31. maaliskuuta 2010

Aaaaaa TAHDON MÄMMIÄ! Tajusin juuri että pääsiäinen on tulossa ja täältä ei saa mämmiä! Syön sitten sitäkin enemmän suklaamunia (tai sitten en). Oon muuttanut nyt siis Emman ja Kimin ja ukin (en vieläkään tiiä sen nimeä) luokse asumaan ja siellä on menny älyttömän hyvin, on ihana olla siellä ja oikeesti HYVÄ olla ja niin siistiä olla pitkästä aikaa paikassa jossa tuntuu että voi oikeesti olla k o t o n a, ettei tartte miettii että onko nyt okei syödä tai käydä vessassa tai laittaa pyyhe kuivumaan ovenkarmille tai tai tai. Oon onnellinen siellä ja saa nähdä miten sujuu palaaminen takaisin sitten.
Oon innostunut eräästä asiasta aivan tosi paljon nyt, nimittäin VIITTOMAKIELESTÄ. Sehän on toki täällä erilaista kun Suomessa, mut tällä hetkellä osaan brittiviittomia enemmän kun suomalaisia. Emman ukki (en tiiä miks sanon sitä ukki koska en oo koskaan sanonu mun pappoja ukeiks mutta oon vaan alkanu kutsumaan sitä ukiksi) on kuuro ja aivan älyttömän ihana tapaus. Se on suloinen ja hymyilee koko ajan ja sillon etenkin kun Kim tai Emma ei ole tulkkaamassa sen viittomia mulle ja mun puhetta sille niin se yrittää ihan älyttömästi selittää mulle, se viittoo ja viittoo ja sillon se osaa pitää ääntäkin, vaikka noille muille puhuessa se ei koskaan viitsi koska sen ei tartte. Päätin että opettelen edes pari sanaa viittomakieltä, mutta nyt oon siitä niin innostunu että haluan oppia vaan lisää ja lisää. Tällä hetkellä mun sanavarasto on kohtuullisen pieni, niin pieni etten pysty sanoa paljon mitään, mutta ottaen huomioon että kaiken mitä opin niin opin eilisen illan aikana, niin olen IHAN TARPEEKSI HYVÄ.
Tällä hetkellä osaan aakkoset (ja vielä oikeesti ihan sujuvasti), sitten joitakin sanoja: tyttö, poika, sisko, veli, äiti, isä, kala, hai (nää kala ja hai oli vähän randomei), kiitos, please ja sitten lauseet "what's your name" sekä "my name is". Ja tänään odotan innolla että pääsen koulusta kotiin niin voin oppia taas lisää! Emma ja Kim on menossa illalla kirkolle ja mä mietin vielä et meenkö, mun pitäis periaatteessa olla kotona ja tehdä koulujuttuja vielä huomiseks, mutta toisaalta mua huvittais mennä kirkolle. Jos jään kotiin niin kummiski ajaudun kattomaan leffaa tai telkkaria ja opiskelemaan jotain ihan muuta kun kässää tai kuvista - nimittäin viittomakieltä. Jos ukki on kotona niin katon sen kanssa telkkaria ja viiton sille minkä osaan. Nyt kun osaan kaikki kirjaimet niin voin periaatteessa viittoa mitä vaan jos on pakko.
OI!

27. maaliskuuta 2010

Mulla oli paljonkin mukamas asiaa, ja on edelleen, mutta en nyt vain jaksa kirjoittaa. Kerkesin kuitenkin jo lataamaan kuvat tähän, joten laitan ne. En mä tästä päivästä muutenkaan aikonut kirjoittaa, koska nämä kuvat kertoo puolestaan kaiken olennaisen. Ehkä huomenna tai ehkä joskus mä kirjoitan lisää tilanteesta joka iskeytyy päälle maanantaina. Tai no toivotaan ettei se tuntuisi iskeytymiseltä vaan vaikka no laskeutumiselta.

















26. maaliskuuta 2010

Musta tuntuu etten jaksa nyt kirjoittaa ihan kovin tosi paljoa, mutta:

SAIN VALOKUVAUKSESTA AAN! SAIN KAIKISTA AO:ISTA KAKSKYT PISTETTÄ. YHTEENSÄ KAHEKSANKYMMENTÄ. PARAS MITÄ VOI SAADA ÄÄ JA SEKOSIN.

Aloitin myös tosi tosi kiinnostavan projektin kässässä ja oon siitä ihan tosi innoissani ja koska se tulee olemaan 40% mun lopullisista markseista niin on varmaan ihan hyvä että oon siitä innoissani. En haluu kertoo siitä vielä enempää kun että se liittyy Afrikkaan ja Aasiaan ja kivoihin värjäyshippitekniikoihin ja kierrätykseen ja muoviin.

Aaaaa mulla on ihan kierrätystaidebuumi nyt päällä, siistii!

22. maaliskuuta 2010

Vielä yksi juttu: SOMEONE HELP ME, en tiiä miten saan Facebookkiin menemään ilmotuksen aina uudesta blogimerkinnästä. Vaikka ei tää nyt ollu niin tärkeetä. Mutta oisi kiva silti tietää ja oon yrittäny ettiä mutta en vaan löydä miten sen saisi sinne niin siis niin. JA toinen vähän tärkeämpi juttu, jos joku osaa käyttää on käyttänt etc HTMLää niin miten saisin noi kommenttijutut takaisin jokaisen merkinnän perään? En siis välitä jos mun pitää vaikka aina liittää jokasen kirjotuksen perään ne kunhan ne vaan sais siihen, koska on tosi turhauttavaa kun ihmiset ei kommentoi siksi että ne ei uskalla tai jaksa mennä tonne sivujuttuun tai siis no en tiiä. Mutta siis oisi kiva saada normaali kommentointi takaisin. Jos sitä ei ole mahdollista saada, niin joku voisi kertoa osoitteen josta voi downloadata HIENOJA ulkoasuja eikä semmosia mauttomia ja jotka on sit tarkotettu bloggerille ja joissa on se kommenttijuttu. Oon nyt kattonu paljon sivustoa blogskins.com ja siellä on aivan ihania tosi monta ja ottasin niistä ainaski viis käyttöön ihan heti (ja tää on sitten suurimäärä koska oon aika valikoiva) muttaa kun niissä ei missään oo sitä kommentointijuttua. Mitenköhän sen saisi laitettua? Jos joku oikeesti tietää niin oisin tosi kiitollinen jos kertoisi JA voin vaikka maililla tai jollain lähettää tän mun HTML-koodin (ellei joku oo mua fiksumpi ja osaa kopsata sen ihan muutenki tästä sivustosta mutta siis joo) ja öö öö hihi lähetän kivan kirjeen postilla sille ja liitän siihen jotain iinesmäisen hmm outoa värikästä tunnelmaa. Tosin voin kyllä lähettää kirjeen jollekki muutenki jos joku osaa pyytää nätisti ja perustella vaikka.

(JA jos joku ei jaksa bongaa vasemmalta sivupalkista eikä USKALLA kommentoida julkiseen vieraskirjaan lolololololooool niin laitan mun mailiosoitteen tähän: emmesyys@gmail.com KIITOS)

Kuulen hyräilyä yläkerrasta. Se on kaunista ja mun tekis mieli nukahtaa jonkun syliin.

Oon aika random. Puheissani siis. Hyvää yötä.

21. maaliskuuta 2010

Mun merkinnät alkaa olla aika kuvatunnelmointitäyteisiä. Antaa niiden olla. Mutta näiden kuvien jälkeen mulla on asiaakin. Ilonaihetta. Ja mustia pilviä.

Eka kuva on taas mun sängystä, mutta kun oon niiiin fiiliksissä siitä. Nää kuvat on kaikki siis eiliseltä, muttaaaa, kuitenkin. Eilen oli valoisaa kun otin kuvia niin ei tarvinnut turvautua salamaan johon en koskaan ees turvaudu oikeesti paitsi edellispäivänä vai koska se oli. Kummiskin. Musta on ihana kun saan nostettua jalat ylös ja ne pysyy siellä kun voi laittaa varpaat niiden juttujen alle mitkä on siinä yläsängyn pohjassa.

Ööää tää oli vaan joku tunnelmafiilistelylalalla tykkään siitä miltä näytän tässä vaikka no olen aika blur ja siis muutenkin, mutta.



Kamari-mummu kutoi (virkkasi?) perhosia.



Tähän kuvaan mä en laita selityksiä paitsi että otin nämä seuraavat ulkonaotetut sillonkun lähdin etsimään ASDAa mikä on semmonen mahtavasuuri supermarket täällä ja LÖYSIN SEN, nää oli matkalla siis ja ulkona oli aikamoinen tunnelma.

is this freedom
nimesin tän koska no. miksiköhän?



I live in the Amélie coloured world.



AAAA en tajuu mikä tän idea on ja miks en nyt vaikka samantien poista tätä mut no.


"say cheese", se tykkää mun filmikamerasta (jossa siis ei ole filmiä atm).


Sitten Asioihin. 29.3. muutan sijaisperheeseen ja tällä hetkellä have no idea mikä perhe se tulee olemaan. Toivon ja rukoilen (ja mun puolesta saa rukoilla) että se perhe on kiva, että saisin oman huoneen, että pystyisin ja pärjäisin niiden sääntöjen kanssa ja että asiat menisi hyvin ilman sen suurempia traumakonfliktiahdistusepämukavuuksia ja loma olisi ihan elettävä toisin kuin lomat (joululomaa lukuunottamatta) on aiemmin olleet. Tarkoitan Englanti-lomat.

Asiaan voi kuitenkin tulla muutos, sillä puolet pääsiäislomasta voi kääntyä päälaelleen ja tulla i h a n a k s i ja semmoiseksi jota ODOTAN jos se vaan tapahtuu. Menin tänään yläkertaan ja Rosa soitti juuri silloin ja ILOSTUIN, koska se oli Rosa ja koska olin laittanut itselleni juuri soittoääneksi Twinkle Twinkle Little Starin ja se soi ensimmäistä kertaa ja se oli söpöö. Juteltiin kaikkea ja saatiin idea, eikä edes kovin huono. Irlannissa pääsiäisloma on samaan aikaan kuin täällä, ja Rosan perhe on silloin menossa Irlantiin, minkä takia me suljettiin pois se vaihtoehto että mä menisin sinne. MUTTA. Ne onkin siellä vain viikon. Toiseksi viikoksi mun olisi mahdollista matkustaa sinne. Lennot Bristolista Dubliniin ei ole kovin kalliita ja ainoat asiat mistä tämän onnistuminen riippuu, on luvan saaminen mun vanhemmilta (SAANHAN SAANHAN SAANHAN?????) ja vaikeampi juttu: luvan saaminen Rosan host-momilta. Toivon että se onnistuu. TÄMÄN PUOLESTA SAA RUKOILLA, kiitos. Tuntuisi uskomattomalta päästä sinne viikoksi. Rosa ei siis siksi voi tulla meille että kun asuisin sijaisperheessä eikä sinne tietenkään voi tulla, muuten se oisi voinut tulla meille. Tätä asiaa o d o t a n paitsiettä en saa innostua vielä liikaa kun en tiiä toteutuuko se.

Rosalta loppui puheaika kesken niinkuin multakin (tosin mulla sitä oli vain joku reilu 1£ alunperinkin). Sovittiin soittelusta myöhemmin tällä viikolla, katsotaan miten asiat menee, apua. Toinen ihanajuttu on se, että Inka myös ehkä voisi tulla tänne, joskus pääsiäisloman jälkeen varmaan kun ei ennen oikein kerkeä eikä sen aikana oikein voi. Emmä tiiä minkään näiden juttujen toteutuvuudesta, muttakun AAAAAA ois siistiä. Ihmisiä! Semmosia jotka tajuaa ymmärtää välittää on ja siis.

Tänään mulla oli ihan kiva päivä oikeestikin. Mulla on ollut kamalan huono mieliala tässä kun mietin vaan sitä että mihin ihmeeseen joudun pääsiäislomaks ja pelkään että siitä tulee jotain kamalaa, koska mulla on oikeasti hirveän paha olo siitä edellisestä sijaisperheestä, oon nähny niistä ihan hirveitä painajaisia ja kaikkea, en kestäis semmosta millään enää. Mutta no siis niin, oon ollut ihan maassa tässä ja tuntunut että koko aika joku häirii ja en oo jaksanu innostua mistään ja muutenkin. Mutta tänään tuli vähän parempi olo.

Aamulla kävin kirkossa ja oli ihanakirkko ja ulkona oli tosi lämmin ja paistoi aurinko, täällä tuntuu melkein kesältä tai no loppukeväältä jo ja se on outoa ja ihanaa ja myös vähän tyhmää, koska käy ilmat liian lämpimiksi mulle, lähinnä siksi kun pitää kävellä joka paikkaan. Kirkon jälkeen tulin kotiin, täällä ei ollu ketään, kävin koneella ja sitten noi tuli ja olin omassa huoneessa ja pian ne lähti pihalle ja kun ne tuli takas niin olin kirjottamassa pianon ääressä ja soittamassa myös ja täällä oli yksi Madelin kaveri (lasten koulukaverien äiti ja sen lapset oli kans täällä) Maria ja sen joku kaveri ja ne halus että soitan niille pianoa (ööää ne aina haluaa, ärsyttävää). Mun pianonsoittotaidot ei olleet "ihan" kunnossa tänään, mistä lie johtui, ärsytti joka tapauksessa kun en pystynyt soittamaan niin hyvin kun tiiän että oikeesti pystyn. Join niiden kanssa teetä ja juttelin kaikkea ja oli ihan hauskaa ja sitten se Marian kaveri lähti pois ja Madel teki lapsille dinnerin ja juteltiin edelleen jotain, kävin pihalla ottamassa vähän kuvia kässänprojektia varten ja sen jälkeen tulin alakertaan ja noi lauloi jotain ja nauhotteli niitä ja sitten kun Maria ja sen lapset lähti niin me jatkettiin nauhottamista ja oli niin siistii nauhottaa pianolla ilman mitään sivuääniä sitten taustalla ja OI, se oli niin puhdasta hienoa ja ää ja huomenna kokeilen nauhottaa laulua JA pianoa. Michaelin ja Kathleenin kanssa myös säädettiin jotain ja yhtäkkiä tajuttiin Madelin kanssa ettei me oltu syöty dinneriä ollenkaan ja alko kyllä olemaan aika kova nälkä kun viimenen asia mitä olin syöny oli lettu joskus päivällä lounaaksi. En vaan ollu tajunnu sitä eikä Madelkaan kun oltiin niin innoissamme siitä nauhottelusta. Syötiin sitten ja katottiin telkkaria vaikka vielä jonkin aikaa ja tulin koneelle ja lupasin vielä kohta käydä Tescossa ostamassa huuhteluainetta kun Madelilla on yökkäri jo päällä ni se ei jaksa lähteä. Alkaa olla vähän kiire, tai no, 45 minuuttia aikaa.

Nyt on kuitenkin paljon jotenkin jaksavampi olo, semmoinen että on toivoa. Jostakin.


19. maaliskuuta 2010

Tän merkinnän aihe voisi olla ilonaiheita tai mielenpiristäjiä tai jotaki semmosta.

1. Narsissit, tässä vielä vähän nupullaan, jotka sain viime sunnuntaina pieniltä tytöitä kirkosta. Aluks olin ihan a p u a että mitä mä jollain kukkasilla teen mut sitten laitoin ne kuitenkin mun ikkunalaudalle ja ne on tuonut mulle ihan valtavasti iloa paistetta kaikkea oi. Keltaisia.


2. Tässä on semmosia kuvia ihan paljon jotka sisältyy mun ja Kathleenin eiliseen maalaussessioon kun se halus taas maalailla jotain. Plus päiväkirja ja ihananappi on nähtävissä tästä kuvasta myös.




3. Tänne väliin tällainen, tässä suurin ilonaihe on kai huone ja sitten tuo ihanaihana raitakissaotus jonka Mea lähetti, aaaa.


Lisää maalausjuttui, siis no, maalia.


4. HIHAT


Ja lisää tätä sarjaa, mä en nyt ajatellu tätä ihan loppuun kun aloin tekemään tätä merkintää niin kuvat on vähän väärissä paikoissa muttaku ei mun ollu tarkotus numeroida näitä mitenkään.



5. SÄNKY, tuo huiviverhojuttu tuolla päädyssä ja UUDET LAKANAT, vaikkei ne nyt tästä kamalan hyvin näykään. Aaaaa on niin kivanväristä ja anteeksi huono salamakuva, muttaku oli pimeää ja halusin kuvaan värejäki esim.



6. Rannekorut! Tarviiko muuta sanoa? Toi värikäsjuttu on Mealta kanssa oioioi niin KIITOS, sun paketin pitäisi myös sisältyä tähän luetteloon mut siitä ei ole kuvaa, se on itseasiassa kaulakoru mutta tänään toimi rannekoruna JA hyvin toimikin. Sit noi kaks muuta ostin kirpparilta tänään, maksoi punnan kappale eli aika kallista kirppiskamaa mutku aaaa.


Emmä nyt muuta, olen lapsenvahtina ja oon tehny paljon kouluhommia ja menen kattomaan Salkkareita ja rakastan värejä ja mun luo saa tulla kylään.



15. maaliskuuta 2010

Menin keittiöön syömään dinneriä ja ihmettelin missä lapset on. Madel laittoi niille ruokaa ja ulkoa kuului joululauluja, mutta lapsia ei näkynyt (eikä kuulunut, paitsi niiden joululaulujen muodossa) missään. Lapsia oli siis läsnä neljä, Michaelin ja Kathleenin lisäksi niiden ystävät Leah ja Cole.

Katsahdin ulos sitten ja näin aika mahtavanlaisen virityksen. A tent, house, mikä liekään ollut. "This is our house", selvä, talo siis.



Lapset söi rakentamassaan talossa joka pysyi kasassa pyykkipoikien sekä tuolien voimin, Madel vei niille ruuat sinne. Sitten kun mä oon iso ja mulla on lapsia niin ne saa syödä vaikka melkein aina tai no ainaski usein majassa jos ne haluu. Mä voin sit syödä niitten kanssa.

Joululaulut kuului luultavasti jostain soittorasian, joulukoristeen tai jouluaiheisen lelun tapaisesta jutusta, koska sama laulu toistui koko ajan. "Miks ne kuuntelee joululauluja?" "Koska ne halus musiikkia." Joululaulut sopi tunnelmaan loistavasti, voin sanoa.

Me suljettiin keittiön ovi kun alkoi tulla kylmä (en tajua miten lapset tarkeni siinä talossaan, siinä kun ei ollut mitenkään hurjasti eristeitä tai lämmitystä). Pian ulkoa kuului korvia raastava kiljaisun ja karjaisun sekoitus, rääyntä varmaan. Se oli Kathleen. Madel avasi oven ja kysyi mitä tapahtui. "Michael called me a poo." Arvatkaa kuka repsi keittiössä p a h a s t i ? (ikää oli???? seittemäntoista)

Ulkona oli auringonlasku ja mun pään täytti haaveet ja leimahdukset. Leimahdus tuntuu oikeastaan enemmän kielessä, kitalaessa, kurkussa kuin päässä. Tosin nuo kaikki sijaitsee päässä niin. Leimahduksia kuitenkin. Kuinka moni muu tietää mikä on leimahdus? Mitä te käsitätte leimahduksella? (ps ootteko lukenu runotyttö-kirjoja?)



Mulla on keltaisia narsisseja ikkunalaudalla. Joka kerta kun lähden huoneesta pois, musta tuntuu että mun pitäisi laittaa ne pois päältä niinkun kaikki kaunis aina pitää, esim. lamppu tai kynttilä. Niin valoisia ne on.

10. maaliskuuta 2010

Oon tässä nyt sunnuntaista lähtien yrittäny saada tätä merkintää aikaiseksi, ja vaikka nyt on aika k a m a l a olo, niin TEEN SEN. Ensin mun pitää vähäsen valittaa, sit pääsen hehkuttamaan viikonloppua ja Croydea.

Oon kipeänä. Kipeänäkipeänäkipeänä JA musta on yleensä kiva olla sillain vähän kipeänä, mutta tämä on jo l i i k a a ja HUONO AJOITUS. Koulussa oli ihan kiva päivä, oli kuvista ja no vähän jumitin tunnilla, valokuvaustunnilla oli exam taas, mut se on ihan jees mun mielestä. Saa paljon aikaan ja aika kuluu nopeasti. Sen jälkeen menin kässänluokkaan tehdäkseni työtäni, jonka deadline on perjantaina. AAAAA! mutta mä saan aina kaiken viimetipassa aikaan, joten en ole vielä huolestunut. Korjaan: en ollut huolestunut. Nyt olen! Tein siellä ihan hyvällä mielellä machine embroiderya ja tappelin ompelukoneen kanssa, söin suklaakeksejä jotka sain Natalialta ja hyräilin lauluja. Mulla oli ihan hyvä olo, semmoinen tosi tehokas. Mutta. Nousin tuolilta ylös ja aloin siivoamaan ja viimeistään siinä vaiheessa kun kannoin ompelukoneen takaisin kässänluokkaan (kun olin työskennelly design centressä taijossain) niin mua alkoi huimaamaan ja realisoin (no anteeks: tarkoitin: I realized ja en keksiny hyvää sanaa suomeksi) kuinka paljon mun päätä särki (ja mun päätä ei särke ikinä melkein PAITSI jos oon tosi kipee). Lähdin kävelemään kotiin ja se matka oli kamala. Yleensä nautin koulumatkoista, tänään oli kuitenkin vielä tavallista enemmän kantamuksia mukana kun oli art-päivä = kaksi sketchbookia. Selkään sattui ja särki ja tajusin että oho, niin särkee jokaiseen muuhunkin paikkaan. Päähän (ofc), jalkoihin, käsiin, vatsaan, niskaan, aaaaaa ja sattui ja kulki kamalia väristyksiä läpi kehon koko ajan ja tuntui etten vaan yksinkertaisesti jaksa kotiin asti. Olin niin urhea että kiersin vielä Tescon kautta ja ostin Fantaa (koska mun vaan alkaa tekee mieli sitä aina ku oon kipee ja no se oli ainoa asia mitä mun sillä hetkellä teki mieli) ja riisikakkuja (siltä varalta että jos en pystyisi syömään mitään, koska mun ei oikeesti tehnyt mieli mitään, niin ne maistuu niin vähän että niitä pystyy).

Pääsin kotiin esim. pyörtymättä ja huokasin helpotuksesta. Michael tuli mua ovelle vastaan "Iinesiines, teetkö mun kanssa mun _jotaintekniikkapienoismallihöskäjuttua_" ja olin väsynyt ja sanoin että olen ill ja se sanoi että no niin on myös Kathleen ja Madel ja Michael oli viime viikolla. Cool. Kiipesin yläkertaan, vaihdoin vaatteet (paksut sukkahousut, kollarihousut, pörrösukat, normisukat, toppi, marimekonpitkähihainen, suht paksu huppari ja suuripaksulämmin villapaita) ja kömmin viltin alle syömään riisikakkuja ja juomaan Fantaa (vaiks se oli kylmää kyllä, ja mulla oli jo niin kylmä että tavallaan oli vähän tuskaa juoda sitä). Katoin Serranoja ja muut lähti viemään Kathleenia balettitunnille, mä kömmin peiton JA viltin (voin sanoa että mun viltti on ihan TOSI l ä m m i n) alle ja värisin kylmästä ja nukahdin kunnes noi tuli kotiin. Raahauduin alakertaan juomaan teetä ja kattomaan Cartoon Networkia mut oli ihan työn ja tuskan takana etten kuukahtanut siihen paikkaan, hyi tuntui kamalalta!

Sain dinneristä alas ehkä puolet ja tärisin koko dinnerin, koska en vaan pysty juomaan esim. teetä, kuumaa kaakaota tai lämmintä maitoa RUUAN kanssa, joten join kylmää vettä ja se oli kauheeta. Michael ja Kathleen hyppeli ympärillä paljain varpain ja Michaelilla vielä t-paita ja caprit jalassa, en tajuu miten se tarkeni! (tai no tajuun: se ei ollut kipeä) Madel anto mulle jotain lääkettä ja päätin tulla hetkeks koneelle. Kello on 20 vailla kaheksan ja meen ihan kohta nukkumaan, paitsi eka kirjoitan tän entryn kun haluan vihdoinjaviimein. Joten: kiitos kun sain valittaa, mulla on oikeesti ihan kamala olo.

Ainiin JA lisäksi mulla on perjantaina (2päiväälsfksgsgnkgbpaniikki) kässän deadline. Mun pitää vielä tehdä palanen silk paintingia, aplikoida (onks tää oikee sana siis?) palasia yhteen ja laittaa ne pääty "hapsut" paikalleen ja polttaa vähän reikiä myös ja tehdä vielä lisää machine embroiderya. Tää kaikki ottaa multa ööää yhteensä ehkä semmoset viis tuntia. Ei siinä mitään, huomenna mulla ois koulun jälkeen aikaa varmaan ainaski sillai kolme tuntia ja sit viis tuntia perjantain hypäreillä. Plus huomenna kaks kässäntuntia. MUTTA: luuleeko joku että meen kouluun jos en suunnilleen pysy pystyssä? (vastaus on: KYLLÄ koska on pakko).

Tavallaan on kivaa olla kipeänä. Elämästä tulee more exciting, en kyllä voi tajuta mistä se johtuu. Jokainen pieni hetki eteenpäin tuntuu niin suurelta ja kun hetkeksi unohtaa kamalan päänsäryn (joka hakkaa tuolla lääkkeistä huolimatta) ja kun naurahtaa vähän Serranoille. Ei se silti ookivaavarsinaisesti, etenkään kun mun on p a k k o (!!!!) päästä kouluun ja haluanhaluanHALUAN mennä Pippan ja Jontyn luokse huomenna iltapäivällä kun sovittiin siitä ja oon odottanut sitä tässä nyt paljon! Taidan siirtyä Croydeen koska tästä valituksesta ei ehkä tulisi loppua muuten.

Ööää, voin kertoa teille että Croyde oli I H A N A . Paikka oli niin niin niin kaunis ja ää mistä aloittaa? Me mentiin sinne perjantaina siis, viideltä kirkolla ja lähdettiin siitä autoilla matkaan, meitä oli minä, Emma, Debbie ja Katie Vickin autossa ja kuunneltiin koko matka musiikkia iPodista ja oli ihan hauskaa. Kun päästiin perille, olin tosi väsy. En jaksanut ymmärtää englantia, meillä oli dinner ja TAAS VAIHTEEKSI kukaan ei ollut infonnut (onneksi meidänseurakuntalaisia) ruuanlaittajia siitä että olen kasvissyöjä VAIKKA kirjoitin sen selvästi siihn ilmoittautumispaperiin JA palautin tällä kertaa kaiken ajoissa (aina en tee niin). Ei se mitään kun sain ruokaa kuitenkin. Dinner oli 9pm eli sairaanmyöhäänaaa ja sen jälkeen vielä kymmeneltä meeting, mikä oli kyllä ihana. Itkin paljon, koin paljon, halasin paljon ja oli hyvä mennä nukkumaan sen jälkeen. Huoneet oli ihan jees perus, nukuin alasängyssä JA aaaaa siellä oli semmonen ratiseva muovinen petauspatja. Ekana yönä siedin sitä, tokana yönä otin sen pois. Laitan tähän pari kuvaa meidän huoneesta, ne on otettu lauantai-aamuna, ei niin maailmanparhaita, muttaaa kuitenkin huoneesta.





Lauantai-aamuna oli prayer meeting (johon en osallistunut) 8am, 8.30 alko aamupala ja sillä aikaa kun muut oli prayer meetingissä niin mä kävin (KYLMÄSSÄ!!!!!!!!!!) suihkussa. Se oli aika slgndsobnn hieno kokemus. Aamupalan jälkeen oli tunnin verran vapaa-aikaa, klo 10 alkoi seuraava meeting. Koin jotain hienointa sen tunnin aikana, istuin vanhalla hautausmaalla, mutta en halua kertoa siitä sen enempää. Kuvat voi vaikka kertoa enemmän. Joten:







Sen jälkeen oli meeting ja sen jälkeen lähdettiin Woolacombeen. Siellä oli merenranta joka oli kaunis (ja siellä oli hrrrrr k y l m ä). Sitä ennen kierreltiin ympäriinsä puhumassa ihmisille, me tavattiin pastori jolla oli ihana koira. Mä en ihan jaksanu ymmärtää kaikkea mitä se pastori puhui, mutta se koira oli sulonen ja sillä oli hattu. Vaikka koirat ei yleensä oo niin tosi kivoja. Paitsi joskus.

Rannalla oli tylsää vähän. Tai mua väsytti ja ei tehnyt mieli lunchia ja istuin vaan viltillä ja kattelin merta ja ihmiset pelas lentopalloa ja pari kävi uimassa (!!!!! olen suomalainen ja kaikkee mutta siis uimassa, siellä, hrrrr, ehkä oli vain vähän bad mood mulla). Jossain vaiheessa kävin kyl kävelemässä siellä rannalla ja kirjoitin hiekkaan "Hymyile, Jeesus rakastaa sua" suomeksi. Löysin jänniä näkinkenkäkallioita ja ihanaa merenkohinaa.







Sit lähdettiin takas, oli vapaa-aikaa ja suurin osa porukasta meni suihkuun (onneksi mä kävin jo aamulla niin ei tarttenu jonottaa), mä nukahdin eikä harmainta aavistusta miten kauan nukuin, mut heräsin just sopivasti vähän pelaamaan pöytäfutista ja sit syömään. Sen jälkeen oli kai meeting ja mua vähän ahdisti siellä nii juttelin Suen kanssa sit toisessa rakennuksessa jotain, se oli helpottavaa ja kun oikeesti puhuinpuhuinpuhuin. Sit oli joku hetki vapaa-aikaa ja teetäkaakaotaetc ja sen jälkeen semmonen iltaohjelman tapanen eli jotain kaikkii pelejä ymsyms ja en oikeen jaksanu osallistuu mut olin siellä silti ja oli hauskaa. Pian päästiin nukkumaan ja aaaa väsytti kyllä kovasti.

Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen taas hautausmaalle, soittamaan ocarinaa. Mun ocarinasta (love you little ocarina) tuli kunnon hitti tuolla, mulla oli se vähän koko aika kaulassa ja ku yks kysy että "voiko tota soittaa mikä se on" niin sanoin että joo ja sit se vinkui soittamaan ja no soitin ja sit yhtäkkiä oli semmonen about yli 10 ihmistä siinä et joo soitasoitasoita ja äää apua olin ihan apua. Soitin sitten. Ja sama toistui myöhemminkin. Hautausmaalla yksin oli ihana soittaa ocarinaa. Sen jälkeen oli meeting ja ehtoollinen ja se vähänkuin finished sen koko Croydeviikonlopun ja oi että se tapaaminen oli jotenkin p a r a s t a, Jumala puhui mulle niin paljon (=God spoke me so much) ja tuntui niin UUDELTA. James luki Psalmin 19 ja se aukesi mulle jotenkin erityisesti, tai se alkuosa siitä:

Taivaat julistavat Jumalan kunniaa,
taivaankansi kertoo hänen teoistaan.
Päivä ilmoittaa ne päivälle,
yö julistaa yölle.
Ei se ole puhetta, ei sanoja,
ei ääntä jonka voisi korvin kuulla.
Kuitenkin se kaikuu kaikkialla,
maanpiirin yli merten ääriin.
Hän on tehnyt sinne majan auringolle.
Ja aurinko nousee kuin sulhanen hääteltastaan,
kuin sankari riemukkaana juoksemaan rataansa.
Taivaan äärestä se lähtee ja kaartaa taivaan toiseen ääreen, eikä mikään jää sen paisteelta piiloon.

Tai kun se kertoo niin luonnosta ja siitä miten Jumala on luonu kaiken niin kauniiksi ja ää, emmätiedä, olin sitä paljon miettinyt siellä hautausmaalla ja rukoillut ja itkenyt ja taiteillut. Ainiin, ei siitä nyt sen enempää.

Sitten oli vielä huoneiden siivousta (ja meidän huoneen vuoro tiskata, jeij) ja dinner kautta lucnh, Suomessa sanoisin lounaaksi, täällä lounas on niin heppoinen että ehkä se sit oli TOSI aikainen dinner. Debbie sanoi koko porukan kuullen "Oletko sinä syönyt imurini?" (KYLLÄ, in Finnish) ja se oli jotenkin. Ihana. Sen ääntäminen on sldhslbhasb väärää ja sulosta.

Sen jälkeen matka kotiin autolla, pahaoloväsymys, mutta silti ihan jees. Kävelin kotiin ja olin yksin kotona ja tuntui tyhjältä mutta vain siksi että oli haikeaa (se on kursiivilla koska se sana kuvaa niin hyvin), ja samalla tuntui niin hyvältä kun no, ei tartte sanoa muuta kuin JUMALAN HYVYYS, aaa! <3

Pitää vielä mainita tiistain Energy (=nuortenilta). Tuntui jännältä nähdä Croydeihmiset plus muita taas, tavallaan olin innoissanikin. Ja jännitti. Oli paras Energy ikinä varmaan, niin paljon tapahtui, niin suuria päätöksiä, niin itsestäänselviä ja vaikeita, niin aidosti ja niin oikeasti Jumalan edessä, minä, vaan minä ja kaikki muut. Ehkä mä voisin lopettaa johonkin hienoon lauseeseen Jumalan hyvyydestä jos keksisin semmosen, mutta en nyt oikeen keksi. Joten antaa olla.

Jumala <3

8. maaliskuuta 2010

Opettaja meni toiseen huoneeseen ja ma ajattelin etta jee, voin kayda salaa netissa. Sitten oivalsin etta se olikin tietokone milla paasee nettiin, ja ma istuin ompelukoneen aaressa.

-- Illalla kautta huomenna kautta sitten kun jaksan luvassa mahtava kertomus Croydesta valokuvin, Raamatunkohdin ja Jumalan hyvyydella hoystettyna--

PS: "hoystettyna" on mahdottoman ruma sana

PS nro 2:
How great is our God
sing with me
How great is our God
all can sing
How great how great
is our God

2. maaliskuuta 2010

Piti kirjoittaa blogiin jo montapäivää sitten, mutta en vaan ole saanut mitään aikaan. Tänään on ollut aurinkoinen päivä ja mä oon näyttäny kivalta, mutta ei ole yhtään kuvaa ja mikään ei ole huvittanut, koska NISKAKIPU! Seottaa mun pään! (pään nimenomaan)

Eilen aamulla kun heräsin, mun niska oli kamalan kipeä. Ei kääntynyt ja sattui koko ajan paljon. Ajattelin että se menis päivän aikana ohi, mutta se menikin vaan pahemmaks koko ajan ja on semmoinen kipupiste tuolla selän ja niskan välissä tai siis no melkein niskassa ja se kipu säteilee siitä takaraivoon ja vasempaan lapaluuhun saakka. Ihan hullunkipeä!

Valittelin sitä Madelille jo eilen, makaaminen selällään oli ainoa asento missä ei sattunut, koko ajan kun istui seisoi käveli käänsi päätä sattui kamalasti. En lannistunu kuitenkaan vaan illalla kömmin sänkyyn katsomaan Serranoja ja ajattelin että aamulla se on ois varmaan pikkusen parempi.

Vaan ei! Valvoin suuren osan yöstä kun sattui niin paljon joka kerta kun vahingossa vähän liikahdin. Huonostinukuttu yö ja aamulla entistä kipeämpi niska! En meinannut päästä sängystä ylös kun sattui niin paljon. Kun seisoin suorana ja katsoin peiliin, mun vasen hartia oli sairaasti alempana kun oikea ja mun pää on koko ajan kallellaan oikealle, koska en vaan pysty pitämään sitä suorassa. Kun koitan kääntää päätä vasemmalle, se jumituu heti eikä ees kivun kanssa käänny milliäkään enempää, alkaa vaan kramppaamaan. Aamulla pääsin kouluun onneksi silti, koska kävin kuumassa suihkussa ja se auttoi ihan vähäsen. Valittelin Madelille viel tota kipua ja se lupas et ku tänään tuun illalla kirkolta ni se hieroo mun niskaa. Toivottavasti se auttais!

Mut niin, tän postauksen aihe ei pitäny olla mun niskakipu vaan enemmänkin se isän ja Akun visiitti tänne. Nyt musta tuntuu et en jaksa kertoo siitä paljon mitään, mut laitan kuvia, ne kertoo ehkä vähän enemmän ku sanat. Tai no en usko ku otettiin aika vähän kuvia MUTTA SILTI. Kuvia.

Nää ekat kolme on näitä sarjassammelaadukkaatkuvat, otettiin bussissa kuvia ja ne on öö AIKA KAUNIITA. Minä ja Aku siis, ettei kukaan erehdy luulemaan tota mun isäks h a h a



ahahaha oli pakko laittaa tääki


Nää loput on sit Bathista joka on semmonen pieni kaupunki tossa lähellä, vanha ja ihan hieno ja paljon kauppoja ja TYKKÄSIN, vietettiin lauantai aikalailla kokonaisuudessaan siellä. Tässä on isä ja Aku ja Royal Mineral Water Hospital, se oli jotenki _niin hauskaa_


Käytiin kahvilassa, oon vähän oudon näköinen, mutta kuitenkin, oli hyvää kaakaoo ja paninii.


Isä ja Aku kahvilassa, jonotin vessaan ja otin kuvia, SIEL OLI SUOMALAISII, oli ihan shokki kun tulin vessasta ulos ja se yks puhu siinä suomee!


Ahaha en oo lyhyt (ja Aku ei oo pitkä). Emmä oikeesti ees oo kovin lyhyt, Aku vain on pitkä!



Ööää eikä mulla kai muuta ja EN JAKSA KESKITTYÄ, sattuu niskaan niin hirveästi.


PS:

There comes a time
When we head a certain call
When the world must come together as one
There are people dying
And it's time to lend a hand to life
The greatest gift of all

We can't go on
Pretneding day by day
That someone, somewhere will soon make a change
We are all a part of
God's great big family
And the truth, you know love is all we need

Send them your heart
So they'll know that someone cares
And their lives will be stronger and free
As God has shown us by turning stone to bread
So we all must lend a helping hand

When you're down and out
There seems no hope at all
But if you just believe
There's no way we can fall
Well, well, well, well, let us realize
That a change will only come
When we stand together as one

We are the world
We are the children
We are the ones who make a brighter day
So let's start giving
There's a choice we're making
We're saving our own lives
It's true we'll make a better day
Just you and me