5. huhtikuuta 2010

Iineksen iltadataushetki. Kuuntelen kaunista musiikkia ja istun sohvannurkassa. Muut on nukkumassa. Kello ei ole edes kymmentä. Emma on kipeänä. Kävin Kimin kanssa kaupassa. Join MONTA litraa teetä. Katsoin monta elokuvaa plus kakkuohjelmaa monta tuntia. Opettelin viittomakieltä.

Bert (eli siis Emman ukki, Kimin isä) on kovin innostunut opettamaan mulle viittomakieltä. Tänä iltana se innostui oikein kunnolla, tuli läpikäytyä ainaskin numerot, värit, kysymyssanat, joitakin verbejä (vihata, rakastaa, pitää, mennä...), olohuoneen tavaroita (ovi, lämmitin, matto, sohva, kello, kirja, sanomalehti, lamppu...), juomia (vesi, kahvi, tee, olut, lemonade), ruokia (kakku, keksi... öö en muista muita nyt) JNE. Emma joutui toimimaan tulkkina ja kävi vähän sääliksi kun me toistettiin samoja sanoja miljoona kertaa. Mulla ja Bertillä oli älyttömän hauskaa mut Emma on kipeänä ja se ei ehkä oisi jaksanut ja olisin ihan hyvin voinu sanoa sille että ei sen tartte, mutta en silti sanonut. Nyt koitan muistella viittomia että voisin huomenna jutella lisää. On ihan älyttömän hauska oppia viittomia, en kyl haluis nähdä omia ilmeitäni sillon kun viiton, tuntuu että joskus eläydyn vähän turhan paljon ehkä. Mutta kun ne on niin semmosia eläydyttäviä!

Musta on ihana olla paikassa jossa ihmiset ymmärtää mua ja sitä miten olen. Ne välittää oikeesti. Olen taas kirjoittanut yhden päiväkirjan täyteen. Huomenna täytyy ostaa uusi. Tämä viimeinen on täyttynyt vajassa kuukaudessa. Englannissa ollessani olen kirjoittanut päiväkirjoja täyteen yhteensä viisi, joskaan en aloittanut heti alkusyksystä.

En halua täältä pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti