22. tammikuuta 2010

Tänäänpä on tapahtunut paljon, tai no ei ole mutta on silti. Koulussa oli tylsää, istuin koko päivän kirjastossa/käytävällä ja katoin Salkkareita ja luin kirjaa ja kuivattelin sukkia ja kenkiä patterilla, koska ulkona oli taas ihan kaatosadeilma ja mun kengänpohjassa on reikä.


Kässäntunnilla tein ehkä maailman söpöimmän laukun, se siis on semmonen noin 12cm x 15cm koska se oli semmonen koekappale että MITEN TEHDÄÄN LAUKKU, en nimittäin osannut niin kokeilin sitten ja opettaja neuvoi. Siitä tuli oikeesti SÖPÖ ja harmittaa etten ottanu siihen pikkusen kivempia kankaita, mutta nojoo. Nyt tiedän miten voin tehdä laukun, kivaa. Tätä ennen oon harrastanu vain surkeita yrityksiä joista ei oo tullu oikein mitään.


Tunnin jälkeen jäin vielä luokkaan värjäämään mun tulevan suuren normaalikokoisen laukun sisäkangasta vihreäksi. Semmoisella solmuvärjäystyylijutulla, laitoin nappeja ja kiersin siihen niiden alle kuminauhoja. Se tappaa sormet, uskokaa pois, kun ne kuminauhat pitää laittaa niin tiukkaan! Sitten sekottelin ämpäriin vihreää väriä, se oli kivaa. Kun sitä tarvii ihanihan hippusen ja sitten se värjää vaikka kuin paljon.


Sitten mun värjäyssession jälkeen autoin vielä yhtä tyttöä kun se teki semmosella ihme silkkivärimachineembroiderytilkkuteknikalla semmosta juttua ja se oli tekemässä sitä pikkusen väärin ja mulla oli ohjeet siihen niin sitten niin, autoin sitä. Hassua kun se on englantilainen ja no minä mitä luultavimmin en ja sit jouduin selittämään sille niitä ohjeita VAIKKA EN ITTEKÄÄN YMMÄRTÄNYT NIITÄ. Mutta kun muistin mitä piti tehdä plus maalaisjärki jota mulla ei monesti voi sanoa kovin paljon olevan, mut ehkä mulla sitten on enemmän kuin keskiverto brittinuorilla (voin sanoa et se ei ole paljon - mitään yleistämättä siis tietenkään).


Sitten sain idean et lähden Centreen. Olin päättäny mennä vasta huomenna mut sitte halusinki mennä tänään ja lähdin sinne. Näin Emman ja sen kaverin Georgian bussipysäkillä ja juttelin jotain siinä niiden kanssa ja sit mentiin bussiin, sillä bussikuskilla ei ollu vaihtorahaa ja mulla oli vaan 10£ seteli. Ärsytti. Georgialla ois ollu 5£ eikä sillä ollu siihenkään vaihtorahaa ni vaihdettii bussia kun siihen tuli toinen bussi juuri. Se oli kauhean törkeä bussikuski ja ärsytti se pahasti.


Keskustassa kiertelin jotain tuttuja kauppoja ja vähän kävelin ympäriinsä, en mitään sen kummempaa. Tosin ei kamalasti huvittanu kävellä kun siellä sato vettä ja oli niin märkää. Ostin yhden pitkähihasen paidan ja kuumavesipullon (mulle eilen suositeltiin että kannattaa ostaa semmonen ja uskon kyllä - etenkin kun mun huoneen patteri ei tosiaan toimi). Se kuumavesipullo vaikuttaa ihanalta, täytin sen jo kuumalla vedellä ja oiii. Se tulee yöllä olemaan ihana, ei tartte enää ehkä ärsyyntyä koko aika siitä että mun vilttiviritelmä menee ryppyyn varpaiden päällä. Kun en vaan osaa nukkuu villasukat jalassa, ne kutittaa (VAIKKA oisi toiset sukat alla) ja ärsyttää koko ajan ja en saa unta jos en ota niitä pois ku mietin muuten vaan niitä sukkia. Mutta sitten nyt on kuumavesipullo ja voin vaan lämmitellä jalkoja siinä. Ja muutenkin. Kivaa! (eikä se ollu ees kallis, 4£)


Sit kävin ostamassa sandwichia ja lähdin tulemaan kotiin. Bussissa näin vahingossa Paulan ja sen jonkun (käsittääkseni) sveitsiläisen kaverin. Paula lähtee ensviikon keskiviikkona takas Suomeen. Tuntuu oudolta, sit en tiiä enää KETÄÄN suomalaista Bristolista. Tuntuu jännältä kun tiiän kolme suomalaista kehen sillain vähän olin tutustunutkin jotka on nyt jo lähtenyt / lähdössä kotiin, siis Englantivaihtareista. Olin tietysti alusta saakka sillä periaatteella että varmana olen koko vuoden täällä, tuli se sitten olemaan miten vaikeeta vaan, mutta nyt oon huomannu et en tosiaan tulis olemaan täällä jos se menis LIIAN vaikeeksi olla, koska ei semmoseen vaan pysty kun on mahdollisuus tulla Suomeenkin ihan muutamassa tunnissa. Oon jotenkin ylpeä että oon pärjänny täällä. Vaikka siis tiedän ettei oikeastaan kukaan oo tainnu ikävän tai minkään sellasen takia lähteä, vaan on ollu jotain ongelmia vaikka host-perheen kanssa tai sit on paljon kaikkia muita ihan järkeviä syitä. Silti. Oon ylpeä että mä vielä oon täällä ja että mulla menee hyvin ja koko ajan paremmin.


Tänään voisin taas vaihteeksi kattoa jonkun leffan ja sitten käydä nukkumaan suht ajoissa ja huomenna saa onneks nukkua vähän pidempään. Eikä huomiseksi oo mitään ohjelmaa, mutta mä voisin vaikka kehitellä jotain, hmm siivoomista ja koulujuttuja, jei. Ja sunnuntaina on kirkko, kivaa. Kaikki on ihan kivaa nyt. Haluun oppia kymmensormijärjestelmän. Nyt katoan kattomaan Salkkareita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti