31. maaliskuuta 2011

Oisko taas vaikka että tunnelmia




Huomenna heti aamulla suuntaamme kulkumme kohti Kemiä musateatterilinjan kanssa. 11 tuntia autossa, lauantaina esitys, 11 tuntia autossa takaisin. Tuntuu turhalta mutta samalla ihan kivalta. Pääsee käymään Ruotsissa ja sehän varmasti on kaiken tämän arvoista. Pääsee katsomaan vielä lumisempaa ja kylmempää maisemaa. Oikein hihkun innosta. 

30. maaliskuuta 2011

Arvatkaapa mikä on ihan parasta terapiaa. Ainaskin mulle. 

Kollaasien tekeminen aiheena minä itse. 
Lehdistä leikkaaminen, liimaaminen, sommittelu, miettiminen, seinälle laittaminen, ihasteleminen. 
Mulla on tapana tutkia lehtiroskiksia erityisen tarkasti. Sieltä voi koota aarteita. 

Siksi jaan teidänkin kanssa nyt jotain siitä mitä sänkyni yläpuolelta löytyy. 









Koska en löydä sanoja niin haluaisin sisällyttää tämän illan tunteet vain yhteen sanaan: Kiitos. 

28. maaliskuuta 2011

Lähes kenellekään kertomatta me lensimme Sannan kanssa perjantaina Milanoon. 


(hotellihuoneemme parveke) 




(söimme jäätelöä) 



(koimme ja näimme) 





(kiipesimme Duomon katolle ja käväisimme linnan sisäpihalla) 







(löysimme satumaisen paikan kukkivien puiden alta - ei tästä maailmasta lainkaan) 






(kaiken kaikkiaan taisi olla aika satumaista ja kauneinta muutenkin) 


(kaikesta tästä voin kiittää ihanaa Jumalaamme ja parahinta matkaseuraani joka on myös samalla ihanin ystävä, huonekaveri ja luottoihminen, semmoinen kenestä ei koskaan tahdo luopua, tiedättehän. olisin, kirjaimellisestikin, eksyksissä ilman sannaa) 


Viimeinen kuva todisteeksi siitä että minulla todellakin oli hauskaa, 
myös Sannalla oli hauskaa kun se kasvatti kamerallaan päähäni pylvään. 

(ps: tarkkanäköisimmät saattavat huomata hiuksissani tapahtuneen muutoksen) 

24. maaliskuuta 2011

"ollampas sitä nyt kovin salaperäisiä" 


jännitys, väsymys, stressi, innostus, odotus, uskallus, ystävyys, uteliaisuus, ymmärrys, rikkaus, köyhyys, yritys, elämys, hilpeys 

minigrip, passi, reppu, tampere, aamupala, kamera, verkkopankki, siniset tennarit, poissaololupa, saippuapala, aurinko 

20. maaliskuuta 2011

Kevät on tulossa. Keväthän on tulossa. 
Vaikka lunta kuinka olisi satanut lauantain verran. 
Niin silti: kevät on tulossa ihan pian. 


Marja kävi meillä. Oli paljon mielenkiintoista. Outoja juttuja ja jäätäviä keskusteluita. Myös vähemmän-jäätäviä yökeskusteluita. Uusi laulu pianolla, siitä kiitoskiitosKIITOS. Helsingissä emme eksyneet vaikka se olisi ollut oletettavissa. Löysimme Mäkelänkadun ja Löytötavaratoimiston, se tuntui johdatukselta. Johdatukselta tuntui myös kaikki muu. Joskus asiat kai voi sujua vähän helpomminkin, ihan pelkästään vaan sujua. 


Johtuisikohan se keväästä? 

17. maaliskuuta 2011

rikkinäinen voi olla kaunista 
broken can be beautiful 



13. maaliskuuta 2011

Musta tuntuu että jokaisen mun lisäämän entryn otsikko ja samalla selitys voisi olla "tunnelmia" tai jotakin siihen viittaavaa. No, sitä nämäkin ovat. Voisimpa kirjoittaa jostakin mielenkiintoisemmasta. Mutta kun mitään ei tapahdu. En voi selostaa elämääni, koska se tuntuu vain tylsältä suomielämältä. Viime vuosi oli toista. Englanti oli mielenkiintoinen. Englanti oli erilainen. Olen kiduttanut itseäni koko viikonlopun lukemalla vuosi sitten kirjoitettua päiväkirjaa. Unissakin voisin vaan itkeä. Viime yönä löysin viisilehtisen apilan. 


Kirje lähti Englantiin. Bristoliin. Yllättävää. 


Vielä kauempaa menneisyydestä. Kuvassa isä ja minä. 


Leikkasin otsahiukset. Äiti leikkasi muut hiukset. Tuntuu tyhmältä. Olen veikeähkö. 


Kävin moikkaamassa myös Milaa (ja isää). Se oli kasvanut. Siitä tulee koko ajan vaan ihanampi.
(kaappaisin sen mukaani jos voisin, mutta hsst: tästä ei hiiskuta) 



Olen matkustanut junassa, siivonnut, istunut, vaihtanut lakanat, tehnyt ylöstempauksen, kirjoittanut, katsonut elokuvaa, löhönnyt, liikuttunut, ikävöinyt ja ikävöinyt ikävöinyt ikävöinyt ja ikävöinyt ja sillain. 

  ps: 

9. maaliskuuta 2011









Pics from here

8. maaliskuuta 2011

Tänä iltana haluan itkeä. 
Haluan kuulla musiikin päälle puhuttua tekstiä. 
Haluan nähdä miten kaunista voi olla
kun vaan hengittää. 

Haluan olla muisto sinisellä taivaalla. 
Haluan olla vapaa lähtemään. 
Hyppäämään ikkunasta ulos paljain varpain ja lentämään. 

Haluan jonkun lähelle. 
Pitämään kädestä kiinni. 
Halaamaan. 
Kuiskaamaan korvaan sinä olet rakas. 
Haluan ystävän joka uskaltaa kertoa. 
Uskaltaa olla kertomatta.  

Tänään minä olen uskaltanut vaikken halunnut. 
Tänään minä itkin vaikken halunnut. 
Tänään olisin saanut puhua mutten puhunut. 
Tänään minua halattiin ja se merkitsi maailmaa.  

Minun maailmani horjuu pienestä. 

Maailma horjuu hyvässä aina kun joku on lähellä. 
Silloin sydän lyö niin kovaa pum pum pum 
että maanjäristys on melkein siinä. 
Se on huima tunne. 





4. maaliskuuta 2011

Olen niin väsynyt etten edes osaa kuvailla. Odotan että äiti tulee töistä kotiin ja sitten toivon mukaan painun nukkumaan eikä mua saa herättää ennen kuin olen herännyt ihan itse (siihen voi mennäkin sitten aikaa, vähintään kellon ympäri). Viime päivät on olleet ihan hullunmyllyä. Lähinnä mun oman pääni sisällä varmaan. Oon stressannut hirveästi asioita, mutta no moni asia on nyt selvillä ja oon ihanastiturvallisesti kotona viettämässä viikonloppua. Eilen oli illalla vielä keikka, nukkumaan olisin päässyt siinä puoli yhden viiva yhden aikaan, mutta koska Marja oli mun huoneessa niin eihän me osattu olla hiljaa ja sitten juteltiin johonkin kahteen varmaan. Tänään en ole odottanut mitään muuta kuin sitä että pääsen nukkumaan, siitä saakka kun heräsin seitsemältä. 

Toisaalta on ollut ihan kiva päivä, vaikkakin väsynyt. Luennoilla käsiteltiin Joosuaa ja mä piirsin taas pari kuvaa. Sitten siivosin ja pakkailin loppuun ja lähdettiin K-kaupan kautta juna-asemalle Iinan ja Marjan kanssa ja jälkimmäisen kanssa tultiin junalla Tikkurilaan. Palautin mun etäviikkokirjan ja isä toi mut kotiin ja nyt olen onnellisesti täällä. Harvemmin mä nykyään löhöän ja katson telkkaria/leffoja, mutta tänään oon oikeesti kattonut vaan kaikkea mitä telkkarista sattui tulemaan (kiitos sen että pelastin vanhan telkkarin mun huoneeseen): Idols, Avara luonto, Harri ja dinot (samaan aikaan Capri, mikä se ees oli?), Pikku Kakkonen... Ja voin luvata että tästä tää vaan paranee. En jaksa olla hereillä enää! 

Olen sekava kuten huomaatte, en saa edes järkevää tekstiä aikaan. En oikein tiedä miksi edes kirjoitan, mutta... Noniin. Suunnittelin että huomenna voisin lähteä kiertämään jonkun kirpparin tai pari (jos jaksan), yrittää löytää itselleni verhot ja uuden maton. 

1. maaliskuuta 2011

Reilu viikko sitten hiihtolomalle lähtiessämme olin täynnä toivoa. 
Oli yli -20°C ja aurinko paistoi. 
Oli värejä. 
Meinasin jäätyä pihalle. 
Minulla oli kaksi kaulahuivia. 
Kävelimme juna-asemalle. 
Kannoin selässäni vihreää rinkkaa. 
Sanna otti minusta kuvia. 




Tänään toivo tuntui kaikoneen, ulkona on lämmennyt, on tulossa kevät. 
Tänään on tiistai, kävelimme kauppaan. 
Ulkona oli erityisen harmaata. 
Otin mukaan kameran, mutta kaikki oli liian harmaata kuvattavaksi. 
Maailma näytti rumalta. 


Tänään on sellainen päivä kun minä vain odotan ja annan ajan kulua. 
Kun en jaksa nauttia elämästä. 

Usein minua lohduttaa se, että jollakulla on aina mahdollisuus. 
"Jossakin on aina aamu." 
Jossakin on aina uusi päivä joka ei vielä ole kerennyt alkaa hyvin eikä huonosti. 
Silloin mieleeni tulee jostakin syystä Afrikka. 
Se tuntuu kaukaiselta, mutta oikeastaan aikaerot sinne eivät ole kovin suuret. 

Kuulen askeleita. 
Kohta palohälytin varmaan taas soi.