17. tammikuuta 2010

Mun piti jo eilen illalla laittaa kuvia eiliseltä ja edellispäivältä, mutta unohdin ihan kokonaan niin teen sen nyt ennenkun lähden viettämään laatuaikaa elokuvien pariin.


Ensinnä, sain kaiketi torstaina oiskohan ollut kirjeen ja lahjan Etelä-Afrikasta Reanélta. Kiitoskiitos! Tuli tuommoinen koru ja sitten mukavainen kirje, pitää lähettää sille jotain SUOMALAISTA sinne takas kun se on ihan Suomi-fani ja koittaa sitä kovasti opiskellakin siis tätä kieltä.







Sitten. Eilen tein niinkuin itselleni lupasin, eli jotain mun kouluhommien hyväksi. Sainkin jotain aikaan, piirtelin ja maalailin vähän artin sketchbookiin juttuja. Mä nautin ja kuuntelin musiikkia ja maalasin ja aurinko paistoi kivasti ja oli hauska olla, pöytä oli aika hävityksenkauhistus kyllä ja meni hermot puuvärikyniin.



















Ja kyllä: TIEDÄN etten ole se maailman parhain ihminen piirtämään, tai itse asiassa: TIEDÄN etten osaa piirtää. Mutta onko sillä nyt niin väliä, sitäpaitsi voin puolustautuu sillä että kuvissa noi kaikki näyttää ihan vammasilta.


Tänään oli hienoa aikaa kirkossa, oli ihanat ylistysjutut ja muutenkin, sitten tuli jotenki ajateltua paljon kaikkea, istuin Debbien ja Emman välissä eli käytännössä Debbien vieressä kun Emma oli melkein koko ajan vahtimassa lapsia. Debbie oli leikannu hiukset ja ne sopi sille hyvin ne uudet.


Sitten siinä kirkon jälkeen jäin siihen vaan istumaan ja olemaan, vaihdoin pari sanaa Debbien kanssa ja en muista sanoko joku muuki mulle vielä jotain ohimennen moimitäkuuluu, mutta sitte sieltä käveli yks tyttö ja en ollu koskaan puhunu sille, mut olin vaiks kuinka monta viikkoa kattonu että tolle haluan puhua joskus ja se näyttää kivalta ja sillä on ihana hippilaukku ja ja ja. Ja sitten se tuli puhumaan mulle! Ei mitään sen kummempaa, mut se että se tuli, oii ja sanoi että se on miettiny et se haluis puhua mulle. Jotenkin niin hienoa! Ehkä mä vielä vaikka tutustun siihen ja saan ystävän.


Täällä on ihana kevät eikä oikein voi olla surullinen paitsi sitten kun iltaisin tulee pimeää ja kevättä ei huomaa. Mutta nyt kun aurinko paistaa, on +10 astetta lämmintä ja maailma hymyilee ja linnut laulaa niin ei sitä oikein osaa olla surullinen. Kevät tuoksuu ihanalta ja mä rakastan keväistä tunnelmaa ja sitä miltä tuntuu ja sitä että aslvatissa on kuivia kohtia.


1 kommentti: