7. toukokuuta 2010


Oon ihan vastuuton kun en vaan jaksa kirjoittaa blogia. Tai siis jaksan mutta mulla on niin kamalasti tekemistä koneella aina etten mukamas kerkeä koska en halua kirjoittaa kiireellä. Nyt tänään vähän pakottauduin (se oli oikeesti ihan hauskaa mutta alottaminen on aina vaan niin vaikeaa) muokkaamaan kuvia tänään ja niistä tuli oikeesti aika kivoja, joten laitan niitä tänne nyt.

Ensin tulee kuvia viime viikonlopulta kun Rosa oli täällä ja oli ihan p a r a s t a ehkä. En jaksa kertoa tekemisistä olemisista, kuvat kertoo ehkä tarpeeksi vaikkei kerrokaan, mutta ei kaikkea semmoista voisi kuitenkaan kertoa tarpeeksi hyvin, joten.

Tässä ensin minun huoneesta peilikuva, ollaan aika söpöjä.
Rosa on ilmassa! Se halus kaverikuvan puun kanssa. Seuraavat kuvat on tosiaan Kingswoodista puistosta kun käytiin siellä vähän syömässä tonnikalasalaattia ja kuvaamassa - oli kylmä ja aika ei-hohdokasta mutta no.







Sitten LÄMMITELTIIN puhelinkopissa.


Ja voin kertoa että oli aivan mahtava viikonloppu. Kuvia ei nyt tullut kamalan paljon sitten loppujen lopuksi, mutta kaikkea muuta kyllä. Tarvittavaa, etenkin keskusteluja ja ymmärtämistä. Semmoista olemista jota ei vaan voi sanoin selittää mutta joka tuntuu edelleen.

On ihanaa kun on oma sisko jonka kanssa puhua kaikesta ja olla hiljaa kaikesta ja soittaa pianoa plus kitaraa ja laulaa, jonka kanssa hippeillä sieneillä ja olla oma itsensä, etenkin. Silitellä kissoja. Me tavattiinkin tärkeä kissa, ainaskin mulle tärkeä. Se oli oranssi. Sitä silitellessä alkoi lause "kuvittele jos...." Yleensä nuoret parit puhuu niin jatkaen lausetta "meillä olis tällanen", vaikka ne nyt harvemmin puhuu kissoista. Tai miksei? Me puhuttiin.

Meillä ois kaks kissaa ja me elettäis köyhästi nuudeleilla ja tonnikalalla, ostettais kaikki paitsi ruuat ja bussiliput kirpputorilta ja maalattaisiin huonekaluja ja syötäisiin eripariastioista ja perinteiset äidit paheksuisi semmoista elämää mutta koska meidän äidit on vähän omalaatuisia nekin niin ne vois ymmärtää. Unelmaelämä josta me haaveltiin monta vuotta.

Vaikea valinta. Kumman mä otan?

Koulussa tutorini sanoi etten pääse meidän kouluun, ettei ole hyvä ajatus jäädä Englantiin, "sä olet niin nuorikin vielä". Suututti. Helpotti silti. Karisiko mun yksi vaihtoehto kahdesta nyt pois? Jäljellejääneestä vaihtoehdosta kasvaa oksia joka suuntaan ja musta tuntuu surulliselta, pettyneeltä, itkettävältä ja haikealta. Miten mä selviin?

Tänään mulla oli hiukset kiinni, oli itse asiassa jo tiistainakin kun me käytiin koulun kanssa käsityöretkellä. Se retki oli onnistunut ja pidin siitä. Tänään mä laitoin oikeasti kouluun hiukset kiinni eikä kukaan sanonut mitään mutta musta tuntui aika kivalta. Kuvat on huonoja aamulla vähän kiireessä otettuja osa ja kaksi viimeistä iltapäivällä. Mä en olekaan niin ruma ilman suurta hiuspeitepehkoa kuin luulin.

Paitsi no ilmeet mutta älkää välittäkö niistä kiitos.


Tämä on paita jonka vaihdoin Rosalta kahteen siniseen toppiin joita en niin kovin paljoa käyttänyt. Vaatteiden vaihtaminen on ihanaa.



Tässä on syy miksi käytän aina huivia (niskaryhtihyihyihyi). Mutta kun v ä r i t ja sillain muutenkin. Keijuus?

Tartteeko tästä ees sanoa mitään? Minuus. Hilpeys. Tyyneys. Rauha. Peace.





4 kommenttia:

  1. Kuvasi ovat jotakin mistä en osaa sanoa mitään, suurensuuri rakkaus ♥

    ps. Miulla on sinulle jotakin joka odottaa ylleen enää kuorta, sitten se matkaa kauas sinun luoksesi~^^~

    pps. Ihana paita :)

    VastaaPoista
  2. Aaaaaa oi no kiitos <3 Ihanaa että joku ajattelee tollain. ((: Tulee niin hyvä mieli.

    Ja oi odotan postia pakettia oi oi oi <3 Olet ihana.

    VastaaPoista
  3. Näytät tosi nätiltä hiukset kiinni :), mä tykkään !

    VastaaPoista
  4. sinunkuvat<3
    ja hiukset kiinni passaa myös minun mielestä!

    VastaaPoista