9. kesäkuuta 2010

Boring Boring Boring. Joudun istua koulussa vaikkei mulla ole tunteja taikka mitään tekemistä. Kuitenkaan ei ole lomaa, mikä tekee aikamoisen muutoksen ja erilaisuuden tähän olemiseen. Pitää olla koulussa, pitää herätä (suht) ajoissa, pitää lähteä pois kotoa. Koulussa jaksan istua pari tuntia mutta sitten lähden ulos haahuilemaan, kirjastoon, Kingswoodiin... Harmittaa että nämä viimeiset ajat on näin tylsää, kun voisi olla kivaakin. Päivisin kaikki kaverit kuitenkin yleensä on koulussa ja tekee jotakin. Sitä paitsi kaikilla on tällä hetkellä kokeita ja deadlineja vaikka muille jakaa.

Eilen oli tasan kaksi viikkoa kotiinpaluuseen. Tuntuu oudolta. Rosa tulee kotiin huomenna. En osaa vieläkään tajuta että tämä vuosi alkaa olla lopuillaan. Että mä ihan oikeasti tulen Suomeen pian, en palaa tänne takaisin, en samalla tavalla. Haluaisin tosin päästä lomalle jo mahdollisesti ennen joulua, mutta se taas riippuu aivan siitä mitä tulen opiskelemaan/tekemään ensi syksynä ja minkä verran mulla on rahaa.

Ihmisistä on nyt viimeisinä aikoina täällä tullut mulle aivan tosi tärkeitä, pystyn puhumaan niiden kanssa hyvin ja olen oikeasti oppinut tuntemaan niitä, vähän. Tuntuu että tutustuminen ihmisiin oikeasti alkoi vasta ja näistä voisi kehittyä tosi syviäkin ystävyyssuhteita, MUTTA. Aikaa ei ole enempää. Ei nyt.

Yritän keksiä jotakin tekemistä näille kahdelle viimeiselle viikolle. Ne menee aika normaalisti. Käyn nuortenillassa tiistaisin, tapaan Kimiä torstaisin, sunnuntaisin menen kirkkoon, jumitan iltoja ja päiviäkin kotona, kirjoitankirjoitankirjoitan, katson elokuvia järjettömän määrän, ikävöin Suomeen, pelkään kotiinpaluuta, toisinaan keksin muuta ohjelmaa.

Olen ihan tosi innostunut kotiinpaluusta. On paljon odotettavaa. Mutta. Siellä on aina mutta, koska en tiedä miltä tuntuu palata kotiin ja pelkään sitä tunnetta jo nyt. Miten kova ikävä mulla voi olla, koska kokemuksesta tiedän vain että se voi olla kova. Tulen olemaan sekava.

Huomenna on torstai. Tänään on 13 päivää kesäkuun kahdenteenkymmenenteentoiseen päivään. Viikon päästä aloitan hienovaraisesti pakkaamisen. Eilen aloitin jäähyväiskirjeiden kirjoittamisen. Maalasin paperia. Näyttää kuin olisi veden alla.

En koskaan uskonut löytäväni näin paljon.

3 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihan samalta, kun mitämulla oli ennen kotiinpaluuta. Just vikoilla viikoilla tutustuin ihmisiin ja ihastuin ja kaikki meni hyvin.Oli marketti ja olin siellä päivät ja ihmisia ja iiks. Sit kotiin...
    Pelkäsin ihan simona.Mut sitten tänne jotenkin solahti onneksi, mut mie en onneks olekaan kova ikävöimään.
    Tällainen oma tilitys tähän...mut ehkä siitä on jotakin hyötyä kun tietää et jollakin toiselllakin menee samalla lailla.
    Ethän sie lopeta blogia kun tuut suomeen? tää on ihana!

    VastaaPoista
  2. AAAAAA mä rakastan sun blogia! (: taisit saada yhden uuden lukijan.

    VastaaPoista
  3. Ja mulla alkaa jonkun parin kuukauden päästä pakkaaminen kanssa. Mutta toiseen suuntaan. Englantiin :S Pelottaa ihan kamalasti enkä vieläkään edes tajua tota koko asiaa. Dun blogista on ollut älyttömästi apua, koska se rohkaisee mua siihen, että mullakin voi olla sielä hauskaa, ihan niinkun sulla. Välillä tuntuu, että haluaisin olla jo Englannissa eikä malta odottaa sitä elokuun loppua. Toisinaan kuitenkin oon ittelleni vana vihanen että miksi oon edes lähdössä kun Suomessa menee taas paremmin kun vähään aikaan...

    Kiitos sulle kuitenkin ihanasta blogista. Oon lukenu jokaisen merkinnän vaikken kommentoi merlkein koskaan. Harmi että tuut kohta takas niin sitten blogikin loppuu, vai jatkatko kirjoittamista Suomessa? Se olis musta kivaa! Siiten voisin aina Englannista lukea, että mitä Suomessa tapahtuu, päinvastoin kun nyt oon lukenut Suomessta että mitä Englannissa tapahtuu :)

    VastaaPoista