17. marraskuuta 2010

"Pienoinen mainos vain"

Jos joku on tulossa tulevana viikonloppuna Maata Näkyvissä -festareille Turkuun, niin olen nyt niinkin mainostavainen että pyydän teitä katsomaan meidän esitystä Teatterilavalle. Minuuttiaikataulun mukaan esitys alkaa 18:23, mutta kuulemani ja oman kokemukseni mukaan siellä kannattaa olla vähän ajoissa että varmasti saa paikan sieltä sisältä. Ja päivä on siis lauantai (20.11.) Me esitetään näytelmä nimeltään Väkivallasta Sovintoon, jota kyllä esitetään muutenkin ympäriinsä tässä vuoden aikana. Jos kiinnostaa niin olisi kiva saada tuttuja tai pikkusen tuntemattomampiakin kattomaan. 

Ja muutenkin, tulen pyörimään ympäriinsä kirkkaanvihreään "Kiinnostaako Raamattu" -t-paitaan pukeutuneena perjantain sekä lauantain ajan, enemmän taikka vähemmän Kansanlähetysopiston mainospisteen ympärillä. Niin on aina kivaa jos joku tulee moikkaamaan koska minä en kuitenkaan tunnista ketään (en siis toki oleta että ihmiset tunnistaisi mut, mutta...). 

Ei mulla muuta asiaa ollut. Paitsi että olen väsynyt ja sekaisin ja olen saanut ihania sähköposteja viimeisen viikon aikana ja ensi vuoden (siis syksyn niinkun) suunnitelmat alkaa pikkuhiljaa vähän kasautua, mutta kerron niistä sitten vasta kun ne on varmempia. 


8. marraskuuta 2010

Minun elämässäni on ihmisiä joita rakastan. Minä näen heidät selvästi. Annan heidän nähdä minut. Olen viime aikoina kokenut heidän kanssaan paljon, mutta vain osa on taltioitunut kameraani. Ja päätyy sitä kautta tänne.

Aku ja Mila ovat veljeni ja siskoni. 

 Mutta viime viikonloppuna Mila itki minut nähdessään - olin muuttunut vieraaksi. 

"Isä kauanko kestää että se lakkaa vierastamasta?"
"Varmaan sitte kun se on kaheksantoista. Vähänniinku sullaki meni." 
(ha haa) 


No, toinen siskoni ei kuitenkaan vierastanut minua ollenkaan. En osannut olla helpottunut, koska hän ei yleensäkään tee niin, mutta saisin varmaan olla kiitollinen. Että hän on sisko ja olemassa.





Oikeastaan, nyt kun sisaruudesta puhutaan, kaikki on vähänkuin veljiä ja siskoja. Se tuntuu hyvältä. 

Tänä viikonloppuna me valokuvattiin siskoni Iinan kanssa. Me ollaan kaksoissiskoja. Serja on meidän sisko ja Kerttu meidän kantaäiti. Kun piti kirjoittaa referaattia, piirsin meille sukupuun (tukupuun). 

Viikonloppuna tuntui vapaalta
(as you see)






Me myös käytiin kaupassa. 


Ja meidän backstage näytti kerran tältä. 


Ja yhtenä päivänä oli lunta. Ja toisenakin. Mutta tämä on siitä yhdestä päivästä. 
(psst: näkymä kun astuu meidän uloimmasta ovesta ulos. niitä ovia on kolme)


Lähiaikoina olen myös miettinyt paljon tulevaa. On mahdollista, että suuntaan ensi syksynä taas ulkomaille. Joko Suomen kautta tai suoraan. Bristol on kohde yksi, mutta sen todennäköisyydestä en vielä tiedä. 

Viime viikolla opin että hip-hop on tosi kivaa.

6. marraskuuta 2010

A A M U J A 

Päätin kertoa teille aamuista joita olen kokenut lokakuussa

Minulla oli omena. Se putosi vaikka vartioin sitä joka päivä ohi kulkiessani.   


Se aamu oli hyvin sumuinen. Silloin ei nähnyt kirjastosta kappeliin.


Ja silloin tuo puu näytti yksinäiseltä vaikka oikeasti hän ei ole. 


Toisena aamuna maailma paloi ikkunani takana.



Kultainen maailma. 


Aamu valkeni myös Helsingissä. Aikaisemmin kuin kuuluu. Jumala heräsi minun kanssani.


Iltakin tuli, välillä Helsinki-Ryttylä. 
Olen taas kokenut ihmeitä.