5. helmikuuta 2010

Nyt mä vihdoin kirjoitan tämän! Mun on pitänyt jo monta päivää kirjotella ja laittaa jotain kuvia, ja eilen illalla vihdoin muokkasin ne kuvat valmiiks, mutta en muistanu kautta jaksanu sittenkään kirjottaa ja se jäi. En edes enää muista mitä kaikkea mun piti kertoa, eikä mulla ees enää oo semmosta innostusta kertomiseen, niin mä en sitten kerro. Pitäis kirjottaa aina heti sillon kun tuntuu siltä, mutta joskus laiskottaa niin paljon. Näitä kuvia nyt kuitenkin. Nää nyt on jotain aika randomeita ja monelta eri päivältä ja kaikkea, mutta..

Tää eka on Michaelin ottama kuva musta. Inhoon ku se aina käyttää mun kamerasta akun loppuun räpsimällä salamalla kuvia ja väläyttelemällä sitä salamaa vaikka se ei ees ottais kuvia. Mä yritin tässä kuvassa laittaa salamaa kiinni mutta se kerkes ottaa kuvan. Miksi mä laitoin tän kuvan tänne on varmaan se että kun tää on niin yleinen tilanne ja halusin joitakin kuvia tolta illalta. Emmätiiä.

Tämä seuraava on Kathleenin taidekuva mun sähkötuikusta ja päiväkirjasta.

Tässä on kuva musta ja äidistä ihan sillain öö joitakin vuosia sitten. Voitte arvata kumpi on kumpi.


Tässä on mun tuikkukuppi sähkötuikulla varustettuna. Maalattiin noita Emman kanssa joskus syksyllä ja tuon tuikkukupin ansiosta kävelin päin betonista bussitolppaa.

Tämä kuva oli ihan pakollinen, koska mulle tuotti suurta huvia se että mun kädessä luki päivän verran Peruna! ja aina kun katsoin sitä niin tulin tosi hyvälle tuulelle + mulla oli vielä kivanväriset hihatkin.

Kiipesin mun huoneen ankeimpaan paikkaan eli yläsänkyyn jossa ei ole mitään ja se on tyhmä ja pitää ihan hirveetä maailmanlopun ääntä kun sinne kiipeää.

Sikäli kun teitä kiinnostaa mun vaatekaappi. Se on oikeesti ällöttävin paikka mun huoneessa ja siellä on hirveä kenkäsotku kaapinpohjalla (kuten ehkä näette) ja pahviroskat ja tyhjät pullot.

Musta tuntui että mun pitää ottaa huonosti tarkennettu kuva ja sitten mä otin. Siinä on kuitenkin laukku jonka tein, olkaa nyt ylpeitä! Minä! Se on ihan lähes käyttökelpoinenkin.

Tässä on kuva Maisasta ja musta mun seinällä. Oikeesti se kuva on aika pieni, siinä on enemmänkin noita testipaloja pimiöstä.

Öö ikkuna.

Tää on tämmöinen hehkeä heitulinjuurisuihkusta -kuva, mutta silloin oli tunnelmaa kun aamuaurinko paistaa kylpyhuoneen ikkunasta suoraan suihkukoppiin ja kylppäriin. Aamusuihkut on kivoja siksi paitsi jos on tosi kylmä päivä koska sillon sinne jäätyy.

Tää on tällainen vähän random ja huono joku luonnosjuttu kässäntuntia varten. Mun aihe on siis flow ja otin enemmän vielä aiheeksi jonkin niinkin mielikuvituksellisen asian kuin veden, vaikka virtaus nyt antaisi mahdollisuudeksi ottaa melkein mitä vaan. Jotenkin mulle tuli mieleen haaremihousut siitä flow'sta myös ja aattelin että voisin toteuttaa mun final projectina haaremihousut, mutta pitää nyt kattoa vielä. Tää oli eka sketching jonka koko juttua varten tein, joten ehkä tää nyt ei oo vielä ihan niin tärkeetä miettiä mitä aion tehdä.

Ja öö en oikein nyt tiedä onko mulla mitään muuta asiaa ees, tuntuu etten vaan jaksa kirjottaa. Oon saanut tunnustusta siitä että osaan hyvää englantia ja vaikka mulla on paljon koulujuttuja tehtävänä (ja se stressaa!) niin musta tuntuu tosi hyvälle olla täällä nyt. Välillä mietin et haluisinko joskus vielä asua Englannissa ja just Bristolissa tän vuoden jälkeenki, mutta en osaa sanoa vielä. Onneks mun ei tartte tietää.

