12. kesäkuuta 2011

Hei! 


Pari päivää sitten tuli sellainen olo että vaan täytyy päästä valokuvaamaan. Olin istunut paljon sisällä helteen takia ja musta tuntui ettei rumempaa olentoa oikein löydykään kuin minä helteellä. Ehkä mä sitten leikin voimauttavaa valokuvaa tai jotain, koska kaikesta huolimatta otin kuvia itsestäni. Ja tiedättekö mitä? Se toimi! Vai kuka uskoisi että tämä kuvaushetki oli tukahduttavan kuuma ja täynnä tuskastuttavia itikoita inisemässä korvanjuuressa ja pistämässä paljaisiin jalkoihin? No, ehkä kaikki sen uskoisi, mutta ei se mun mielestä kyllä siltä näytä - näin jälkeenpäin. 

(tekonauru mutta nauru silti) 



(Kuvannut Aku) 

(Kuvannut Aku) 

(Kuvannut Aku)
Seuraavana päivänä runopuistossa järven rannalla.  

Lisäksi halusin itsekin päästä kunnolla kuvaamaan, joten otin muutaman kuvan äidistä. Sisällä kuvaaminen olikin ihan mukavaa, mutta ulkona olosuhteet oli +30C ja paljon hyttysiä, joten luuleeko kukaan että jaksan jäädä vaikka säätämään valotuksia (en jaksanut). Nyt kun ollaan taas etelässä voisin tarvita kuvattavakseni jonkun, sillä maailma tuntuu kaikesta huolimatta kauniilta. Siltä, että haluan tallentaa sen parhaani mukaan muuallekin kuin muistoihin. Sitä paitsi täällä ei ole hyttysiä. 




Nyt iho irtoilee olkapäästä, pöydälläni lepää poikkihuilu (jota aion opetella soittamaan edes vähäsen), iloitsen puhelusta ja kaipaan kotiin. Suunnittelen tulevaa huonettani ja saavuin juuri vanhaan. Kaikkialla keinuu sillä ulkona tuulee ja voin juuri pahoin kuusi tuntia.

3 kommenttia:

  1. Voi että, oot niin suloinen tuossa ekassa kuvassa <3

    VastaaPoista
  2. Voi oi että miten kertakaikkisen sievä. Halattava tapaus.

    VastaaPoista