25. helmikuuta 2010

Kismittaa pahasti olla jumissa koulussa kun tiian etta isa ja Aku on ihan lahella. Tai no nyt se viela menettelee kun ootan seuraavaa tuntia, mutta sitte mun pitaa oottaa yhdesta kolmeen vaan siksi etta meen tapaamaan Mrs. Goodfellow'ta ja siina menee ehka se 5min mut en voi sanoa sille etta joo voitasko tavata sillon ku multa loppuu vika tunti, koska sit se tajuaa etta lahtisin koulusta aikaisemmin ja se kieltais sen multa enka ma sit voikaan lahtea enaa. Arsyttavaa! En jaksais just nyt olla taalla.
On kuitenkin parhainta kun isa ja Aku on taalla. Tuntuu oudolle koska ei taalla oo aiemmin kayny ketaan mun tuttua Suomesta, Iida tietty oli taalla mut se oli eri asia ku tutustuin siihen vasta taalla. On niin outoa kun tulee porukkaa joka kuuluu mun Suomielamaan ja yhtakkia ne onki sisalla mun Englantielamassa. Kivaa silti kumminkin, vaikka tuntuuki heti ihan erilta ja silta etta onneks kukaan ei jaa tanne kovin pitkaks aikaa koska elama tuntuu niin erilta ja muistuttaa enemman Suomea, tavallaan. Tai tietysti.
Mulla on kuitenkin nyt paljon kivaa ohjelmaa tiedossa lahiviikkoina ja oon siita joku onnellisin! Ensin nyt isa ja Aku on taalla maanantaihin saakka ja sitten sen jalkeen ens viikon viikonloppuna me lahdetaan kirkon nuortenporukan ja ohjaajien kanssa semmoselle vahanku leirille joka kestaa viikonlopun yli ja oon ihan varma et siita tulee upeeta ja on niin siistii lahtea sinne. Kirkolla kun menee koko ajan paremmin ja paremmin ja tutustuu ihmisiin kun neki alkaa tajuta etta osaan kylla englantia. Sitten sen jalkeen ehka seuraavana tai sita seuraavana viikonloppuna Rosan ois tarkotus tulla tanne, NIIN OUTOA. Ei musta ollu ollenkaan outoo nahda isaa ja Akuu koska tapasin ne viimeks 2kk sit joululomalla. Mutta Rosaa en oo nahny puoleen vuoteen!
Menen jumittamaan pois kirjastosta, aaaaaa, arsyttaa mutta samalla oon niin ilonen etta arsytys vahan laantuu. Jumitin koko kuvistunnin lukemalla Afrikan tahdesta.

24. helmikuuta 2010


Kirkko ja Jumala ja englanninpuhuminen on ihanimpia. Näen huomenna isän ja Akun. Outoo mutta siistiä. Ma askarreltiin tänään Kathleenin kanssa ja oli aika kivaa aikaataimaamitäikinä. Mun on pakko nukkua niin en kirjoita. Elämä tuntuu aika kivalta. Saan espanjalaisen host-siskon pariksi viikoksi joskus ehkä. Se vois opettaa mulle espanjaa.

PS: mun lapussa lukee flower time

20. helmikuuta 2010


Tänään oon soittanut käteni ja selkäni uuvuksiin, edelleen siis Michael Nymanin The Heart Asks Pleasure First työn alla. Pystyn soittamaan sen jo kokonaan lukuunottamatta vikaa sivua ja kahta riviä, mutta semmoinen sivun verran siitä minkä pystyn soittamaan on tosi kangertelevaa, ja kun vaan toistan ja toistan ja soitan vaikka oon ihan väsyny niin mua alkaa turhauttamaan kun tuntuu että emmä siinä edes opi mitään. Tai siis niin. Mutta silti oon aika iloinen siitä miten paljon jo osaan ja mä vielä opin parissa viikossa koko kappaleen jos vain otan aikaa harjoitella!

Lisäksi oon siivonnut huonettani ajan kanssa ja siitä nauttien. Tykkään siivoomisesta jos tuntuu siivoomiselta. Lakasin ja imuroin ja pesin pöydän ja peilit ja siivosin vaatekaapin ja laitoin tavaroita vähän uuteen järjestykseen ja vaihdoin lakanat. Sitten parahiksi ihana ilta-aurinko valaisi mun huoneen ja tunnelmoiduin ja otin kuvia joita tekin saatte nyt muinaisten kesien muistokuvien sijaan katsella.

No okei, tää eka kuva ei oo tältä päivältä vaan sen otin torstaina kun tulin kotiin kun mun laukku oli aika täynnä ja se näytti kivalta kun oli paljon kirjoja joten.


Tää on peilin kautta otettu kuva ja toi epämääräinen tumma kala tuossa oikealla on kaulakoru joka roikkuu mun peilin edessä ja siitä tuli tommonen jännä kun tarkensin oveen joka siis heijastui sieltä peilistä. Ovessa on huivi ja mustavalkokuvien testipaloja pimiöstä, tuossa kyseisessä näkyy Maisa (ja minä).


Mulla on miljoona tällasta kuvaa joiden nimi vois olla öö ikkuna.


Tää on Fransiscus Assisilainen jonka hain postitoimistosta eilen. Kiitos Raimolle siitä.


Tää on mun sängyn katossa roikkuva unisieppari ja sit jotain randomei kuvia sieltä seinältä jotka ei kyllä näy oikein hyvin ("koulun pihaan viritetyllä polkupyörällä sai tuhat perhosta")


Oisko vaikka öö ikkuna tän aihe taas? No näkyy siinä patterikin ja pari laukkua ja valokuvakehys jossa on kuva musta ja Akusta ja kello ja eriparilapaset "kuivumassa" patterin päällä vaikka ei ne ees ollu märät mut ne näyttää kivoilta siinä ja muistan paremmin ottaa ne mukaan kun ne on tossa.


