18. huhtikuuta 2010

Sekavia olotiloja. Olin ihan varma et mulla alkaa koulu tiistaina 20. päivä eli ylihuomenna, mut sitte lasten koulu alkaaki jo huomenna, joten ajattelin että apua ei kai munkin, koska mulla on vielä paljon tehtävää huomenna ihan koulua varten plus oon menossa Pippan luo kylään. Katoin koulun nettisivuilta ja siellähän se oli, yhdeksästoista päivä. Mutta se olikin joku stuff inset day joten ei mun tarttekaan mennä kouluun. Helpotus.

Olin tänään kirkossa ja ehkä vain rakastan kirkkoa ja oi. Kim oli siellä kans ja oli ihana nähdä sitä ja istuinkin sen vieressä ja se sanoi että mun pitää mennä sen luokse kylään koska nyt kun se on löytänyt mut se ei halua kadottaa mua. Ihana. Sovittiin torstaista. Odotan torstaita.

Loppupäivän aika pitkälti leikin lasten kanssa, ensin Michaelin kanssa säädin sen junaratajuttuja (ne on ihanku oikeita junia oi) ja sitten molemmat lapset laittoi mun hiuksia ja Kathleen piirsi mulle aarrekartan ja mun piti ettiä aarteita ja löysin ja sitten leikittiin kolmistaan avaimenkätköä (tää on se nimi tälle leikille minkä mä oon oppinu, basically että on joku tavara jonka joku piilottaa vaikka olohuoneeseen ja toiset ettii ja kun ne menee lähemmäs niin "lämpenee" ja kun kauemmas niin "kylmenee" ja seuraava löytäjä piilottaa sen esineen) kunnes noi söi dinnerin. Mä ootan vielä omaani.

Päivä on ollut tosi lämmin, hyi täällä on ihanku kesä. Ei kesässä oo mitään pahaa mutta ootan vaan kauhulla miten lämmintä sillon tulee olemaan. Koska nyt on jo suunnilleen yhtä lämmin kun Suomen kesä. Vai tuntuuko se vaan? En tiiä.

Niin, päivä oli ihan aurinkoinen ja musta on ihan kiva kun oon lasten kanssa (paitsi välillä ärsyttää) ja kaikkea, meen illalla kattomaan Madelin keikkaa ja lupasin taas valokuvata sen, mut se on tosi jees. Madel on kanssa kiva ja viihdyn ihan sen seurassa, vaikka täällä mikään ei ookkaan samaa kun Kimin luona. Peterillä on jostaki syystä hermot kireellä ja se vaikuttaa kyllä kaikkeen tässä talossa. Oon muutenkin ihmetellyt aina sitä miten lapset teeskentelee aina että kaikki on hyvin, ei tappele jne. kun Peter harvoin on kotona, Madel ei sano mihinkään mitään ja siivoaa kaikki paikat perin pohjin ennenkun Peter tulee. Nyt se ei pääse lentämään Skotlantiin koska se tulivuorituhkajuttu. Joten se on täällä. Ja sillä on hermot kireällä jostakin ja niin alkaa olla mullakin. Se kohtelee ihmisiä tosi törkeesti, suuttuu kaikesta ja on niin semmoinen, en tiedä. Pelkään koko aika että teen jotain väärin. On kiva olla lasten kanssa mut inhottaa tulla alakertaan tai mitään kun pelkään et teen jotain väärin. Välillä se on ihan kiva ja hymyilee eikä se mulle suutuksissaan koskaan sano mitään mut lapsillekki se huutaa koko aika. En jaksa semmosta. Ja Madel joutuu sit käskemään mua esim. siivoomaan huoneeni koska Peter ei ees puhu mulle. Tänään ku sit just siivosinki ja olin just leikkiny Michaelin kanssa sen junaradalla niin Michael kysy et enkö vois siivoo myöhemmin ku se haluis viel leikkii mun kanssa. Sanoin et ei ku mun täytyy siivoo mut se voi kyllä auttaa mua ja se oli tosi innoissaan siitä. Sit se oli Peterilleki ihan innoissaan et "isäisä autan iinestä siivoomaan sen huoneen" ja sit kuulin ku Peter sano sille et "joo et auta, se on iineksen homma" ihanku oisin suunnilleen käskeny Michaelin siivoomaan mun puolesta. Tuli aika tyhmä olo. En sit ois uskaltanu antaa sen imuroida mut no en jaksanu myöskään alkaa kiskomaan imuria väkipakolla sen kädestä joten annoin sen imuroida ja yritin vahtia et Peter ei tuu yläkertaan. Ärsyttävää tällanen. Ootan vaan et se lähtee takas Skotlantiin, mut jos se ei kerta aio ajaa sinne tai mennä junalla/bussilla niin tässähän voi sitten vierähtää tovi. Stressaavaa tällanen. Ja sama se et ku se laitto ruuat kaikille niin se laitto eka kaikille muille ja sit vasta mulle, ja saan täs nyt odottaa. Ei se siis sillain haittaa, mutta tulee tosi eristetty olo, varsinki ku Emman ja Kimin luona syötiin aina yhdessä ja no yleensä Madel myös syö mun kanssa tai sit syön lasten kanssa jos se itte syö myöhemmin. Musta on kivoin syödä yksin niin en mieti koko aika vaikka pidänkö ääntä kun syön tai miltä näytä kun syön (haha), mutta silti tuntuu kivalta jos joku syö mun kanssa (logiikka?).

Jooo ihan sama sillain, yritän olla kohtelias ja kiva ja enää kaks kuukautta tässätalossa ja olen selvinnyt paljosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti