkiän siellä ylipäätään piirtää. Niiden ei oo tarkoitus olla jotain hienoja ja mitään _tekstejä_ vaan ne on oikeesti vaan tollasia että voisitte tietää millasta kuvistunneilla ja mun päänsisässä on. Ehkä. Emmätiiä.

Pelasin Michaelin kanssa shakkia ja jouduin ihan paniikkiin kun se söi mun kaikki nappulat ja sanoin vahingossa koko aika että se eat mun kaikki nappulat ja sille oli ihan vieras käsite et ne SYÖDÄÄN ja silti mä sanoin koko aika eat koska kiusasin ja hävisin lopulta autuaasti koko pelin.

Sain ihanan paketin tänään Suomesta äidiltä. Lontoorakeita, vanha mustavalkovalokuva musta ja äidistä (se on nyt seinällä), lehdestä leikattu ihana kuva ja kortti. Sitten sain aika mystisen kortin joka oli kirjoitettu vesiväripaperille ja siinä oli Isä Meidän -rukous englanniks (ainaskin käsittääkseni, vaikka mä oon oppinu siitä vähän eri version). Sitten siinä luki jotain en nyt muista mitä mut englanniks kuitenkin liittyen siihen että pärjään tulen pärjäämään kaikki tulee olemaan hyvin tai jotain. Postileima oli Oulusta ja nimeä ei ollut alla. KUKA SE OLI? Eihän ehkä kuuluisi paljastaa tollasia mut jooko paljastakaa silti?

Koulu oli ihan kivaa, Mr. O'Donnel innostui kehumaan mun artin sketchbookia ja mä häkellyin. Se sanoi että se tykkää tavasta jolla teen sketchbookit. Ja sitten olin valokuvaustunnilla pimiössä ja kehitin kuvia sekä soitin ocarinaa ja pelkäsin ku se pimiö on ihan kamala siitä syystä että siinä keskellä sitä huonetta on pylväs. Ja sen pylvään taakse ehkä just ja just mahtuis piiloon joku ja pimeessä se tuntuu kauheelta kun kierrän sitä pylvästä ja tuntuu että sen takana on joku ja on vaan se punainen valo siellä ja a p u a. Sitten siinä vieressä on vielä sillain pöytä et en edes pääse toiselta puolelta lähelle sitä pylvästä eli hyikauhea miten hämäävää. Sit pitää olla selkä siihen pylvääseen päin kun uittaa sitä kuvaa/testiliuskaa kehitteessä, keskeytteessä & kiinnitteessä ja apua! Mutta selvisin. Ja nyt on lisää kivoja kuvia sketchbookissa. Mun liima loppu.

Koulun jälkeen kävin juttelee Mrs. Goodfellow'n kanssa eikä se oikeesti oo niin pahis ja inhottava kun luulin. Olin siellä ennen Annaa ja Melanieta ku niillä ois tutor time samaan aikaan kuin mulla mut musta on kivempi jutella sillai et oon kahdestaan siellä juttelemas niin menin vähän ajoissa ja puhuttiin pikasesti asiat siinä ja joo. Sitten piti olla assembly muttei ollutkaan ja Annan ja Melanien piti vielä mennä takas ja menin oottaa Melanieta ja Annalle pidettiin just jotain kunnon saarnaa. Mutta sit lähdin Melanien kanssa kangaskaupalle ja jouduttiin kävelemään semmosessa ällöttävässä tihkuräntäsateessa ja kangaskauppa on Kingswoodin ulkopuolella jossain vähän kauempana kun alkaa tavallaan ränsistymään kaikki alue siinä ja en sinne uskaltais enää pimeällä mennä. Vihdoin päästiin kangaskaupalle ja SE OLI KIINNI ja mua ärsytti ku en ois ees jaksanu lähteä sinne mutta nojoo, sitten takas ja Sainsbury'sin kautta kotiin.

Mulla on lohdullinen olo. Semmoinen että. Kyllähän tämä tästä. Että se kyllähäntämätästä on jo alkanut.



Oon tainnut saada ystävän ja oppia sujuvampaa ujoa englantia.
Oon tainnut löytää mun kyyneleet takas.

Mä haluisin nyt kirjoittaa jonkun oikein kauniin tekstin mutta mä en osaa.

Y S T Ä V Ä
jolla on hippilaukku ja kauniit hiukset ja turkoosi takki ja ihanat ranteenlämmittimet ja jolle halusin jutella jo monta kuukautta sitten kirkossa ja jolle en sitten jutellut ja joka sitten tuli juttelemaan mulle kun se sanoi että se oli jo many months ago kattonut että se voisi jutella mulle ja se kutsui mut niille kylään. ja nyt odotan torstaita.

K Y Y N E L E E T
joista oon varmaan oppinut jotain tai jotka oon ees löytäny ja joita nykyään uskallan. uskallan itkeä ja se on paljon, mä oon itkeny niin paljon pimiössä kun kehitin mustavalkokuvia suomesta ja kirkon tyhjällä käytävällä kun itketti ja oon vaan itkenyt ja se tuntuu hyvältä ja siltä että mä pystyn ja oon puhunut vaikka itken ja se on uutta ja ihanaa.

Mä vaan tiedän että tälle keväälle on niin paljon. Niin paljon semmosta jota kukaan muu ei ehkä näe mutta mä ihan varmana tunnen ja näen ja olen ja nimenomaan: mä opin olemaan olemassa. Mä varmaan oon jo. Mut en vielä tajua sitä paitsi puoliks.

On ollu aurinkoisia päiviä ja huomenna mä laitan hameen ja liilat sukkahousut päälle. Täällä on uutta pesuainetta joka tuoksuu hyvältä. Mun tekee mieli juoda paljosti vettä. Vaihdoin tänään puhelinnumeroani erään ihmisen kanssa enkä muista omasta puhelinnumerostani kuin kaksi ekaa numeroa ja ne on 07. Huomenna mun pitää pestä hiukset. Haluaisin rastat ja niihin helmiä. Huomenna on varmaan ihan hyvä päivä.

Mä en oo käyny Centressä.

19. tammikuuta 2010

Koulu, valokuvaustunti.

Kysyin et mitakohan mun pitaisi tehda kun en tienny mita tekisin seuraavaksi ja kysyin etta voisinko nayttaa mun projektit etta opettaja voisi niita vilkaista ja sanoa mika vois olla seuraava juttu tehda ja se sanoi etta avaahan ne siihen koneelle ja EN KUULLUT plus se sanoi sen ihan oudosti niin en meinannu ees ymmartaa ja sit se suunnilleen suuttui kun en ymmartanyt ja kysyin uudelleen. Ehka silla on huono paiva.

Mulla on kiva sketcbook kuitenkin ja siella on kivoja mustavalkokuvia. Mutta en tosiaan tieda mita pitaisi tehda seuraavaksi. No, tunti loppuu kohta ja en ole tehnyt mitaan, mahtavaa. Paitsi katsellut projektejani ja miettinyt etta mitakohan voisin tehda. Kivaa kun mut aina unohdetaan.

Taa on tallaista valitusta ja turhautumista kun vasyttaa ja on nalka ja oon vaan istunu koko paivan lukemassa ja nyt kun ois ollu paivan ainoat tunnit niin en saa tehtya mitaan ja sitten taka-alalla kummittelee viela ajatus etta mun pitaa jaada vahintaan tunniksi tekemaan kuvista ja se on ihan tyhmaa koska en saa mitaan aikaan sillon kun on kauhee maara ihmisia ymparilla siina.

Vasyttaa. Mutta on mulla ilosiaki uutisia. En vaan halua latistaa niiden kertomista talla nappaimistolla josta puuttuu tuplapisteelliset a seka o.

Onneks tanaan on Energy.

17. tammikuuta 2010

Mun piti jo eilen illalla laittaa kuvia eiliseltä ja edellispäivältä, mutta unohdin ihan kokonaan niin teen sen nyt ennenkun lähden viettämään laatuaikaa elokuvien pariin.


Ensinnä, sain kaiketi torstaina oiskohan ollut kirjeen ja lahjan Etelä-Afrikasta Reanélta. Kiitoskiitos! Tuli tuommoinen koru ja sitten mukavainen kirje, pitää lähettää sille jotain SUOMALAISTA sinne takas kun se on ihan Suomi-fani ja koittaa sitä kovasti opiskellakin siis tätä kieltä.







Sitten. Eilen tein niinkuin itselleni lupasin, eli jotain mun kouluhommien hyväksi. Sainkin jotain aikaan, piirtelin ja maalailin vähän artin sketchbookiin juttuja. Mä nautin ja kuuntelin musiikkia ja maalasin ja aurinko paistoi kivasti ja oli hauska olla, pöytä oli aika hävityksenkauhistus kyllä ja meni hermot puuvärikyniin.



















Ja kyllä: TIEDÄN etten ole se maailman parhain ihminen piirtämään, tai itse asiassa: TIEDÄN etten osaa piirtää. Mutta onko sillä nyt niin väliä, sitäpaitsi voin puolustautuu sillä että kuvissa noi kaikki näyttää ihan vammasilta.


Tänään oli hienoa aikaa kirkossa, oli ihanat ylistysjutut ja muutenkin, sitten tuli jotenki ajateltua paljon kaikkea, istuin Debbien ja Emman välissä eli käytännössä Debbien vieressä kun Emma oli melkein koko ajan vahtimassa lapsia. Debbie oli leikannu hiukset ja ne sopi sille hyvin ne uudet.


Sitten siinä kirkon jälkeen jäin siihen vaan istumaan ja olemaan, vaihdoin pari sanaa Debbien kanssa ja en muista sanoko joku muuki mulle vielä jotain ohimennen moimitäkuuluu, mutta sitte sieltä käveli yks tyttö ja en ollu koskaan puhunu sille, mut olin vaiks kuinka monta viikkoa kattonu että tolle haluan puhua joskus ja se näyttää kivalta ja sillä on ihana hippilaukku ja ja ja. Ja sitten se tuli puhumaan mulle! Ei mitään sen kummempaa, mut se että se tuli, oii ja sanoi että se on miettiny et se haluis puhua mulle. Jotenkin niin hienoa! Ehkä mä vielä vaikka tutustun siihen ja saan ystävän.


Täällä on ihana kevät eikä oikein voi olla surullinen paitsi sitten kun iltaisin tulee pimeää ja kevättä ei huomaa. Mutta nyt kun aurinko paistaa, on +10 astetta lämmintä ja maailma hymyilee ja linnut laulaa niin ei sitä oikein osaa olla surullinen. Kevät tuoksuu ihanalta ja mä rakastan keväistä tunnelmaa ja sitä miltä tuntuu ja sitä että aslvatissa on kuivia kohtia.


16. tammikuuta 2010

ilostus!

Olin jännittäny ihan sairaasti sitä et Peter tulee taas kotiin. Lähinnä siks ku en ollu nähny sitä johonki yli kuukauteen ja sit ku en koskaan ymmärrä mitä se puhuu tai mitään enkä tiiä miten se reagoi asioihin ja sit kuitenki asun sen kans samassa talossa, tai itse asiassa asun SEN talossa ja muutenki. En koskaan muista et se oli noin mukava ku se on ja oon koko aika kauheen varuillani ku se on täällä. Ei tää siis tarkota et mulla ois huono olla ku se on täällä, päinvastoin oikeestaan, koska se tuo tähän taloon hirveesti tasapainoo, lapset tottelee paremmin ja mikään ei oo niin "sekopäistä", mut siinä vaiheessa yleensä ku se viikon-kahen päästä lähtee takas Skotlantiin ni oon ilonen ku se vähän sekavuus saa taas alkaa, kukaan ei tarkkaile muakaa niin tarkasti ja ruuat saa syödä olkkarissa jne. Mutta siis nyt tällä kertaa mun jännittämiselle oli toinenkin syy: mun piti kysyä saako Rosa tulla meille.

Eli siis meillä on Rosan kanssa suunnitelmissa että se tulis joskus maaliskuussa tänne Bristoliin. Niille jotka ei vielä tiedä, niin Rosa asuu nyt siis Irlannissa, on siellä vaihtarina kuten minäki täällä. Paha tällaista on määritellä, mutta voisin kyllä sanoa, että jos mun pitäisi sanoa tärkein ihminen maailmassa niin se kuka tulisi eka mieleen, olisi Rosa. Rosa on mulle ku sisko ja on ollu aika vaikeeta oikeasti kun ei olla nähty nyt neljään ja puoleen kuukauteen. Lähdettiin molemmat 29.8.2009 aikaisin aamulla eri maihin, Rosa 2 tuntia aiemmin kuin minä.

Joo kuitenkin, suistun taas aiheideni kanssa vähän sivuraiteille. Rosalla ja mulla oli siis suunnitelma, et Rosa lentäis Dublinista Bristoliin (vaikka ei se kyllä asu Dublinissa mut kuitenkin) ja oisi viikonlopun verran täällä meillä, varmaan just maaliskuun puolvälissä tai jotain. Lennot Dublinista Bristoliin maksaa noin 20€ ja Bristolista Dubliniin noin 10€. Siinäpä vasta odottamista sitten ja syy jaksaa, mutta: saako meillä olla yötä? Kysyin tätä Madelilta joskus viikko sitten ja se sanoi että kyllä sen puolesta, mut että mun pitää kysyä Peteriltä. Kaikki tärkeet asiat aina kysytään siltä. Nyt kun se sitten oli tulossa kotiin, mua pelotti ihan hirveesti kysyä ja suunnittelin miljoona eri tapaa millain voisin kysyä että se vaan suinkin suostuisi. Tänään sitten kysyin ihan ohimennen ja se sanoi heti että totta kai eikä edes kysynyt ajankohtaa tai mitään. Sanoin että ilmottelen sitten kun tiiän tarkemmin. Vähänkö siistiä!

Ajattelin että stressasin taas ihan turhaan, mutta sit Madel hetken päästä tuli huoneeseen ja oli ihan ihmeissään että suostuiko se. Mä ihmettelin. Tai siis, outoa. Mutta ihanaa että se nyt sitten suostui jo. Ehkä oli ihan hyvä stressata tuosta silti niin nyt saa olla tosi iloinen että se toteutuu! En jotenki osannu ajatella että se kuitenkaan onnistuis ja nyt tuntuu niin kivalta. Lisäks se lupas kattoa bed&breakfast tms. paikkoja isälle ja Akulle kun ne on tulossa tänne kai helmikuussa (eikö niin?).

Täältä lähti kaikki lumi eilen pois, aamulla sitä oli vielä vähän mut koulun jälkeen iltapäivällä ei enää yhtään. Sateista ja loskaista (tosin se loskaki suli jo) ja ällöttävää ja tyhmää. Varsinkin kun mun kaikki kengät on tennareita ja/tai reiällisiä paitsi kumpparit mut en tahdo lähteä esim. kouluun kumppareissa kun sitten pitäisi koko päivä olla ne jalassa sisällä ja en jaksa. Täällä on plus kaheksan astetta lämmintä, hullua! TAMMIKUU. Tai siis sillain.

Oon nyt viime päivinä tuntenu itseni hiukan masentuneeksi siitä että mulla ei oikeastikaan ole oikein yhtään kaveria täällä. Tai on ne pari kaveriapuolituttua, mutta en oo kertaakaan käyny Centressä nyt (koska en ole yksin jaksanu lähteä ja muutenkin), en oo käyny kenenkään kanssa pihalla. Ainoat asiat mitä teen on koulussakäynti, kirkko (ja nuorteniltaki ollu jo kaks kertaa peruttu lumen takia) ja sitten oleminen kotona eli lasten kanssa leikkiminen/lukeminen/Serranojen kattelu/telkkarin kattominen/koneellaoleminen/pianonsoitto tai koulujuttujen tekeminen. Eli siis ihan perus ja onhan tuossa jo vaikka mitä ja saan olla nyt iloinen host-perheestä, koulusta ja kirkosta, mutta se masentaa ettei ole mitään tekemistä vapaa-ajalla silloin kun sitä kaipaisi, vaikka emmä kovin usein välttämättä loppujenlopuks ees kaipais.

Peter kyselee multa koko ajan jotain: syötkö kasvismakkaroita (sanoin et voin maistaa), otatko crumpetseja lounaaks, onks kivaa ku on oma huone, anteeks et mä vielä häritsen sua mut viel yks juttu... Ihan kivaa että se juttelee ja on mukava. Mä en vaan ymmärrä koskaan mitä se puhuu ja se ärsyttää mua! Oon oppinu ymmärtää oikeestaan kaiken mitä Michael, Kathleen tai Madel sanoo, Peterin jutut menee multa ihan ohi.. Koulussaki ymmärrän enemmän opettajien tai kenen vaan puhetta jos joku puhuu mulle suoraan ja kirkollaki keskustelu onnistuu vähän paremmin. En tajuu mikä mun ongelma Peterin kanssa on, ehkä se ku jännitän aina ku se on läsnä ja se ku alussa en todellakaan ymmärtäny mitään mitä se puhui ja siitä on vaan jääny semmonen jännitys sitten päälle. Joo en tiiä.

Nyt on kuitenki asiat ihan hyvin, suunnitelmana tänään: piirtää&maalata kuvisjuttui valmiiks, tehdä kässän sketchbookia, ehkä imuroida, rentoutua, kirjottaa kirjeitä. Oon jo kerinny pesee pöydän ja käydä suihkussa ja HERÄÄMÄÄN ja apua kohta on lunch ja mulla ei oo ollenkaan nälkä. Ehkä mä silti jaksan syödä. Ahdistavaa aina syödä ku Peter on täällä ku se aina haluu laittaa ruuan ja sit se kyselee koko aika et onhan hyvää ja onhan okei varmasti ja sit jos heitän ruokaa pois vaan siks et en oikeesti jaksa syödä (ku noi laittaa annokset aina valmiiks) niin kauhee kysely että etkö sä tykänny, mä laitan enskerralla jtn muuta ja aaaa stressaa!

Mutta ihan kivaa silti, löhöilypäivä. Koskakohan mä pääsen Centreen? Tai siis kun yleensä käyn siellä monta kertaa viikossa, nyt en oo kahdessa viikossa käyny kertaakaan paitsi sillonku tulin Suomesta ni coach stationilta kävelin bussipysäkille.. Ehkä mä vielä. Joskus. Tuntuu seki paikka ihan unelta. Ehkä mä en uskalla mennä sinne yksin kun sit tajuan et Iida ei oikeesti oo täällä.

14. tammikuuta 2010

Telkkariuutisissa ei puhuta mistään muusta ku lumesta. Mulla on ompelukoneiden kanssa vähän semmonen viha-rakkaussuhde kun ne on niin semmosii ja mä oon niin tämmönen. Tajusin että mulla ei oo yhtäkään kaverii*. Kathleen sai tänään ocarinan. Mä sain ihanimman kirjeen.






Kiitos Rosa






*Englannissa

12. tammikuuta 2010

Mulla menee hermot tahan.. :DDD Naurattaa kamalasti ku kaikki opettajat selittaa eri tavalla, eilen kesti vaiks kuin kauan ku Ms. Streetin kanssa saatiin PhotoFiltre (eli ohjelma jota kaytan kuvien muokkaamiseen) koulun koneele, tai no itse asias Ms. Streetin omalle kannettavalle et saisin muokkaa tassa kuvia. No, sain sit tehtyy kahteen kuvaan semmosen ehka tutorial-tyyppisen jutun et miten oon muokannu ne kuvat, otin printscreenei ja kirjotin kaikkee mita oon tehny ja muutenkin, ja sitten nyt tanaan hain Ms. Streetilta laptopin etta saisin tehda tassa sit taas noita lisaa, koska aattelin et teen suunnillee jokaseen mun shoottiin jonkun selityksen millai oon ne tehny. Sit en loytany sita ohjelmaa taalta koneelta, mut varmaan se jossain siis on, ja sit kysyin Ms. Middletonilta jonka tunti mulla tanaan on et mita pitais tehda ja se vaan sano etta joo toi on enough mita sulla nyt on, etta ala enaa tee noita printscreeneja ja oon siis tehny kaks semmosta plajaysta, yks sisaltaa noin 6-12 kuvaa ja joo. Sit olin vaan et mitaa okei, muttaku HALUAN tehda niita lisaa mut jos se ei auta mua loytaa sita ohjelmaa ni paha tassa on tehda.. On mulla viela pari muutaki juttua tekematta ni teen nyt sit niita, mutta arsyttaa ku noi kaikki oikeesti neuvoo mua eri tavalla. En ollenkaan tiia mita pitais tehda. Mun paa on muutenki ihan sekasin koulujutuista. Mut valokuvauksen kans taa on onneks vaan lahinna hauskaa. 8DD

Nyt painunkin sitten oikeasti tekemaan jotain.

PS: luin tanaan Torey Haydenin kirjan Lapsi muiden joukossa loppuun ja nyt on tyhja olo, mutta oli ihana kirja kylla.

PPS: meen tanaan kirkolle oiiii ja oon muutenkin iloinen asioista esim siita etta kirjoitin aidille pitkan sahkopostin ja kaikkea ja en tieda, kivaa elaa mutta koulu stressaa koska en tieda mista mun pitais stressata ja sit stressaan siita et en tieda mista stressata haha

11. tammikuuta 2010

Huone vaan kivastuu koko ajan. Oi että tykkään siitä. Paljosti. Lisäilin sinne kaikkea kivaa, ja vaikka teitä ei ehkä kiinnostakaan joka päivä lukea ja kattoa postauksia ja kuvia mun huoneesta, niin tässä nyt vielä pari kuvaisaa.


Tässä ekassa on ovi ja sitä sen viereistä seinää kuten ehkä näette ja toi puupöytätelinejuttu. Tästä on kuva siks että ovessa on tuommoinen huivi vaikka no se ei näykään tässä kuvassa kamalan hyvin niin kuitenkin: on silti. Ja sitten on pari tuommoista kuvaa jotka leikkasin Vantaan Laurista / Hesarista jotka mulla on täällä. Näyttää aika autiolta tämä nurkka tässä kuvassa mut ei se oikeesti oo. Se ei ees kamalasti näytä tollaselta ja valo on ihan outo tässä ku laitoin kattovalon päälle ja siitä tulee vaan rumaa valoo ja sit yritin muokata sitä kivemmaks mut en oikein onnistunu.






Tässä tokassa kuvassa on sitten vaan lamppu ja kirjoja ja pari kuvaa tossa seinällä. Noi kuvat tota vasemmanpuoleisinta (Joh. 3:16 englanniks) lukuunottamatta oli tuossa jo kyllä eilen, mutta kummiskin. Tykkään hirveästi siitä miltä toi kohta sillain _oikeasti_ näyttää. Kuvat nyt on vain kuvia aina.






Ja sitten: SÄNKY. Se on ihanaihanaihana, oon koko ajan täällä ollessani tykänny hirveesti mun sängystä, koska se on ihanan leveä (vaikkei se ehkä näytä) ja siellä on niin hyvä olla ja jooo, kirjotin tästä jo eilen. Mutta nyt varsinkin kun ostin kirpparilta tosi halvalla pari tyynyä, tuon pitkulan ja sit neliönmuotoisen värikkään. Siit laitoin vielä kaks tommosta ohutta kimaltavaa huivia "verhoiks" tohon. Ne ei oo ollenkaan tiellä kun tuosta välistä pääsee tonne sisään ihan hyvin ja sänky on niin levee ja nukun aina seinän vieressä että ei ne siitä mihinkään yöllä tipu (ja mitäsitte vaikka tippuiski). Oi että se näyttää ihanalta, Kathleen ihastu siihen kanssa. Oioioi ihana päästä tänään nukkumaan tonne.





Hmm, tänään oli muutenki ihan okei päivä, koulussa nyt oli semmosta ihankivaa vaikka vähän väsynyttä ja sitten käväsin vähän Kingswoodissa koulunjälkeen ja illalla sit laitoin huonetta ja olin siellä ja olin lasten kanssa ja juttelin Madelin kanssa kaikkee. Eilen illalla Michael suuttu mulle ihan tosissaan ku vahdin niitä, ja pelkäsin ettei se oikeasti leppyisi mulle, mutta leppyihän se sittenkin ja tänään autoin sitä kokoamaan pienoismallijotainjuttuja. Madel pyysi että vahtisin lapsia ku sen kaveri halus sen mukaan bingoon ja lupasin, siinä oli vaan joku puoltoista tuntia ennenku ne meni nukkumaan, nini mitä väliä. Sit nukahdin niitten kanssa äskön vahingossa itteki ja nyt on outo olo. Mutta meen ihan kohta ittekin nukkumaan (kello on varttia vaille kymmenen siis).


Haluisin että joku lähettäis mulle IHANAN TYYNYLIINAN. Ja toki saa lähettää enemmänkin. Mulla on nyt semmoinen tyynyliina jossa on jotain kukkia ja Levolle lasken Luojani -iltarukous ja se on ihana, mutta sekin toki pitää tässä joskus vaihtaa ja pestä. Haluisin jonkun kivan ja värikkään kiitos. Keksin tän jutun kun kirjoitin Sonjalle mailia ja se puhu muumilakanoista. MUUMITYYNYLIINA OIS IHAN PARAS jos jollain ois vaikka ylimääränen. Haha. Eimutta, joku kiva, kun näillä on ihan tylsät tyynyliinat. Ja aika iso kiitos please koska näillä on tosi isot tyynyt. Ei mulla muuta.


PS: saa lähettää myöski semmosii jotain kuviikortteijulisteitakivoja mitä voisin laittaa seinille mutta ei mtn kovin isoja. ja jotain lämminsävysiä ja sulosia. ja salmiakkii ja lontooraesuklaata saa lähetää kans!


PPS: oon aika tosi ylpeä siitä miten mun pahin ikävä on nyt mennyt ohi ja miten tykkään olla täällä vaikka mulla ei ookkaan kavereita. toivottavasti tulee olemaan.

10. tammikuuta 2010

En oo oikeasti missään vaiheessa laittanut tänne kunnollisia kuvia meidän, taisiis nyt MINUN huoneesta. Joten teen sen nyt kun siellä näyttääkin aika tosi kivaisalle ja nyt kun se oikeastitosiaanniin on mun huone. Anna muutti tänään pois ja mä siivosin koko huoneen ja nyt siellä on ihana olla. Pitää tehdä vielä pari hankintaa elämää helpottamaan/mieltä piristämään tuonne huoneeseen. Ensimmäinen on joku kiva juliste/muu seinälle laitettava juttu. Sähkötuikut vois olla aika siistei myös. Olisin halunnu semmoset kirkkaat ei-minkään-väriset jouluvalot myös, mutta en taida uskaltautua ostamaan semmosia jos ne saiski huonon vastaanoton host-perheen puolelta. Voisin tietty kysyä, mutta sitten vastaus varmaan ainaski olisi ei. Sähkötuikut on sen verran pikkusii että ne nyt ei ainaskaan ketään häiritse. Mulle saa lähettää jotain mahdollisesti mustavalkovalokuvia joita on Suomessa mun seinällä, esim. sen missä olen äidin kanssa (äiti huomhuom saa lähettää!). Ja saa muitaki. Jos jollakulla on valokuvia paperiversioina/kehitettyinä joissa minä oon jonkun kanssa tai joissa on minä tai jossa on kuva teistä itsestänne (tää nyt koskee lähinnä sitten tuttuja he he) niin lähettäkää jooko minulle. Kiitos.


Sitten tähän huoneeseen. Tämä ensimmäinen kuva on näkymä kun tullaan ovesta sisään. Siinä on ikkuna (ja nuo perus pitsiverhot jotka oli pari kuukautta pois mutta jotka nyt on taas takas ja kaikissa englantilaisissa kodeissa suunnilleen on tollaset. ne mahdollistaa esim. naapureiden stalkkauksen koska ulkoa ei nää sisään mut noiden läpi näkee ulos ihan vallan mainiosti) ja sitten sänky siinä vasemmalla, sängyn vieressä yöpöytä/arkku jonka täytin tänään sukilla ja muulla pienellä vaateroinalla (pipoi!) kun en keksiny niille muuta paikkaa vaatelaatikot (oikealla) siivottuani. Tuo keltainen lamppu on mun rakkaus, se on ees jotain vähän tunnelmanluojaan päin heti kun illalla alkaa hämärtää. "Uudistus" jota ei kyllä tässä kuvassa kovinkaan hyvin näy, on se että sängynpäädystä ikkunan päässä roikkuu pari pientä laukkua. Semmoset tekee kotoisaks.





Tässä kuvassa on pöytä ja seinä ja koko kuva näyttää tosi kalseelta, tai no ainaskin hirveän tyhjältä. Ja tuo paikka kieltämättä sitä onkin. Olisin saanut nuo tuolla vasemmassa päässä olevat kirjat ehkä juuri ja juuri mahtumaan johonkin laatikkoon/pois näkyvistä, mutta inhoon liian autioita huoneita joten päätin siksi jättää ne tuonne. DVD:t laitoin laatikkoon. Kirjojen päällä on pari korttia jotka olen postcrossauksen kautta saanut ja aikomuksena on sinne vielä laittaa pari jotakin kuvaa. Kiinnitys tapahtuu valkoisella sinitarralla eli kenelläkään ei pitäisi olla mitään valittamista.





Tässä näkyy miten pieni koko huone oikeasti on, sänky ja pöytä on aika lähellä toisiaan. Tuo huone on nyt kyllä aika sopivan kokoinen itseasiassa kun saan asua siellä yksin. Rakastan mun sänkyä, se on oikeasti niin turvallinen kun on katto, mutta siellä kuitenkin mahtuu just hyvin istumaan ja olemaan. Laitoin tänään päiväpeitoks isältä joululahjaksi saadun aivan ihanan blanketin. Se on auttanu mua ihan älyttömästi, koska öisin on tosi kylmä. Sängyllä myös Niimu, Owli ja Pikkunukke, vaikka ne ei kamalan hyvin nyt näykään. Tahtoisin jonkun koristetyynyn tai jotain, koska toi yks tyyny on aika tosi matala - etenkin leffoja katellessa.






Tässä on sitten ovet, kummastako menisit ulos (ha ha)? Vasemmalla on siis ovi josta mennään yläkäytävään/-aulaan/whateveritis ja toi toinen on vaatekaapin ovi. Ehkä näettekin tommoisen _sauman_ siinä, se taittuu kahtia, koska kokonaisena se ei toki mahtuisikaan auki. Siellä on ylähylly täynnä kaikkia täkkejä ja tyynyjä (vissiin sitä varten jos tulee vieraita tai jotain) ja sitten henkareista roikkuu mun henkarivaatteet ja alaosassa siellä on mun kengät. Tuo vaatekaapin pohja on kokolattiamattoa ja ehkä vähän korkeammalla kuin mun polvet. Vaatekaapin lähellä myös peili, mutta siitä näkee vaan oman pään ja hartiat niin ei se auta yhtään mitään. Laitoin tuohonkin päätyyn sänkyä laukkuja roikkumaan ja ne näyttää kivemmilta siinä kuin laatikkoon sullottuna. Vasemmalla tuommoinen puutelinejuttumikäonkaan, siihen sain kätevästi kaikki laastarilääkevitamiinitarpeet, koneen, kamerajutut, kirjelaatikon ja jotain muuta. Tuohon oveen joka vie ulos tuolta oisi tarkotus hankkia joku juliste/muita kuvia. Se nyt ei ainaskaan häiritse ketään, koska Madel tai Peter ei koskaan käy mun huoneessa niin että ne näkisi oven tuon puolen, koska ne ei ikinä sulje ovea ja yleensä vaan kurkkii ja juttelee ovelta muutenkin. Ps: paikallista 2 valokatkaisijaa.




Eikai tässä sitten muuta, mutta eikö tuolla näytäkin ihan kivalta? Siellä ainaski on kiva olla. Tuntuu että tunnen ton huoneen niin hyvin ettei siellä pelota pimeälläkään. Oo itse asiassa missään vaiheessa pelottanutkaan. Tykkään siitä että siellä on oranssit seinät.


Olin tänään myös kirkossa, oli kivaa. Vähän erilainen kerta, koska oli baptism service eli siis porukkaa kastettiin siellä. Näillä on tavallaan kaks kastetta: toinen se mikä mekin tunnetaan ihan kasteena eli siis christening ja se kai on vaan joku semmoinen idealtaan vähän sama ku meilläki. Mut sitte ku itte haluaa/kokee olevansa valmis niin on baptism. Monilla varmaan joskus 14-17 vuoden iässä ja sit myöhemminki jos vaikka on joskus myöhemmin tullu uskoon. Christeningissä just valellaan vettä päähän ja se on kaikin puolin tosi samanlainen kun luterilaisen kirkon kastejuhla Suomessa. Baptism on sitte samantyyppinen mitä oon käsittäny että vaikka helluntai- ja vapaaseurakunnilla olisi eli siis upotuskaste. Ja tänään kastettiin vissiin 6 ihmistä siellä ja oli jotenkin tosi hienoa päästä näkemään se.


Kirkon jälkeen juttelin Myman kanssa siinä vielä jotain kaikkea ja sit kävelin kotiin. Anna aika pian siitä lähti, pelasin Michaelin kanssa tietokoneella (se tuskastui ku olin tosi huono autopelissä ja kolhin sitä autoo koko ajan, mutta mun mielestä se oli vaan hauskaa) ja sit siivosin tota huonetta ja nyt jonkin aikaa sitten Madel lähti keikalle ja mä jäin lasten kanssa. Ne kattoo piirrettyjä ja puolen tunnin päästä me syödään dinner ja sit ehkä katotaan lisää piirrettyjä tai leikitään jotain ja sen jälkeen ne käy nukkumaan kahdeksan aikaan/jälkeen. Koitan saada ne kahdeksalta pesemään hampaat ja muuta, koska Kathleen alkaa kummiski taas vinkumaan bedtime storya ja siinä kestää sitten taas. On luvattu että yöllä sataa lunta ja paljon, toivon että satais niin ettei huomenna olis koulua. Vaikka koulu on ihan kivaa, niin mua ei huvittais se jotenki nyt yhtään. Tosin ihan parissa päivässä tiiän kyllä masentuvani, mutta silti. Huomenna vois olla vapaata niin saisin vaan tunnelmoida tuolla huoneessa koko päivän. Tai käydä Kingswoodissa (tai jopa Centressä) ja ostaa ainaski sen julisteen jos löytäisin jotain.


Huomasin kirkossa semmoisen hauskan jutun, että oon alkanu ymmärtämään englantia tosi hyvin, ei tartte enää keskittyä jokaseen sanaan niin paljon eikä varsinkaan kääntää niitä päässään, vaan ne ymmärtää ihan kääntämättäkin. Tietysti sitten jos joku käyttää vaikeita sanoja niin juttu on vähän toinen, mutta niidenki merkityksen voi yleensä arvata oikein. En oo enää edes stressannu kielen oppimisesta ja se tuntuu aika kivalta. Mulla oli tosi korkeat, ehkä liiankin, odotukset sen suhteen miten oppisin kieltä, ja luovuin toivosta oppia sitä niin hyvin kuin toivoin jo monta kuukautta sitten. Nyt musta tuntuu taas vähän toiveikkaammalta - ja paljon realistisemmalla tasolla varmaan.

M I N U L E S A I S I
L Ä H E T T Ä Ä :


esim.
1. salmiakkii
2. sähkökynttilöi
3. kauniita valokuvia, kortteja tai muita semmoisia joita vois laittaa seinälle
4. kirjeitä sekä kortteja
5. halauksia
6. kauniita esineitä ja muistoja
7. kauniita teepusseja ja teepussienpusseja
8. puuhelmiä
9. tärkeitä kangaspaloja
10. söpöjä nappeja
11. nuotteja


[mut nää kaikki vähän sisältyi tohon kauniita esineitä ja muistoja]

K I I T O S ♥


PS: odottaen esim: omaa huonetta, huomista sunnuntaikirkkoa,
rosan tapaamista, serranonperheiltakatsausta, ensi kesää, ystävien löytämistä, lunta, kyläilyreissuja, paketteja, unia, elämää yleensäkki


ja sillain.




PPS: n u o t e i s t a - teen itselleni haasteen. jos joku lähettää mulle nuotit jotka ei tunnu mahdottomilta niin opettelen sen laulun ja nauhoitan ja lähetän sille sähköpostilla joka haluu. jooko?