1. helmikuuta 2010

Mun piti kirjoittaa joku oikein pitkä hieno en tiedä teksti tänään ja selvittää tässä lähiaikojen kuulumisia kun en ole sitä jaksanut kamalasti tehdä, johtuen lähinnä siitä että oon ollu myöhään koulussa ja koulusta en oo jaksanu päivitellä kun ei ole äätä ja öötä näppäimistössä ja on muutenki ollu kamalasti kouluhommia ja sitten koulun jälkeenkin on välillä ollut tekemistä enemmän ja vähemmän tai sitten ei oo vaan huvittanut. Piti vähän selitellä.

Mulla on ollut vain stressiä stressiä paljon stressiä viime viikolla, koska perjantaiksi piti olla kässän projekti jonka aloitin vasta torstaina hups ja sitten maanantaiksi eli huomiseksi pitäisi kai olla kuvista ja valokuvausta jonkin verran, tai ainaskin saadaan exam paperit eli ei sitten enää ole aikaa tehdä noita vanhoja projekteja niin kamalasti. Pitää nyt kattoa enkä tiedä pitääkö mun ottaa artin sketchbook huomenna kouluun mukaan vai ei ja mua stressaa.

Oon tehnyt elämäni kaksi ensimmäistä onnistunutta laukkua, toinen oli kässänprojekti ja aika tyhmä, mutta silti kai ihan onnistunut, en tiiä. Ja toinen oli vain pallollisesta kankaasta tehty aika kiva pieni laukku, kätevä vaikka sen kanssa meinasi mennä hermot, siis siinä tekovaiheessa. Olin kässän takia torstaina ja perjantaina koulussa 8.30-16.30 ja aika väsynyt siksi ja muutenkin.

Perjantaina kuuden aikaan iltapäivällä menin Pippan ja Jontyn luokse kylään sitten ja oli ihana olla siellä, katsottiin leffaa ja syötiin ruokaa ja niin, viihdyn niiden luona hirveen hyvin. Ja sitten ne heitti mut vielä kotiin, vaikka kyllä mä oikeasti oisin ihan hyvin voinu kävelläkin! Kysyin Pippalta josko se voisi pitää sen puhelinta päällä la-su yön, koska mun host-perhe oli lähdössä Birminghamiin ja mua vähän pelotti se yö jonka joutuisin olla yksin. Pippa sanoi kuitenkin että voisin tulla niille ihan hyvin yöks ja olin helpottunut ja iloinen.

No, sitten kerroin Madelille että jee olen menossa sinne yöksi, mutta mun olisi sitten pitänyt antaa avain niille, mutta se ei onnistunut, koska en sitten oisi voinut enää jäädä kotiin kun piti lukita ovi avaimella ja jos avain olisi jäänyt mulle niin se olisi ollut mun vastuussa jos jotain oisi tapahtunut talolle. Enkä voinut lähteä kotoa sillon kahdelta päivällä kun nuo lähti reissuun, koska pystyin mennä yöpymispaikkaani vasta joskus 11 jälkeen illalla, kun oli kirkon juhlat ja en itse siis ollut menossa sinne ja siihen taas oli omat syynsä miksi en.

Joten tulin siihen tulokseen että mun ainoa vaihtoehto on jäädä tänne yksin ja sekös hirvitti. Ja ärsytti myös kun tiesin että voisin olla jossain muuallakin. Vietin tosi pelottavaa aikaa yksin täällä illalla, sitten juttelin onneksi Emilian kanssa ja se helpotti tosi paljon ja löytyi hyvä ajatus: soitin Madelille ja kysyin josko voisin oven doublelukittuani pudottaa avaimen postiluukusta. Enhän mä tietenkään muista että täällä on postiluukut eikä postilaatikoita!! Tyhmä Iines. Ja se kävi Madelille ja helpotuin huomattavasti ja oli enää muutama tunti aikaa odottaa että Pippa ja Jonty tulis hakemaan mut.

Sitä ennen sain elää kyllä aikamoisia pelon ja kauhun hetkiä pimeässä suuressa kylmässä talossa joka ei tunnu kodilta. Oli inhottavaa, mutta selvisin siitä ja oli tosi helpottunut kun pääsin pois täältä ja yöksi muualle. Ja nukuin hyvin ja aamulla lähdettiin kirkkoon ja oli ihana kirkko ja sitten sen jälkeen käytiin meidän oven takana ja ketään ei ollu vielä kotona ja mun avain toki sisällä. Joten menin Pippan ja Jontyn luokse takaisin ja kaikki oltiin väsyneitä kun päästiin edellisenä iltana niin myöhään nukkumaan ja kaikki teki vaan omia juttujaan, oli koneella, virkkasi ja luki kirjaa. Me kirjoiteltiin Pippan kanssa viestilappusia tai semmoisia koko ajan ja se teki hyvän mielen ja sitten syötiin myös paahtoleipää, tai enemmänkuin vohvelileipää, aaa r a k a s t a n ja juotiin teetä. Sitten ne heitti mut kotiin vaikka sanoin että voin kävellä. Ja sovittiin että menen kyläilemään taas keskiviikkona. Olen niin onnellinen! <3

Kun tulin kotiin, tuntu tyhmälle ja halusin vaan olla rauhassa, mutta sitten Michael tuli avaamaan oven ja oli oikeasti ilonen että tulin takas ja selitti niiden laskettelureissusta ja sulin heti ja olin ilonen tästä perheestä ja kodista ja vaikka oli vähän hassu olo niin kun katoin vähän aikaa Serranoja niin tuntui satakertaa paremmalta. Söin dinnerinki yhdessä Madelin, Kathleenin ja Michaelin kanssa jse on aina kivaa. Lapset on ihania ja musta on aina hauska nauraa niiden kanssa ja niiden jutuille.

Joten: helpottaa ja vielä pitää vähän jaksaa viikonverran rankkoja koulujuttuja, mutta sitten: huoahdus.

(ja nyt unia, P A K K O)

2 kommenttia:

  1. onnea kun sait laukun tehtyä :) Leppeyttä päivääs!

    VastaaPoista
  2. Oi vitsi, oon nii ilone sun puolest, ku oot saanu kavereit! Jumala on kuullu rukoukset:)
    -Iida

    VastaaPoista