Oon miettiny tulevaisuutta muutenkin. En oo selittäny niistä täällä, koska julkistin tiedon etten aio jatkaa lukiota mun vanhemmille joskus ennen joulua / joulun aikaan ja kun nekin lukee tätä niin en halunnu että eka reitti miten ne siitä kuulis olisi mun blogi. Mutta nyt voin selittää aiheesta täälläkin.

Eli siis kävin vuoden lukiota Suomessa, mutta en löytäny sitä kamalan mieleiseks itselleni [tällanen välihuomio, että oon alkanu kirjottaa suomea niinku kirjottasin englantia, esim. se että kun täällä kysytään et tuutko meille niin kysytään että tuutko mun taloon tai sillain ja sitten jos sanotaan et huomas jonkun asian niin löysi jonkun asian, tästä esimerkki juuri edellisessä lauseessa ennen sulkuja]. Ajattelin silti vielä viime syksynä että voisin käydä sen loppuun, mutta nyt olen sitä mieltä etten todellakaan. Ensi syksynä aion varmaan suunnata Ryttylään musiikkiteatterilinjalle - siis olettaen että pääsen sinne, mutta mun käsittääkseni sinne taitaa olla suhteellisen varma päästä jos hakee ja jos kiinnostaa.

Ryttylä on ollu mulle semmoinen tavallaan haave jo vähän pidemmän aikaa, siis monta vuotta, ja nyt tajusin että mulla on vapaus ja oma elämä ja voisin jopa vaikka mennä sinne ENSI SYKSYNÄ. Uskomatonta. Ja sen Ryttylävuoden jälkeen haluaisin hakea audiovisuaaliselle linjalle amikseen opiskelemaan. Ois kiva päästä johonki päin Helsinkiä vaikka tai pk-seudulle että vois sitte asua Vantaalla kotona tai muuttaa ittekseen asumaan, mutta kuitenkin johonkin lähelle Helsinkiä, koska Helsinki on ♥ ihanin.

Mä en osaa sanoa mitä elämältäni haluan tai jotenkin, mitä haluan tehdä, mutta tuntuu kivalta että on jotain mitä haluisin tehdä seuraavina muutamana vuonna. Haluisin myös joskus lähteä au pairiksi johonkin. Ois tavallaan siistiä päästä Bristoliin taas sitte joskus muutaman vuoden päästä, mutta toisaalta mua kiinnostais vaikka Norja ja Uusi-Seelanti ja vähän koko maailma, ehkä. Tällä hetkellä oon niin lumoissani siitä että oon oppinu englantia, että ois siistiä päästä asumaan johonki maahan jossa voisin puhua englantia.

Mutta mun ei tarvitse vielä liikaa vaivata päätäni noilla, kai, en usko, vaan voin antaa Jumalan johdattaa ja ELÄÄ. Musta tuntuu vapaalta. Haluisin tehdä haaremihousut. Ohjeita niiden järkevään toteuttamiseen otetaan vastaan.

3 kommenttia:

  1. jepjep.. typerää suunnitella koko elämä valmiiksi eteensä kun voi elää hetkessä. :) toivottavasti kaikki menee sun osaltas hyvin, muista että tärkeintä on se että luotat itsees. :)

    VastaaPoista
  2. Hmm.. Tätä on tosi vaikee nyt mitenkään pukea sanoiks, mutta oon ihan (hyvällä tavalla tietenkin) häkeltynyt. Siitä, miten voinkin saada tälläsen fiiliksen lukemalla jonkun tuntemattoman (okei oon kuullu susta jotain juttuja, mutta en voi sanoo edes tietäväni sua :D)blogia. Sun tekstis vaan on jotain niin koukuttavaa ja kaikki kuvat ja kaikki. Oikeesti mulle tuli sellasia "niinpä!" ja "niinhän se tietysti on!"- elämyksiä kun luin sun päivistäs. Ja ihan nyt valehtelematta on mun myönnettävä, että aloin itkemäänkin yhdessä kohtaa. Sellasia ilon ja surun yhdistettyjä kyyneliä. :) Jatka vaan kirjottelua, aion lukee tätä. <3

    VastaaPoista
  3. Iines tyttöni, ihana lukea sun tekstiä ja saada fiilis että olet siellä kotonasi. Ja täällä olet myös. Hassua. Tunnelmallisia kuvia oli hyvä katella, tosi söpö se laukku. Ja kuva sinusta ja minusta; missä välissä olet kasvanut siitä vauvasta niin isoksi että olet lähtenut Englantiin? Halauksin Äiti

    VastaaPoista