20. kesäkuuta 2011

Have no idea why but this week has totally been like an English speaking week. I haven't had anyone to talk to in English but I've had great conversations with myself and people who I know but who are just not able to be here right now. I've got the feeling my English is getting worse all the time and I'd want someone to tell me that I've got an accent in my speech and I'm doing very well and my English has improved (like everyone used to tell me in England). The only problem is that it hasn't because I haven't been able to speak it. 


Today we went to Suomenlinna with Milla. I visited there couple of weeks ago as some of you might remember and realized how easy it actually is to get there - and cheap. The trip with that boat is totally worth of 2 euros. Well, today we didn't really have great big plan but we walked around, took some photos, had breaks just for sitting down and eating sweets and finally after couple of hours we got back to the Market Square. 


These two following pictures are about Milla who I think is incredibly beautiful person - outside and inside. I love listening to her talk and her voice and I like the way she just is. I don't really know what but there's something really special at her being. And I really like how she looks like. Sadly in these pictures you won't be able to see her face but somehow these two still happened to be my favourite ones (and actually I didn't even take that many photos, probably I'll have to make an other trip to Suomenlinna this summer and go there just for doing a photo shoot. That day has to be when it's not looking like it'll start raining in any minute). 



After getting home I've felt so tired that I can't even describe it - and I don't even know where that tiredness comes from. So I let myself just watch the telly, chat with friends online and play the flute which is a new thing for me. I don't even know if you can actually call it playing when I'm making random noises out of that instrument. Anyway, the flute itself looks really beautiful and I'm learning all the time, couldn't be worse so I can just succeed. I can already make six different notes out of it. Pretty impressive? :D

12. kesäkuuta 2011

Hei! 


Pari päivää sitten tuli sellainen olo että vaan täytyy päästä valokuvaamaan. Olin istunut paljon sisällä helteen takia ja musta tuntui ettei rumempaa olentoa oikein löydykään kuin minä helteellä. Ehkä mä sitten leikin voimauttavaa valokuvaa tai jotain, koska kaikesta huolimatta otin kuvia itsestäni. Ja tiedättekö mitä? Se toimi! Vai kuka uskoisi että tämä kuvaushetki oli tukahduttavan kuuma ja täynnä tuskastuttavia itikoita inisemässä korvanjuuressa ja pistämässä paljaisiin jalkoihin? No, ehkä kaikki sen uskoisi, mutta ei se mun mielestä kyllä siltä näytä - näin jälkeenpäin. 

(tekonauru mutta nauru silti) 



(Kuvannut Aku) 

(Kuvannut Aku) 

(Kuvannut Aku)
Seuraavana päivänä runopuistossa järven rannalla.  

Lisäksi halusin itsekin päästä kunnolla kuvaamaan, joten otin muutaman kuvan äidistä. Sisällä kuvaaminen olikin ihan mukavaa, mutta ulkona olosuhteet oli +30C ja paljon hyttysiä, joten luuleeko kukaan että jaksan jäädä vaikka säätämään valotuksia (en jaksanut). Nyt kun ollaan taas etelässä voisin tarvita kuvattavakseni jonkun, sillä maailma tuntuu kaikesta huolimatta kauniilta. Siltä, että haluan tallentaa sen parhaani mukaan muuallekin kuin muistoihin. Sitä paitsi täällä ei ole hyttysiä. 




Nyt iho irtoilee olkapäästä, pöydälläni lepää poikkihuilu (jota aion opetella soittamaan edes vähäsen), iloitsen puhelusta ja kaipaan kotiin. Suunnittelen tulevaa huonettani ja saavuin juuri vanhaan. Kaikkialla keinuu sillä ulkona tuulee ja voin juuri pahoin kuusi tuntia.

8. kesäkuuta 2011


Ylläolevan kuvan ilmoittamaan paikkaan saavuimme sunnuntai-iltana. Tämä paikka on kaikessa muuttumattomuudessaan ihmeellinen. 

Ensimmäinen päivä meni hyvin. Ei ollut liian kuuma, jaksoi vielä. Tuli mm. istutettua perunaa, kuten alla olevasta kuvasta näette. 


Seuraava päivä oli kuitenkin kuuma, joskin itse olin innostunut, jännittynyt ja odottavalla mielialalla valmistautunut. Tapasin ensimmäistä kertaa Venuksen, joka tosin on asunut Suomessa jo melkein vuoden. Me ollaan tunnettu netin kautta kolmisen vuotta, ja nyt kun vihdoin ja viimein nähtiin, niin pystyttiinkin kommunikoimaan suomeksi. Päivä oli ihana ja säilyy muistoissa varmaan aina hyvänä ja kivana. 

Sen jälkeen asiat kuitenkin lähtivät vähän alamäkeen, joskin olen silti nauttinut olostani täysin siemauksin ja iloinnut kaikesta siitä mitä olen saanut tehdä, kokea ja miten olen saanut olla. Ja kenen kanssa. 

Seuraaviin kuviin olen listannut muutaman tämänhetkisistä parhaista ystävistäni: 

1. Kylmä mummunmehu lempparikupista juotuna


2. Hoito satamääräisiin hyttysenpuremiin ja auringon polttamaan ihoon


3. Ompelukone


Ompelukone on totta vie helpottanut mun oloa huomattavasti etenkin tänään kun olen istunut koko päivän (lähestulkoon) sisällä. Paloin eilen istuessani varjossa koko päivän niin pahasti etten saanut viime yönä nukuttua. Olo on kipeä ja liikkuminen sattuu jos päällä pitää mitään hihallista. Lisäksi olen täynnä itikanpistoja ja mustelmia. Ulos helteeseen ei todellakaan ole tehnyt mieli mennä (aamulla piti silti tehdä visiitti helluntaiseurakunnan kirpputorille ostamaan vanhoja tyynyliinoja ja nyt illalla pyöräillä postittamaan pari kirjettä ja tehdä hautausmaakävely), joten vietin monta tuntia ompelukoneen ääressä. 




Ja mitä sitten syntyikään....... 

Ensimmäisenä Raamattuuni kannet, tosin niitä en tehnyt tänään vaan jo maanantaina toiselta kirpputorilta löytämästäni  kankaasta. Kuva näistä kansista on tosi huono, siitä puuttuu se jokin. Mutta ehkä se silti kelpaa paremman puutteessa. Kannet on kiinni kahdella nepparilla ja peittävät kiinni ollessaan myös kirjan avonaisen puolen, jotta väliin voi helpommin tallettaa kaikkea pientä siten että ne ehkä pysyvät tallessakin. Kannet eivät myöskään ole kirjassa mitenkään kiinni, eli ihan helposti irrotettavissa ja vaikka vaihdettavissa toisiin jos sattuu kyllästymään. En voi sanoa että kaavat omasta päästä, koska mitään kaavoja ei ollut, mutta no palaset leikelty täysin summamutikassa omasta päästä. Ei, nyt kuulosti pahalta. Idea palojen kankaasta leikkaamiseen täysin omasta päästä. Näin. 


Tänään alkoi pussukkatehdas (joka jäi kahteen pussukkaan kun vetoketjuja ei löytynyt enempää -> huomenna suunta kohti vetoketjukauppaa). Ensimmäinen (oikeasti toisena tehty) pussukka on pieni noin 10minuutin projekti. Vetoketjun olisi voinut ommella paremmin, mutta mulla näiden töiden onnistuminen on muutenkin aina vähän sattumaa. Ulkopuolella on Raamattukangasta ja sisäpuolella vanhaa tyynyliinaa. Kokoa on sen verran että sisään mahtuisi ehkä kaksi viiva kolme mun kännykkää, eli kovin suuri tämä pussukka ei ole. Semmoinen rahapussi. 


Tää toinen pussukka on varmaan mun lemppari tänään valmistuneista asioista. Siinä on sisällä kangasta josta mummu on tehnyt tädilleni mekon tämän ollessa pieni, ja ulkopuolella on tuon edellisen pussukan vuorikangasta, eli sitä samaista vanhaa tyynyliinaa. Pitsiliina on ostettu kirppikseltä, niitä tulikin ostettua vähän enemmän, joten näitä tullaan näkemään muuallakin (en osaa itte tehdä tollaisia, voisi kyllä olla hyödyllistä opetella). Punertava vetoketju löytyi mummun varastoista, samoin pitsiliinan keskellä oleva nappi. Tämä pussukka löysi heti paikkansa mun penaalina. Ja voin siis kertoa että kyniä mulla on paljon, siis semmosia mitä tahdon kantaa mukana aina jos otan penaalin mukaan. Saa nähdä millon joudun tekemään vielä isomman (tääkin on jo pienen laukun kokoinen). 


Ja sitten laukku, joka itse asiassa oikeasti valmistui ensimmäisenä, mutta josta otin kuvan viimeisenä. Tähän ohje oli kanssa ihan omasta päästä (noihin pussukoihin siis netistä, täältä), ja vaikka muutama laukku on tullut ennen tehtyä niin ihan näin siistiä jälkeä en ole tainnut ennen saada aikaan. Paitsi että tämän jokseenkin pilaa sisälle ommeltu taskuyritys, joka kyllä täyttää tehtävänsä loistavasti, muttei ole järin kaunis (kannattaa alkaa tekemään taskuja omasta päästään kun ei ole koskaan edes koettanut aiemmin). 

Kuitenkin, laukku testattiin tänä iltana pyöräilemään lähdettäessä. Harmittaa kun onnistuin saamaan siihen ihan pikkusen likaa, koska musta tuntuu että tämä laukku on aika lahjoituskelpoinen. Vielä en tosin tiedä kenelle se päätyy, mutta en usko että itte tulisin sitä kuitenkaan käyttämään. Tämäkin tehty vanhasta tyynyliinasta, sisällä tuota oranssia tyynyliinaa vuorikankaana. Ja valkoinen pitsiliina kirppikseltä. 


Kuulostimpa käsitöitä selittäessäni ihan joltain käsityöblogistilta, ehkä. Sellaiseksi tällä blogilla tuskin on vaaraa muuttua, ei ainaskaan vielä toistaiseksi kun mun taidot rajoittuu noihin pussukoihin, kännykkäpusseihin (jollaiset tein äidille ja mummulle) sekä kangaskasseihin. 

Kaikkea tekemistä täällä varjostavat hyttyset, joista ei meillä kotona ole tietoakaan, mutta jotka täällä saavat mut ihan sekaisin, hulluksi, väsyneeksi ja vainoharhaiseksi. Tiiättekö te mitään yhtä inhottavaa ja ärsyttävää tunnetta kun herätä siihen että korvan juuressa inisee ja se tulee koko ajan takaisin, uudelleen ja uudelleen, eikä jätä rauhaan sitten niin millään? Mä en juurikaan tiedä. Kaikkien teidän iloksi otin kuvan kaverista joka piti mulle seuraa kun tänään huristelin ompelukoneella. 


Tässä on vajaa puolikas kuva myös musta itsestäni, sen enempää ei kenenkään ole tällä hetkellä tarpeellista nähdä, sillä kesä-Iines ei ole kovin viehättävä loppujen lopuksi. 


PS: Olisin ehkä mahdollisesti voinut silittää valmiit käsityöt niin ne olisi näyttäneet kivemmilta, mutta enhän mä nyt sellaista. 

5. kesäkuuta 2011

Mun päivään on kuulunut tänään lähinnä tämmöistä: 


4. kesäkuuta 2011


La Corde from Emme-Syys Puidenmukaan on Vimeo.


Ehkä mielessäni tuivertaa 
on myrsky 
tuulee kovaa. 
Kun laittaa silmät kiinni 
voi nähdä enemmän.
Toivo tarttuu kädestä kiinni 
ja ojentaa liilan kukkakimpun. 

Sinun kanssasi loppuelämäni. 

3. kesäkuuta 2011


On syntymässä videoprojekti. Akusta on tainnut tulla mun vakkariapulainen. Se ei ikinä kysele miksi tai mitä, se tekee valittaen kaiken sen mitä käskenkin tehdä paitsi että se ei halua näkyä kuvissa. Ilman en taitaisi pärjätä. Tästä kuullaan toivottavasti vielä lisää myöhemmin tänään, viimeistään huomenna. Tai jos ei niin sunnuntaina ainakin. 

(aina videoita tehdessä ja myös kuvia ottaessa on muutama näitä hauskoja joissa käsi on tuolla tavoin kameran edessä. niistä voisin koota kohta pienen sarjan. tarkoituksenani ihan siis vaan tarkentaa oikeaan kohtaan automaatilla ja sen jälkeen vaihtaa manuaalitarkennukseen jottei se ala temppuilemaan kesken kaiken) 

2. kesäkuuta 2011

On kulunut aikaa, anteeksi etten ole jaksanut tai saanut aikaan tai mitä ikinä se sitten onkaan ollut. Syynä tosin oli sekin etten saanut ladattua kameran akkua viimeisinä Ryttyläviikkoina kun laturi oli kotona. Mutta no niin, nyt ollaan onnellisesti, tai vähemmän-onnellisesti, kotona ja saan ehkä taas aikaan ottaa kuvia ja ladata niitä koneellekin saakka. 

Mun kesäloma tosiaan alkoi viime perjantaina eli vajaa viikko sitten. Oli haikeaa ja kesäloma kuulostaa melkein kirosanalta, musta tuntui lähinnä vain inhottavalta lähteä pois Opistolta ja joutua kotiin. Ei sillä että kodissa olisi mitään vikaa, mutta. 

Mulla on muutama satunnainen kuva jotka halusin tähän laittaa, vaikka oikeastaan en voi selittää niistä mitään. Joten laitan vain. 




Tänään me lähdettiin käymään Suomenlinnassa ja pitkästä aikaa tuntui aika kivalta ottaa kuvia paitsi että huomaan jos ei vähään aikaan ole tullut käytettyä kameraa: mikään ei meinaa onnistua. Olin niin pro että kuvasin aurinkolasit päässä = suurin osa kuvista epäonnistui. Ehkä ens kerralla sitten. En muuten ollut tajunnutkaan miten kiva paikka Suomenlinna on enkä sitäkään että sinnehän pääsee tosi helposti ja että veneessä on paljon kivempaa kun bussissa/junassa/metrossa (ratikkaa se ei sentään voita: yhtä kivaa) ja maksaa saman verran. Voisin käydä Suomenlinnassa uudestaankin tänä kesänä, kuka tulee mukaan? 

Tässä kaverikuva musta ja isästä menomatkalla, tosin mua ei ihan hirveesti näy mutta no kuitenkin. 


Istuttiin siellä ja syötiin eväitä, luettiin ja oli k y l m ä, sen voin sanoa. Ens kerralla kun lähden matkaan niin otan vähän enemmän vaatetta, kevyt villatakki ja kaulahuivi ainoina lisävaatteina ei nyt tänään ihan riittäneet (siksi käperryinkin vilttiin jonka päällä oli alun perin tarkoitus istua, mutta). Musta on siistiä että siinä yhdessä Tutti Frutti -pussissa on kamerakarkkeja vaikka ne onki pokkareita. Silti! Klik.


Milasta tulee koko ajan isompi ja isompi (kun lapsilla on tapana kasvaa, ehkä tiesitte). Se on söpö ja leikkisi vaikka kuinka kauan mun linssinsuojuksella. Tai no okei ehkä vielä mieluummin kamerallakin jos vaan suostuisin antamaan sen sille. Aurinkolasit oli myös lemppari, mutta kun se keksi että ne on kiva tiputtaa ja sitten potkia niitä niin jouduin tuottamaan pettymyksen ja ottamaan ne pois. Linssinsuojuksen potkiminen sen sijaan ei haitannut ollenkaan, alla kuva kyseisestä leikistä. 


Aku ja Max innostui noista luolista ja tunneleista, Aku innostui kiipeilemään ja Max pelkäsi että tulee luurankoja vastaan. Jotkut niistä tunneleista oli tosi kolkkoja, mutta ihan siistejä silti. Huonoja kuvauspaikkoja pimeytensä takia. Ens kerralla otetaan taskulamput mukaan että nähdäänkin jotain.




Tulomatkalla oli tosi siistiä kun meidän kanssa samalla veneellä takaisin Kauppatorille seilasi vajaa kymmenkunta afrikkalaista miestä joilla oli mukana rumpu ja roppakaupalla iloista mieltä. Ne soitti ja lauloi, joku henkilökunnasta tuli vähän hyssyttelemään niitä ja mä mietin että joo niin, ihana Suomi. Heti kun jollain on hauskaa, joku LAULAA, niin käsketään olla hiljaa. Onneksi ne ei silti olleet, suurin osa matkaajista oli tosi iloisella mielellä ja high fivasi (suomenkielentaito kyllllä) niiden kanssa. Hymyt oli herkässä. Mullekin jäi hyvä mieli. 

Kun katson eteenpäin niin kesä tuntuu pitkältä, liian pitkältä. Ootan syksyä, mutta se vaan tuntuu vielä niin kaukaiselta. Mutta siellä se on, saatan melkein nähdä.