Mun pöytälampun alla on aina Aku Ankka jonka lukeminen mulla on kesken. En lue kauheesti niitä ku en raaski koska mulla on niitä suomeks aika rajoitetusti, joten luen vaan harvoin mutta sitten kuitenkin pöydällä on aina se yksi joka mulla on kesken. Viimeks luin tarinan kulmikkaista munista ja se oli ihan tosi siisti!


Tää on tällanen suuri, tai no aika suuri, keltainen kuppi johon aina laitan semmoset stuffit jotka mun pitää kuitenki ottaa aina mukaan ku lähen johonki eli avaimet, puhelin, mp3-soitin ja rahapussi. Koska muuten hukkaisin ne ja kännykkä on ainoo johon voi soittaa sen jäljittämiseks.


Tää on tällanen jännä otus jonka Michael sanoi olevan hämähäkkikoiralisko ja no voihan se sitten vaikka olla semmonen. Se löhöö mun kirjojen päällä ja siinä näkyykin Paulo Coelhon Portobellon noita joka mulla on paraikaa kesken. Aloin myös lukee Narniaa ENLGANNIKSI ja sanottakoon siis et se on eka kirja mitä koskaan luen englanniks ja oon aika ylpeä että uskalsin ees alottaa sen!


Korulaatikko ja Kathleenin Canada-nalle. Ihana huovutettu rannekoru jonka äiti lähetti!


Hahahaha öö ikkuna ja sit söpö pyykkipoika joita on Suomessa mun huoneessa paljon (äiti lähetti kaks noista joskus syksyllä mut toinen niistä pitää mun kännykkälaturin johtoa sykkyrällä) ja sit tommoinen pieni pussi jonka Kathleen anto mulle lahjaks mut haluski sit takas mut jonka se sit antoki takas mulle.


Raamattu ja sitten huivi joka roikkuu tehden verhon mun sängyn siihen yhteen reunaan. Se on turvallinen ja ihana. Ens yönä laitan viltin siihen sillai et oon semmosessa ihan täydellisessä majassa ja sit fiilistelen siellä!


Öö lamppu.


Tässä on mun tämänhetkinen ihanaihana päiväkirja ja sitten lautanen jolla sähkötuikkui ja sitten kirjekuoria tossa jotka ostin eilen ja jotka on vähän pieniä.


Viimeöinen kirje, ette varmana arvaa että kenelle.


koska valaisee kointähtönen. Tässä näkyy mun ittetekemää laukkua ja sit kaulakorua jota käytän varmaan eniten jos mun kaulassa koko ajan olevaa korua ei lasketa ja sit toi nappi tai siis pinssi tai siis mikä ikinä jonka ostin joskus ja se on ehkä ollu yks parhaista tommosista pikkuostoksista mitä oon ostanu koska oon käyttäny sitä hirveesti ja aaaa se on ihana ja kaikki täällä aina lukee sitä ja pyytää kääntää englanniks ja koin sen aluks vähän vaikeeks kääntää jotain tollasta mut nyt musta tuntuu aina kivalta jos joku kysyy. Se on rakas vaikka se ehkä onki vähän hassua. Se joutu joskus pesukoneeseen ni siks se on noin söpö.


19. helmikuuta 2010


Teen ihan tositosi nopeen postauksen, ei tällä ees oo aihetta muuta ku se et yks ilta kattelin kaikkii vanhoja kuvia ja halusin laittaa tähän ihan pari. Tuli jotenki kiva olo näitä katellessa, taitavat olla kesältä 2007.

Eka on muutama kuva musta ja Akusta ku lähettiin metsään vähän leikkimään jotain keskiaikaa. Se oli oikeesti siistii ja tehtiin sitä aina joskus noihin aikoihin. Rakennettiin joku laavuntyyppinen lakanasta ja puukepeistä sinne ja sit siellä oltiin ja syötiin raakoi makaroonei.




Sitten jotain muita kuvia noilta ajoilta. En ookkaan ehkä niin semmosen tyhmän näkönen ku mitä olin ajatellu tai muistanu. Vaikka siis no en tiiä en oo kovin hemaiseva näissä kuvissa kun on kaikkia metsäretkiä ja liikuntaa ja pukeutuminen ainaski yleensä sen mukaan ja muutenkin.


Sit haluun laittaa viel yhen kuvan mun riparilta jossa on aika paljon kaikkee jotain porukkaa sieltä. En ottanu riparilla paljon yhtään kuvia ja se harmittaa ihan hirveesti (sain tän mun nykyisen hyvän kameran vasta rippilahjaks tai siis ostin sen rippilahjarahoilla). Oon kyl saanu joiltakin muilta kuvia sitten, mutta se ei oo mulle ollenkaan sama asia, eikä niitäkään oo niin paljoo kertyny. Harmittaa hirveesti, mutta no koska katoin tässä yks päivä myös näitä mun vähäisiä riparikuvia niin laitan yhden niistä nyt tännekin sitten (eli siis kävin riparin kans kesänä 2007).

Ja no höh laitan sit vielä pari muutaki kuvaa riparista kun nyt löytyi jotakin. Kertoisin teille mieluusti enemmänki mun riparista mut en muista siitä paljon mitään muuta kun että se oli tärkeä ja ihana ja paras tietysti niinku kaikkien leirit aina, mut en oikeesti osaa kertoa siitä ihan hirveen paljon enempää. Paitsi että kävin sen Ryttylässä ja se oli luovan toiminnan ripari, jei.

[tässä ekassa kuvassa oon tossa ihan vasemmassa reunassa toi kellä on hiippahuppu ja FARKUT omg]


Että tää kai sit oli jotain mitä mun ripari oli. Tää vika kuva on vähän läppä ehkä, mutta no tehtiin kasa ja kattokaa sit vaikka taustaa, koska se on i h a n a, tää kuva on otettu siis meidän kuvispajasta jossa me aina joka päivä vähän taiteiltiin ja se oli joku ihanin paikka oikeesti - no kattokaa nyt!

Kiitos, mä ehkä jatkan huomenna jotain mun kuvakansioiden penkomista ja te saatte sit nähdä lisää mennyttä elämää.
Nyt mulla on ehkä aikaa kirjoittaa jotenkin "oikeasti" ehkä jopa, eilen meni vahingossa ihan liian myöhään enkä ees tajua missä mulla kulu niin paljon aikaa ja kello oliki yhtäkkiä jo jotain ykstoista illalla ja en viittiny olla enää koneella.

Tulin eilen siis kotiin, ja tuntui oikeasti paljon ihanammalle olla kotona kun mitä olin oottanu. Tuntui kodilta, ja oli ihana päästä omaan huoneeseen takas, siellä on niin ihanaa ja niin munlaista. Kathleen ja Michael tuli avaamaan oven mulle ja ne oli ihan innoissaan siitä et olin takas kotona ja autossa matkalla kotiin valitin Madelille vaan tosta toisesta perheestä ja sanoin et aion valittaa niistä. Ja etten oo menossa takas pääsiäislomalla.

Yritin alkaa purkaa mun tavaroita (hyi kaikki vaatteet haisee tupakalta) mut Kathleen halus heti tehdä mun kanssa jotain. Se sit askarteli ja mä purin mun tavaroita. Nautin tavaroiden purkamisesta ihan älyttömästi, koska mua ahdistaa pitää vaikka mun vaatteita jossain laukunpohjalla ku ne menee siellä ihan ryppyyn ja tunkkaseks ja kaikkea. On niin ihana saada ne sieltä ulos ja kaappiin tai laatikoihin missä ne voi hengittää. Tai jotain. Oon vähän hassu. Mut ei oo enää semmonen olo et ois jossain kylässä tai karkumatkalla suunnilleen ku saa työntää rinkan sängynalle tietäen et sitä ei tartte taas pitkään aikaan.

Eilen ennen ku Madel haki mut niin Celia käski mut pihalle ku se oli lähdössä johonkin ja toki sitten munki piti lähteä pihalle sieltä talosta sillon (reiluus ja sillain) ja sit en tienny minne menisin ja SATOI LOSKAA ja siis ihan oikeesti satoi loskaa kun tuli puoliksi lunta ja vettä ja mun tennarit oli parissa minuutissa märät ja tekstasin et saanko mennä Pippan luokse ja menin sinne ja katsottiin leffaa ja juotiin teetä ja oli taas ihanaa aikaa niin kuin oli ollut edellisenäkin iltana kun olin siellä ja katottiin leffaa silloinkin. Molemmat leffat joita katottiin (ja joiden nimiä en nyt millään muista) oli ihan älyttömän vaikuttavia, jotenki enemmän ehkä vielä se mikä katottiin eilen. Haluun ehdottomasti kattoo sen joskus uudestaan, siinä oli vieläpä suomitekstit.

Pidän suomitekstejä ihan ylisuuressa arvossa, koska vaikka ymmärrän melkein yhtä hyvin jos on enkkutekstit, niin tuntuu vaan niin paljon helpommalta vaikka alkaa kattomaan leffaa jos tiiän että siinä on suomitekstit. Elokuvat yleensäkin vaikuttaa muhun aika vahvasti ja eilen kun lähdin takas sinne Celian ja Davidin luokse (viimistä kertaa!!!!) niin en vaan voinu vastustaa sitä kun mun jalat alkoi hyppimään ja loikkimaan ja juoksemaan ja oli niin VAPAA olo. Oon myös onnellinen että mulla on semmoinen ystävä kuin Pippa, ja ihan tosiaan onnellinen. Ei mulla oo sanoja sanoa miten kiitollinen oon siitä niin en ees yritä.

Olin saanu paljon postia ja kiitos niistä kaikille, etenki äidille ihanista ranteenlämmittimistä jotka on ihanan väriset ja aaa niin ihanat, oon yrittäny koko päivän käyttää niitä mut mulla on ollu liian kuuma ni en oo voinu ja mua on siks harmittanu. Kävin Kingswoodissa vähän kävelemässä tänään ja ostamassa shampoota, lähettämässä kirjeitä ja hakemassa paketin postista. Nyt illalla aion vaan olla rauhassa, kattoa leffaa ja olla koneella ja soittaa pianoa (ihana soittaa pianoa taas!) ja huomenna alotan tekemään vähän kaikkia koulujuttuja. Huomenna on lauantai! Sitten on sunnuntai eli kirkkopäivä! Mut sen jälkeen on maanantai ja taas koulua ja vähän ärsyttää kun en oo päässy minkäänlaisiin lomafiiliksiin kunnolla ku tuntuu et loma alkoi vasta eilen.

Taivas näyttää satumaiselta pitsiverhojen läpi ja posket hohkaa kun on niin kuuma ja samalla kylmä ja hykerryttävä fiilis.
Suuria muutoksia, kai.

Muutin blogin ulkoasun niinkun varmaan näette, ja se ei ollu ihan ongelmatonta, tai no läheskään ja nyt oon ylpeä että sain sen edes jotenkuten toimimaan. Pari semmosta pientä puutetta ilmeni kuitenkin oikeesti kaikkien ulkoasujen kanssa mitä koklasin, ihan kaikkien kivojen siis tai no siis joo kaikkien. Ne oli ne, että 1. ei oo sitä "vanhempi kommentti"-juttua 2. ei pysty kommentoimaan (!!!!). Tää kommenttijuttu oli se suurempi, MUTTA, mä ratkaisin sen, ja en osaa sanoa olenko ratkaisuun tyytyväinen, mutta toivon silti että se kelpaa teille koska se kuitenkin kelpaa mullekin. Kommentteja pystyy siis edelleen lähettämään, ja nyt myös yksityisena, yayy. Eli tuolla vasemmassa reunassa on noiden kuukausilistausten alla kaksi linkkiä joista pääsette lukemaan ja kirjoittamaan vieraskirjaan, ihan siistiä eikö vaan? Toivotaan että se nyt toimii ja että mä jaksan vastailla viesteihin ja kaikkee, enköhän mä jaksa.

Nyt en kerkii kirjottaa enempää kun pitää pakostikin lähteä nukkumaan, kerron sitten oikeita kuulumisia taas joskus öö niin huomenna. Mutta voin sanoa että olen SO HAPPY about being back HOME!

17. helmikuuta 2010

Mulla oisi teille pieni pyynto. Selitan ensin mita varten se tulee.

Eli siis, mulla on kuvisprojekti jonka aiheena on games ja mina paatin nyt sitten keskittya erilaisiin lautapeleihin. Tutkailen miten eri pelit toimii, mutta suurin pointti kuviksessa on tietysti se etta piirran maalaan luonnostelen ja sillain niita peleja. Aion piirtaa pelilautoja taustoiksi, erilaisia nappuloita, mahdollisia peleissa esiintyvia kortteja jne jne. Ostin ihanan sketchbookin johon liimailin jo muutamia ajatuskarttoja, ja olen tosi excited taman projektin kanssa, koska se ehka jopa tulee toimimaan kun nyt koko ajan tiedan mita olen tekemassa enka vain randomisti poukkoile sinne tanne.

Eilen kiertelin kirppareita ja tein kaksi loytoa. Ensimmainen oli palapeli aiheesta Brittein saaret, mutta mulla ei ole aikomustakaan koota sita, ei toki. Se vaan oli niin ihanan varinen etta mun oli pakko ostaa se, ja ne palat on oikein suloisia ja ihania ja ma aion tehda niista korvakoruja ja jotain muita kivoja juttuja ehka ja sitten myos liimailen niita koristeiksi siihen sketchbookiin. Kyseinen ihana varikkyys maksoi 0,79£.

Toinen loyto oli vahan kalliimpi, joskaan ei kovin kallis sekaan. Ostin vanhan Monopolyn kolmella punnalla, ja sain siita paljon materiaalia liimattavaksi ja piirrettavaksi. Ihastuin niihin pieniin metallisiin nappuloihin ja toivon etta voisin porata pienen reian ainaskin siihen kenkaan ja pistaa kaulakoruksi. Voisinkohan? Seteleita liimailin sketchbookiin jo, ja pelilaudasta leikkasin kulman irti. Siita saa kanssa loistavaa materiaalia.

Seuraavaksi ma pyytaisin teita lahettamaan, jos teilta semmosia loytyy, jotain elementteja semmosista lautapeleista joita ette enaa pelaa. En siis pyyda lahettamaan mitaan semmosia suuria laatikoita missa on koko peli sisalla, mutta jotkut ihan pienet jutut voisi olla kivoja, ja siksi teenkin ihan pienen listan mita ESIMERKIKSI voisi lahettaa, mutta saa toki muutakin.

- Aliaskortteja! [jos niita lahettaa jonkun muutaman niin koko peli ei tosiaan edes mene pilalle vaan sita voi pelata ihan yhta hyvin edelleen]
- muitaki pelikortteja [ei siis valttamatta semmosii perus, vaan jos jossakin pelissa on omanlaisiaan kortteja kaytettyna juuri siihen peliin niin niita - etenkin jos niissa esiintyy jotain kivoja hahmoja ja kuvia joita vois olla munkin kiva piirtaa ja joista ois kiva inspiroitua]
- palasia pelilaudoista [tai kokonaisia pelilautoja jos ne ei oo kovin suuria]
- jos joku haluaa luopua Afrikantahdestaan niin siita niita kaikkia timanttejarosvojahevosenkenkia jne ja sitten myos RAHAA
- ja yleensakin rahaa kaikista peleista
- ja sitten kaikkea muuta mita keksitte, pelinappuloista ei valttamatta oo kauheesti hyotya ellei ne oo tosi littanoita, koska en saa niita laitettua kirjan sisaan sillain
- AINIIN ja sit jos joku haluaa [ja naa kaikki on sillain etta alkaa tuhotko yhtakaan pelia mun takia mut jos jollakin vaikka sattuis olemaan jotain sillain niin niin oisin kiitollinen lahettamisesta!] niin SCRABBLEN niita kirjaimia!

[osoitteen loydatte tuolta sivupalkista]

Mulla oli kamala viimeyo, koska en saanu ollenkaan nukuttua. Eilen oli ihan kiva paiva vaikka vietinkin sen kokonaan yksin. Eka kirjastossa ja sit kavin Centressa ja kiertelin vahan paikkoja ja otin valokuvia kassan projektia varten ja sit tulin takas Kingswoodiin ja ajattelin menna Emmalle viela, mutta kun menin sinne, niin sain kuulla tosi ikavia uutisia [sen isapuoli oli kuollut sunnuntaina] ja en tietenkaan sitten jaanyt sinne, soitin aidille ja puhuin aidin ja Akun kanssa ja se auttoi kylla, sit kavin kaupassa ja puhuin viela Lassin kanssa hetken ja sit kavelin tuonne taloon ja tein mun kuvisprojektia jonkun aikaa ja sen jalkeen kavin kymmenen jalkeen nukkumaan ja yritin muka nukkua, mut sain vasta kolmelta yolla kunnolla unta ja oli ihan kamalaa valvoa vaan siella. Muhun vaikutti kamalasti toi Emman isapuolen kuoleminen, koska siis vaikka en tuntenut sita kamalan hyvin, niin silti se oli tietysti aina siella niilla kun kavin niiden luona kylassa ja meilla oli aina jotain ihme lappaa vaikka en ees ymmartany mita se puhu kun silla oli sen verran vahva aksentti. Perjantaina viimeksi kavin Emmalla ja silloinkin vaan vitsailtiin kaikkea ja oli hauskaa ja sitten nyt kun seuraavan kerran menin sinne niin se oli kuollut. Mulle tuli aivan kamala olo siita ja rukoilin illalla koko niiden perheen puolesta tietysti ja siksi en saanut myoskaan koko yona nukuttua ja kun olin viela vahan vasynyt yolla sitten ja semmosessa tokkurassa niin muhun iski suunnilleen kaikki mahdolliset pelot samaan aikaan ja etta jos mun joku laheinen nyt yhtakkia kuolee ja.

Nyt vahan helpottaa niinkun aamulla aina, ja meen Pippan luo tanaan ja sit huomenna paasenkin jo takas kotiin ja se on helpottavaa. Sit alan tosissaan tekemaan mun koulujuttuja, vaikka ne on kaikki kylla jo aika hyvalla mallilla, mutta silti. Oon myos ehka saanut lahtopaivan postissa, koska Rosa oli jo saanut sen, joten se olisi voinut tulla mullekin sitten, mutta pitaa kattoo nyt. Toivon etta se ois sen verran ajoissa kesakuussa etta paasisin Akun konfikseen ja rippijuhliin, eli ennen 20.6. Elattelen muutenkin toiveita etta mulle olisi saapunut postia tassa viimeisen reilun viikon aikana.

Tuntuu oudolta etta enaa nelja kuukautta jaljella ja kuusi takana!

15. helmikuuta 2010










PS: klikatkaa kuvat isommiks

13. helmikuuta 2010

Tanaan on sininen paiva.
Minulla on sininen nappihuppari
sininen hame
siniset housut
sininen mekko
sininen paita
sininen toppi
sininen huivi

ja taivaskin on aika sininen.
Paistaa aurinko.
On kevat.

Mutta eilisilta oli ihan kamala, koska oli pakko lahtea ulos koska ahdisti ja kavelin tosi pitkan lenkin, eka kotiin, kotoa yritin loytaa takaisin Kingswoodin rajamaille jotain toista reittia ja luulin eksyneeni mutten eksynytkaan ja loysin vanhan kivisen koulun ja paadyin kirjastolle. Kirjastolta kavelin Emmalle, koputin oveen ja katsoin CSI:ta pari tuntia niiden perheen kanssa, join suuren kupillisen teeta ja valitin kammottavasta sijaisperheesta. Se helpotti.

Takaisin saavuttuani painuin suoraan nukkumaan, mutta valvoin sangyssa viela pari tuntia josta osan katsoin salaa Serranon perhetta. En tieda mita teen ensi viikolla kun on hiihtoloma ja multa kysyttiin mita aion tehda ja sanoin ettei mulla viela ole suunnitelmia ja mulle sanottiin etta sulla pitaa olla koska et voi olla taalla. Melanie lahti viikoksi viettamaa lomaansa entiedaminne, joten olen aika totaalisen yksin kun tuntuu etta kaikki on jossakin tai niilla on jotain tekemista tai. Kirjasto on pelastus ja kevatsaa ja valokuvaussuunnitelmat.

Huomenna on kirkko.

Tanaan menen puistoon ja etsin ehka toisenkin ja aion ottaa valokuvia joissa olen sininen tytto. Naytan aika jannalta ja silta etten kuulu tahan maailmaan, sinisyys sen vain tekee. Leikin etta olen pala taivasta kun mun kaulahuivissakin on valkoista pitsia reunoissa.

Olen onnellinen etta osaan parempaa englantia. Ja etta Jumala on mun kanssa mika on mulle tehty selvaksi tassa muutaman paivan aikana kun olen lukenut paljon Raamattua ja jutellut Jumalan kanssa ja vaan viettanyt aikaa ja tuntenut.

Haluisin blogiin uuden ulkoasun mutta mulla on pienia ongelmia viela, ehka joskus. Oispa koulua tai jotain. Tavallaan on silti kiva olla nain vapaa vaikkakin ahdistunut.

PS: sinisia kuvia tulee jonakin paivana talla viikolla ehka

11. helmikuuta 2010

Rakastan ajatuskarttoja! AJATUSKARTTOJA, niita on aivan ihana tehda.

Ne on ollut tan paivan kohokohta. Ja se etta haisen pahalle edelleen, se etta en saa tehtya mitaan hommia kun oon ihan lukossa ja. Olin eilen kattomassa koulun musikaalia ja se oli alyttoman hyva. Kestikin kolme tuntia, mutta ei ollut missaan vaiheessa tippaakaan tylsa ja se oli oikeasti aivan jarisyttava. Tekisi mieli menna kattomaan se tanaan uudelleen!

Tanaan en tee kai mitaan, mutta mun pitaisi kovasti silti keksia jotakin tekemista koko ajan. En vaan tieda mita voisin keksia, joku voi tulla vahan Englantiin ja viettaa aikaa mun kanssa, kiitos. Kuvis menee hyvin nyt ja kassakin kai on ihan okei ja huomenna alkaa loma ja inhottaa se ku en tiia mita teen sitten ollenkaan, tai lahinna torstaihin saakka kun oon tuossa inhottavassaperheessahyi.

Tulkaa pelastamaan mut.
Ei mulla ees oo mitaan asiaa nyt.
Kun vaan turhauttaa
ahdistaa
arsyttaa
heippa

10. helmikuuta 2010

hiljaisuus jonka voi kuulla lumisateesta

ja

eiks oo normaalia et helmikuussa sataa lunta

ja

moi hei mita kuuluu
mulle ihan hyvaa
tanaan paistaa
-aurinko
sataa lunta
lapset ulkona
ilman takkia
kevat ja sanojen
helahdys huoneessa
niita en ymmarra

ja

PS ei ollut tarkoitus olla l i i i i a n tekotaiteellinen tai semmonen
Olen nyt sitten eilen muuttanut siihen valiaikaisperheeseen, puhuinkohan siita jo aiemmin, en muista. Kuitenkin, mun oma host-perhe on Kanadassa ja sen takia olen taas samassa (inhottavahkossa) host-perheessa jossa olin jo syksyn half termin eli kaks viikkoa. Nyt on vaan onneksi yhdeksan paivaa joista enaa kahdeksan jaljella. Huomenna enaa viikko! (onkohan jarkevaa laskea paivia kun sitten aika ehka menee vaan hitaammin. tanaan kokeilin laskea sekunteja, siis en ensi torstaihin vaan ihan muuten vaan, ja aika kului heti tosi hitaasti)

Voin sanoa etta en viihdy siella perheessa, en voi kovin hyvin ja haisen sairaan pahalle tupakalle ja tunkkaiselle, koska mun kaikki vaatteet haisee, koska semmoinen haju tarttuu, ja koska se haju on jarkyttava kun joku polttaa sisalla. Mun tekisi mieli valittaa et en pysty olla tupakoivassa perheessa, mutta en viitti ja jaksa ja en tieda, en ainaskaan taman loman aikana nyt. Mua turhauttaa ja mua ahdistaa koko ajan, en saa nukuttua oitani koska sanky on sellaisella paikalla ja narisee aina kun vahan liikahdankin. Yritan koko ajan olla kirjastossa, Centressa tai kehitella jotakin ohjelmaa, mutta se on pikkusen vaikeeta. Eilen olin Energyssa ja oli ihanaa, tanaan menen illalla koulun naytelmaa kattomaan, huomisen suunnitelmat on viela avoinna, mutta kai mun jotain pitaa keksia. Voisin vaikka haahuilla pihalla kun tuntuu etten siella talossa pysty hengittamaan.

Nyt on valokuvaustunti eika mun tehtava toki ole kirjoittaa blogia, vaan tehda hmm jotain projektini hyvaksi, mutta koska en voi talla hetkella tehda ihan kamalasti mitaan niin sitten en tee. Mun pitaisi ottaa kuvia ja mulla on ideoita jo paljon valmiina ja kaikkea, mutta tuntuu etten saa oikeesti mitaan aikaan kun oon tuolla talossa, koska mua vaan ahdistaa ja tukehdun omiin ajatuksiini ja hengitykseeni, suunnilleen.

Tulkaa joku hakemaan mut pois taalta.

7. helmikuuta 2010

Mua ärsyttää kun mun sormet liikkuu pianon koskettimilla vaikka kuinka nopeasti ja monimutkaisesti ja ja ja ja JA mutta olen huono lukemaan semmosia nuotteja mitä nyt pitäisi ja olen ihan innostunut soittamaan ja haluan oppia tämän kappaleen mutta en vaan osaa nuottien kanssa (varsinkin kun ne on läppärin näytöllä) vaikka tiedän että mulla silti on täydet edellytykset soittaa kyseinen kappale. Kai. ömömömömöömömöm tyhmää.

5. helmikuuta 2010

Nyt mä vihdoin kirjoitan tämän! Mun on pitänyt jo monta päivää kirjotella ja laittaa jotain kuvia, ja eilen illalla vihdoin muokkasin ne kuvat valmiiks, mutta en muistanu kautta jaksanu sittenkään kirjottaa ja se jäi. En edes enää muista mitä kaikkea mun piti kertoa, eikä mulla ees enää oo semmosta innostusta kertomiseen, niin mä en sitten kerro. Pitäis kirjottaa aina heti sillon kun tuntuu siltä, mutta joskus laiskottaa niin paljon. Näitä kuvia nyt kuitenkin. Nää nyt on jotain aika randomeita ja monelta eri päivältä ja kaikkea, mutta..

Tää eka on Michaelin ottama kuva musta. Inhoon ku se aina käyttää mun kamerasta akun loppuun räpsimällä salamalla kuvia ja väläyttelemällä sitä salamaa vaikka se ei ees ottais kuvia. Mä yritin tässä kuvassa laittaa salamaa kiinni mutta se kerkes ottaa kuvan. Miksi mä laitoin tän kuvan tänne on varmaan se että kun tää on niin yleinen tilanne ja halusin joitakin kuvia tolta illalta. Emmätiiä.

Tämä seuraava on Kathleenin taidekuva mun sähkötuikusta ja päiväkirjasta.

Tässä on kuva musta ja äidistä ihan sillain öö joitakin vuosia sitten. Voitte arvata kumpi on kumpi.


Tässä on mun tuikkukuppi sähkötuikulla varustettuna. Maalattiin noita Emman kanssa joskus syksyllä ja tuon tuikkukupin ansiosta kävelin päin betonista bussitolppaa.

Tämä kuva oli ihan pakollinen, koska mulle tuotti suurta huvia se että mun kädessä luki päivän verran Peruna! ja aina kun katsoin sitä niin tulin tosi hyvälle tuulelle + mulla oli vielä kivanväriset hihatkin.

Kiipesin mun huoneen ankeimpaan paikkaan eli yläsänkyyn jossa ei ole mitään ja se on tyhmä ja pitää ihan hirveetä maailmanlopun ääntä kun sinne kiipeää.

Sikäli kun teitä kiinnostaa mun vaatekaappi. Se on oikeesti ällöttävin paikka mun huoneessa ja siellä on hirveä kenkäsotku kaapinpohjalla (kuten ehkä näette) ja pahviroskat ja tyhjät pullot.

Musta tuntui että mun pitää ottaa huonosti tarkennettu kuva ja sitten mä otin. Siinä on kuitenkin laukku jonka tein, olkaa nyt ylpeitä! Minä! Se on ihan lähes käyttökelpoinenkin.

Tässä on kuva Maisasta ja musta mun seinällä. Oikeesti se kuva on aika pieni, siinä on enemmänkin noita testipaloja pimiöstä.

Öö ikkuna.

Tää on tämmöinen hehkeä heitulinjuurisuihkusta -kuva, mutta silloin oli tunnelmaa kun aamuaurinko paistaa kylpyhuoneen ikkunasta suoraan suihkukoppiin ja kylppäriin. Aamusuihkut on kivoja siksi paitsi jos on tosi kylmä päivä koska sillon sinne jäätyy.

Tää on tällainen vähän random ja huono joku luonnosjuttu kässäntuntia varten. Mun aihe on siis flow ja otin enemmän vielä aiheeksi jonkin niinkin mielikuvituksellisen asian kuin veden, vaikka virtaus nyt antaisi mahdollisuudeksi ottaa melkein mitä vaan. Jotenkin mulle tuli mieleen haaremihousut siitä flow'sta myös ja aattelin että voisin toteuttaa mun final projectina haaremihousut, mutta pitää nyt kattoa vielä. Tää oli eka sketching jonka koko juttua varten tein, joten ehkä tää nyt ei oo vielä ihan niin tärkeetä miettiä mitä aion tehdä.

Ja öö en oikein nyt tiedä onko mulla mitään muuta asiaa ees, tuntuu etten vaan jaksa kirjottaa. Oon saanut tunnustusta siitä että osaan hyvää englantia ja vaikka mulla on paljon koulujuttuja tehtävänä (ja se stressaa!) niin musta tuntuu tosi hyvälle olla täällä nyt. Välillä mietin et haluisinko joskus vielä asua Englannissa ja just Bristolissa tän vuoden jälkeenki, mutta en osaa sanoa vielä. Onneks mun ei tartte tietää.

Oon miettiny tulevaisuutta muutenkin. En oo selittäny niistä täällä, koska julkistin tiedon etten aio jatkaa lukiota mun vanhemmille joskus ennen joulua / joulun aikaan ja kun nekin lukee tätä niin en halunnu että eka reitti miten ne siitä kuulis olisi mun blogi. Mutta nyt voin selittää aiheesta täälläkin.

Eli siis kävin vuoden lukiota Suomessa, mutta en löytäny sitä kamalan mieleiseks itselleni [tällanen välihuomio, että oon alkanu kirjottaa suomea niinku kirjottasin englantia, esim. se että kun täällä kysytään et tuutko meille niin kysytään että tuutko mun taloon tai sillain ja sitten jos sanotaan et huomas jonkun asian niin löysi jonkun asian, tästä esimerkki juuri edellisessä lauseessa ennen sulkuja]. Ajattelin silti vielä viime syksynä että voisin käydä sen loppuun, mutta nyt olen sitä mieltä etten todellakaan. Ensi syksynä aion varmaan suunnata Ryttylään musiikkiteatterilinjalle - siis olettaen että pääsen sinne, mutta mun käsittääkseni sinne taitaa olla suhteellisen varma päästä jos hakee ja jos kiinnostaa.

Ryttylä on ollu mulle semmoinen tavallaan haave jo vähän pidemmän aikaa, siis monta vuotta, ja nyt tajusin että mulla on vapaus ja oma elämä ja voisin jopa vaikka mennä sinne ENSI SYKSYNÄ. Uskomatonta. Ja sen Ryttylävuoden jälkeen haluaisin hakea audiovisuaaliselle linjalle amikseen opiskelemaan. Ois kiva päästä johonki päin Helsinkiä vaikka tai pk-seudulle että vois sitte asua Vantaalla kotona tai muuttaa ittekseen asumaan, mutta kuitenkin johonkin lähelle Helsinkiä, koska Helsinki on ♥ ihanin.

Mä en osaa sanoa mitä elämältäni haluan tai jotenkin, mitä haluan tehdä, mutta tuntuu kivalta että on jotain mitä haluisin tehdä seuraavina muutamana vuonna. Haluisin myös joskus lähteä au pairiksi johonkin. Ois tavallaan siistiä päästä Bristoliin taas sitte joskus muutaman vuoden päästä, mutta toisaalta mua kiinnostais vaikka Norja ja Uusi-Seelanti ja vähän koko maailma, ehkä. Tällä hetkellä oon niin lumoissani siitä että oon oppinu englantia, että ois siistiä päästä asumaan johonki maahan jossa voisin puhua englantia.

Mutta mun ei tarvitse vielä liikaa vaivata päätäni noilla, kai, en usko, vaan voin antaa Jumalan johdattaa ja ELÄÄ. Musta tuntuu vapaalta. Haluisin tehdä haaremihousut. Ohjeita niiden järkevään toteuttamiseen otetaan vastaan.

1. helmikuuta 2010

Mulla on ollut ehka maailman hilpein paiva (siis ei ole). Oon ollut ihan jarjettoman vasynyt, mun jalkoja ja paata ja mielta on sarkenyt ja on vaan arsyttanyt jokainen vastaantulija enka oo osannut puhua mitaan ja oon ollut ihan muissa maailmoissa. En tajua mista se johtuu, kun eilen kavin nukkumaan jo ennen yhtatoista, tosin oikeesti pitkaan aikaan ei oo ollut niin vaikea herata kuin tanaan oli.

Olin koulussa oikeesti ihan sekaisin ja mua ei kiinnostanu mikaan, ja se on vahan huonompi juttu kun tanaan saatiin kaikkia uusia tehtavanantoja ja apua, onneks ne on monisteillaki niin en ehka feilaa niita niin todellisesti kun aamulla tuntu et tulisin tekemaan ku en tajunnu opettajien selityksista mitaan.

Mun olo vahan parani ku kavin Somerfieldista ostamassa croissantin ja tummaa suklaata ja soin niita kassantunnilla. Ja sit nauratti kassantunnilla kun opettaja oli kirjottanut mun nimen vaarin, olen sitten nykyaan Iinnes Nettiemo. NETTIEMO! (niille jotka ei tienneet niin oikea nimi on iines neittamo, sen voi lukea tuolta sivupalkistakin niin voin ehka uskaltaa kirjottaa sen tahankin sitten) Ja sitten kuuluu etta torstaina kaikki ottaa kassantunnille PERUNAN mukaan, nyt mun kadessa lukee "ota kouluun torstaina peruna" ja musta tuntuu aika hauskalle. Tiian etta tehdaan leimasimia niista, mut silti.

Joten asiat nayttaa taas astetta valoisammilta ja tanaan ma aion ihan tosissaan kayda ihan tosi aikasin nukkumaan. Huomenna saa vahingossa vahan nukkua pommiin kun eka tunti alkaa 13.50. Illalla on kirkko ja se on kivaa oi<3 ja sitten keskiviikkona meen Pippan luokse koulun jalkeen. Ihanaa kun on ohjelmaa, vaikka mun pitais oikeesti kylla tehda koulujuttuja.
Mun piti kirjoittaa joku oikein pitkä hieno en tiedä teksti tänään ja selvittää tässä lähiaikojen kuulumisia kun en ole sitä jaksanut kamalasti tehdä, johtuen lähinnä siitä että oon ollu myöhään koulussa ja koulusta en oo jaksanu päivitellä kun ei ole äätä ja öötä näppäimistössä ja on muutenki ollu kamalasti kouluhommia ja sitten koulun jälkeenkin on välillä ollut tekemistä enemmän ja vähemmän tai sitten ei oo vaan huvittanut. Piti vähän selitellä.

Mulla on ollut vain stressiä stressiä paljon stressiä viime viikolla, koska perjantaiksi piti olla kässän projekti jonka aloitin vasta torstaina hups ja sitten maanantaiksi eli huomiseksi pitäisi kai olla kuvista ja valokuvausta jonkin verran, tai ainaskin saadaan exam paperit eli ei sitten enää ole aikaa tehdä noita vanhoja projekteja niin kamalasti. Pitää nyt kattoa enkä tiedä pitääkö mun ottaa artin sketchbook huomenna kouluun mukaan vai ei ja mua stressaa.

Oon tehnyt elämäni kaksi ensimmäistä onnistunutta laukkua, toinen oli kässänprojekti ja aika tyhmä, mutta silti kai ihan onnistunut, en tiiä. Ja toinen oli vain pallollisesta kankaasta tehty aika kiva pieni laukku, kätevä vaikka sen kanssa meinasi mennä hermot, siis siinä tekovaiheessa. Olin kässän takia torstaina ja perjantaina koulussa 8.30-16.30 ja aika väsynyt siksi ja muutenkin.

Perjantaina kuuden aikaan iltapäivällä menin Pippan ja Jontyn luokse kylään sitten ja oli ihana olla siellä, katsottiin leffaa ja syötiin ruokaa ja niin, viihdyn niiden luona hirveen hyvin. Ja sitten ne heitti mut vielä kotiin, vaikka kyllä mä oikeasti oisin ihan hyvin voinu kävelläkin! Kysyin Pippalta josko se voisi pitää sen puhelinta päällä la-su yön, koska mun host-perhe oli lähdössä Birminghamiin ja mua vähän pelotti se yö jonka joutuisin olla yksin. Pippa sanoi kuitenkin että voisin tulla niille ihan hyvin yöks ja olin helpottunut ja iloinen.

No, sitten kerroin Madelille että jee olen menossa sinne yöksi, mutta mun olisi sitten pitänyt antaa avain niille, mutta se ei onnistunut, koska en sitten oisi voinut enää jäädä kotiin kun piti lukita ovi avaimella ja jos avain olisi jäänyt mulle niin se olisi ollut mun vastuussa jos jotain oisi tapahtunut talolle. Enkä voinut lähteä kotoa sillon kahdelta päivällä kun nuo lähti reissuun, koska pystyin mennä yöpymispaikkaani vasta joskus 11 jälkeen illalla, kun oli kirkon juhlat ja en itse siis ollut menossa sinne ja siihen taas oli omat syynsä miksi en.

Joten tulin siihen tulokseen että mun ainoa vaihtoehto on jäädä tänne yksin ja sekös hirvitti. Ja ärsytti myös kun tiesin että voisin olla jossain muuallakin. Vietin tosi pelottavaa aikaa yksin täällä illalla, sitten juttelin onneksi Emilian kanssa ja se helpotti tosi paljon ja löytyi hyvä ajatus: soitin Madelille ja kysyin josko voisin oven doublelukittuani pudottaa avaimen postiluukusta. Enhän mä tietenkään muista että täällä on postiluukut eikä postilaatikoita!! Tyhmä Iines. Ja se kävi Madelille ja helpotuin huomattavasti ja oli enää muutama tunti aikaa odottaa että Pippa ja Jonty tulis hakemaan mut.

Sitä ennen sain elää kyllä aikamoisia pelon ja kauhun hetkiä pimeässä suuressa kylmässä talossa joka ei tunnu kodilta. Oli inhottavaa, mutta selvisin siitä ja oli tosi helpottunut kun pääsin pois täältä ja yöksi muualle. Ja nukuin hyvin ja aamulla lähdettiin kirkkoon ja oli ihana kirkko ja sitten sen jälkeen käytiin meidän oven takana ja ketään ei ollu vielä kotona ja mun avain toki sisällä. Joten menin Pippan ja Jontyn luokse takaisin ja kaikki oltiin väsyneitä kun päästiin edellisenä iltana niin myöhään nukkumaan ja kaikki teki vaan omia juttujaan, oli koneella, virkkasi ja luki kirjaa. Me kirjoiteltiin Pippan kanssa viestilappusia tai semmoisia koko ajan ja se teki hyvän mielen ja sitten syötiin myös paahtoleipää, tai enemmänkuin vohvelileipää, aaa r a k a s t a n ja juotiin teetä. Sitten ne heitti mut kotiin vaikka sanoin että voin kävellä. Ja sovittiin että menen kyläilemään taas keskiviikkona. Olen niin onnellinen! <3

Kun tulin kotiin, tuntu tyhmälle ja halusin vaan olla rauhassa, mutta sitten Michael tuli avaamaan oven ja oli oikeasti ilonen että tulin takas ja selitti niiden laskettelureissusta ja sulin heti ja olin ilonen tästä perheestä ja kodista ja vaikka oli vähän hassu olo niin kun katoin vähän aikaa Serranoja niin tuntui satakertaa paremmalta. Söin dinnerinki yhdessä Madelin, Kathleenin ja Michaelin kanssa jse on aina kivaa. Lapset on ihania ja musta on aina hauska nauraa niiden kanssa ja niiden jutuille.

Joten: helpottaa ja vielä pitää vähän jaksaa viikonverran rankkoja koulujuttuja, mutta sitten: huoahdus.

(ja nyt unia, P A K K O)