2. kesäkuuta 2010

Äiti oli täällä, viisi päivää. Viisi päivää oli ihanaa. Aika semmoista aitoa ja semmoista mitä elämä on. Muistin taas. Äiti on ihana. Me oltiin niin tyttöjä kun me syötiin jätskiä ja suklaata ja vähän kaikkea ja katottiin Salkkareita ja elokuvia. Kun me pelattiin yöllä kännyköillä ja juteltiin ja kikatettiin ja päivisin otettiin ehkä valokuvia ja kierreltiin ympäriinsä paitsi silloin kun ei jaksettu. Äiti on ihankun ystävä ja silti se on aina äiti. Talosta tulee turvallinen moneksi päiväksi kun äiti on vain käynyt kääntymässä siellä. Öisin ei pelota kun äiti on lähellä. Jälkeensä äiti jättää haikean ikävän ja tuoksuvia lakanoita ja vaatteita. Äiti tuoksuu maailman turvallisimmalta.

Olen onnellinen että mulla on äiti joka on juuri se äiti joka se on. Koska se on maailman paras äiti. Rakastan äitiä. En kyllästy sanomaan sitä. Kumpa kaikista tuntuisi niiden äidin kanssa samalta. Turvalliselta. Koska sitä me totisesti taidetaan kaikki tarvita.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti