1. tammikuuta 2011

Niin kuin yleensäkin, vietin vuodenvaihteen Ryttylässä Haaste-nimisessä tapahtumassa. Viime vuonna se oli mulle ihan p e l a s t u s (tai ainaskin tuntui siltä), koska pääsin Englannista Suomeen kahdeksi viikoksi ja olin vaan niin helpottunut. Tänä vuonna mulla ei sinällään ollut mitään kamalaa hinkua päästä Ryttylään, kun opiskelen ja asun siellä muutenkin. Sen sijaan oli ihana tietää että pääsisi viettämään uuden vuoden johonkin semmoseen omalla tavallaan rauhantäyteiseen ja turvalliseen paikkaan ihmisten seuraan joita voi kutsua ystävikseen. Jollakin tapaa jännittävän tuosta tapahtumasta teki myös se, että menin sinne Akun kanssa, ja oon tosi ilonen siitä että myös Aku on löytäny oman paikkansa ja ystävänsä Ryttylästä. 

Jollakin tavalla haluaisin ehkä todeta että alan olla "liian vanha" noihin perus nuortentapahtumiin. Sikäli etten kestä semmosta meteliä enkä semmosia juttuja mitä keskiverto-osallistujaihmisillä nyt vaan on (ja kaikella kunnioituksella siis, itte oon varmaan joskus ollu ihan samanlainen). Välillä tuntuu että meno äityy niinkin riehakkaaksi ettei tee enää yhtään mieli olla siinä hetkessä kun vaan ärsyttää. Mutta oikeesti tää ei ollut mikään kovin kamala juttu, ja kuten sanottua, niin mulla oli kyllä kivaa. 

Sen sijaan että olisin nähny tosi monia kavereita tai hengannu paljon tai ees käyny hirveesti pitkiä, syvällisiä ja elämäämullistavia keskusteluja niin sain tosi paljon opetuksista ja muutenkin tilanteista joita tuolla leirillä oli. Ehkä päällimmäiseksi noussut aihe oli lähetystyö, mikä nyt on muutenkin ollut pinnalla kun kerran Kansanlähetysopistossa opiskelen. Sain kuitenkin kuulla ihan hirveesti semmosta tietoa ja kokemuksia mitä en ollut ennen kuullutkaan, ja nyt on paljonpaljon ajateltavaa. Sain tosi paljon myös semmosista pienistä kauniista hetkistä: ihanista ylistyslauluista tai messussa puhutuista asioista. Tajusin tosi paljon asioita. 

Yksi kaiken kruunaava juttu oli ehkä se, että vuosi 2010 vaihtui vuoteen 2011 ehtoollispöydän ääressä. En voisi parempaa kuvitellakaan! 

Loppujen lopuksi oon kuitenkin iloinen että pääsin kotiin, koska mua väsyttää p a l j o n kun en saanut tuolla ihan kunnolla nukuttua minkä lisäksi nukkumisaikaa oli melkosen vähän. Ootan innolla sitä että pääsen takas Ryttylään kymmenes päivä eli sillon kun koulu taas alkaa. Ryttylä on mulle vähänkun koti. Aika monessakin suhteessa. 

Tässä on kuva mun ja Hildan huoneesta. me nukuttiin keittiön lattialla mikä oli oikeesti aika hyvä valinta koska sinne vaan yksinkertasesti ei (kunnolla ainaskaan) olisi mahtunut enää ketään, eli saatiin nukkua kahdestaan, mikä taas antoi erikoisaseman sen suhteen että voitiin sammuttaa valot kun haluttiin ja muutenkin elää vähän omaan tahtiimme (me vanhukset............... ja tylsimykset ja vaikka mitkä). Alempi kuva (tai no tosiasiassa ylempikin) on otettu eilen (eli lauantaina) illalla. Toisin sanoen oltiin oltu tuolla huoneessa perjantai-iltapäivästä lauantai-iltaan eli reilu vuorokausi ja siellä näytti tolta. Mutta sinne syntyy aika helposti aika sotkua (mun puoli on vasemmalla) 


Tänään jotenkin kummasti innostuttiin vähän ottamaan kuvia Hildan ja Marjan kanssa vähän ennen kun oltiin sitten lähdössä jo kotimatkalle. Mun kameraan ei niistä taltioitunut kuin tämä yksi, mutta no, se oli aika onnistunut otos. Vasemmalta Marja, Hilda ja minä.


Pakollinen viiksikuva myös! 

Oon loppujen lopuksi tavattoman onnellinen että nyt kuitenkin lähdin tuonne. Tosin ei mulla muita vaihtoehtoja mielessäni ollutkaan, en halunnu jäädä uudeksi vuodeksi yksin kotiin kuuntelemaan kamalaa pauketta jota en alkuunkaan siedä. Lisäksi sain noista muutamasta päivästä ihan tosi paljon, tajusin uusia asioita itsestäni, elämästäni ja etenkin uskostani. Niin kuin oikeastaan aina Ryttylätapahtumien jälkeen, mulla on semmoinen jollakin tavalla uudistunut olo nyt. Ja se tuntuu m a h t a v a l t a. Haluisin sanoa kiitos tosi monelle ihmiselle, etenkin opettajille tuolla Ryttylässä (ja housebandille, anteeksi: talo-orkesterille), mutta tyydyn varmaan mainitsemaan nimeltä vaan Jeesuksen. Kiitos Jeesus ♥ 

Tästä lähdetään eteenpäin vuoteen 2011. Uskon että se tuo paljon tullessaan, ainaskin jotain uutta. Musta tuntuu ihan siltä. Tällä hetkellä suunnitelmissa on aloittaa koulu 10.1. ja siirtyä Musiikkiteatterilinjalta Raamattulinjalle. Saan enemmän vapaa-aikaa ja aikaa semmosille asioille joille sitä tarviinkin. Helmikuun lopussa lähden luultavasti Englantiin etäviikon ajaksi. Toivon myös vierailevani ainaskin Hildan luona ennen kun se lähtee Japaniin. On myös muutamia muita kyläreissuja joita haluan suorittaa. Kesäksi mun pitäisi hankkia töitä ja syksyn suunnitelmat on vielä aika auki, joskin toivoa jostakin aivan mahtavasta on alkanut pilkahdella. Siitä sitten myöhemmin! 

Siunattua ihanaa onnellista uutta vuotta 2011. Ja rauhaa! ♥ 


(halusin jakaa tämän teidän kanssa)

2 kommenttia:

  1. Ei-voi-olla-totta. Ihan pakko kommentoida, koska niin hurjan kovasti kolahti toi vuodenvaihde ehtoollispöydän ääressä! Mä nimittäin, ihan oikeesti, usko tai älä, mietin ainakin viikon ennen uutta vuotta että paras tapa viettää uusvuos olis menemällä ehtoolliselle, ja .. huhhuh. Sä vaan teit sen. Mä en tehnyt. Jäi harmittamaan, koska en löytänyt sellasta tilaisuutta. Mutta sä teit! Ja kirjotit tänne! Blogiin jota seuraan! Hullua!

    VastaaPoista
  2. Itte en ollut sitä edes suunnitellut, luulin että messu olisi ohitse jo vuodenvaiheeseen mennessä, mutta pikkuhiljaa tajusin että sehän kyllä menee sen päälle, ja vähän siististi menikin! Yleensä inhoan kaikkea hälyä mikä liittyy vuodenvaihteeseen, joten tuossa oli ihana rauha ja se oli niin parasta. Alottaa ja lopettaa vuosi ehtoollispöytään, oi oi oi. Suosittelen kyllä, voisin itsekin ottaa tämän perinteeksi! :D

    Arvaa mitä muuten, kattelin sun blogia jokin aika sitten ja oi ja aaaaaa ja oi. Tarvitseeko ees sanoa muuta? Olet ihana ja sun kädenjälki on ihanaa.

    VastaaPoista