10. maaliskuuta 2010

Oon tässä nyt sunnuntaista lähtien yrittäny saada tätä merkintää aikaiseksi, ja vaikka nyt on aika k a m a l a olo, niin TEEN SEN. Ensin mun pitää vähäsen valittaa, sit pääsen hehkuttamaan viikonloppua ja Croydea.

Oon kipeänä. Kipeänäkipeänäkipeänä JA musta on yleensä kiva olla sillain vähän kipeänä, mutta tämä on jo l i i k a a ja HUONO AJOITUS. Koulussa oli ihan kiva päivä, oli kuvista ja no vähän jumitin tunnilla, valokuvaustunnilla oli exam taas, mut se on ihan jees mun mielestä. Saa paljon aikaan ja aika kuluu nopeasti. Sen jälkeen menin kässänluokkaan tehdäkseni työtäni, jonka deadline on perjantaina. AAAAA! mutta mä saan aina kaiken viimetipassa aikaan, joten en ole vielä huolestunut. Korjaan: en ollut huolestunut. Nyt olen! Tein siellä ihan hyvällä mielellä machine embroiderya ja tappelin ompelukoneen kanssa, söin suklaakeksejä jotka sain Natalialta ja hyräilin lauluja. Mulla oli ihan hyvä olo, semmoinen tosi tehokas. Mutta. Nousin tuolilta ylös ja aloin siivoamaan ja viimeistään siinä vaiheessa kun kannoin ompelukoneen takaisin kässänluokkaan (kun olin työskennelly design centressä taijossain) niin mua alkoi huimaamaan ja realisoin (no anteeks: tarkoitin: I realized ja en keksiny hyvää sanaa suomeksi) kuinka paljon mun päätä särki (ja mun päätä ei särke ikinä melkein PAITSI jos oon tosi kipee). Lähdin kävelemään kotiin ja se matka oli kamala. Yleensä nautin koulumatkoista, tänään oli kuitenkin vielä tavallista enemmän kantamuksia mukana kun oli art-päivä = kaksi sketchbookia. Selkään sattui ja särki ja tajusin että oho, niin särkee jokaiseen muuhunkin paikkaan. Päähän (ofc), jalkoihin, käsiin, vatsaan, niskaan, aaaaaa ja sattui ja kulki kamalia väristyksiä läpi kehon koko ajan ja tuntui etten vaan yksinkertaisesti jaksa kotiin asti. Olin niin urhea että kiersin vielä Tescon kautta ja ostin Fantaa (koska mun vaan alkaa tekee mieli sitä aina ku oon kipee ja no se oli ainoa asia mitä mun sillä hetkellä teki mieli) ja riisikakkuja (siltä varalta että jos en pystyisi syömään mitään, koska mun ei oikeesti tehnyt mieli mitään, niin ne maistuu niin vähän että niitä pystyy).

Pääsin kotiin esim. pyörtymättä ja huokasin helpotuksesta. Michael tuli mua ovelle vastaan "Iinesiines, teetkö mun kanssa mun _jotaintekniikkapienoismallihöskäjuttua_" ja olin väsynyt ja sanoin että olen ill ja se sanoi että no niin on myös Kathleen ja Madel ja Michael oli viime viikolla. Cool. Kiipesin yläkertaan, vaihdoin vaatteet (paksut sukkahousut, kollarihousut, pörrösukat, normisukat, toppi, marimekonpitkähihainen, suht paksu huppari ja suuripaksulämmin villapaita) ja kömmin viltin alle syömään riisikakkuja ja juomaan Fantaa (vaiks se oli kylmää kyllä, ja mulla oli jo niin kylmä että tavallaan oli vähän tuskaa juoda sitä). Katoin Serranoja ja muut lähti viemään Kathleenia balettitunnille, mä kömmin peiton JA viltin (voin sanoa että mun viltti on ihan TOSI l ä m m i n) alle ja värisin kylmästä ja nukahdin kunnes noi tuli kotiin. Raahauduin alakertaan juomaan teetä ja kattomaan Cartoon Networkia mut oli ihan työn ja tuskan takana etten kuukahtanut siihen paikkaan, hyi tuntui kamalalta!

Sain dinneristä alas ehkä puolet ja tärisin koko dinnerin, koska en vaan pysty juomaan esim. teetä, kuumaa kaakaota tai lämmintä maitoa RUUAN kanssa, joten join kylmää vettä ja se oli kauheeta. Michael ja Kathleen hyppeli ympärillä paljain varpain ja Michaelilla vielä t-paita ja caprit jalassa, en tajuu miten se tarkeni! (tai no tajuun: se ei ollut kipeä) Madel anto mulle jotain lääkettä ja päätin tulla hetkeks koneelle. Kello on 20 vailla kaheksan ja meen ihan kohta nukkumaan, paitsi eka kirjoitan tän entryn kun haluan vihdoinjaviimein. Joten: kiitos kun sain valittaa, mulla on oikeesti ihan kamala olo.

Ainiin JA lisäksi mulla on perjantaina (2päiväälsfksgsgnkgbpaniikki) kässän deadline. Mun pitää vielä tehdä palanen silk paintingia, aplikoida (onks tää oikee sana siis?) palasia yhteen ja laittaa ne pääty "hapsut" paikalleen ja polttaa vähän reikiä myös ja tehdä vielä lisää machine embroiderya. Tää kaikki ottaa multa ööää yhteensä ehkä semmoset viis tuntia. Ei siinä mitään, huomenna mulla ois koulun jälkeen aikaa varmaan ainaski sillai kolme tuntia ja sit viis tuntia perjantain hypäreillä. Plus huomenna kaks kässäntuntia. MUTTA: luuleeko joku että meen kouluun jos en suunnilleen pysy pystyssä? (vastaus on: KYLLÄ koska on pakko).

Tavallaan on kivaa olla kipeänä. Elämästä tulee more exciting, en kyllä voi tajuta mistä se johtuu. Jokainen pieni hetki eteenpäin tuntuu niin suurelta ja kun hetkeksi unohtaa kamalan päänsäryn (joka hakkaa tuolla lääkkeistä huolimatta) ja kun naurahtaa vähän Serranoille. Ei se silti ookivaavarsinaisesti, etenkään kun mun on p a k k o (!!!!) päästä kouluun ja haluanhaluanHALUAN mennä Pippan ja Jontyn luokse huomenna iltapäivällä kun sovittiin siitä ja oon odottanut sitä tässä nyt paljon! Taidan siirtyä Croydeen koska tästä valituksesta ei ehkä tulisi loppua muuten.

Ööää, voin kertoa teille että Croyde oli I H A N A . Paikka oli niin niin niin kaunis ja ää mistä aloittaa? Me mentiin sinne perjantaina siis, viideltä kirkolla ja lähdettiin siitä autoilla matkaan, meitä oli minä, Emma, Debbie ja Katie Vickin autossa ja kuunneltiin koko matka musiikkia iPodista ja oli ihan hauskaa. Kun päästiin perille, olin tosi väsy. En jaksanut ymmärtää englantia, meillä oli dinner ja TAAS VAIHTEEKSI kukaan ei ollut infonnut (onneksi meidänseurakuntalaisia) ruuanlaittajia siitä että olen kasvissyöjä VAIKKA kirjoitin sen selvästi siihn ilmoittautumispaperiin JA palautin tällä kertaa kaiken ajoissa (aina en tee niin). Ei se mitään kun sain ruokaa kuitenkin. Dinner oli 9pm eli sairaanmyöhäänaaa ja sen jälkeen vielä kymmeneltä meeting, mikä oli kyllä ihana. Itkin paljon, koin paljon, halasin paljon ja oli hyvä mennä nukkumaan sen jälkeen. Huoneet oli ihan jees perus, nukuin alasängyssä JA aaaaa siellä oli semmonen ratiseva muovinen petauspatja. Ekana yönä siedin sitä, tokana yönä otin sen pois. Laitan tähän pari kuvaa meidän huoneesta, ne on otettu lauantai-aamuna, ei niin maailmanparhaita, muttaaa kuitenkin huoneesta.





Lauantai-aamuna oli prayer meeting (johon en osallistunut) 8am, 8.30 alko aamupala ja sillä aikaa kun muut oli prayer meetingissä niin mä kävin (KYLMÄSSÄ!!!!!!!!!!) suihkussa. Se oli aika slgndsobnn hieno kokemus. Aamupalan jälkeen oli tunnin verran vapaa-aikaa, klo 10 alkoi seuraava meeting. Koin jotain hienointa sen tunnin aikana, istuin vanhalla hautausmaalla, mutta en halua kertoa siitä sen enempää. Kuvat voi vaikka kertoa enemmän. Joten:







Sen jälkeen oli meeting ja sen jälkeen lähdettiin Woolacombeen. Siellä oli merenranta joka oli kaunis (ja siellä oli hrrrrr k y l m ä). Sitä ennen kierreltiin ympäriinsä puhumassa ihmisille, me tavattiin pastori jolla oli ihana koira. Mä en ihan jaksanu ymmärtää kaikkea mitä se pastori puhui, mutta se koira oli sulonen ja sillä oli hattu. Vaikka koirat ei yleensä oo niin tosi kivoja. Paitsi joskus.

