7. tammikuuta 2010

Mun teki koko päivän mieli vain tulla kirjoittelemaan blogiin, ja nyt kun oon saanut tässä koneella olla jo ihan kohtuullisen kauan, niin en ole saanut aikaan kirjotettua. Enkä enää meinaa jaksaa alkaa selittämään kaikkea yksityiskohtaisestiliikaa, mutta kerron tärkeimmän: Anna muuttaa pois meidän kotoa.


Aamulla ei taaskaan lähdetty kouluun. Jäin nukkumaan ja kun kuulin et Michael ja Kathleen jää kotiin niin ajattelin että varmaan meidänki koulu sitten on kiinni tänään vielä. Anna varmisti asian netistä ja vaikka se ei sanonut mulle mitään niin jäin nukkumaan sen kummempia kyselemättä, koska sekin jäi. Joskus puoli kymmenen aikaan Michael tuli herättämään meitä ja mä siitä nousin ja menin suihkuun, kun vielä tulin kuivaamaan hiuksiani niin Anna nukkui. Lähdin alas syömään aamupalan laittauduttuani, eli joskus vähän vailla yksitoista. Michael kysyi nukkuuko Anna vielä ja sanoin että joo.


Michael kertoi Madelille että Anna nukkuu vielä ja Madel käski Michaelin mennä herättämään sen. Se meni, ja pian Michael tuli mun luokse sanoen että Anna on ihan tyhmä. Kysyin mitä tapahtui ja se sanoi että kun se oli herättänyt Annaa niin Anna kysyi miksi sen pitää herätä ja Michael sanoi että koska Madel oli käskenyt ja Anna oli vissiin aika inhottavaan äänensävyyn todennut että "you're not my mother". Sanoin Michaelille että don't care about it ja se vaan jupisi ja sanoi että olen 100 kertaa kivempi kuin Anna.


Kohta alkoikin yläkerrasta kuulua Madelin suuttunutta huutoa, aattelin aluks että se suuttui Kathleenille jostain kun mulle ja Annalle se ei ikinä vielä oo huutanu tai ollu sillain vihainen. Mutta sitten tajusin että se huusikin Annalle. Ei siis paljon tai mitään, mutta huusi kuitenkin. Michael odotti mua pelaamaan Wiitä joten menin. Pian Madel tuli alakertaan ja toisti mulle Michaelin kertomuksen sekä kertoi toisen: Madel oli mennyt herättämään Annaa ja Anna oli vain todennut tosi epäkohteliaasti että "you've no reason to wake me up" ja Madel oli suuttunut. Se sanoi että se oli ihan okei kun yksi päivä mä kysyin että saanko vielä nukkua pidempään, mutta kun Anna oli nukkunut jo tunnin enempään kuin nämä täällä tykkää (ne toivoo että herätään viim. klo 10am) ja sitten vastasi epäkohteliaasti. Madel on aika temperamenttinen ja sanoi sitten että Anna saa muuttaa pois.


Se kohteli sitä viileästi niiden yhteensä noin 10 minuutin ajan kun tuli ulos meidän huoneesta. Lopulta Anna lähti Centreen eikä Madel sitten ole sen jälkeen sitä nähnyt. Me oltiin kotona ja leikin Michaelin ja Kathleenin kanssa, sitten niiden kaverit Leah ja Cole tuli tänne äitinsä kanssa ja lähdin niiden mukaan Mäkkiin käymään. Koko päivän sain kuulla Madelilta kuinka Anna tulee muuttamaan 3-5 päivän sisällä.


Oon iloinen siitä että tulen saamaan oman huoneen. En voi muuta kuin olla siitä iloinen. Mulle tuli niin hyvä olo kun tajusin sen. Semmoinen, että mä en oikeasti nyt ole lähdössä täältä pois ja mä voin hengittää ja olla rauhassa ja saan tuon huoneen vihdoin itselleni, kun oon sitä koko ajan kipeästi toivonut. Mutta toisaalta on vähän outo olo. Ei siksi että ittestä tuntuisi tyhjältä Annan lähdön takia. Mä en todellakaan haluaisi että se jää. Mutta vähän oudolta silti. Että vaikka Madel tykkää musta ja oon iloinen että asun juuri sen kanssa, niin se voi tehdä jollekin noin. Ei se tekis mulle noin enkä mä ikinä käyttäytyis niin kuin Anna (tarkoitan muutakin siis kuin tätä aamua), mutta silti.


Tosiaan: ei tähän Annan lähtöön ole syynä vain se tämänaamuinen. Tiedän että Madel on jo vaikka kuinka kauan halunnut keksiä syyn miten se sais Annan pois täältä, mutta se ei voi sanoa EF:lle syyksi ärsyttäviä tapoja ja huoneeseenlukkiutumista ja epäkohteliaisuutta. Nyt kun jotain suurempaa tapahtuu, se tietysti heti ottaa siitä tilaisuudesta kiinni.


Musta tuntuu että Jumala on järjestänyt kaiken. Eilen illalla mä vaan itkin ja rukoilin ja itkin, niin hiljaa tietysti ettei Anna tai kukaan muukaan asianosaton sitä kuullut. Vaan Jumala ja minä. Rukoilin että asiat järjestyis, että mä voisin päästä yli ikävästä, löytää taas itseni ja rukoilin vaikka mitä muutakin. Musta tuntuu että se, että mä saan huoneen jossa voin rauhassa päästää ajatukset valloilleen ilman että pelkään että ne menee jonkun toisen puolelle on se juttu joka auttaa mua jaksamaan. Se että mä voin itkeä sydämeni pohjasta, saan nukkua yöt yksin, saan rauhassa miettiä mitä puen päälle, saan antaa kaikkien mun rakkaiden Suomenkodista maanpaossa olevien tavaroiden hengittää.. Tää kaikki on mulle tosi tärkeetä enkä ehkä edes tajua miten oon jaksanu tän puoli vuotta. Ja silti: jos Anna ei lähtisikään, niin ehkä mä jaksaisin edelleen.


Sekavia oloja. Täytyy soittaa Rosalle. Tesco on seuraava suunta.
Hyvää yötä.

1 kommentti:

  1. Iines luin sun blogin ja olipas vahvaa ja ihanaa ja herättävää ja vaikka mitä. Onneksi olkoon omasta huoneesta!!! Katsoin sun tekemää mekkoa tänään ja se on kaunis. Kuten sinäkin.
    Voimia sinulle, olet rakas minulle. Äiti

    VastaaPoista