29. huhtikuuta 2010

HUOMENNA (ei muuta asiaa)

28. huhtikuuta 2010

Opettaja valittaa ettei se osaa tavata tänään. "Miten columns tavataan?" "c o l u m n s" "onks siinä vaan yks äl?" "joo? iines?" "on on" 8DD Musta on hauskaa kun englantilaiset ei osaa tavata!!!!! Siis tavaamisella tarkoitan sillain spell. Tiiättekö. Että ne ei osaa kirjoittaa sanoja oikein. Mä osaan jopa englanniksikin yleensä.
Olenko mä vielä "julkaissut" tätä tietoa täällä. En kai. No nyt julkaisen koska kerroin jo äidille ja tosissani järjestän tätä asiaa: aion muuttaa Englantiin. Erimpi asia on sitten se että pystynkö saanko kaiken järjestykseen ja kaikkea. Tulisin opiskelemaan tässä samassa koulussa missä nytkin ja yritän saada asuinpaikan kirkolta jonkun perheen luota, eilen juuri kyselin Jamesilta ja se sanoi että se kyselee mun puolesta ihmisiltä. Oisi hienoa ja toivon että se onnistuu kirkon kautta. On tosi paljon oikeasti selvitettävää, kaikkea semmosta virallista ja vaikeeta josta en yleisestikään tajua m i t ä ä n mutta no mulla on kuitenkin täällä paljon ihmisiä jotka auttaa ja vaikka muutto nyt onkin aika iso juttu niin tulisin tuttuun paikkaan kuitenkin.
Tällä hetkellä yritän tosiaan tehdä kaikkeni että muutto sitten kuitenkin onnistuisi vaikka äiti sanoi että sille tulee ikävä ja Aku on sitä mieltä etten missään nimessä saa muuttaa, samaten Rosa erittäin jyrkästi. Mutta kun joskus tai no melkein aina pitää tehdä niinkun sydän ja pää ja elämä sanoo! Mulle se sanoo nyt näin.
Jos jollakin on kysyttävää niin KYSYKÄÄ ja kommentoikaa muutenkin. Mulle saa myös kertoo kaikkii kivoja asuntoehdotuksia jos jollekki tulee mieleen (haha minähän en toki ole se ihminen joka on asunut täällä tämän vuoden) ja siis kaikkea muutakin niin. Sitten kun syksyllä tai siis JOS saan asetuttua tänne niin mua saa tulla moikkaamaan ihmiset ja niin. Ekaa kertaa olen iloinen siitä että täytän kaheksantoista ja muutun täysi-ikäiseksi huihui.
Nyt mun pitää lähteä valokuvaustunnille, mutta koska mulla ei (ehkä) ole ihan kamalasti tehtävää siellä niin myöhemmin tänään tai huomenna tai joskus tulee ehkämahdollisesti postaus aiheesta miten muokkaan mun kuvat koska sitä kysyttiin ja tulin niin iloseksi että multa kysyttiin jotain tollain niin ihan varmasti haluan nyt kertoa! Saa kysellä lisää kaikkea. Vaikka no en tiiä onko kamalasti kysyttävää ja kuin moni tätä kuinka usein lukee ja muutenkin kuinka kiinnostavaa se nyt on multa kysellä asioita mutta no. :D Silti! Ainaskin se ilostuttaa mua.

27. huhtikuuta 2010

Oi ilostuin paljosti KAKSI UUTTA LUKIJAA sitten iltapäivän ja Suvilta ihana maili oiiii ja kirkkoillalla tai siis ihan kohta ja kaikkee muutenkin niin. Pidän vaatteistani tällähetkellä paljosti ja minulla on tummanlilaa kynsilakkaa ja keltainen lastenlaastari vasemman käden peukalossa koska sen sormen lakkaus ei vain onnistunut ja vaihdoin kyllä vähän vaatteita erilaisiksi mutta laitan tähän silti kuvan miltä näytin ja melkein näytän vieläkin.

ps tiedänettä kuva on hienonlaatuinenkaikkeeniin mutta älkää välittäkö. nyt on kiire niin en kerkiä kirjoittamaan kunnolla. PAITSIETTÄ sain ehdotuksen tehdä selittää kertoa jotain kuvanmuokkauksestani ja vähänkö ilostuin kun joku halus että kerron jostakin joten ehkä sitten vaikka screenshoteilla (jotka otan mun portfoliosta) kerron sitten kun vaan saan koulussa otettuu niitä screenshottei. olen vähän laiska. mutta silti. niin siistiä! mulle saa kertoo lisääkin juttuja mistä haluutte kuulla siis jos semmosia on!


Eilen multa kysyttiin onko mulla lapsia. Samaisen keskustelun kävin jäämättä kiinni siitä etten ole paikallinen. Soitin tänään mustaa flyygeliä suuressa hallissa. Draamaopettaja joka on nuori ja kaunis ja kehui kenkiäni ennen lomaa ja aina hymyilee mulle tuli sinne. Se kuunteli ja me juteltiin ja se ei kysynyt mistä olen tai olenko ei-englantilainen. Kerroin silti.

Nyt mä lupaan etten kerro enää kenellekään etten ole paikallinen jos ne ei kysy. Katsotaan miten pitkälle pääsen.

ps: KOLME PÄIVÄÄ ROSAAN aaaaaaa oi

pps: kevätkevätkevät SYDÄN aaaaaaa näen maailman vähän kauniinvärisenä tällä hetkellä oivoivoivoivi oi

24. huhtikuuta 2010

Tänään on lauantai. Herään yhdeksältä herätyskelloon ja mahakipuun. Käyn vessassa ja minulta kysytään haluanko pannukakkua. "Not now." Kömmin peiton alle säälittävänä ja ulisevana möykkynä ja tunnen olevani ihan yksin.

Tunnin päästä kello soi. Lapset huutavat alakerrassa. Snooze snooze snooze kolme kertaa. Kolmannen minut herätettyä painan silmät kiinni. Verhojen välistä sisään karkaa auringonsäteitä. Äiti soittaa.

Äiti tuli Egyptistä viime yönä kello kaksi. Äiti on kotona. Minulla oli äitiä ikävä vaikken minä olekaan kotona. Ei ihan niin kaukana. Koti on meidän yhteinen paikka.

Mulla oli äidille tärkeetä asiaa. Aion muuttaa Englantiin. Järjestän vähän jo koulupaikkaa, järjestän vähän jo asumispaikkaa ja päässäni mietin paljon paljon paljon. Musta tuntuu täällä kodilta. Jollain tavalla. Mulla oli pitkä elämä Suomessa. No, melkein 17 vuotta. Täällä kahdeksastoista, ensimmäinen. Yksi elämä loppui ja toinen muotoutuu nyt. Ei ole voimia repeytyä tästä irti. Paitsi jos on pakko.









halusin vaan jakaa nämä teidän kanssa

23. huhtikuuta 2010

Oon ihan säälittävä. Kävin tänään ennen koulua Kingswoodissa ostamassa esim. hiuslakkaa ja sitten kun kävelin Wilkinsonille niin siinä oli semmoinen mies joka jutteli ohikulkijoille ja jakoi jotain lappusia. Se sitten tuli juttelemaan mulle ja häkellyin ja sanoin etten puhu englantia kovin hyvin ja se mies repesi ja sanoi että sanoin juuri aivan täydellisellä englannilla lauseen, sain käsityksen ettei se ees ois tietänyt että olen ulkomailta, haha. Se ei meinannut uskoa mua ja sanoin että no en ainaskaan ymmärrä kunnolla vaikka puhuisinkin ja se ei meinannut vieläkään uskoa. Sitten se kysyi mistä oon kotoisin ja sanoin että Suomesta ja kerroin et kyllä oon asunu täällä kuitenkin 8 kuukautta. Sitten se antoi mulle sen lappusen ja toivotteli hyvät päivänjatkot. Ei koko jutussa ollut mitään ihmeellistä, mutta mun mielestä se oli tavattoman hauskaa. Ihan vaan siksi että joku luuli että oon paikallinen ja siksi että edelleen jaksan turvautua tohon enpuhuenglantiikovinhyvin-juttuun, vaikka puhun englantia ihan kovin hyvin. Tuli hyvä mieli kun joku kehui mun puhetta.
Ja no puheen kehumisesta puheenollen eilen oli aika kiva kuvistunti loppujen lopuksi. Ms. Nash jutteli mun kanssa ja puhuttiin ihan randomeitakin asioita ja se sanoi että kun se oli tuon kahden viikon loman näkemättä mua niin se huomaa ihan älyttömän suuren kehityksen mun puheessa. Niin siistiä!
Eilen koulun jälkeen lähdin sitten Kimin ja Emman luokse. Oli ihana ilta. Teenjuomista, juttelua, telkkaria, seinienmaalaamista, olemista. Viihdyn niiden luona tosi hyvin. Illalla kävellessäni sieltä kotiin sekä kotona ollessani juttelin Rosan kanssa vähän liiankin pitkään puhelimessa. Oli niin ihana ihana IHANA puhua ja odota nyt hirveesti että Rosa tulee tänne ens viikolla. Saadaan olla koko viikonloppu + maanantai kahdestaan meillä, ihan unelma. Sunnuntaina mennään Pippan synttäreille, luvassa ehkä myös puhumistapuhumistapuhumista sieneilyy hippeilyy valokuvausta ja no vähän kaikkea. Oi että. OI ETTÄ.
Iloitsen joka päivä myös näistä mun punaisista hiuksista. Tuntuu ihanalta olla. Viikonloppuna aion olla ahkera.
PS: Selvisikin että mun blogin kommentoinnissa on ollut jotain vikaa vaikka luulin et se ois toiminu, onneksi Laura sanoi asiasta mulle ja nyt se siis toimii. (tää oli myös pieni vinkki että esim. kommentteja saa lähettää ilostun niistä kiitos)

21. huhtikuuta 2010


Tittidii, halusin vain kertoa että mun hiuksista tuli punaiset. Vähän kyl vahingossa oikeesti. Tai siis ostin aika punaisen värin (ei se kyl ihan kirkkaanpunanen ollu) ja ajattelin että no minun tummanruskeista hiuksistani se värjää kivasti tummanpunaruskeat. Mutta no okei huomasin ittekin että mun hiukset ei ole ihan niin TUMMANruskeat enää, viimeksi värjäsin ne joululomalla. Ja muutenki. Olin ihan kauhuissani kun tajusin että nämä on kirkkaanpunaiset. Ei sillä, mä kyllä tykkään ja ihan tosiaan tykkäänki, mutta musta on tullu ihan tyhmä ja pelottaa mennä kouluun kun en jaksa kuunnella ihmisten kommentteja.

Ostin tänään leffan My Sister's Keeper ja katoin sen jo puolväliin ja se vaikuttaa ihan älyttömän hyvältä. Näin siitä jonkun toisen leffan alussa trailerin ja ajattelin heti et ton haluun nähdä. Ja tänään se tuli vastaan Sainsbury'silla joten ostin sen. Se on ollu ihana ja vaikea ja puhutteleva ja kaunis tähän mennessä. Ihana kattoa leffaa kun ei oikeesti tiedä miten lopussa käy, välttämättä. Tai miten.

Se on tehty kauniisti, traileri nyt on traileri eikä kerro elokuvasta oikein mitään ja sekottaa juonenkäänteet ja ja ja mutta silti. Näette edes vähän.

Madel oli tänään X-Factoryn koelauluissa ja pääsi jatkoon. YLLÄRI (eli siis ei).

Eilen sain tietoon näiden tulevan vaihto-oppilaan joka siis muuttaa tänne ensi syksynä (Luojan kiitos nää ei oo laittamassa kahta oppilasta siihen pieneen huoneeseen hyi hyihyi) ja etein sen Facebookista, se on Norjasta. Kirjottelin sille viestiä ja lähettelin vähän kuvia tästä talosta ja lapsista ja se vaikuttaa kyllä mukavalta. Tiiän miten ihanaa se on saada etukäteen jotain tietoja, ja sitä paitsi musta on kiva kirjotella, joten aattelin sitten. Koska muistan kun en tienny ees miltä nää näyttää etukäteen, oli sillon tosi ärsyttävää ja olin ihan pettyny kun mun kirjeeseen ei vastattu jne. TIEDÄN MILTÄ SE TUNTUU, joten tiedän että teen kivasti ja musta se on kivaa.

Ilta-aurinko paistaa mun silmiin.

ps anteeksi lihananana peilikuva
Ahahaha kyllä huomaa että Bristolinki lentokenttä on nyt avattu. On aurinkoista ja taivaalle näkee ihan esteettä, siellä oli oikeesti semmonen RUUDUKKO koska niin paljon lentokoneita lentänyt ja jättänyt jälkensä. Siis yleensäkin täällä kyllä taivaalle katellessa kauniilla säällä voi laskea noin 7 lentokonetta näkyväksi samaan aikaan tai jotain, mutta tänään taivas oli aika uskomattoman näkönen. Toivottavasti tämä tuhkatilanne tästä niin Rosa ja Inka pääsis mun luo!

18. huhtikuuta 2010

Sekavia olotiloja. Olin ihan varma et mulla alkaa koulu tiistaina 20. päivä eli ylihuomenna, mut sitte lasten koulu alkaaki jo huomenna, joten ajattelin että apua ei kai munkin, koska mulla on vielä paljon tehtävää huomenna ihan koulua varten plus oon menossa Pippan luo kylään. Katoin koulun nettisivuilta ja siellähän se oli, yhdeksästoista päivä. Mutta se olikin joku stuff inset day joten ei mun tarttekaan mennä kouluun. Helpotus.

Olin tänään kirkossa ja ehkä vain rakastan kirkkoa ja oi. Kim oli siellä kans ja oli ihana nähdä sitä ja istuinkin sen vieressä ja se sanoi että mun pitää mennä sen luokse kylään koska nyt kun se on löytänyt mut se ei halua kadottaa mua. Ihana. Sovittiin torstaista. Odotan torstaita.

Loppupäivän aika pitkälti leikin lasten kanssa, ensin Michaelin kanssa säädin sen junaratajuttuja (ne on ihanku oikeita junia oi) ja sitten molemmat lapset laittoi mun hiuksia ja Kathleen piirsi mulle aarrekartan ja mun piti ettiä aarteita ja löysin ja sitten leikittiin kolmistaan avaimenkätköä (tää on se nimi tälle leikille minkä mä oon oppinu, basically että on joku tavara jonka joku piilottaa vaikka olohuoneeseen ja toiset ettii ja kun ne menee lähemmäs niin "lämpenee" ja kun kauemmas niin "kylmenee" ja seuraava löytäjä piilottaa sen esineen) kunnes noi söi dinnerin. Mä ootan vielä omaani.

Päivä on ollut tosi lämmin, hyi täällä on ihanku kesä. Ei kesässä oo mitään pahaa mutta ootan vaan kauhulla miten lämmintä sillon tulee olemaan. Koska nyt on jo suunnilleen yhtä lämmin kun Suomen kesä. Vai tuntuuko se vaan? En tiiä.

Niin, päivä oli ihan aurinkoinen ja musta on ihan kiva kun oon lasten kanssa (paitsi välillä ärsyttää) ja kaikkea, meen illalla kattomaan Madelin keikkaa ja lupasin taas valokuvata sen, mut se on tosi jees. Madel on kanssa kiva ja viihdyn ihan sen seurassa, vaikka täällä mikään ei ookkaan samaa kun Kimin luona. Peterillä on jostaki syystä hermot kireellä ja se vaikuttaa kyllä kaikkeen tässä talossa. Oon muutenkin ihmetellyt aina sitä miten lapset teeskentelee aina että kaikki on hyvin, ei tappele jne. kun Peter harvoin on kotona, Madel ei sano mihinkään mitään ja siivoaa kaikki paikat perin pohjin ennenkun Peter tulee. Nyt se ei pääse lentämään Skotlantiin koska se tulivuorituhkajuttu. Joten se on täällä. Ja sillä on hermot kireällä jostakin ja niin alkaa olla mullakin. Se kohtelee ihmisiä tosi törkeesti, suuttuu kaikesta ja on niin semmoinen, en tiedä. Pelkään koko aika että teen jotain väärin. On kiva olla lasten kanssa mut inhottaa tulla alakertaan tai mitään kun pelkään et teen jotain väärin. Välillä se on ihan kiva ja hymyilee eikä se mulle suutuksissaan koskaan sano mitään mut lapsillekki se huutaa koko aika. En jaksa semmosta. Ja Madel joutuu sit käskemään mua esim. siivoomaan huoneeni koska Peter ei ees puhu mulle. Tänään ku sit just siivosinki ja olin just leikkiny Michaelin kanssa sen junaradalla niin Michael kysy et enkö vois siivoo myöhemmin ku se haluis viel leikkii mun kanssa. Sanoin et ei ku mun täytyy siivoo mut se voi kyllä auttaa mua ja se oli tosi innoissaan siitä. Sit se oli Peterilleki ihan innoissaan et "isäisä autan iinestä siivoomaan sen huoneen" ja sit kuulin ku Peter sano sille et "joo et auta, se on iineksen homma" ihanku oisin suunnilleen käskeny Michaelin siivoomaan mun puolesta. Tuli aika tyhmä olo. En sit ois uskaltanu antaa sen imuroida mut no en jaksanu myöskään alkaa kiskomaan imuria väkipakolla sen kädestä joten annoin sen imuroida ja yritin vahtia et Peter ei tuu yläkertaan. Ärsyttävää tällanen. Ootan vaan et se lähtee takas Skotlantiin, mut jos se ei kerta aio ajaa sinne tai mennä junalla/bussilla niin tässähän voi sitten vierähtää tovi. Stressaavaa tällanen. Ja sama se et ku se laitto ruuat kaikille niin se laitto eka kaikille muille ja sit vasta mulle, ja saan täs nyt odottaa. Ei se siis sillain haittaa, mutta tulee tosi eristetty olo, varsinki ku Emman ja Kimin luona syötiin aina yhdessä ja no yleensä Madel myös syö mun kanssa tai sit syön lasten kanssa jos se itte syö myöhemmin. Musta on kivoin syödä yksin niin en mieti koko aika vaikka pidänkö ääntä kun syön tai miltä näytä kun syön (haha), mutta silti tuntuu kivalta jos joku syö mun kanssa (logiikka?).

Jooo ihan sama sillain, yritän olla kohtelias ja kiva ja enää kaks kuukautta tässätalossa ja olen selvinnyt paljosta.

15. huhtikuuta 2010

Olempa ollut aika laiska kirjottamaan. Tai voin ehkä sanoa paremminkin, että olen kirjoittanut älyttömän paljon, mutten sähköiseen muotoon. Paljon maileja on jäänyt vastaamatta ja blogi kirjoittamatta. Olen viettänyt aikaa koneella, mutten ole juurikaan puhunut ihmisten kanssa etenkään viimeisten päivien sisällä, en oikeastaan viimeisen parin viikon sisällä. Sen sijaan olen kirjoittanut puolikkaan kirjan viikossa.

Tänään jouduin muuttamaan Emman, Kimin ja Bertin luota pois. Madel soitti mulle aamulla kun olin vielä nukkumassa joskus puol kymmenen aikaan. Olin ihan väsynyt enkä tajunnut ollenkaan mitä se puhui, yritin painaa mieleeni jos se sanoisi jotain aikoja, koska ne voisi olla järkeviä. Mieleen jäi 4 o'clock ja nighttime, ei mitään järkeä. Kävin kuumassa kylvyssä ja menin alakertaan. Emma laittoi ruokaa, lauloi ja tanssi lattarimusiikin rytmiin, se oli kiva näky. Se teki mulle ihanaa ruokaa.

Mua ahdisti ja yritin keksiä koko ajan tekosyitä ettei tarttisi mennä yläkertaan pakkaamaan. Autoin Emmaa laittamaan ruokaa (hämmensin juustokastiketta), kirjoitin päiväkirjaa, katoin telkkaria ja söin, mutta lopulta tulin siihen tulokseen että mun pitää pakata jossain vaiheessa kuitenkin. Eikä se sitten ollutkaan ihan niin kamalaa. Kaikki tavarat mahtui kun "unohdin" pyyheen sinne, saan sen niiltä varmaan sunnuntaina sitten kirkossa. Oon tosi ovela, haha.

Päivä meni aika pitkälti katellessa Junoa, kirjoittaessa päiväkirjaa, pakatessa, istuskellessa olohuoneessa ja vaan ollessa. Musta ei tuntunu oikein miltään, koska en tajunnut että oon lähdössä sieltä pois. Kim tuli töistä ja myös Emman veli Tom ja sen joku kaveri tuli sinne. Istuin alakerrassa niiden kanssa ja lopulta oli ihan hyvätkin keskustelut sitten. Madel soitti mulle vähän vaille 4 ja sanoi että ne oisi noin vartin päästä hakemassa mua. Tuntui oikeesti pahalta. En osaa ehkä edes kuvata sitä. Lopetin puhelun ja menin sanomaan ihmisille että mua tullaan pian hakemaan ja raahasin mun kaikki tavarat alakertaan ja istuin taas olohuoneeseen muiden kanssa. Mua hermostutti ja sen kai huomasi musta. Kim piti mun kädestä kiinni ja sanoi että sitä itketti eikä se olisi halunnut että lähden. Muaki itketti mutten itkeny.

Sitten Madel ja lapset yhtäkkiä olikin siinä. Halasin kimiä ja Tom auttoi kantamaan mun tavarat autoon. Halasin Tomia. Emma oli yläkerrassa, mutta näen sen taas niin pian, ja kaikki nuo, että tällainen dramatisointi on ehkä ihan tyhmääkin. Autossa lapset kertoi mulle innoissaan kaikkea ja mä olin ihan okei, tuntui vaan oudolta. Purin tavarat ihan innoissani, oma huone on oma huone, vaikka mulle tulikin heti ikävä takaisin Emman huoneeseen. Kathleen halusi koko aika olla mun kanssa mutta sanoin sille että mun pitää unpack first ja sitten kirjoitin päiväkirjaa ja molemmat lapset tuli jotain säätämään mun huoneeseen ja mua ärsytti koska mulla oli vaan niin kamala ikävä takaisin ja itku oli tosi herkässä ja tuntui etten vaan jaksa ja miksi en voi lähteä takaisin Emman ja Kimin luokse ja mennä illaksi istumaan sinne ja vaan kattomaan telkkaria. Onneksi olen tervetullut koska vain.

Ajattelin lähteä ulos toteamaan että Kingswood on sama ja kaikki on samaa, mä vaan vaihdoin paikkaa. En sitten jaksanutkaan vaan soitin Michaelin ja Kathleenin kanssa pianoa kunnes ne meni nukkumaan aikaisin aikaeron takia. Olo parani huimasti kun söin dinnerin ja touhuilin lasten kanssa, mutta voin sanoa että tämä yö ei tule olemaan helppo. Ikävä on yksi pahimmista asioista joka onnistuu valvottamaan mua. Huomenna tosin on jo perjantai. Sitten on lauantai. Ja sunnuntaina kirkko ja pääsen halaamaan Kimiä ja Emmaa ja kertomaan miten kova ikävä mulla on. Sunnuntaita ennen on kaksi kokonaista päivää. Niinä kahtena päivänä mun pitäisi tehdä älytön määrä koulujuttuja koska oon ollu koko loman niin laiska. Tosin on se ollu sen arvostakin, mulla oli ihanin loma. Voin sanoa että parasta aikaa mitä mulla on Englannissa ollut. Voi kun olisin voinu jäädä asumaan sinne.

Ei silti, kyllä tämä tästä ja elämä jatkuu ja välimatkaa on noin 30 minuuttia ja koulut alkaa tiistaina ja kirkko on kaksi kertaa viikossa ja Rosa tulee tänne 15 päivän päästä ja Inka viikon sen jälkeen ja kevät on täällä ja Englanti on ihana.

Mulla vaan on ikävä ja sillon kun on ikävä ja koko sydämestä on niin tiedättekö mikään muu ei ihan kamalasti tunnu miltään vaikka kuinka koittais järkeillä.


10. huhtikuuta 2010

Nyt näitä pystyy taas kommentoimaan. Laitoin tällaisen perus bloggerin ulkoasun nyt sitten loppujen lopuksi. Itse asiassa tää ulkoasu oli se mikä mulla oli kun aloitin kirjoittamaan tätä blogia. Silloin en tykännyt siitä. Nyt mä oikeestaan tykkään. Ehkä vielä joskus löydän jonkun ihanan ja persoonallisen ulkoasun joka toimii kaikin puolin. Tällä hetkellä tämä on kuitenkin jotain semmoista minkä kanssa olen tyytyväinen, toivottavasti tekin. On kuitenkin varmaan ihan toimivinta että ihmiset pystyy kommentoimaan mulle jokaisen merkinnän jälkeen ja helpommin. Ja ilmoittautumaan bloggerinkin kautta lukijoiksi. Lisäsin myös tuonne alas sen widgetin että lukijaksi voi nyt merkitä itsensä myös bloglovinin kautta.

Toivotaan etten itse kyllästy tähän ulkoasuun niin nopeasti kuin mulla on tapana. Pidän siitä, mutta tavallaan mua ärsyttää se jo nyt. Haluaisin personalisoida sitä vähän, mutta olen niin toivoton ja heikkohermoinen HTML:n kanssa etten kuitenkaan saisi mitään aikaan.

8. huhtikuuta 2010

Oletteko lukeneet kirjan Little Women? (Pikku Naisia) Entä nähneet siitä tehdyn elokuvan? Tämä tarina on ollut jollakin tavalla aina läsnä mun elämässä. Kun olin vielä tosi nuori, äiti osti mulle videokasetin piirretystä versiosta. Se oli aika huonosti tehty, se oli päällepuhuttu ja kaikkea, mutta se sai mut itkemään kauneudellaan, surullisuudellaan. Se tarina, enkä edes tarkalleen ottaen tiedä mikä siinä.

Muutama vuosi sitten luin kyseisen kirjan. Se oli mahtava. Elin ihan siinä maailmassa. Näin unia siitä kirjasta, henkilöhahmoista, kaikesta. Rakastin sitä. Suurimman vaikutuksen muhun on kuitenkin tehnyt kyseisestä kirjasta tehty elokuva. Se on aivan mahtava, se on jotain muuta kuin mahtava. Joku koskettavin, en tiedä. Se on ensimmäinen elokuva joka koskaan on saanut mut itkemään. Siinä elokuvassa on ehkä kaunein kohtaus mitä olen elokuvassa koskaan nähnyt. Se kohtaus on surullinen, mutta se saa mut itkemään siksi että se on niin kaunis.

(2:28-7:16 ja kyllä vielä siitä eteenpäinkin)

Kyseisessä kohtauksessa on mun lempihahmot, Jo ja Beth. Jo kirjoittaa, se on rohkea, se on erilainen. Beth on niin ujo ettei uskalla lähteä kotoa pois, se ei osaa olla, se pelkää, mutta se on silti rakastettava ja hyvä. Musta tuntuu että noissa kahdessa hahmossa on jotain niin paljon musta. Molemmissa. Usein vallottaviin henkilöhahmoihin haluaisi verrata itseään, mutta monesti joutuu huomaamaan ettei ole kuin ne. Näiden kanssa musta tuntuu että niissä on jotain niin paljon musta.

Halusin vaan jakaa tämän teidän kanssa, koska mulle tämä merkitsi tänään tosi paljon.


5. huhtikuuta 2010

Iineksen iltadataushetki. Kuuntelen kaunista musiikkia ja istun sohvannurkassa. Muut on nukkumassa. Kello ei ole edes kymmentä. Emma on kipeänä. Kävin Kimin kanssa kaupassa. Join MONTA litraa teetä. Katsoin monta elokuvaa plus kakkuohjelmaa monta tuntia. Opettelin viittomakieltä.

Bert (eli siis Emman ukki, Kimin isä) on kovin innostunut opettamaan mulle viittomakieltä. Tänä iltana se innostui oikein kunnolla, tuli läpikäytyä ainaskin numerot, värit, kysymyssanat, joitakin verbejä (vihata, rakastaa, pitää, mennä...), olohuoneen tavaroita (ovi, lämmitin, matto, sohva, kello, kirja, sanomalehti, lamppu...), juomia (vesi, kahvi, tee, olut, lemonade), ruokia (kakku, keksi... öö en muista muita nyt) JNE. Emma joutui toimimaan tulkkina ja kävi vähän sääliksi kun me toistettiin samoja sanoja miljoona kertaa. Mulla ja Bertillä oli älyttömän hauskaa mut Emma on kipeänä ja se ei ehkä oisi jaksanut ja olisin ihan hyvin voinu sanoa sille että ei sen tartte, mutta en silti sanonut. Nyt koitan muistella viittomia että voisin huomenna jutella lisää. On ihan älyttömän hauska oppia viittomia, en kyl haluis nähdä omia ilmeitäni sillon kun viiton, tuntuu että joskus eläydyn vähän turhan paljon ehkä. Mutta kun ne on niin semmosia eläydyttäviä!

Musta on ihana olla paikassa jossa ihmiset ymmärtää mua ja sitä miten olen. Ne välittää oikeesti. Olen taas kirjoittanut yhden päiväkirjan täyteen. Huomenna täytyy ostaa uusi. Tämä viimeinen on täyttynyt vajassa kuukaudessa. Englannissa ollessani olen kirjoittanut päiväkirjoja täyteen yhteensä viisi, joskaan en aloittanut heti alkusyksystä.

En halua täältä pois.

3. huhtikuuta 2010


Tämän päivän suurin juttu oli KENKIEN MAALAAMINEN ja Salkkarit. Ja Sugar Puffsit ja teen juominen ja hmm no löhööminen. Ja suuri suklaamuna. Mutta ne kengät.

Ostin torstaina kirpparilta valkoiset tennarit. Ne maksoi 4£ mikä sinällään on aika paljon kirpparitennareista MUTTA ne oli täysin käyttämättömän näköiset ja vähän eri näköiset sillain kun tennarit yleensä, mutta silti aika perus. Aluks en meinannu ees koittaa niitä, koska ne oli kokoa 8 eli numeron liian suuret mulle, mutta koitin sitten ja totesin ettei ne ollu yhtään niin isot kun miltä ne näytti ja päätin ostaa ne vaikka yleensä en osta suurennäköisiä kenkiä koska pelkään että mun jalat sitten näyttää suurilta.

Aluksi mulla oli tarkoituksena käyttää niitä ihan sillain tuollaisina valkoisina. Ne onkin atm mun ainoat kengät joissa ei ole reikää tai reikiä. Eli niitä oisi ihan suht mukava käyttää sadesäällä, tai no niin mukava kun tennareita yleensä on. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että koska yhdet mun lempparikengät on Rosalta saadut valkoiset tennarit joissa on vaaleankeltaisia raitoja, niin en käyttäisi paljoakaan valkoisia (ja epäkuluneita) tennareita, olkoonkin että ne olisi ehjät mitä ei voi sanoa noista mun vanhoista tennareista. Joten PÄÄTIN MAALATA NE. Emmalla oli ihanan paljon erilaisia maaleja, samanlaisia kuin mulla itselläni tuolla toisessa talossa siis Englannissa (ja olin tyhmä kun jätin ne sinne täksi lomaksi), ja tulin siihen tulokseen että voin lainata niitä, koska oon käyttäny niitä ennenkin kun ollaan Emman kanssa yhdessä maalattu. Joten käytin muutamia tunteja noiden tennareiden maalaamiseen ja niistä tuli AIKAMOISET. Voin sanoa että ne näyttää (etenkin näissä kuvissa, pakko vähän puolustella) sotkuisilta ja kamalilta, mut ne on aika paljon jotain semmosta mitä hainkin. Oisin kyl tarvinnu vähän karkeempia siveltimiä ja meni hermot kun loppu keltanen väri (koska sitä ei alun perin oikeestaan ollukkaan) ja muutenkin en jaksanu sit lopussa enää keskittyä ihan tarpeeks. Mutta oon ihan suhteellisen tyytyväinen kuitenkin. Nyt vaan odottelen et ne kuivuu kunnolla ja pääsen käyttämään niitä. Maalien pitäis kestää ainaski ihan semihyvin vettä, koska oon samanmoisilla maaleilla sotkenu yhden paitani ja se maali ei lähde ainaskaan ees monessa pesussa. Eikä mua haittaa vaikka noi maalit vähän tuhriintuisi, se vois näyttää jopa ihan kivalta.

Joten. Laitan muutaman kuvan, enjoy!

Eka kuva on BEFORE:



AFTER:








Ne EI oikeesti oo ihan noin kamalat miltä kuvissa näyttää - eikä noin sotkuiset. Vähän feilasin kyl ku en suunnitellu etukäteen ollenkaan noita, mutta no varmasti tulee ainaski käytettyä paljon! Oioi ootan niin paljon et pääsen käyttämään noita. Sitten ku ne ei enää ole noin uutuudenkiiltävät niin toi sotkusuus ei enää haittaa varmaan yhtään niin paljoo. Oon kyllä ihan tyytyväinen. Iloa!

2. huhtikuuta 2010

Kattelin tossa jotain kaikkia vanhoja kuvakansioita ja tuli vastaan joitakin kuvia joita nyt sitten vain laitan tänne. Semmosia aikamoisen vanhoja kuvia. En tiiä miksi valitsin juuri nämä kyseiset kuvat tänne laitettaviksi, ne nyt vaan tuntui semmoisilta, ehkä. Aika monet niistä näyttää miltä oon näyttäny "vuosien varrella", haha, mutta no osa nyt vaan ON plus muutama halaussöpökuva äidin ja kanssa (toisessa niistä esiintyy myös Aku). Enemmän kuvista sitten aina kunkin kohdalla, voin myös pahoitella jo valmiiksi näiden kuvien aikamoisen huonoa laatua, ne on otettu mun pokkarikameralla koska mulla ei ollu vielä mun nykyistä kameraa, mutta no se nyt ei oo mikään syy, koska se kamera kyllä kykeni ottamaan ihan hyviä kuvia. Mä vaan en kyenny plus jos kykeninkin niin en osannut pitää niitä semmoisina koittaessani muokata niitä koneella. Joten. Nojoo. Ehkä kuvat sitten kertoo enemmän kun tuhat sanaa?

Tää eka on joku aikamoisen vanha, uskosin että seiskaluokalta, sen loppupuolelta. Näytin vähän eriltä. Paitsi musta tuntuu etten oo koskaan näyttäny tältä kun miltä tässä kuvassa näytän.


Thihihi tää laatu, aw. Oon kauniisti osannu _muokkaa_ kuvia = blurrata taustaa. Kaikki tykkää. Mutta siis nojoo, aaa toi vaate sillonku se ei ollu vielä kutistunu ja menny rikki. Ja pitkät hiukset. Paljon hipimpää. Onneksi kasvatan mun hiuksia koko ajan. En malta odottaa että ne kasvaa. Tää kuva on kasiluokan loppusyksyltä (alkusyksyn kuvat jätin tahallaan pois koska voin sanoa et en oo nähny kovin montaa ihmistä joka ois pukeutunu niin rumasti ku minä sillon).


Tässä on minä ja äiti, varmaan kasiluokan syksy kans. Anteeksi että näytän marsulta, mutta äiti on ihana.


Tämä on kasiluokan joulu eli siis öö joulu 2006 varmaankin. Näytän taas vähän hassulta, mutta meinasin oikeasti tippua sohvalta koko ajan.


Tää on ihan söpö kuva. Joskus kävelin koulusta kotiin ja otin kuvia sitten. Tämän täytyy olla kans kasiluokalta koska olin juuri leikannut mun hiukset lyhyiksi.



En tiiä miksi halusin laittaa tämän kuvan. Näytän jotenkin hassulta. The Rain -paita ja hame. Siis mitä? Ei siinä kai öö. Mitään.


Moi aloin sitten leikkiä tositaidekuvaajaa. Ja sain uudet talvikengät. Ne oliki ihanat. Tai on.


Tää oli joku kasiluokan valokuvaustehtävä, vasemmalta: haluaisin olla, olen, en haluaisi olla. ANTEEKSI LAATU.


Tää kuva taitaa kertoa musta vieläkin ihan paljon.


Lisäksi voin kertoa että mulla menee hyvin nyt, olen onnellinen, olen paikassa jossa musta välitetään ja mua rakastetaan. Aletaan kattomaan leffaa nyt niin lopettelen dataamisen enkä kerro enempää. Mutta silti. Ihanaa olla täällä!