1. maaliskuuta 2011

Reilu viikko sitten hiihtolomalle lähtiessämme olin täynnä toivoa. 
Oli yli -20°C ja aurinko paistoi. 
Oli värejä. 
Meinasin jäätyä pihalle. 
Minulla oli kaksi kaulahuivia. 
Kävelimme juna-asemalle. 
Kannoin selässäni vihreää rinkkaa. 
Sanna otti minusta kuvia. 




Tänään toivo tuntui kaikoneen, ulkona on lämmennyt, on tulossa kevät. 
Tänään on tiistai, kävelimme kauppaan. 
Ulkona oli erityisen harmaata. 
Otin mukaan kameran, mutta kaikki oli liian harmaata kuvattavaksi. 
Maailma näytti rumalta. 


Tänään on sellainen päivä kun minä vain odotan ja annan ajan kulua. 
Kun en jaksa nauttia elämästä. 

Usein minua lohduttaa se, että jollakulla on aina mahdollisuus. 
"Jossakin on aina aamu." 
Jossakin on aina uusi päivä joka ei vielä ole kerennyt alkaa hyvin eikä huonosti. 
Silloin mieleeni tulee jostakin syystä Afrikka. 
Se tuntuu kaukaiselta, mutta oikeastaan aikaerot sinne eivät ole kovin suuret. 

Kuulen askeleita. 
Kohta palohälytin varmaan taas soi. 

1 kommentti: