2. kesäkuuta 2011

On kulunut aikaa, anteeksi etten ole jaksanut tai saanut aikaan tai mitä ikinä se sitten onkaan ollut. Syynä tosin oli sekin etten saanut ladattua kameran akkua viimeisinä Ryttyläviikkoina kun laturi oli kotona. Mutta no niin, nyt ollaan onnellisesti, tai vähemmän-onnellisesti, kotona ja saan ehkä taas aikaan ottaa kuvia ja ladata niitä koneellekin saakka. 

Mun kesäloma tosiaan alkoi viime perjantaina eli vajaa viikko sitten. Oli haikeaa ja kesäloma kuulostaa melkein kirosanalta, musta tuntui lähinnä vain inhottavalta lähteä pois Opistolta ja joutua kotiin. Ei sillä että kodissa olisi mitään vikaa, mutta. 

Mulla on muutama satunnainen kuva jotka halusin tähän laittaa, vaikka oikeastaan en voi selittää niistä mitään. Joten laitan vain. 




Tänään me lähdettiin käymään Suomenlinnassa ja pitkästä aikaa tuntui aika kivalta ottaa kuvia paitsi että huomaan jos ei vähään aikaan ole tullut käytettyä kameraa: mikään ei meinaa onnistua. Olin niin pro että kuvasin aurinkolasit päässä = suurin osa kuvista epäonnistui. Ehkä ens kerralla sitten. En muuten ollut tajunnutkaan miten kiva paikka Suomenlinna on enkä sitäkään että sinnehän pääsee tosi helposti ja että veneessä on paljon kivempaa kun bussissa/junassa/metrossa (ratikkaa se ei sentään voita: yhtä kivaa) ja maksaa saman verran. Voisin käydä Suomenlinnassa uudestaankin tänä kesänä, kuka tulee mukaan? 

Tässä kaverikuva musta ja isästä menomatkalla, tosin mua ei ihan hirveesti näy mutta no kuitenkin. 


Istuttiin siellä ja syötiin eväitä, luettiin ja oli k y l m ä, sen voin sanoa. Ens kerralla kun lähden matkaan niin otan vähän enemmän vaatetta, kevyt villatakki ja kaulahuivi ainoina lisävaatteina ei nyt tänään ihan riittäneet (siksi käperryinkin vilttiin jonka päällä oli alun perin tarkoitus istua, mutta). Musta on siistiä että siinä yhdessä Tutti Frutti -pussissa on kamerakarkkeja vaikka ne onki pokkareita. Silti! Klik.


Milasta tulee koko ajan isompi ja isompi (kun lapsilla on tapana kasvaa, ehkä tiesitte). Se on söpö ja leikkisi vaikka kuinka kauan mun linssinsuojuksella. Tai no okei ehkä vielä mieluummin kamerallakin jos vaan suostuisin antamaan sen sille. Aurinkolasit oli myös lemppari, mutta kun se keksi että ne on kiva tiputtaa ja sitten potkia niitä niin jouduin tuottamaan pettymyksen ja ottamaan ne pois. Linssinsuojuksen potkiminen sen sijaan ei haitannut ollenkaan, alla kuva kyseisestä leikistä. 


Aku ja Max innostui noista luolista ja tunneleista, Aku innostui kiipeilemään ja Max pelkäsi että tulee luurankoja vastaan. Jotkut niistä tunneleista oli tosi kolkkoja, mutta ihan siistejä silti. Huonoja kuvauspaikkoja pimeytensä takia. Ens kerralla otetaan taskulamput mukaan että nähdäänkin jotain.




Tulomatkalla oli tosi siistiä kun meidän kanssa samalla veneellä takaisin Kauppatorille seilasi vajaa kymmenkunta afrikkalaista miestä joilla oli mukana rumpu ja roppakaupalla iloista mieltä. Ne soitti ja lauloi, joku henkilökunnasta tuli vähän hyssyttelemään niitä ja mä mietin että joo niin, ihana Suomi. Heti kun jollain on hauskaa, joku LAULAA, niin käsketään olla hiljaa. Onneksi ne ei silti olleet, suurin osa matkaajista oli tosi iloisella mielellä ja high fivasi (suomenkielentaito kyllllä) niiden kanssa. Hymyt oli herkässä. Mullekin jäi hyvä mieli. 

Kun katson eteenpäin niin kesä tuntuu pitkältä, liian pitkältä. Ootan syksyä, mutta se vaan tuntuu vielä niin kaukaiselta. Mutta siellä se on, saatan melkein nähdä. 

1 kommentti: