25. huhtikuuta 2011

Maailma näyttää kauniilta ja sitä maailma onkin, ainakin tänään. 
Olen oppinut että pelko voi olla kaunista. Se todistetaan seuraavan kuvan kautta ainaskin minulle. 


Iltaisin viileys ei enää iske vasten kasvoja, se on juuri sopivaa, rauhallista ja leppeää. 


Pääsiäinen oli täynnä ihmisiä, en pitänyt siitä. Pääsin mielikuvitusmatkalle ja oivalsin. Nautin olostani, kuuntelin ja puhuin. Olin hiljaa, kirjoitin. Aurinko alkoi paistaa uudella tavalla. Kohta on kesä. 



Nyt odotan, mutta en kesää. 

2 kommenttia:

  1. ah , upeita kuvia kuten aina.
    mutta noi perhoset lievästi sanottuna saa mut ahdistumaan :DD ( nimim. pelkään hyönteisiä ja muita lentäviä pikkuolioita )

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Mä ahdistun myös noista perhosista ihan hullusti, perhoset on yks mun pahimmista peloista. :D

    VastaaPoista