26. toukokuuta 2010

Yhden päivän kaksi vallitsevaa tunnelmaa kolmen kuvan sarjoissa.

1.



2.



24. toukokuuta 2010

Haluisko joku tehdä mulle kesällä rastat, edes sillain osittain? kiitos.

23. toukokuuta 2010

Tein nyt tällaisen. Koska kaikki muutkin. Koska tuntui hmm hyvältä ajatukselta? Koska miksi ei. Nyt kaikki kyselemään kaikkea ja niin odotan odotan.

Tänään kerron kuvilla ja loput jätän omaan mieleeni.










Opetin Debbielle (sekä Emmalle, Davelle, Timille ja Jolle) suomea. Ne on hauskoja mutta niille tuntuu olevan tosi vaikea oppia suomea. :D Ja ne ääntää hauskasti. Ihania.

Enää kuukausi. Täällä on kuuma mistä johtuen mun elämä on ollut vaikeahkoa viimeiset kaksi päivää. Miten mä selviän koko kesästä?

Elämäni tunnelma on muuttunut ratkaisevasti. Kauniimmaksi. Varmaan koska tulee kesä, koska elämä muuttuu taas kokonaan. Tunnelma oli vähän etuajassa.

19. toukokuuta 2010

Nyt kun sain kirjoitettua pitkästä aikaa niin kirjoitan vielä vähän lisää. Tai no lähinnä laitan kuvia kun niitä tuli otettua. Mun kuvaaminen on ihan pysähtynyt tai siis en ole saanut kuvattua koska on vaan ollut niin paljon kaikkea ja höh niin. Nämä kuvat ei ole KUVIA tai siis tarkoitan että älkää ottako niitä kuvina koska ne ei ole koska ne on niin huonoja sillain moijeemullaonkamera, mutta siis no niin.

Tässä on eka kaks kuvaa keskustasta kun no niin en tiedä miksi otin ne, mutta eksyin jollekin pienemmälle kadulle. Englanninlippuja on joka paikassa tällä hetkellä.



Nämä kaksi seuraavaa kuvaa otin vaan siksi että OLI NIIN VIHREÄÄ vaikka siis no varmaan Suomessaki on ja tovinverran on ollut jo täälläkin, mutta tuntui hauskalle kun oli vihreää ja no sitten päätin ikuistaa sen.



Sitten ostin pari kesävaatetta niin haluan näyttää ne kaikille. Eka kuva ei kyllä oo kamalan kesäinen koska no niin, mulla näyttää olevan niin paljon päällä vaikka ei kyl oikeesti edes ollu. Mutta siis no niin, tuo batiikkimekko tai siis no sanotaanko että solmuvärjätty kun batiikkia tuohon tuskin on käytetty, ihana. Loveitloveitloveit. (rakastukaa keltaiseen kuvaan hmm)


Tähän väliin tällainen r a n d o m ja ahniinsöpö mut no niin, kai aamutunnelmaa tai jotain?


Ja toinen vaatekappale: ehkä maailman käytännöllisin paita. Aion koittaa tehdä toisen tollasen itte myös. Tässä kuvassa näyttäisin olevan aika huge mutta oikeesti tuo paita ja kädet vaan ylivalottui niin paljon ettei saa mitään selvää mistään rajoista niin ja en tajunnut sitä kun otin kuvaa aamulla ja oikeestaan otin kuvan ihan vaan siksi että itte näkisin miltä näytän kun ainoa kokovartalopeili on vanhempien makuuhuoneessa niin että mulla on aika rajalliset mahdollisuudet käyttää sitä. Mutta niin, ehkä oikeesti käytännöllisin paita KOSKA se on peittävä ja viileä ja siinä on paljon kangasta muttei silti ja oii niin nyt mullaki on joku vaate joka päällä en läkähdy kesällä mutta jota on mukava käyttää.


Haluan myös selostaa tänne jossakin vaiheessa mun kouluprojekteista koska no vaikken olekaan ihan tyytyväinen kaikkeen niissä niin olen tyytyväinen kun sain ne tehtyä ja musta on kiva saada aikaan asioita. Haluan näyttää kuvia miten päädyin mihinkin tulokseen ja mistä kaikki lähti ja mitä sitten lopulta syntyi jnejne. Se saattaa kyllä joutua vielä odottamaan koska en tiedä milloin tuun saamaan mitään takaisin tai siis milloin ne arvioidaan.

18. toukokuuta 2010


Tunnen huonoa omaatuntoa siitä kun olen niin laiska päivittämään. Mutta minkään muun suhteen en sitten olekaan (melkein ollenkaan) laiska. Selitän nyt vähän ja kuulostan nimenomaan hyvin SELITTÄVÄLTÄ, mutta no olen oikeasti meinannut kuolla (no en ihan oikeesti kuollakuolla mutta siis niin) koulujuttuihin, koska niitä on ollut p a l j o n. Viime perjantaina oli kolme (3) deadlinea: kässä, kuvis ja valokuvaus. Torstaina ja perjantaina istuin koulussa noin 9 tuntia molempina päivinä (8.30-18.00) ilman yhtäkään taukoa ellei sitä lasketa kun siirryin luokasta toiseen. Olin noiden päivien jälkeen älyttömän väsynyt, onneksi on kevät ja ulkona oli sittenkin vielä valoisaa niin en ihan masentunut. Sain kuitenkin hommat jotakuinkin tehtyä ja olin tyytyväinen.

Seuraava stressiaihe oli eilinen ja tääpäivä. Mulla oli kässänkoe. Kesto 5h ja jaettu siis kahdelle päivälle: maanantaina (eli eilen) 3 tuntia ja tiistaina (eli tänään) 2 tuntia. Sain projektini jotakuinkin kuitenkin tehtyä ja kun pääsin eilen vauhtiin se ei ollutkaan ollenkaan niin pelottavaa kun luulin. Väsyttävää silti.

Ennen tätä stressiaikaa tässä Inka oli täällä ja se oli ihanaa aikaa vaikka aluksi tuntuikin aika hassulta. Tuntui ihanalta kun oli taas joku semmoinen ihminen jonka kanssa ei ole edes matalaa kielimuuria (vaikka no mun suomen kielestä päätellen ois voinu luulla että semmoinen oli - ainaskin Inkalle kun mua tuskin ymmärtää enää kukaan) ja on joku ihminen joka sillain niintajuaa ja niin. Mulle tuli kamala ikävä kun Inka lähti takaisin Suomeen ja muhun iski yksi pahimmista koti-ikäväkohtauksista mitä mulla on koko tämän vuoden aikana ollut, hupaisaa sinällään.

Ootan tällä hetkellä tosi paljon Suomeenpaluuta, kesälomaa, Helsinkikesää, kesäöitä (kaikkiin sanoihin nyt vähän sisältyy kesä, hmm) ja unelmia, tunnelmia, ystäviä, silityksiä, uusiatuttavuuksia ja kaikkia. Kaikkia. Tahdon kesällä nähdä ihmisiä ja elää ja tuntea että olen vapaa - se vapaus voi olla helppo löytää täällä asumisen jälkeen ja toisaalta olla jotain ihan muuta kun kuvittelin tai kuvittelen nyt.

Muutto Englantiin ei nyt sitten onnistukaan koulupaikkasotkujen ja muiden osalta plaaplaa ja täytyy sanoa että tuntuu pahalta. Mä ihan oikeesti halusin muuttaa tänne ja halusin jatkaa tätä elämää. Halusin tulla syviksi ystäviksi niiden kanssa joita tunnen nyt vasta niin kovin vähän ja halusin madaltaa sen kielimuurin helposti ylikuljettavaksi. Ehkä vielä ei vaan oo sen aika. Musta tuntuu turvalliselta tulla Suomeen, tavallaan. Vaikka pitää mun sielläkin aloittaa uusi elämä.

En tiedä vielä mitä aion tehdä Suomessa. Niille jotka ei mua tunne niin olen siis käynyt vuoden verran lukion esittävän taiteen linjaa. Sinne en halua mennä takaisin ja ensimmäinen suunnitelma oli mennä Ryttylään Suomen Ev. Lut. Kansanlähetysopiston musiikkiteatterilinjalle, mutta se ei nyt enää tunnukaan niin omalta. Ryttylä kyllä, mutta musiikkiteatteri ei. Ei ei ei ja mä en jaksa lähteä opiskelemaan edes vuodeksi alaa joka voisi saada mut ahdistumaan. Harkitsin myös Kansanlähetysopiston Raamattulinjaa mutta se ei kiinnosta mua kuitenkaan niin paljon. Seuraava vaihtoehto olikin sitten se että menisin töihin. Ykkösjuttu mulle oli ja on muuttaa pois kotoa sitten kun pääsen Suomeen, joten ajattelin että töitä tehdessä voisi saada kuitenkin jonkin verran rahaa, vaikka mun tilanteessa siis varmaan tosi vähän kuitenkin. Mietin tätä vaihtoehtoa tosissani kunnes ajattelin että haluaisin silti opiskella jotakin, mitä jos mä en haluakaan työelämästä enää lähteä takaisin opiskelemaan ja mitä jos ja muutenkin, pelottaa vähän semmoinen. Ne on niin aikuistenjuttuja, siis että käydään töissä. Seuraavaa vaihtoehtoa ei sitten ollutkaan, "mä meen takas lukioon. nohyi en mene E N M E N E (koska se ahdistaa mua)" tai "no menen sittenkin ryttylään (mutta kun sekin ahdistaa)" "no ehkä menen sitten vaan töihin (MUTTA KUN)". Tänään sain sähköpostia Studentumilta, koska kyselin siellä joskus Ryttylän musiikkiteatterilinjasta. Eksyinkin sinne sivulle (http://www.studentum.fi) vähän pidemmäksi aikaa ja löysin muutamia valokuvaukseen paljosti liittyviä koulutuksia joihin käsittääkseni olisi mahdollista hakea vielä nyt kesällä. Lähetin sähköpostia ja kyselin, toivottavasti saan pian vastauksia. On siis ihan täysin auki mitä teen Suomessa. Jos olisin tiennyt aiemmin etten pääse muuttamaan tänne, olisin voinut hakea yhteishaussa johonkin, mutta kun en tiennyt. Mietin myöskin oppisopimuskoulutusta jossakin valokuvausalaan liittyvässä paikassa, mutta käsittääkseni oppisopimuspaikkasemmoinen saattaa olla aika vaikea löytää? Jos joku keksii mulle jotain kivaa tekemistä mieluusti valokuvaukseen (tai ehkä muuhunkin taiteeseen....) liittyen niin saa kertoa!

Sitten on vielä yksi suloinen uutinen: sain pikkusiskon sunnuntaina 16.5. Tai no siis tämä pieni on isäni lapsi muttei äitini, joten hmm tavallaan puolikassisko, mutta musta tuntuisi tyhmältä sanoa niin joten sanon sisko. Olin vähän epäluuloinen ajatuksesta aluksi mutta nyt kun se syntyi mulle tuli ihana olo. Etenkin kun nyt on se sisko mitä olen toivonut aina kun olen halunnut siskon (vaikka onhan mulla Rosa mutta). Kun Aku (eli siis jos joku ei tiedä pian 15v pikkuveljeni ihanin) syntyi olin itse lähes 3-vuotias ja toivoin kovasti siskoa. Kun isä sitten haki mut serkuilta missä olin ollut hoidossa ja kertoi että olen saanut veljen rupesin itkemään ihan silkasta surusta. Oisin niin halunnut siskon! Mutta mulla on kyllä maailman ihanin veli jota en vaihtaisi ikinä mihinkään. Laitan teille tähän kuvan vielä mun sisaruksista, veljestäni Akusta 15v ja sitten pienestä jolla ei ole vielä nimeä mutta kuitenkin, siskosta, 3 päivää.


Lisäksi tahdon jo nyt sanoa ihmisille että olisi kesällä sitten kiva tavata ihmisiä ja tunnelmoida ja kaikkea, joten sitten kun teillä on aikaa niin kertokaa mulle. Ootan kesää vaan niin kamalasti. Englannissa aikaa on jäljellä kai enää 34 päivää! Uskomatonta. Tuntuu pahalta lähteä täältä pois mutta ihanalta päästä kotiin ja kesäkesäkesä. Mulla on suunnitelmissa tavata ihania ihmisiä, olla mummolassa Keski-Suomessa, lähteä Espanjaan (tää matka tuli ihan yllättäen mutta nojoo okei, en valita, saadaan lentää Akun kanssa kahdestaan ja siistiä pääsen puhumaan englantia oi oi), käydä Taiteiden Kesässä Ryttylässä (sielläki saa puhua englantia), löytää opiskelupaikka, olla paljon kotona ja olla paljon Helsingissä. Opetella elämään Suomessa. Mitä te kaikki (tuntuu tyhmältä sanoo näin ku en tiiä kuka aina mun blogia edes lukee niin no niin kaikki muutki aina kyselee lukijoilta jotaki niin minäki sitten) muut aiotte tehdä kesällä?

7. toukokuuta 2010


Oon ihan vastuuton kun en vaan jaksa kirjoittaa blogia. Tai siis jaksan mutta mulla on niin kamalasti tekemistä koneella aina etten mukamas kerkeä koska en halua kirjoittaa kiireellä. Nyt tänään vähän pakottauduin (se oli oikeesti ihan hauskaa mutta alottaminen on aina vaan niin vaikeaa) muokkaamaan kuvia tänään ja niistä tuli oikeesti aika kivoja, joten laitan niitä tänne nyt.

Ensin tulee kuvia viime viikonlopulta kun Rosa oli täällä ja oli ihan p a r a s t a ehkä. En jaksa kertoa tekemisistä olemisista, kuvat kertoo ehkä tarpeeksi vaikkei kerrokaan, mutta ei kaikkea semmoista voisi kuitenkaan kertoa tarpeeksi hyvin, joten.

Tässä ensin minun huoneesta peilikuva, ollaan aika söpöjä.
Rosa on ilmassa! Se halus kaverikuvan puun kanssa. Seuraavat kuvat on tosiaan Kingswoodista puistosta kun käytiin siellä vähän syömässä tonnikalasalaattia ja kuvaamassa - oli kylmä ja aika ei-hohdokasta mutta no.







Sitten LÄMMITELTIIN puhelinkopissa.


Ja voin kertoa että oli aivan mahtava viikonloppu. Kuvia ei nyt tullut kamalan paljon sitten loppujen lopuksi, mutta kaikkea muuta kyllä. Tarvittavaa, etenkin keskusteluja ja ymmärtämistä. Semmoista olemista jota ei vaan voi sanoin selittää mutta joka tuntuu edelleen.

On ihanaa kun on oma sisko jonka kanssa puhua kaikesta ja olla hiljaa kaikesta ja soittaa pianoa plus kitaraa ja laulaa, jonka kanssa hippeillä sieneillä ja olla oma itsensä, etenkin. Silitellä kissoja. Me tavattiinkin tärkeä kissa, ainaskin mulle tärkeä. Se oli oranssi. Sitä silitellessä alkoi lause "kuvittele jos...." Yleensä nuoret parit puhuu niin jatkaen lausetta "meillä olis tällanen", vaikka ne nyt harvemmin puhuu kissoista. Tai miksei? Me puhuttiin.

Meillä ois kaks kissaa ja me elettäis köyhästi nuudeleilla ja tonnikalalla, ostettais kaikki paitsi ruuat ja bussiliput kirpputorilta ja maalattaisiin huonekaluja ja syötäisiin eripariastioista ja perinteiset äidit paheksuisi semmoista elämää mutta koska meidän äidit on vähän omalaatuisia nekin niin ne vois ymmärtää. Unelmaelämä josta me haaveltiin monta vuotta.

Vaikea valinta. Kumman mä otan?

Koulussa tutorini sanoi etten pääse meidän kouluun, ettei ole hyvä ajatus jäädä Englantiin, "sä olet niin nuorikin vielä". Suututti. Helpotti silti. Karisiko mun yksi vaihtoehto kahdesta nyt pois? Jäljellejääneestä vaihtoehdosta kasvaa oksia joka suuntaan ja musta tuntuu surulliselta, pettyneeltä, itkettävältä ja haikealta. Miten mä selviin?

Tänään mulla oli hiukset kiinni, oli itse asiassa jo tiistainakin kun me käytiin koulun kanssa käsityöretkellä. Se retki oli onnistunut ja pidin siitä. Tänään mä laitoin oikeasti kouluun hiukset kiinni eikä kukaan sanonut mitään mutta musta tuntui aika kivalta. Kuvat on huonoja aamulla vähän kiireessä otettuja osa ja kaksi viimeistä iltapäivällä. Mä en olekaan niin ruma ilman suurta hiuspeitepehkoa kuin luulin.

Paitsi no ilmeet mutta älkää välittäkö niistä kiitos.


Tämä on paita jonka vaihdoin Rosalta kahteen siniseen toppiin joita en niin kovin paljoa käyttänyt. Vaatteiden vaihtaminen on ihanaa.



Tässä on syy miksi käytän aina huivia (niskaryhtihyihyihyi). Mutta kun v ä r i t ja sillain muutenkin. Keijuus?

Tartteeko tästä ees sanoa mitään? Minuus. Hilpeys. Tyyneys. Rauha. Peace.