Rannalla oli tylsää vähän. Tai mua väsytti ja ei tehnyt mieli lunchia ja istuin vaan viltillä ja kattelin merta ja ihmiset pelas lentopalloa ja pari kävi uimassa (!!!!! olen suomalainen ja kaikkee mutta siis uimassa, siellä, hrrrr, ehkä oli vain vähän bad mood mulla). Jossain vaiheessa kävin kyl kävelemässä siellä rannalla ja kirjoitin hiekkaan "Hymyile, Jeesus rakastaa sua" suomeksi. Löysin jänniä näkinkenkäkallioita ja ihanaa merenkohinaa.







Sit lähdettiin takas, oli vapaa-aikaa ja suurin osa porukasta meni suihkuun (onneksi mä kävin jo aamulla niin ei tarttenu jonottaa), mä nukahdin eikä harmainta aavistusta miten kauan nukuin, mut heräsin just sopivasti vähän pelaamaan pöytäfutista ja sit syömään. Sen jälkeen oli kai meeting ja mua vähän ahdisti siellä nii juttelin Suen kanssa sit toisessa rakennuksessa jotain, se oli helpottavaa ja kun oikeesti puhuinpuhuinpuhuin. Sit oli joku hetki vapaa-aikaa ja teetäkaakaotaetc ja sen jälkeen semmonen iltaohjelman tapanen eli jotain kaikkii pelejä ymsyms ja en oikeen jaksanu osallistuu mut olin siellä silti ja oli hauskaa. Pian päästiin nukkumaan ja aaaa väsytti kyllä kovasti.

Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen taas hautausmaalle, soittamaan ocarinaa. Mun ocarinasta (love you little ocarina) tuli kunnon hitti tuolla, mulla oli se vähän koko aika kaulassa ja ku yks kysy että "voiko tota soittaa mikä se on" niin sanoin että joo ja sit se vinkui soittamaan ja no soitin ja sit yhtäkkiä oli semmonen about yli 10 ihmistä siinä et joo soitasoitasoita ja äää apua olin ihan apua. Soitin sitten. Ja sama toistui myöhemminkin. Hautausmaalla yksin oli ihana soittaa ocarinaa. Sen jälkeen oli meeting ja ehtoollinen ja se vähänkuin finished sen koko Croydeviikonlopun ja oi että se tapaaminen oli jotenkin p a r a s t a, Jumala puhui mulle niin paljon (=God spoke me so much) ja tuntui niin UUDELTA. James luki Psalmin 19 ja se aukesi mulle jotenkin erityisesti, tai se alkuosa siitä:

Taivaat julistavat Jumalan kunniaa,
taivaankansi kertoo hänen teoistaan.
Päivä ilmoittaa ne päivälle,
yö julistaa yölle.
Ei se ole puhetta, ei sanoja,
ei ääntä jonka voisi korvin kuulla.
Kuitenkin se kaikuu kaikkialla,
maanpiirin yli merten ääriin.
Hän on tehnyt sinne majan auringolle.
Ja aurinko nousee kuin sulhanen hääteltastaan,
kuin sankari riemukkaana juoksemaan rataansa.
Taivaan äärestä se lähtee ja kaartaa taivaan toiseen ääreen, eikä mikään jää sen paisteelta piiloon.

Tai kun se kertoo niin luonnosta ja siitä miten Jumala on luonu kaiken niin kauniiksi ja ää, emmätiedä, olin sitä paljon miettinyt siellä hautausmaalla ja rukoillut ja itkenyt ja taiteillut. Ainiin, ei siitä nyt sen enempää.

Sitten oli vielä huoneiden siivousta (ja meidän huoneen vuoro tiskata, jeij) ja dinner kautta lucnh, Suomessa sanoisin lounaaksi, täällä lounas on niin heppoinen että ehkä se sit oli TOSI aikainen dinner. Debbie sanoi koko porukan kuullen "Oletko sinä syönyt imurini?" (KYLLÄ, in Finnish) ja se oli jotenkin. Ihana. Sen ääntäminen on sldhslbhasb väärää ja sulosta.

Sen jälkeen matka kotiin autolla, pahaoloväsymys, mutta silti ihan jees. Kävelin kotiin ja olin yksin kotona ja tuntui tyhjältä mutta vain siksi että oli haikeaa (se on kursiivilla koska se sana kuvaa niin hyvin), ja samalla tuntui niin hyvältä kun no, ei tartte sanoa muuta kuin JUMALAN HYVYYS, aaa! <3

Pitää vielä mainita tiistain Energy (=nuortenilta). Tuntui jännältä nähdä Croydeihmiset plus muita taas, tavallaan olin innoissanikin. Ja jännitti. Oli paras Energy ikinä varmaan, niin paljon tapahtui, niin suuria päätöksiä, niin itsestäänselviä ja vaikeita, niin aidosti ja niin oikeasti Jumalan edessä, minä, vaan minä ja kaikki muut. Ehkä mä voisin lopettaa johonkin hienoon lauseeseen Jumalan hyvyydestä jos keksisin semmosen, mutta en nyt oikeen keksi. Joten antaa olla.

Jumala <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti