24. huhtikuuta 2010

Tänään on lauantai. Herään yhdeksältä herätyskelloon ja mahakipuun. Käyn vessassa ja minulta kysytään haluanko pannukakkua. "Not now." Kömmin peiton alle säälittävänä ja ulisevana möykkynä ja tunnen olevani ihan yksin.

Tunnin päästä kello soi. Lapset huutavat alakerrassa. Snooze snooze snooze kolme kertaa. Kolmannen minut herätettyä painan silmät kiinni. Verhojen välistä sisään karkaa auringonsäteitä. Äiti soittaa.

Äiti tuli Egyptistä viime yönä kello kaksi. Äiti on kotona. Minulla oli äitiä ikävä vaikken minä olekaan kotona. Ei ihan niin kaukana. Koti on meidän yhteinen paikka.

Mulla oli äidille tärkeetä asiaa. Aion muuttaa Englantiin. Järjestän vähän jo koulupaikkaa, järjestän vähän jo asumispaikkaa ja päässäni mietin paljon paljon paljon. Musta tuntuu täällä kodilta. Jollain tavalla. Mulla oli pitkä elämä Suomessa. No, melkein 17 vuotta. Täällä kahdeksastoista, ensimmäinen. Yksi elämä loppui ja toinen muotoutuu nyt. Ei ole voimia repeytyä tästä irti. Paitsi jos on pakko.


4 kommenttia:

  1. hei! Sun blogias on ihana lukea ja tykkään tosi paljon sun kirjotustyylistäsi! : )
    Aattelin kysyä sulta, että mitä kautta lähit vaihtoon Englantiin ja juuri Bristoliin?
    Musta on ihana kun kerrot kuinka käyt siellä kirkossa ja oon miettiny ite kans sitä että, kun itekin haluaisin lähteä vaihtoon, että olis kyllä mahtavaa jos pääsis mukaan seurakunnan toimintaa, koska se tuntuis varmaan todella tyhjältä ja yksinäiseltä, jos ei pääsisi käymään kirkossa ja näin.
    Mutta kiitti näin kivasta blogista!:)

    VastaaPoista
  2. Moi sinä siellä, olen hurjan kauan lueskellut sun juttuja mutta nyt vasta ajattelin ihan kunnolla sanoa kuinka kiinnostavaa ja ihanaa se oikeasti on.

    VastaaPoista
  3. oi kiitos ihan ihanistaihanista kommenteista<3

    Lysa: kiitos! ja siis lähdin EF:n kautta mut no en kyl suosittele oikeen kenellekään, ei aina toimi nää jutut ja parempi olla ilman järjestöä muttaa no sitten on aina vaikeaa host-perheen lyötäminen jne. mutta järjestöstä on ollu mulle melkein vaan harmia, haha. ja siis bristoliin tulin ihan siks että ne löysi mulle täältä perheen, tai no siis että täällä oli perhe joka halusi mut asumaan niiden luokse.
    oon kyl ollu tosi onnekas kun oon löytänyt noin ihanan kirkon ja sieltä ystäviä ja kaikkea. tänään oli sunnuntaikirkko juuri ja oi niin ihanaa taas. hostit jaksaa ihmetellä kuin lähen joka sunnuntai-aamu kirkkoon vaikka oon muuten niin aamu-uninen.. :D siitä yksinkertaisesta syystä et se on yksi paras juttu viikossa aina. mut siis joo, jos lähtee johonkin niin kannattaa rohkeesti lähtee vaan kattelee eri kirkkoi. mä kiersin kolme kirkkoo ennenku löysin tän missä nyt käyn, yhestä toisesta ne neuvo mut tonne. ja menin vaan rohkeesti heti sinne officeen ja kysyin et millon ois ja mitä vaikka mun englanti oli tosi kökköä.
    kiitos itsellesi blogini lukemisesta! ihana saada tollasia kommentteja.

    Romppu: oi, kiitos. musta on ihana aina kuulla jos joku lukee mun blogia ja sitten ilostun uusista lukijoista aina ja kommenteista ja kaikesta. joten aina saa kommentoida jos tekstit herättää yhtäänmitään ajatuksia koska voin kertoa että se tekee mut iloiseksi aina! <3

    VastaaPoista
  4. joo olin ite viime kesänä ef:n kautta kielimatkalla ja joo se oli kyllä kans aika toheloa touhua: D Onhan niissä järjestöissäkin varmaan puolensa, mutta tosiaan olis varmasti kaikkein paras kun järjestäis kaiken ite:) Nii kirkosta saa aina niin voimaa että sinne mielellään menee aina uudestaan: ) Mut anyways kiitti vastauksestas!

    VastaaPoista